🙂🌻
Omasta puolestani tosiaan uskon, että suhteemme kestäisi periaatteessa mitä vain, on sitten kyse välimatka tms. Kun kummallakaan ei ole halua hypätä vieraitten matkaan.
Mutta ainakin vielä nyt pidän vain suunnitelma-asteella tuota töitten perässä menemistä. Olisihan se upea kokemus! Ja olen miettinytkin, että jos lähtisin vaikka mahdollisesti harjoitteluun, jolloin työpesti kestäisi max.3kk.

Iiks! Nyt se sitten voisi olla ajankohtaista, nimittäin tänä aamuna oli sähköpostiini tullut kysely Belgiasta, että lähtisinkö sinne töihin. Työpaikka olisi minun omaa alaani ja sitä pyörittää suomalaiset, joten työhön perehdytys pitäisi onnistua hyvin. Olen aivan innoissani.....MUTTA tämä tarkoittaa uskomatonta keskustelua kumppanini kanssa ja mahdollista "kolmatta maailmansotaa". Sillä hän on kovasti takertuva ja minua kontrolloiva.

Tartu ihmeessä tuohon mahdollisuuteen. Epäileväinen puoliso ei voi viedä sinulta sitä. Jos hän todella välittää, hän haluaa sinun parastasi. Olen lukenut myös tuon ketjun missä kerrot miehesi epäileväisyydestä. Olen ollut itsekin samanlaisten epäilyjen kohteena ja tiedän kuinka raskasta se on. Ja minä tein sen virheen, että aloin varomaan tekojani ja sanojani. Ja vasta myöhemmin tajusin, että tuolle käytökselle on asetettava rajat. Ei se muuten siitä mihinkään muutu, pahemmassa tapauksessa vain pahenee entisestään. Koska jos alat muuttamaan omaa käytöstä, niin eikös se kierolla tavalla kerro sille epäilijälle, että olet tehnytkin jotain väärää? Epäilijää ei saa ikinä pois epäilyksestä ellei hän itse ala tekemään sille jotain. Ja kimmoke siihen voi tulla siitä, että hänelle asetetaan ne rajat ja kerrotaan, että tuollainen käytös ei vain ole hyväksyttävää. Tuli siitä millainen sota tahansa, loukkaantui toinen siitä kuinka pahasti tahansa. Hänen parhaaksi se on.

Ehkä välimatka on hyvästä teidän tilanteessa. Ja jos suhde ei sitä kestä, niin luultavasti sen ei ole silloin tarkoituskaan kestää. Sinulla on ainutlaatuinen tilasuus edessäsi. Tartu siihen.

Komppaan edellistä: tartu tilaisuuteen ja lähde. Kolmas maailmansota syttyy, jos syttyy, mutta uskallan väittää, että kadut kyllä, jos et lähde. Koska oikeastaan jo se, jos sota syttyy kertoo kyllä, mikä on suhteen tulevaisuus. Kuten edellinen sanoo, epäily ei lopu sillä, että myötäilet epäilijää ja annat periksi, päin vastoin, mitä tiukempaan kontrolliin epäilijä sinut saa, sen enemmän silmukka kaulasi ympärillä kiristyy.

Lähde. Se joko herättää epäilijän ymmärtämään käytöksensä vahingollisuuden ja kasvattaa häntä ihmisenä tai päättää teidän suhteenne. Eli kyllä, suhteen päättyminen on ihan oikea mahdollisuus tässä. Mutta väitän, että jos suhteenne kaatuu tähän eli jos puolisosi ei kykene nousemaan epäilyjensä yläpuolelle, se on todennäköisesti sinun kannaltasi kuitenkin parempi vaihtoehto kuin jos antaisit periksi. Vaikka se tekisi kipeääkin.

Olen itse viettänyt useamman kerran kuukausia erossa puolisostani pääosin opintojeni takia. Suhteemme ei ole niihin välimatkoihin kaatunut. Toisin sanoen, jos suhteenne ei kestä, ei se johdu välimatkasta (vaikka puolisosi sanoisi mitä) vaan puolisosi epäilyistä. Ja se käytös ei lopu, jos annat epäilijälle periksi. Se on kuin alkoholismi, alkoholistin myötäily ja piilottelu vain pahentaa ongelmaa, koska alkoholisti ei joudu kohtaamaan juomisensa seurauksia.

Rohkeasti vain tartu tilaisuuteen! Nämä harvoin toistuvat.

Kiitos teille molemmille kannustavista viesteistä! Jotenkin sitä alkaa tosiaan itsekin käyttäytymään varovaisesti ja huomaa, että pikkuhiljaa on muka itse itseltään "kieltänyt" joitakin asioita, vaikka tiedän sen johtuvan siitä, etten halua suututtaa puolisoani. Tiedän sen, että asian ei pitäisi mennä noin.. Monesti mietin niitä asioita, että miksi puolisoni toimii miten toimiikaan ja minä periaatteessa tiedän syyn sinne taustalle. Se tulee luonnollisestikin lapsuudesta mutta sitä on niin vaikea toiselle sanoa, että ne asiat pitäisi saada sieltä käsiteltyä ihan vain tulevaisuutta ajatellen.