Heippa
joo ehdottomasti etsi itsellesi elämänkumppani sillä ei ihmisen hyvä ole yksin olla
ja sullekkin täällä suomessa on satoja upeita naisia mut se vaan että miten
ne yksinäiset kohtaa.
Mut laita ilmoitus nettiin???
tai lehteen???
Niin varmasti löydät ihmisen rinnalle.
Jos olet raitis, savuton ja hyvät elämän tavat omaava niin on vaan plussaa ja luonnollisesti siistit puhtaat vaatteet jne
Minä en itseäsi voisi ikinä kuvitella että olisin poikamiehenä sillä mulla on perhearvot
todella tärkeitä ja upea katsoa kun perhe kasvaa ja kehityy.
Ja ei siitä kannata masentua jos tulee rukkaset tai epäonnistuu otetaan vaan elämänkokemuksena ja mennään vaan eteenpäin elämässä ja uusia seikkailuja.
Joo kirjoita miten olet elämässä edistynyt ja jos tarvii kysyä niin kysy ihan mitä vaan???
kaunista kesää sulle

Mielenkiintoinen aihe. Liippaa hieman läheltä omaanikin, siksi haluankin "avautua" (pisin tarina edessä mitä olen täällä koskaan kirjoittanut).

Eihän kukaan halua tulla torjutuksi. Se on päivänselvää.
Toisia torjutuksi tuleminen ei haittaa ja he ovatkin heti vaan seuraavan "kohteen" luona yrittämässä uudestaan 🙂 Mikä on todella hyvä, että jaksaa yrittää vaikka välillä tulisikin pakkeja!
Mutta toisia torjutuksi tuleminen voi satuttaa ja sitä pelkää todella, todella paljon. Eivätkä halua asettaa itseään sellaiseen tilanteeseen missä näin voisi mahdollisesti käydä.

Mutta oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että jos sinut torjutaan, niin se ei tarkoita, että sinä et kiinnostaisi tai sinussa olisi jotain vikaa. Se toinen osapuoli voi vain olla niin epävarma itsestään (ja miettiä myös torjutuksi tulemista) että käyttäytyy sen takia "kylmästi" ja ajaa sinut pois.
Minä olen ainakin näin tehnyt muutamille miehille ja salamana kaduttanut, mutta tehty mikä tehty, eikä miestä oikein kehtaa uudelleenkaan yrittää saada juttusille tms. Niin pahuksen miehet jotka oikeasti luvuttaa siinä vaiheessa. On myös sen verta fiksuja ( 🙂 ) jotka ei heti luvuta vaan tulevat myöhemmin rauhassa juttelemaan jotain muuta tai muuten vain tervehtimään uudemman kerran...

Annan esimerkin omasta itsestäni (varmasti naurat kun luet):

...minulla on myös "outo" kuvitelma/pelko (ja siksi baareissa annan pakkeja tai kieltäydyn puhelinnumeron antamisesta) pelkään siis että mies pettyy minuun jotenkin, jos tapaisimme selvinpäin.
Minusta olen kauniimpi, puheliaampi ja hauskempi humalassa mitä selvinpäin.
Eli jos tapaisimme selvinpäin tuo mies katsoisi minne se nauravainen ja iloinen tyttö hävisi ja miksi tilalla on nyt tälläinen hiljaisempi ja ujompi tapaus. En siis ollenkaan vastaisi antamaani vaikutelmaan, oikeastaan päinvastoin! Moni on tässä vaiheessa ilmaissutkin tyytymättömyytensä (joka on täysi puukonisku) vaikka ehkä voinkin jotain epämääräistä hymyillen selitellä.
Siksi on parempi ettei tavata selvinpäin!

Mutta toisaalta enhän minä todellakaan humalassa (jo olevia) ystäviäni tapaa vaan aina selvinpäin. Ja nämä ystävät olen alunperin selvinpäin hankkinut, niin en minä niin "hirveä ja kamalan tylsä" voi olla jos olen kerran ystäviä saanut...Monimutkaista, eikä tässä ole mitään järkeä, mutta en silti baarissa tapaamille miehille halua selvinpäin näyttäytyä...Ihmetelkööt sitten vain miksi minua ei koskaan näy missään 😀 Moni on kysellytkin seuraavalla kerralla baarissa, missä olen ollut jne.

