Töihin paluu 2kk sairausloman jälkeen!?
Minulla on keskivaikea masennus ja työuupumus.Tänään aloitin työt n. 2kk saikun jälkeen. Samaan työhön palasin mutta kevennetysti 3pv/vk ja 5h/pv.
Työhön paluu tapahtui hyvin nopeasti lääkärin kehoituksesta ”viikon päästä palaat töihin!”
Alku järkytyksen ja itkun jälkeen tulin itsekin siihen tulokseen että työ voi tuodakin päivääni sisältöä ja rutiineja. Ja kun on mahdollisuus tehdä kevennetysti. Puhuttiin pomon kanssa asioita jotka minua on kuormittanut ja epäkohtiin on jo puututtu.. yms. Paluu suunniteltiin hyvin.
Viime päivät olen ollut jännittynyt,hieman peloissani, nukkunut huonosti yöt. Kumminkin olin innoissani palaamassa työhöni josta pidän.
Työpäiväni ensimmäisen tunnin aikana innostus muuttui turhautumiseksi ja peloksi.
Kaikki sama p**ka oli minua vastassa. Paljon tekemättömiä töitä. Palasin siis täydellisesti samaan tilanteeseen josta lähdin.
Kivasti lähin työkaverini ja sijainen kertoi heti kaikkista tärkeimmät asiat eli töitä on hirveesti rästissä, asiakkaita on liikaa ja työ on ”hanurista”. Näiden puheiden perusteella sain kuvan että heidän täytyy tehä ympäripyöreää päivää.Hauskinta tässä on se että työntekijä itse suunnittelee päivänsä ja hän ottaa oman tarpeen mukaan asiakkaita. 8h päivässä tehdään töitä joko aamussa tai illassa. Ei tehdä aamua ja iltaa putkeen. Keskustelin näistä pomon kanssa ja sovittiin yhteinen palaveri.
Loppu päivää kohden sain kuulla lisää kivoja epäkohtia. Pelko ja turhautuminen muuttui ärtymykseksi ja hermoilin. Työpäivän jälkeen koski päähän, suututti ja kihisin kiukkua. Ei auttanut päiväunet.
Nyt iltaa kohden rupean pikku hiljaa rauhoittumaan.. en tiedä kestänkö tätä! Lähdinkö liian aikaisiin töihin? Jos tämä oli vain eka päivä..paraneeko päivät…vai meneeko vielä pahemmaksi?
En tiedä mitä teen.. puutunko nyt epäkohtiin ja pistän asiat järkestykseen vaikka mielenterveyteni kustannuksella? Vai pistänkö laput silmille niin etten ole muka havainnut ongelmia.Teen vain sovitut työtehtävät ja lähden kotiin. Puutun vasta vuoden päästä asioihin kun olen ”voimissani”. Vai vaihdanko unelma työni johonkin muuhun?
Mielestäni kaikki vaihtoehdot on huonoja.
😑❓
Kuulostipa tutulta, valitettavasti.
Minulla oli vastaava tilanne palatessani 2kk:n sairausloman jälkeen töihin osa-aikaisesti. Kyseessä oli Kelan osasairaspäivärahalla tapahtunut työkokeilu, jossa työtä vähennettiin noin puolet. Suunnitelma oli tehdä 4h/pvä ja 5pvä/vko. Työni oli sellainen, että olisin voinut tehdä sitä etänä kotoa käsin, mutta lääkärin mielestä minun piti päästä kotoa pois. Ensimmäinen päivä oli kamala. En osannut tarttua mihinkään. Sähköpostissa oli satoja lukemattomia viestejä ja koko päivä meni niiden lukemiseen ja analysointiin mitkä vaatisivat välitöntä reagointia ja mitkä voisi delegoida. Hyvin nopeasti kävi ilmi, että sijaiseni oli tehnyt vain välttämättömät työt ja jättänyt kaiken muun tekemättä. Rästissä oli hirvittävän paljon töitä. Sellaisia, joiden tekeminen oli aikaa vievää. Siinä sitten kävi niin, että yritin tehdä neljässä tunnissa 8 tunnin työt ja parin muunkin ihmisen työt poissaolojen painaessa päälle. 4 tuntia ei enää riittänytkään työajaksi, koska sanomattakin on selvää ettei kukaan pysty tekemään kolmen ihmisen täyttä työpäivää neljässä tunnissa. Huomasin olevani töissä vähintään 6 tuntia/pvä ja tuntevani huonoa omaatuntoa kun en selvinnyt. Esimieheni ei pystynyt auttamaan. Tai ei halunnut. Olin työpäivien jälkeen niin poikki etten jaksanut kuin nukkua. 1,5 kk meni näin, kunnes oli pakko hakeutua uudelleen työterveyslääkärille, joka kielsi välittömästi kaikki "ylityöt". Uhkasi ilmoittaa Kelalle työnantajan toimista ellen itse ymmärrä lopettaa yliaikaisen työn tekemistä. Ihmetteli, miksi esimieheni ei pitänyt kiinni niistä työtehtävistäsi, jotka oli sovittu ennen työkokeilun alkua.
