Todellisuuden taju hukassa(ko)?
Olen huomannut että vastoinkäymisteni jälkeen minun on todella vaikea sisäistää asioita ja keskittyä niihin. En ota asioita tosissani. Tiedän ja tiedostan esimerkiksi työasian, mutta mieleni ei vaan pysty keskittymään ja oikeasti sisäistämään sitä. Ajatukseni harhailee ja tuntuu että elän tavallaan sumussa. Kaikkea tapahtuu ympärillä mutta silti en muista hetki sitten käytyjä keskusteluja tai tapahtumia selvästi.
Onkohan tämä joku mieleni keino selvityä, etten enää pysty käsittelemään asioita? Odotan aina pahinta. Työnnän kaiken vain jonnekin taka-alalle ettei tarvitsisi tuntea mitään? Minun on myös todella vaikea innostua mistään, tätä tekstiäkin kirjoittaessa ajatus ei saa kiinni siitä mitä minun pitäisi kirjoittaa.
Onko kellään vastaavanlaisia tuntemuksia ja mitä olette tilanteessa tehneet ja ennenkaikkea mistä johtuu?
Olen turta, se on paras sana millä voin kuvata itseäni. 😯🗯️
Hei
Minusta turtumuksesi vaikuttaa masennusoireelta. Vai mahdatko olla unenpuutteen vuoksi "yliväsynyt" - siis kun oikein pitkään nukkuu liian vähän, ei varsinaisesti nukuta, mutta esim keskittymiskyky lyhenee.
Tuo tunteitten puute tai niiden painaminen saavuttamattomiin saattaisi olla masennusta.
Itse annoin aikanaan tilanteen jatkua siihen pisteeseen etten todellakaan välittänyt ja ainoa heikko toivomukseni oli hävitä kokonaan - olematta vaivaksi kenellekään. Lopulta kun muut veivät minut hoitoon todettiin psykoositasoinen masennus. Usean kuukauden sairaalahoidon jälkeen ja parin vuoden toipumisen jälkeen alkoi normaali tilanne. Ensimmäisen kerran nauroin hoidon alkamisesta noin 9kk jälkeen ja voi kuule miten ihanalta se tuntui.
Jos vaan välittäisit itsestäsi ja menisit lääkärille, jos et itse jaksa toivottavasti joku läheisesi....
Ongelma tietysti on ettei turtumus varsinaisesti sairaalta tunnu - Itse olin pohtinut noin vuosi ennen kriittistä pistettä lääkärissä että on uupunut olo ja keskittyminen on vähän niin ja näin. - Ikäkriisi ja pitäisi nukkua enemmän.... ei toimenpiteitä.
Toivottavasti kohdallasi ei ole mistään vakavasta kyse ja jos on, lääkärisi ymmärtää...
Toivon että löydät syyn ja avun.
Hei!
Kirjoitit suoraan omista tuntemuksistani. Minusta tuntui tuolta vuosia, kunnes aloin saamaan apua masennukseen. Nyt lääkitys ja terapia kunnossa, ja elämä tuntuu elämältä, todellisemmalta. Asiat tapahtuvat minulle, eikä muille. Olin ihan hukassa, ja tein ihan typeriä juttuja, koska mikään ei ollut todellista. Olin myös ihan turta, ja osastolle menot jne, eivät tapahtuneet minulle..vaan jollekin muulle. Usein tuntui, että joku muu kuin minä tekee asioita ja elin kuin kuplassa. Ja olin täysin turta. Mikään ei tuntunut miltään. Luulen, että itse käsittelen isoja asioita niin, että kun ne tapahtuvat, tuntuu kuin itse ei olisi läsnä ja kaikki tapahtuisi oman itsen ulkopuolelta. Tunne ja tilanteen tajuaminen tapahtuu jälkijunassa, varsinkin vastoinkäymisissä. Nykyään pystyn jo tarttumaan toimeen ja tekemään järkeviä päätöksiä, mutta ennen kuvaamasi tilanne oli tosi tuttu. Eli liittyisikö se masennukseen tms?
Tiedän kyllä hyvin, minkälaisesta tunnetilasta puhut. En itsekään ihan hahmota sitä ja nuo keskittymiskyvyttömyyden ja tajuamattomuuden tilat tuntuvat myös (vieläkin) tutuilta. Itseä auttaa lääkitys ja terapia. Tsemppiä sinulle!