Olen minä muutaman kerran treffeille lähtenyt. Mielestäni meillä oli hauskaa, mutta silti helpompaa pitää ihmiset jaoteltuna baarituttuihin ja selvinpäin-ystäviin.
En tunne tästä (tai antamistani pakeista) huonoa omaatuntoa, koska nämä miehet kyllä saavat jonkun muun numeron ja jonkun muun kanssaan treffeille jne.

Niin, jännä juttu miten eri-ongelmaiset ihmiset saavat alati niitä seurustelusuhteita.
Tuntuu, että kun heiltä yksi suhde päättyy he löytävät heti uuden.

Tiedän myös naisia, jotka ovat luonteeltaan (sen verran mitä minä heitä tunnen) todella ilkeitä. Olen useasti ihmetellyt, miten he silti aina saavat mies-seuraa yms. Ja miksi? Miksi huonosti käyttäytyvä ihminen saa vielä "palkinnon" parisuhteen, miehet ja lapset yms. Jotenkin epäreilua.
Mutta tottakai tälläisillä ihmisillä on myös se toinen parempi puoli. Voivathan he olla ihan mukaviakin ihmisiä (mistä minä tiedän).

Maailmassa ei vain kaikki aina mene tasan. Ei silti kannata heittää hanskoja naulaan ja luovuttaa.

Mitä jos menisit baariin vain pitämään ystäviesi kanssa hauskaa ja katsomaan mitä ilta tuo tullessaan. Ei siellä ketään tarvi "iskemällä-iskeä".
Katso ja anna kiinnostuneiden naisten tulla sinua "iskemään" (tai vain puhelemaan ajankuluksi) jos uskallusta riittää.
Unohda kaikki paineet tehdä vaikutusta keneenkään. Eihän sitä kukaan aina jaksa yrittää parastaan. Niinhän minäkin teen ja hauskaa on. Yleensä siihen saakka kunnes saan kiemurrella itseni irti puhelinnumeron antamisesta/tapaamispyynnöistä (heh) Ei onneksi läheskään aina edes kysytä.

Olen itse luonut itselleni tämän noidankehän ja tunnen olevani "turvassa" kun kieltäydyn. En minä niitä miehiä mitenkään pelkää, että sen takia en uskaltaisi/voisi tavata. Tämä on vain semmoinen tapa. Se juurtuu lapsuudesta, mutta en halua nyt kertoa tarkemmin (pitkä tarina). Välillä minä en välitä tästä pelosta ja osaan olla "oma itseni" mutta toisaalta välillä se pomppaa esiin, usein sillä hetkellä kun mies kysyy jatkosta. Silloin minulta loppuu kiinnostus (ja ajattelen, että -voi ei taas näitä tyyppejä) ja käyttäydyn kuin robotti antaen ne pakit. Moni jolle olen puhunut tästä neuvoo, että ota sä sen miehen numero tms. Mutta kysehän ei ole siitä kenellä on kenenkin numero, he eivät siis ymmärrä ongelmaa alkuunkaan... ongelma on mulla "pään sisällä". Niin kaiken huipuksi pelkään kuulostavani lapselliselta (joltain 4-vuotiaalta) puhelimessa. Siksi kammoan puheluita hieman.

Toisaalta minulle riittää nämä rippeet (miesten kanssa hauskanpito baareissa) yms. Mutta toisaalta olen yksinäinen ja kysyn usein itseltäni miksi h****tissä teen tälläistä. Miksi ajan ne viimeisetkin (tai ainoat) kiinnostuneet pois.
En vain voi muuta ja sillä sipuli. Tämäkin tapa on "pään sisällä" eikä siihen auta, että juttelee jonkun terapeutin kanssa tms. (en ole kylläkään jutellut) mutta ehkä joskus voin vapauttaa itseni tästä pois, mutta siihen asti kaikki on hyvin, eikä minua hirveästi haittaa olla yksin. Toisaalta tässä on jokin "turvallisuudentunne" ja omalla tavallaan vapaus mikä on hyvä pitää vaikkei siltä ehkä kuulostakkaan hirveän kivalta, mutta omalla tavallaan on kivaa 🙂

En minä siis ilkeyttäni kenellekkään pakkeja anna tai väheksy näitä miehiä tai luule olevani jotenkin parempi kuin he...en mielestäni ole semmoinen ihminen. Tai olen. pelkään itse pakkeja, mutta annan niitä surutta muille.
Jotkut näistä varmaan luulevat, että teen tätä huvikseni/ilokseni, mutta sitten vain hyväksyn sen tilanteen. Jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseen..

