Olen juuri toista kertaa eronnut keski-ikäinen työssä käyvä nainen. Ensimmäinen avioliitto kesti 15 v. ja heti sen perään aloitin suhteen ja se kesti 11 v. Molemmat mieheni olivat alistavia ja kärsin henkisestä väkivallasta. Nyt viimein pääsin eroon tästä toisesta liitosta. Ja nyt olen todella yksin. Minulla ei ole yhtään ainutta ystävää. Kaikki ystävyyssuhteet ovat päättyneet viimeistään tämän toisen avioliiton aikana. Mieheni oli niin mustasukkainen ja kontrolloiva, että hyvä kun töissä voin käydä. Vierailut siskoni luona hyväksyttiin nipin napin. Kaikkea tekemisiäni kytättiin ja kaikke epäiltiin.
Ongelmana on siis täydellinen yksinäisyys. En ole sosiaalinen ja ulospäinsuuntautuva, olen aina ollut vähän varautunut ihmisten seurassa. Kaipaisin kuitenkin nyt ystävää. Haluaisin käydä elokuvissa ja erilaisissa tapahtumissa, tykkäisin tanssimisesta. Joka paikkaan vaan täytyy mennä yksin. Tämä yksinäisyys on niin musertavaa, että olen tehnyt suunnitelmat elämäni päättämisestä. Suunnitelma on valmiina, toteutus vaan puuttuu.. Olen kuitenkin tietoinen tilastani ja huomenna olen menossa työterveyshuoltoon lääkäriin apua hakemaan. Sairauslomalle en haluaisi jäädä, koska työ on nyt minulle ainoa henkireikä. Siellä edes tapaan ihmisiä. Joskus vaan töissä tuntuu, että hajoan palasiksi ja saan pinnistellä, että en purskahda itkuun. Töissäkään kukaan ei tiedä erostani vielä mitään. Itsetuhoisia ajatuksia minulla oli ensimmäisen avioeron aikana ja söin 1,5 vuoden ajan mielialalääkkeitä.
Mielialani vaihtelee ylös ja alas. On hetkiä, jolloin mietin olenko tehnyt pahan virheen. Hetkittäin taas olen tyytyväinen ratkaisuuni ja siihen, että nyt minun ei tarvitse selitellä kenellekään tekemisisäni ja menemisiäni. Vaan kuten sanoin, tähän täydelliseen yksinäisyyteen en osannut varautua.
Älä hyvä ihminen elämääsi päätä, nythän se vasta vihdoin alkaa!
Koita elää ensin päivä kerrallaan, tunti kerrallaan. Jossain vaiheessa huomaat, että alat nauttia arjen pienistä asioista. Kokeile jotain uutta harrastusta, ota selvää vaikka alueesi tanssikurssi-tarjonnasta.
Olet varmasti upea ihminen. Älä luovuta vielä! Maailma on paljon ystäviä vailla olevia ihmisiä, jotka odottavat löytävänsä juuri sinut. Tsemppiä!
Joku välittää! Kiitos Sinulle tuntemattomalle 🙂.
Hei, minäkin olen todella yksin. Vapauduin narsistimiehestäni viime elokuussa ja nyt keräilen itsetuntoani pala palalta. Me ei luovuteta, eihän?!? Itsetuhoiset ajatukset ovat minullekin vielä joka päiväinen asia, mutta olen päättänyt, että ne saavat tulla....ja mennä. Anna itsellesi aikaa, mihinkään ei ole kiire. Tanssikurssit ovat hyvä idea, varsinkin jos sinne ei tarvitse paria. Ymmärrän sinua hyvin, en itsekkään halua mennä yksin seisomaan tanssipaikkojen "lihatiskille". Olisiko sinulla menneisyydessä joku ystävä, johon voisit ottaa yhteyttä? Yllätyt! Meidän vanhat ystävämme eivät ole unohtaneet meitä. 🙂🌻
Yksinäisyys,musta aukko joka vetää kokoajan vain syvemmälle. Tuntuu ikävältä,tuntuu pahalta,tuntuu loputtomalta. Kavereita on olemassa mutta eivät pidä yhteyttä,ainakin mun kohdallani. Tuntuu kuin olisin aivan ulkopuolinen. Masennusta on ollut jo 2,5v ainakin kun lääkäri sen vihdoin totesi. Ahdistusta ollut koko elämän. Firma nurin,ero,2 pientä lasta. 2 pientä suurenmoista asiaa joiden takia jaksaa päivästä toiseen. Vaikka pienet ei olekaan kokoajan mun luona niin heidän takia jaksaa yrittää. Tänään tuli alkuun 2 vkoa saikkua,loppuvkosta mielenterveystoimistoon jatkoa katsomaan. Kukaan ei meistä ole niin yksin etteikö jaksaisi yrittää jatkaa.🙄 Voimia löytää hyvinkin pienistä arjen onnistumisisista. Lunta sataa! Lisää valoa pimeyteen!☺️
Hei,
Pikku hiljaa elämä alkaa asettua uomiinsa, mutta nyt sinun täytyy selvitä näistä itsetuhoajatuksista.
