Heippa
Joo sano ihan reippaasti että on sinun tauko vuoro jos ei kukaan tule sinua
päästämään tauolle.
Mulla ei riitä tippaakaan ymmärrystä eikä sympatijaa toisen kiusaajalle ja alistajalle
mutta ikävä kyllä paljon on työ ilmapiirissä noin yleensä korjaamista.
Mutta annan sinulle hyvän neuvon että vaikka toinen työntekijä tekee sinulle tahallaan
harmia / haittaa ja se sinua harmittaa niin älä näytä että se sinua harmittaa???
Sillä moni on toiselle tahallaan ilkeä ja nauttii kun saa tehdä toiselle harmia.
Onkos sinulla ketään ystävää / kaveria jolle voisit kertoa iloja ja suruja???
Kuinkas sinä olet jaksanut???
Kaunista kevättä sinulle

Voi ei! Olipa rumaa ja tosi epäkohteliasta käytöstä työkavereiltasi. Hyvä kun pysyit ulkoisesti tyynenä. Hyvä kun joku päästi sut tauolle. 🙂👍

Minun aiheeni liittyy hieman tuohon. Hain keikkatöitä ja sainkin mukavasta myyntityöstä. Minut perehdytettiin ihan työtä tekemällä, olin innoissani, että yleensä pääsin tyhaastatteluun, koska olen yli viisikymmentä, mutta turhauduin kotona olemiseen joten yritin ja onnistuin.
Perehdyttäminen meni ihan hyvin ja omasta mielestäni opin asioita paljon, tein muutaman vuoronkin ihan yksin, mutta työkaverin sanominen tyyliin "mitä sinäkin töihin enää kun ei ole pakko jos minä saisin olla kotona olisin kotona" se lannisti oli tunne että minulla ei ole oikeutta olla siellä, olin vähän niinkuin hiirulainen nurkassa.
myöskin sanominen "moni on tätäkin työtä yrittänyt, eikä ole koskaan oppinut kunnolla"
No....perehdyttäminen loppui ja piti tulla toimen itsenäisesti, olin epävarma, tein virheitä (ihan korjattavia) joista masennuin ja aloin pelkäämään entistä enemmän.
Nyt en uskalla enää ottaa työtä vastaan ollenkaan, koska pelkään etten pärjää, olen kerran jo kieltäytynyt. Mieli tekisi ihan hirveästi, mutta en uskalla.
MIKÄ NEUVOKSI?

kukkanen2. Ota työ vastaan. Uskon ja tiedän, että sinä pystyt siihen. Olet jo osoittanut sen, että pystyt. He haluavat sinut töihin sinne.
Ei ne tarjoaisi sinulle töitä, ellei ne luotaisi sinuun. Ole rohkea ja yllätä itsesi.
Virheet ovat ihan ok. Niiden kautta ainakin minä opin nopeammin, vaikkakin eivät ole miellyttäviä.
Näin ulkopuolisena katsottuna toisen työntekijän kommentti vaikutti siltä, että kyseinen työntekijä oli väsynyt omaan työhönsä ja kaipaisi kovasti lepoa/taukoa työelämään. En usko, että hän halusi lannistaa sinua.

Oletko kukkanen elintarvikealalla? itse olin aikanaan siellä 10vuotta ja huomasin kuinka ilkeitä ja pahansuopia naiset voivat olla keskenään. Taidat olla tosi hyvä työntekiä! Tuosta vähän paistaa kateus ja katkeruus niiltä vanhoilta kuseltahaisevilta ämmiltä jotka sinua piinaa. Tiedän kans tapauksen jossa yksi alkoholistipuolison ja moniongelmaisen pojan äiti terrorisoi kahta tosi hyvää tyttöä jotka teki hyvin työnsä. Tytöt olivat vahvoja ja entistä enemmän tekivät töitä kunnes tältä vanhalta haahkalta paloi käpy ja kävi tyttöihin fyysisesti käsiksi.

Koita jaksaa! syy on myös työnjohdon kun ei ymmärrä laittaa kunnon pelisääntöjä tauottamiseen!!!