Tiedän käyttäytyväni todella lapsellisesti ja minun pitää tästä kasvaa ennen kuin alan edes seurustelu-juttuja harkitsemaan ja minun olisi parempi pysyä kaukana miehistä ettei ne kaipaa minunlaisia "kakaroita" elämäänsä (tästäkin olen saanut foorumeilla kuulla, juuri näillä sanoilla) -Jep, voin pysyäkin kaukana, mutta mielestäni minulla on oikeus käydä baareissa ja pitää siellä hauskaa ja sisimässäni tiedän, etten pahuuttani kenellekään näin tee.

Osaan minä aikuinen ja järkevä olla. elämä on vain helpompaa kun menee kaveri-pohjalla miesten kanssa (minulla on siis myös mies puolisia tuttavia) eikä kukaan ole todellakaan "iskemässä", sillä silloin, jos minua "isketään" taannun tollain kakaramaiseksi. Teen pienistä asioista itselleni suuria esteitä.

Eipä muuta.

Kiitos, että sain avautua. Toiv. ei haittaa, että vein topicissa hirveästi tilaa!

Älä vauhdilla tormaa minnekkään.
Uskon, että olet ihminen jonka täytyy edetä hitaasti ja varmasti ja sen toisen täytyy olla hiukan aktiivinen sinun kanssasi.
Mutta, älä panikoi tämän "ongelman" kanssa, sillä seuraukset voi olla tuhoisat.
Tiedän monia ihmisiä, joilla "se oikea" on löytynyt vasta nelissäkymmenissä, vaikka eivät olekkaan kolunneet koko pitäjän tarjontaa läpi etsiessään.

Hei, Puudutusaihe ja volvomies!

Mulle tuli tosta sun tekstistä mieleen vaan enemmän kysymyksiä. Esim. Löytyykö se kumppani etsimällä? Pitäisikö vain elää elämäänsä, ottamatta enempiä paineita siitä pariutumisesta? Se kumppani kävelee kenties yllättäen, joku päivä vastaan?

Tuntuu tosi tylsältä, että ammatti-ihmisetkin suhtautuvat asiaan noin. Ei minustakaan olisi lähestymään vastakkaista sukupuolta, jos tuntisin itseni heikoksi/ujoksi/vaivautuneeksi/tms. Mutta kannattaisiko silloin lähestyäkään?

Sinulla on naispuolisia ystäviä. Oletko puhunut heidän kanssaan koskaan ongelmasta? Tuli vain mieleen, että kun he paremmin sinut tuntevat, niin voisivat kenties antaa hyviä vinkkejä? Jos siis asian puheeksi ottaminen ei ole liian vaikeaa?

Tunnetko vetoa näihin naisiin, joilta olet saanut pakit? Vai onko lähestyminen tapahtunut jonkin muun tunteen pohjalta?

volvomies pisti nyt asiat vähän ”helpoiksi”. Pistä ilmoitus nettiin/lehteen.. Voin sanoa kokemuksesta, kun minullakin on ollut netti-ilmoitus + että olen vastannut miesten ilmoituksiin, että kyllä se on aikamoista neulan etsimistä heinäsuovasta. Raitis, savuton ja hyvät elämäntavat omaava on totta kai plussaa!

” Minä en itseäsi voisi ikinä kuvitella että olisin poikamiehenä sillä mulla on perhearvot
todella tärkeitä ja upea katsoa kun perhe kasvaa ja kehityy.
Ja ei siitä kannata masentua jos tulee rukkaset tai epäonnistuu otetaan vaan elämänkokemuksena ja mennään vaan eteenpäin elämässä ja uusia seikkailuja.” Siis hei, onko sinulla koskaan ollut vaikeuksia saada naista itsellesi?

Ei kannata masentua, jos saa rukkaset. Se on aivan totta. Siitä vaan uusille vesille. Olisi mielenkiintoista tietää volvomies, että miten sinä tapasit / tutustuit kumppaniisi?

