Terapiaa olen saanut piintyneiden vaativien ym persoonallisuushäiriöisten ja masennusta tehostavien ajatusten ja toimintamallien hoitoon. Edistystä on ollut todella paljon. Terapiaan on sisältynyt monenlaisia harjoituksia toiminnan, kehon, tunteiden ja ajatusten tahoilla. Sekä sellaisia, joissa näitä eritellään. Tunteiden käsittelyä ja kohtaamista, rentoutumista ja ahdistuksen sietämistä, arjen toiminnan suunnittelua ja epämukavuusalueen rajojen venyttämistä. Kokeilemista ja harjoittelua, omien olojen säätelyä. Mielenkiintoista ja hyödyllistä, joskin myös epämukavaa monessa kohdin, terapeutti on ollut hyvä. 

Nyt tuo terapiasuhde on lopuillaan ja huomaan kaipaavani jotain tukea ja kanavaa purkaa siihen liittyviä tuntoja. Uskon olevani valmis tähän muutokseen, mutta toisaalta se silti herättää niitä vaikeita tunteita. Surua, pettymystä ja hylätyksi tulemisen oloja. Samalla nousee myös huolta siitä, kuinka onnistun itsenäisesti jatkamaan edelleen kesken olevia asioita itseni kanssa ja miten arkeni pysyy järjestyksessä ilman säännöllisiä muistutuksia.

Huomaan yrittäväni sulkea tätä kaikkea tunnekokemusta pois mielestäni ja kehostani. Tänne kirjoittaminen on tavallaan sen kohtaamista ja todeksi tekemistä. Tiedän, että olisi hyvä puhua näistä asioista vielä terapeutin kanssa ennen viimeistä käyntiä. Ihmisen hyvästely on vaikeaa, kun hän on kulkenut elämässä kuitenkin niin pitkän aikaa. Edellisessä terapiasuhteessani aiemmin ei tapahtunut oikein mitään hyvästejä, koska suljin sen täysin pois, että terapia loppuu. Olin muodollinen ja viileä tilannetta kohtaan, kuin asia olisi pieni juttu, ja se on hieman jäänyt kaihertamaan. 

Todellisuudessa myös nautin terapiatyöskentelystä, ja joudun varmasti tarkkailemaan, etten uuvuta ystäviäni ja läheisiäni sen tapaisella keskustelulla nyt, kun yksi työskentely- ja pohdiskelukanava jää pois. Olen kyllä kirjoittanut blogia hieman samanlaisella ajatuksella, että siinä pohdiskelisi omaa kasvua ja elämän muotoa. 

Onneksi näitä vaihtoehtoja on ja en varmasti jää yksin asioideni kanssa terapian loputtua. Silti kyllä se tuntuu. Saa tuntua.