Ja sulle joka et enää uskalla mennä töihin. -Älä välitä mitä joku sulle sanoo, hae rohkeasti töitä ja tee mitä tykkäät! mun motto on aina ollut että "kyllä ne sitten hommaa paremman duunarin tilalle jos ei työnlaatu kelpaa" -koskaan ei ole tarvinnut siirtyä vastoin omaa tahtoa. Jätä inhottavat ihmiset "korviesi" ulkopuolelle, kohtele niitä kuin ilmaa. -saat nähdä että kohta ne tulee nuoleen sun persettä! Myös ite olen sulkenut negatiiviset ihmiset elämästäni ajat sitten ja 40. mahdollisuutta en enää niille anna!!!

Voimia molemmille!!!🙂👍

Heippa kukkanen2
Mene ehdottomasti aina töihin sillä se pitää ihmisen virkeänä.
Ei sellaista ihmistä olekkaan kuka ei tee virheitä.
Niin se on kurjaa kun paljon on työpaikoilla työ ilmapiiri huono ja paljon on sellaisia ihmisiä
että haluaa paha olla toiselle tai ilkeä.
Mutta hyvä neuvo sinulle niin vaikka joku pahoittaa sinun mielesi niin älä näytä sitä
toiselle että sinua harmittaa ja itse asiassa noista ei kannata mieltä pahoittaa.
Kaunista kevättä sinulle

Hei!
Kun näin tämän viestiketjun oli pakko vastata.Aloitin nyt helmikuussa vieraalla paikkakunnalla uudet työt.Olen vielä koeajalla ja pelkään,että teen jonkun asian niin huonosti,että saan potkut.

Tänään meni päivä pilalle siitä,että eräs henkilö soitti minulle hyvin vihaisen puhelun koskien erästä tapahtumaa.Myönnän,että en ole parhaimmillani näissä tapahtumien järjestämisessä.Kaikki tosin on vielä suunnitteluasteellakin.

Uudessä työssäni olen hyvin yksin ja minulle on laitettu todella paljon vastuuta asioista mitkä pitäisi itsenäisesti osata tehdä.Tuntuu siltä,että hukun tähän työmäärään.
Olen todella herkkä ja myönnän,että paineen alla en ole parhaimmillani.Ulkoisesti vaikutan tyyneltä,mutta sisälläni myllertää.

Ajattelen koko ajan,että kaikki puhuvat minusta seläntakana pahaa,vaikka kukaan ei ole ainakaan vielä sanonut minulle mitään negatiivista.
En haluaisi olla jänishousu ja irtisanoa itseäni vain siksi,että joku sanoo minulle suutuspäissään typeriä asioita puhelimessa tai että en ehdi tehdä kaikkia asioita, mitä minulta vaaditaan.Ylpeys ei anna periksi. Miksi olen tällainen herkkis?Miksi en voisi ottaa vaan lunkisti ja antaa asioiden mennä omalla painollaan?

Olen todella ylpeä tuosta viestiketjunaloittajasta,että hän osasi pysyä tuossa tilanteessa tyynenä!Toivottavasti sinulla kaikki menee hyvin.

kiitos kannustuksesta, tätä kyllä tarvitsin🙂

Kiitos kirjoituksistanne. Tuokin tilanne on tuttu että työpaikalla aliarvioidaan työpanosta. Usein tuntuu myös minusta että olen joku ylimääräinen tai ei toivottu työpaikallani. Siellä on paljon ihmisiä joiden katse kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Heidän katseestaan ja ilmeistään voi lukea paljon mitä he ajattelevat.
Itse olen oppinut kovettamaan itseni niin etten välitä toisten sanomisista ja tuijottamisista. Teen työni, sen 8 tuntia, niin kuin osaan ja mahdollisimman hyvin. Aina löytyy sellaisia jotka ovat nopeampia ja tekevät enemmän töitä, mutta en välitä. Minulle ei makseta mitään urakkapalkkaa. Enkä siitä saa mitään kiitosta vaikka tekisinkin enemmän ja nopeammin kuin pystyn. Kannattaa vähättelijät jättää omaan arvoonsa. Tehdä työnsä niin hyvin kuin osaa ja jos se ei riitä niin sitten ei voi mitään. Pääasia että itse tietää ja tuntee että on parhaansa tehnyt.