Hei, tuttua tarinaa itsellenikin. Olen 32v, en olle seurustellut. Koita vain jaksaa ja olla sinnikäs. Älä kuitenkaan vaivu epätoivoon. Koita keksiä muita asioiita millä saat ajatukseksi pois ongelmista. Oli se sitten harrastus tai työ. Ota vaikka aikaväli koko asiaan. Kun tuntuu, että jaksat olla myönteinen asian suhteen niin yritä uudelleen tapaamista. Älä lannistu jos et onnistu. Sinussa ei ole vikaa jos tilanteessa ei tullut tarvittavaa kipinää. Uskoisin että tiedät jos löydät sen oikean.

Jännä huomata, että täältä löytyy muitakin samaan ikäluokkaan kuuluvia, jotka kamppailevat samojen asioiden kanssa kuin minä. Pikku hiljaa olen kasvanut siihen vaiheeseen, että parisuhde tuntuisi mukavalta. Välillä kuitenkin tuntuu siltä, että
luottamus toisiin ihmisiin on sen verran hataralla pohjalla, että se hankaloittaa parisuhteen löytämistä.

Parisuhteen puuttuminen tuntuu olevan hyvin yleinen asia, joka vaivaa monia. Uskon, että pitää vain uskaltaa luottaa itseensä ennen parisuhteita. Olen solminut suhteita aikana jolloin en ollut ns. sinut itseni kanssa ja tämä on myöhemmin luonut uudenlaisen ongelman lähinnä tunteideni suhteen. Olen ihastunut uusiin ihmisiin paljon, jopa ystävieni puolisoihin. Parisuhde ei todellakaan tuo onnellisuutta, mikäli et ole tasapainossa itsesi kanssa. Tietysti muilla on varmasti toisenlaisia kokemuksia, mutta muistakaa olla kärsivällisiä. Netissä kirjoittelemalla/tutustumalla on helpompi tutustua toisen sisimpään ilman fyysisen olemuksen tuomaa "pakkopaitaa".

Parempi se on alkaa seurustella vasta sitten, kun todella kolahtaa, eikä seurustelun vuoksi. Jos on jo naispuolisia kavereita, niitä voi tulla lisää, ja joku tuntua aivan erityiseltä.
Minä vain itse toivon, että voisin vielä joskus rakastaa. Että jalat menisivät alta. Vain kerran näin on käynyt.

Eihän sitä kannata kenen tahansa kanssa seurustellakaan.
Ei silti voi sanoa "kyllä sinä sen jonkun vielä löydät". Ehkä löydät, ehkä et, mutta jokaisella on kuitenkin siihen mahdollisuus.
Ehkä kannattaa myös lakata stressaamasta ja käydä eri paikoissa, katsoa elämää avoimin silmin ja tutustua ihmisiin, eikä ajatella että koska tämä ihminen on vastakkaista sukupuolta, juttelu on jotenkin latautunutta.

Minut on usein ymmärretty väärin, kun olen vain jutellut. Toisaalta mitä sitten? Kerran täällä vaan eletään - tai no itse en usko niin, mutta sanontahan tuokin. 😉

Ei stressiä. Maailma on oikeasti mukavia ja aitoja ihmisiä täynnä, kun ne vaan löytää. 🙂

Kiitti kaikille vastanneille... luulin että täälläkin olisi ihmisillä samanlainen välinpitämätön suhtautuminen. Mieliala on viime aikoina vaihdellut tosi paljon, mutta nyt sentään yritän pitää itseni pirteänä. Liian usein olen vaipunut sellaiseen syvään epätoivoon ja siitä on joskus seurannut itsetuhoisia ajatuksia.

Pompula kirjoitti 20.7.2010 18:19

Hei, Puudutusaihe ja volvomies!

Mulle tuli tosta sun tekstistä mieleen vaan enemmän kysymyksiä. Esim. Löytyykö se kumppani etsimällä? Pitäisikö vain elää elämäänsä, ottamatta enempiä paineita siitä pariutumisesta? Se kumppani kävelee kenties yllättäen, joku päivä vastaan?

Enpä tässä useimmiten etsimällä etsikään ketään. Tiedän kyllä että on olemassa naisia joille kyllä "kelpaisin". Ongelman ydin on mulla siinä, että vaikka tapaisinkin oikeanlaisen ihmisen niin en kertakaikkiaan uskalla tehdä mitään asialle. Tämä on jo koettu tarpeeksi usein. Painotan siis sitä että mä itse tyrin kaikki tilaisuudet kun pelkään niin paljon. Erityisen paljon pelkään juuri sellaisia naisihmisiä jotka antavat ymmärtää että olisivat kiinnostuneita musta. Menen täysin kipsiin ja pahimmillaan alan välttelemään häntä. En minä oikeastaan edes tiedä mitä pelkään tai mitä tämä on. Mun pelkohan on täysin epäloogista kun haluaisin kumppanin itselle mutta menen paniikkiin kun mahdolliseen ehdokkaaseen pitäisi tutustua.