Minun neuvoni sinulle on, että älä tee mitään muuta kuin mitä on ennen työhönpaluuta sovittu työtehtäviksi. Pidä kiinni sovitusta työajasta ja tee vain se työaika. Ei minuuttiakaan yli. Älä kanna vastuuta tekemättömistä töistä tai rästitöistä. Niiden organisointi kuuluu esimiehellesi. Se, mitä itse en ymmärtänyt oli fakta, että osa-aikaisesti sairaslomalla oleva, on todellakin edelleen toipumisvaiheessa. Ei täysin työkykyinen. Eikä taatusti kyvykäs painamaan hommia niska limassa rästitöiden purussa. Unelmatyö muuttuu nopeasti painajaiseksi.
No äkkiseltään kuulostaa siltä, että työpaikka on myrkyttynyt.
Selviydyn itse sairasloman jälkeisestä työelämästä ja haluaisin sanoa, että älä siedä mitään ylimääräistä, ajattele itseäsi ensisijaisesti, jos työ tuntuu liian ahdistavalta, lopeta se. Sitten tämä ei kuitenkaan käytännössä mene näin; jos on liian kiltti, voi aina tehdä vielä vähän enemmän, vaikka sitten oman hengen kustannuksella.
Neuvoni on kaikesta huolimatta tämä: Eivät ne ihmiset ole kiitollisia, vaikka tekisit mitä. Joko he vaativat sen jälkeen lisää tai sinä itse vaadit itseltäsi lisää. Kannatan, että laitat kierteen poikki nyt kun vielä voit ja ajattelet itseäsi - eihän sinun ketään muuta tarvitse miellyttää eikä kovinkaan moni enää esim. vuoden päästä muista uhrauksiasi, vaikka itse olisit niiden jäljiltä taas sairaslomalla.
Tsemppiä!
Kiitos kokemusten jakamisesta ja neuvoista.
Ensimmäinen työviikko takana. Eikä siitä kovin hyvä fiilistä jääny. ☹️
Puhuin pomoni kanssa ensimmäisen päivän hirveistä fiiliksistä. Hän otti asiat hyvin vastaan ja lupasi ottaa tilanteen haltuun. Tehtiin suunnitelma niin ettei minun todellakaan tarvitse tehdä kuin omat hommat.
Ensimmäiaen viikon aikana minulle tuli sellainen tunne, että selviän uusista työtehtävistäni mutta en työyhteisöstäni. Hermostun hetkessä kun porukoilla on kaikki huonosti ja kaikki vaan valittaa. Toisten huono fiilis tarttuu minuun ja minulla se sattuu kolahtaa 3 kertaa kovemmin kuin muilla.Muut valittaa kahvitauon ajan ja minä taas loppupäivän. En vaan osaa ottaa asioita niin kuin ennen sairastumistani " toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos"
Huonon päivän jälkeen ilta jatkuu hermoillen ja vatvoen jonniin joutavia. Viikolla olevat lepopäivätkin stressasin, vatvoin ja hermoilin.
En todellakaan tiedä mitä teeen? Luovutanko jo ensimmäisen viikon jälkeen!?
Ensi viikon olen töissä ma-ke ja loppu viikon huilaan. Toivottavasti viikko olisi helpompi. Onneksi loppu viikolla pääsen lääkärin kanssa keskustelemaan.
Tuntuu jotenkin toivottomalta..jäänkö minä tällaiseksi valittajaksi, surulliseksi hermoheikoksi? Haluan parantua ja tulla onnelliseksi. Tiedän että pitää edetä hitaasti, olla itselleni armollinen, tehdä asioita jotka tuottavat mielihyvää. En vaan kykene siihen. Huonot ja pahat ajatukset velloo minussa vaikka kuinka yritän päästä niistä pois.
😭
Hei
Älä hyvä ihminen missään nimessä luovu työstäsi missä sinua kuunnellaan ja saat helpotusta. Minulla eijoustoa ollut ja nyt eläkkeellä ja itsemurha mielessä koko ajan. Pidä kiinni työstäsi.