Hei, lady Red, Lueppas vielä tuo minun edellinen kannanotto. Se kokonaisuudessaan oli tarkoitettu myös sinulle Piiakristiina! Varsinkin se minun motto "Kyllä ne sitten hommaa paremman tilalle, jos työnjälki ei kelpaa" -sopii sullekkin Ladyred! tee siis parhaasi ja jos jostainsyystä tapahtuu vahingossa jotain peruuttamatonta -ei sille mitään voi!!!! Ja uskaltaisin lyödä pallini vetoa että kenkää et noilla yrittämisillä ja motiiveilla saa ikinä!!!
Tarvitset vain pikkusen itseluottamusta....

Siellä myydään myös elintarvikkeita ym. kaikkea mahdollista, se koko Suomen kattava kauppaketju.
Minun kohdalla ehkä nyt on kyse kateudestakin, koska en rahallisessa mielessä tarvis koko töitä, vaan ihan mielenterveyden takia, mutta kun kauan töissä olleilla väsyneillä eläkettä odottavilla ihmisillä on sellainen käsitys että kuka hullu vapaaehtoisesti töihin tulee jos ei ole pakko. Siinä sitte yritä selittää, että en jaksa olla enää kotona.
Minä olen 15 vuotta ollut nyt kotona, tietysti tehnyt töitä perheyrityksen eteen, en minä työttömänä ole, mutta kun se kotona yksin työskentely ei nyt enää riitä, vaan kaipaan palvelualalle, koska olen sosiaalinen luonne, ei nuo seinät kotona mitään sano, jos niille juttelen🙂
Nyt kuitenkin menen toiseen työhaastatteluun ensiviikolla, jos saan vaikka muutaman päivän kuukaudessa olla työssä se minulle riittää. tuo minun edellinen työ oli rankkaa, ressaavaa ja haastavaa, siksi olisin tarvinnut siihen kovasti tukea, jotta olisin uskonut itseeni ja voinut seisoa rinta rottingilla tiskin takana, nyt sitä ahaa elämystä ei tullut missään vaiheessa, vaan olin aina pikku paniikissa, joten ehkä kiitti mulle riitti, jos tuon toisen työn saan....pitäkää peukkuja🙂

kukkanen2 kirjoitti 6.3.2011 22:1
Nyt kuitenkin menen toiseen työhaastatteluun ensiviikolla, jos saan vaikka muutaman päivän kuukaudessa olla työssä se minulle riittää. tuo minun edellinen työ oli rankkaa, ressaavaa ja haastavaa, siksi olisin tarvinnut siihen kovasti tukea, jotta olisin uskonut itseeni ja voinut seisoa rinta rottingilla tiskin takana, nyt sitä ahaa elämystä ei tullut missään vaiheessa, vaan olin aina pikku paniikissa, joten ehkä kiitti mulle riitti, jos tuon toisen työn saan....pitäkää peukkuja🙂

Onnea kukkanen sinulle työhaastatteluun.Toivottavasti saat työn!🙂👍

Kiitos niille,jotka kannustivat minua.Ei tässä auta muu, kuin mennä päivä kerrallaan.Välillä on huonoja päiviä ja välillä hyviä.Joko lapsukaiset ovat mukavia tai sitten eivät.

LadyRed ja kaikki ym. kiitos kannustusksista ja kannanotoistanne. Tämä keskustelu on avannut silmäni, että kenelläkään ei aina ole helppoa, ei töissä eikä kotona.
minulla varsinkin kun tulen pitkän kotonaolon jälkeen työelämään, huomaan, miten kovaksi kaikki on muuttunut, ei ole enää sitä leppoisaa meininkiä niinkuin ennenvanhaan, vaan ihmisistä revitään kaikki irti. Se tietysti myös lisää katkeruutta, kireyttä ym. Etenki jos sinne on pyrkimässä vielä sellainen henkiö, joka ei sitä työtä elääkseen tarvis (siis tutussa paikassa) se kyllä suolataan sieltä ulos, näin minä olen kokenut.
Mutta ei se mitään, kävin toisessa työhaastattelussa ja sain niitä "silloitällöin" töitä mitä olen hakenutkin ja minun rakkaaseen harrastukseen liittyvää vielä, että en murehdi enää, vaan porskutan taas etiäpäin🙂
Kaikkea hyvää kaikille Teille ihanille ihmisille, sanotaan notta, paistaa se päivä vielä risukasaankin...mulle nyt kävi näin. Toivottavasti vielä teille myös, joita on päähän välillä potkittu.
Tsemmpiä ja ihanaa kevättä🙂