Pompula kirjoitti 20.7.2010 18:19

Sinulla on naispuolisia ystäviä. Oletko puhunut heidän kanssaan koskaan ongelmasta? Tuli vain mieleen, että kun he paremmin sinut tuntevat, niin voisivat kenties antaa hyviä vinkkejä? Jos siis asian puheeksi ottaminen ei ole liian vaikeaa?

Onhan sitä jotain puhetta ollut tästä lähimpien kanssa. Hekin vain tuntuvat käsittävän asian väärin... että naiset eivät olisi kiinnostuneet musta ja yrittävät neuvoa miten olisin "houkuttelevampi". Kun oikeasti minä vain haluaisin olla kuin muut miehet löytää sitä rohkeutta lähestyä naisia. Ei siinä mitään, olen kuitenkin kiitollinen heille että kuitenkin yrittävät ymmärtää ongelmaani ja sentään välittävät.

Pompula kirjoitti 20.7.2010 18:19

Tunnetko vetoa näihin naisiin, joilta olet saanut pakit? Vai onko lähestyminen tapahtunut jonkin muun tunteen pohjalta?

Useimmiten uskallan lähestyä vain niitä joihin tunnen jotain vetoa ja jotka olen tuntenut jo jonkin aikaa. Sitten kun saan pakit niin pettymys on todella paha. Toisaalta ventovieraiden lähestyminen on niin ahdistavaa että harvoin uskallan edes yrittää.

Heippa
Joo älä koskaan mieti itsetuho ajatuksia sillä se ei ole mikään ratkaisu eikä se ole
normaalia elämää.
ja se on sitten peruuttamaton ratkaisu???
Asutkos sinä maalla vai kaupunkissa???
käy kaikenlaisissa tapahtumissa missä on ihmisiä ja siellä voit tutusatua erilaisiin
ihmisiin kuin myös liity mahdollisesti johonkin seuratoimintaan / hyväntekeväisyys toimintaan
niin sielläkin tapaat varmasti erilaisia ihmisiä.
Joo mut aloita itsesi kehittämistä kaikista jotka tunnet niin voit jutella kaikkenlaisia
asioita ja saat siitä hiljakseen itsevarmuutta kuin myös kyllä naiset arvostavat rehellisyyttä
ja tykkää kun niille rehellisesti juttelee
ja mielestäni voit sanoa että vähän olet ujo mut olet kiinnostunut kyseisestä henkilöstä
Eikä niistä rukkasista kannata välittää niitä on jokaiselle tullut kuin myös minulle mut ne
vaan otetaan elämän kokemuksena ja taas vaan mennään elämässä eteenpäin.
Että usko vaan minua että sinullekin täältä vellinkeittäjä löytyy ja on paljon myös yksinäisiä kuin myös ujoja naisiakin mut se kohtaaminen olisi tärkeätä ja ei ne kotia tule.
Olisi niin paljon kirjoitettavaa mut kysy vaan ihan mitä vaan niin vastaan sulle ja toivottavasti
on apua???
Kaunista kesää sinulle

Ei tässä ole siitä kyse että olisin jotenkin yleisellä tasolla ujo tai arka. Tulen kyllä toimeen ja pystyn keskustelemaan naistenkin kanssa mutta vain niin kauan kun yhtään mitään tunteita ei ole pelissä mukana. Siis puhutaan vain täysin neutraalisti. Pystyn vitsailemaan ja olemaan suhteelisen "hauska" tyyppi. Mutta jos toinen vähänkään alkaa käyttäytymään ja vihjaamaan mulle siihen malliin että olisin kivaa seuraa muutenkin kuin vaan kaverina niin menen täysin paniikkiin. Alkaa ahdistamaan ja on pakko päästä siitä tilanteesta pois nyt heti välittömästi. Toisaalta mun on äärimmäisen vaikeaa alkaa itsekään mitenkään vihjaamaan toiselle että olen kiinnostunut. Mieluummin pidän tunteet sisällä ja kidun kun joku muu lopulta vie mun ihastuksen. Mä tunnun kuitenkin enemmän pelkäävän niitä omia tunteita mitä nousee tuollaisissa tilanteissa. En mä ihmisiä pelkää.

