Ajattelen itsemurhaa ja kuolemista joka päivä. Olen myös yrittänyt itsemurhaa, mutta jänistin.

En selvästi halua kuolla oikeasti siis, vaikka tuntuu päinvastaiselle.

Olen antanut mielenterveysongelmien muhia ainakin 10 vuotta koska en ole halunnut myöntää olevani hullu. Olen jo niin sekaisin, että on aika niellä viimeisetkin ylpeyden rippeet.

Ongelma on vain siinä, että saatan olla jo liian sekaisin hakeakseni apua. Jääkaappi on tyhjä enkä uskalla hakea kaupasta lisää ruokaa.

Jos en pysty menemään edes ruokakauppaan niin miten pystyn selviytymään lääkärille, sieltä psykologille ja sieltä mielisairaalaan tai mihin haluavatkaan minut ohjata mistäkin.

Aika loppuu.