Miten ihminen voi selvitä hengissä jos kaikki on menetetty paitsi henki. Asunnottomuus. Kaksisuuntanen mielialahäiriö. Töitä yritin tehä. Ei onnistunu. Kaks lasta. Toista näkee mut isänä oleminen on mahotonta. Lääkärit ei enää auta. Asioita ei saa hoidettuu. Rahaa ei oo mut ei ruoka oikee maistukkaa. Nykyää etoo ruoka. Ainoo mitä haluu on kuolla. Halunu jo kuukauden varmaa. Mut oman käden kautta en lähe. En voi sitä kakrulle tehä. Oma faija teki. Itsetuhosuutta oli nuorenpana. Itsari yrityksii ollu viis. Harmittaa et eka ei onnistunu. Sillo ei ollu lapsia. Se mitä ulkona näkee kävellessä tuntuu täysin tyhjänpäiväseltä. Iha ku olis jo puoliks kuollu. 6vuotiaana halusin jo ekan kerran kuolla. Yritin uskaltaa lyödä veitsellä mahaa. Tässä on yrittäny koko elämän elää eri ihmisten unelmia ja tulevaisuuden toiveitten mukaa. Eihän se tietenkää toimi. Sentää saa asuu lapsuuden kaverin luonna pienessä yksiössä. Sillä skitsofreenia ja ei sekää helppo tauti. Tuttavapiiri haluu hirveesti auttaa mut ne painostaa kokoajan tekee sitä ja tätä. Oon yrittäny vähän tehä neuvojen mukaa kuten menin töihin mut se loppu ku aloin oireilee nii pahasti. Puoltoista vuotta nukuin viikossa 4-10 tuntii. Välillä valvoin 3 vuorokautta putkeen. Sillo kaveri pakotti mut syömää leponxin. Nyt nää unet käänty iha päälaelleen. Nyt nukun liikaaki. Sitä haluis olla jotenki täysin yksin. Täs ihmisen elämässä ei oo mitää järkee. Tuntuu et on syntyny täysin vääränlaiseen maailmaan mikä tekee ihmisten elämästä täysin merkityksettömii.
Eiköhä kirjottelu riitä tältäkertaa. Toivottavasti teillä muilla menee ees vähä paremmin.