Heippa
Joo muuta hiljakseen asennetta ja ihan pikku parannuksin kehität itseäsi.
Mieti esim että seuraavalla kerralla teet aloitteen tai jos toinen tekee aloitteen niin
sanot että esim minäkin olen kiinnostunut sinusta jne kun sen päähän sisäistää
niin yleensä se sinne jää ja sitten kun olet sen sisäistänyt niin on tilanteen niin tullessa
helpompi toimia.
Ihan vaan hiljakseen kaikesta jutella ja jos on samanlaisia asioita harrastuksia, töitä jne
niin on yllättävän helppo juttua jatkaa.
Minä tapasin oman eukon joensuun anttilassa kahviossa ( ei ole kahviota enää )niin kaikea juteltiin sit siinä on vähän matkan päässä sellainen puisto ja järvi jonne mentiin nurmelle istuskelemaan ja juttelemaan vaikka mitä niin oliskohan menny 15 minuttia niin laitoin
oman pääni tulevan eukin syliin ja sit taas kaikkee juteltiin ja minä peräti viellä hetkeksi siihen nukahdin mut kivaa meillä oli sit lopusaa viellä kysyin että vielläkö nähdään
niin eukko sanoi et se riippuu sinusta sit seuraavalla viikolla pyysin että tulisiko kotia käymään niin oli puhe et tulee viikoksi oli sit kaksi viikkoa.
sit kävi koulut loppuun ja seuraavana kesänä muuttikin kokonaan kotia ja siitä on nyt 17 vuosi menossa ja ollaan onnellisesti eletty.
ja se on hassuja yhteinsattumien summa ja kun eka kerran tulevan eukon näin niin tiesin
et siinä se on jo eka minutilla.
Sillä kyllä naiset arvostaa rehellistä ihmistä olet vaan oma itsesi ei siihen muuta tarvita
ja niinkuin sanoin aina tulee rukkasiakin ja epäonnistumisia mut ei me niistä lannistuta.
Ja kun olet tavannut kivan naisen niin pyydä kotia sillon näkee miten se käyttäytyy
minkälainen toinen on jne
Kaunista kesää sinulle

Hei!

Aloittajan kannattaisi varmaan alkaa seurustelemaan aluksi (jos siltä tuntuu) jonkun naispuolisen ystävänsä kanssa. Ensin kaveri-linjalla ja sitten vasta katsotte tuleeko mitään vakavampaa ( kummatkin ilman mitään suoritus paineita!) 🙂

Nämä kaverinaisethan ovat jo todennäköisesti nähneet sinut "tyhmänä ja hölmönä", arkivaatteissa, eri mielentiloissa jne. Joten ei sinulla pitäisi olla mitään pelättävää. Olet todennäköisesti ollut sellainen kuin oikeasti olisit/olet (ellet sitten vedä jotain roolia työpaikallasi tai missä ikinä näitä naisia tapaatkin).

Kun jonkun verran jo tuntee jotain ihmistä niin on helpompi aloittaa lähempää tuttavuutta. Ei tarvitse aloittaa kaikkea ns.alusta tai kertoa itsestäänselvyyksiä itsestään. Voit ihan rehellisesti sanoa jollekkin, että pidät häntä mukavana ja kivana. Älä höpise ihastumisesta tai rakastumisesta mitään. Pysy neutraalina, mutta silti positiivisena. Voit myös etsiä "vikoja" ihastuksesi kohteesta (vaikka hän olisikin täydellinen), koska muuten todennäköisesti nostat tämän henkilön "jalustalle" (pidät häntä parempana kuin itseäsi tai tunnet, että et ansaitse häntä tai ettei hänen kaltainen nainen voisi koskaan sinusta mitään välittää, joten parempi häipyä takavasemmalle ja poistua äkkiä paikalta) Pakeminen ei kannata. Kaduttaisi vaan myöhemmin. Kannattaa pitää ajatukset ihan realistisena ja muistaa, että ihmisiä me kaikki vaan ollaan!
Niin hyvässä kuin pahassa.