Kirjoita tänne ja kerro kivoista asioista esim. kauniista huurteesta puissa, oravien mellastuksesta, ihan mistä tahansa mitä päivissäsi tapahtuu, asioista ympärilläsi. Aina ei tule heti kommentteja, mutta viestisi kuitenkin aina luetaan ja niitä mietitään. Jaa päivän tapahtumia täällä meille, jos alkaa yksinäisyys ahdistaa, kerro toiveista ja suunnitelmista. 🌻🙂🌻
Hei,
Ensinnäkin onnittelut sinulle, että olet onnistunut irrottautumaan kovasti tuhoisasta parisuhteesta! Pitkään jatkuneena on varmasti vaikuttanut ajatusmaailmaasi, ja myös tosiasiallisesti erottanut sinut kaikista vähistäkin läheisistä.
Mutta nyt kun olet vapaa, niin olet myös oikeasti vapaa elämään elämääsi kuten tunnet oikeaksi. Huonostakin liitosta eroaminen on kuitenkin muutos elämään, ja jos käytännön asioissakin on sitten yksin, niin ei ihme kun välillä masentaa. Ja itsetuhoajatukset ovat tosiaan hälytysmerkki, jolloin kannattaa hakea apua, kuten olet tehnytkin.
Muutamia asioita pohdittavaksesi; kun kirjoitat olevasi niin totaalisen yksin ja kaipaavasi seuraa, niin mistä sitä löytäisit... Mainitsit vierailut siskosi luona, toivottavasti voit lähentyä uudestaan hänen suuntaansa. Parhaimmillaan oma sisko voi olla vaikka paras ystävä:-) Itselläni ei sellaista onnea ole, kun on vain veli, mutta lähipiiristäni tiedän parikin, joille oma sisko on todella läheinen. Ja samaten ystävät, joista olet joutunut eroon, eivät välttämättä ole sinua unohtaneet. Kannattaa yrittää lämmitellä suhteita heihin. Tosi ystävät yleensä kyllä suhtautuvat ymmärtäväisesti elämän tragedioihin, ja niistä johtuviin eroihin tästä on omaakin kokemusta, puolin ja toisin.
Toinen juttu liittyen eroosi; voisitko ajatella eronneiden vertaistukiryhmään osallistumista? Toivottavasti sellaisia on tarjolla siellä missä asut. Samassa tilanteessa olevien joukosta voi hyvinkin löytyä jokunen samanhenkinen ihminen. Ja vielä, vaikka et koekaan olevasi sosiaalinen, niin löytyisikö joku sellainen harrastus, johon tuntisit voivasi mennä yksin, mutta jossa toiminnan luonteen pääsisi hyvin tutustumaan muihin harrastajiin.
Voimia Sinulle ja muista että jokainen päivä on uusi mahdollisuus!
Yksinäisyys on musertava tunne. Huonon itsetuntoni takia olen yksin ja ajoittain yksinäinen. Kaipaan parisuhdetta ja elämää ympärilleni. Minulla on aikuinen poika, onneksi. Mutta ystäviä joiden kanssa voisi mennä leffaan ja tehdä mukavia asioita, niitä puuttuu. Tuntuu, että levitän ympärilleni negatiivista energiaa ja sillä karkoitan kaikki ympäriltäni. Pitäisi löytää keinot itsetunnon kohottamiseen ja positiivisen elämänasenteen rakentamiseen. Mutta miten?