Kaikissa meissä on jotain vikaa, mutta kaikissa meissä on myös jotain hyvää ja jotain tavoittelemisen arvoista! Myös sinussa!
Et ole yhtään sen huonompi mitä nämä miehet, jotka pyörittelevät helposti naisia mennen tullen ja joilla rullaa "naisasiat" paremmin kuin hyvin. Kaikkien ei tarvitse olla ja käyttäytyä samallalailla tai olla jatkuvasti parisuhteissa yms. Jokainen etenee omaa tahtiaan! Eikä se muille kuulu missä vaiheessa tai missä iässä kukin aloittaa seurustelemisen yms.

Mutta joskus pitää vain nostaa hetkeksi kädet pystyyn ja luovuttaa, jos sopivia seurustelu ehdokkaita ei näy mailla eikä halmeilla. Murehtimaan ei kannata alkaa, koska se ei edistä asiaa mitenkään (päinvastoin), joten pitää muistaa pitää tsemppi kokoajan yllä! Epätoivoon ei ole mitään aihetta alkaa vajoamaan, koska ne sinun hyvät puolesi eivät ole minnekkään kadonneet 🙂👍

Eihän sitä koskaan tiedä milloin se oikea tulee vastaan.

Aloittajan kannattaisi varmaan alkaa seurustelemaan aluksi (jos siltä tuntuu) jonkun naispuolisen ystävänsä kanssa. Ensin kaveri-linjalla ja sitten vasta katsotte tuleeko mitään vakavampaa ( kummatkin ilman mitään suoritus paineita!) 🙂

Nämä kaverinaisethan ovat jo todennäköisesti nähneet sinut "tyhmänä ja hölmönä", arkivaatteissa, eri mielentiloissa jne. Joten ei sinulla pitäisi olla mitään pelättävää. Olet todennäköisesti ollut sellainen kuin oikeasti olisit/olet (ellet sitten vedä jotain roolia työpaikallasi tai missä ikinä näitä naisia tapaatkin).

Aika erikoinen ehdotus! Enkä tarkoita välttämättä huonossa mielessä 🙂 Mulla vaan on ollut sellainen käsitys että tuollainen kaveripohjalta lähtevä on melko lailla tuhoon tuomittu yritys, kun nainen on alusta lähtien nähnyt mut "vain kaverina". Toisaalta sitten en ole täysin varma miten pystyn suhtautumaan jos/kun tulen torjutuksi. Mulla on ollut vaikeuksia suhtautua neutraalisti näihin entisiin ihastuksiin joilta olen saanut pakit. Käyttäydyn kylmästi ja välttelevästi, koska tunnen itseni loukatuksi. Tiedän kyllä että eihän niillä mitään henkilökohtaista ole mua kohtaan, mutta kun olen kai vuosien saatossa katkeroitunut tässä asiassa ja jokainen torjutuksi tuleminen sattuu aivan helvetisti. Eli mulla on periaatteessa paljon menetettävää jos tuollainen kokeilu ei sitten johdakaan mihinkään. Jos en kykene torjunnan jälkeen käyttäytymään järkevällä tavalla niin koko kaveruus on vaarassa.

Voit myös etsiä "vikoja" ihastuksesi kohteesta (vaikka hän olisikin täydellinen), koska muuten todennäköisesti nostat tämän henkilön "jalustalle" (pidät häntä parempana kuin itseäsi tai tunnet, että et ansaitse häntä tai ettei hänen kaltainen nainen voisi koskaan sinusta mitään välittää, joten parempi häipyä takavasemmalle ja poistua äkkiä paikalta) Pakeminen ei kannata. Kaduttaisi vaan myöhemmin. Kannattaa pitää ajatukset ihan realistisena ja muistaa, että ihmisiä me kaikki vaan ollaan!
Niin hyvässä kuin pahassa.

Tuota "vikojen" etsimistä olen ennenkin huomannut tekeväni jonkin verran. Kaikissahan toki on puutteita, minussa myös. Se on ehkä tietämättäni auttanut suhtautumaan helpommin näihin kavereina oleviin naisiin. Kun olen joskus tuntenut hieman kiinnostusta johonkin heistä, niin on ollut parempi unohtaa koko juttu kun "se on aivan liian itsepäinen, ei siitä siksi mitään kuitenkaan tulisi", jne.

Et ole yhtään sen huonompi mitä nämä miehet, jotka pyörittelevät helposti naisia mennen tullen ja joilla rullaa "naisasiat" paremmin kuin hyvin. Kaikkien ei tarvitse olla ja käyttäytyä samallalailla tai olla jatkuvasti parisuhteissa yms. Jokainen etenee omaa tahtiaan! Eikä se muille kuulu missä vaiheessa tai missä iässä kukin aloittaa seurustelemisen yms.

Aika monet ihmiset sanoo näin ja mullekin olisi helpointa jos itse suostuisin ajattelemaan samalla tavalla. Jostain syystä mä vain tunnen valtavaa alemmuuden tunnetta kun en ole aloittanut parisuhdetta tai seksielämää samaan aikaan kuin valtaosa muista ihmisistä. Muuten elämä tuntuu olevan jotakuinkin mallillaan, mutta tämä ongelma "nollaa" arvon kaikelta muulta mitä mun elämässä on. Ei vaikka mitä saisi aikaan niin silti tunnen olevani täysi luuseri kun olen 30 v. enkä "saa itselleni naista".

Kamppailen vielä itsekkin hieman samojen ongelmien kanssa...
Sillä erolla sinuun, että olen tiedostanut teoriassa omat ongelmani, mutta käytäntö vielä hieman tökkii 😀 (ei enää pahasti onneksi)!
__________________________________________________________

Mutta palataanpa sinuun:

Voi tuntua hassulta (jopa tylyltä) sanoa tämä, mutta sinun täytyy tulla alas sieltä norsunluutornistasi samalle tasolle muiden ihmisten kanssa. ihmettelet varmaan, että mitä tarkoitan, koska et varmasti pidä itseäsi parempina kuin muita, vaan päinvastoin tunnet olevasi heitä huonompi ja alempi, mutta käytöksesi on samaa kuin olisit ylhäisessä yksinäisyydessäsi jossain norsunluutornissa pohtimassa vain omia juttujasi. Sinun pitää myöntää itsellesi olevasi vain ihminen! Eli sinussakin on vikoja ja anna nyt herran tähden muiden ihmisten nähdä ne vikasi! Voipi olla, että ketään ei kiinnosta, kukaan ei välitä vioista vaan odottaa juuri sinunlaista ihmistä elämäänsä!

Kaikissa meissä on vikoja, mutta silti on uskallettava "laittaa itsensä likoon" ja samalle viivalle muiden kanssa! Et ole sen parempi, etkä varsinkaan huonompi kuin kukaan muu!

Ainut kuka oikeasti "nollaa" arvosi olet sinä itse, joten voit lopettaa nollaamisen. Ei kukaan sinun tahdo sellaista tekevän saati voi edes kuvitella sinun tekevän. Älä siis itsekkään tee sitä!
Ei siihen kuole, jos näyttää toisille olevansa hieman poikkeava 🙂 ( hyvässä mielessä!) Itsevarmuutta saa hieman hölmöilemällä/hassuttelemalla, kunhan osaa myös itse nauraa itselleen 🙂

Kaiken A ja O on mielestäni avoimuus!
Kun uskaltaa olla avoin oma itsensä ei muuta tarvita, nyt sinun kaikki energiasi menee pelkkään peittelyyn, mikä surettaa ☹️ Hukkaat aikaa ja samalla teet itsesi vain entistä ahdistuneemmaksi.

Olethan jo täällä uskaltanut kertoa paljon itsestäsi! Mikset voi live-elämässä kertoa noita samoja juttuja joskus jollekkin (luotettavalle henkilölle). Ei nuo nyt niin pahoja "vikoja/ongelmia" oikeasti ole. olet vain tehnyt niistä paljon suurempia.
Eli ei mitään hätää, anna mennä vain!

Mulla on mennyt paremmin siitä lähtien, kun lopetin pitämästä itseäni jotenkin "erikoisena". Se auttoi, nyt meen vaan muitten mukana ja on kivempaa!
("erikoisena" = tässä tapauksessa tarkoitetaan huonompana kuin muut, mutta se voi myös tarkoittaa parempana kuin muut).

Kyllä sinäkin pystyt antamaan paljon jollekkin. On sinun rakkautesi/ihastumisesi/kiintymyksesi samalla lailla arvokasta kuin kenen muun tahansa. kyllä silläkin arvo on! Älä luule, että muut tarjoaisivat sen parempaa tuolla maailmalla toisilleen. Samoja tunteita yms. pystyt sinäkin jakamaan! Olet vain pitänyt ne tähän saakka piilossa jossain...tai kuvitellut, että ne ei riitä.

🙂👍