Soita Pelastusarmaijalle ja käske niiden hakea kaikki pois mikä niille kelpaa.
Loput voi jättää sitten perikunnalle, koska se on aika varmaan ettei tavaroita oteta taivaaseen mukaan. Ja perikunnalle kelpaa kaikki, nehän tavaroistasi jopa saavat tappelun aikaan.

Sama täällä, tavarat tekevät hulluksi. Ei nyt varsinaista paniikkia, mutta hermostuttaa. Ympäristö pitäisi saada kauniin ja rauhallisen näköiseksi, tavarat pois silmille hyppimästä ja vaatimasta huomiota ja huoltotoimia.
Mikähän sinua panikoi, jos tavaraa ei paljon ole? Voisiko syynä olla ristiriita luopumisen välttämättömyyden ja luopumisen pelon välillä? Kaikestahan on aikanaan pakko luopua. Sitä kannattaa tietysti ennakoida ja miettiä, mitä kannattaa vaalia hamaan hautaan asti. Mutta älä nyt ihmeessä omia töitäsi roskiin kanna, nehän ovat osa sinua! Kaikki muu on turhempaa.
Vaihtoehtoja ahdistelevien tavaroitten sijoituspaikoiksi: musta jätesäkki, kirpputori, kierrätyskeskus, divari, Huuto.net...

Adele kirjoitti 9.4.2010 12:8

Olenko sairastunut? Kotonani oleva tavara aiheuttaa minulle paniikkihäiriön. Herään paniikissa joka aamu kun avaan silmäni ja näen kotini tavarat. Kuitenkaan minulla ei ole kamalan paljon tavaraa enkä osta enää mitään uutta.

Pitäisikö minun pyytää joku ostava taho kotiini ja antaa heidän viedä kaikki mikä kelpaa ja sitten heittää pois kaikki muu?

Onko tämä luopumista kuoleman edellä? Haluan päästä eroon kaikesta mitä en enää tarvitse ja toisaalta en enää tarvitse juuri mitään. Olen lopettanut melkein kaiken tekemisen ja tavaraa on jäänyt kaikesta entisestä tekemisestä kuten maalausharrastuksesta. Koko kellari on täynnä tauluja. Roskiinko ne kannan? Ahdistaa ihan hirveästi kun en voi säilyttää kaikkea ja toisaalta kaikesta pitäisi päästä eroon. Kuolemaniko jälkeen muut korjaavat tavarani minne sitten korjaavatkaan. Ehkä vain niin pitäisi ajatella.

Auttakaa ihmiset kommenteillanne. Voin todella huonosti kaikesta tavarasta jota minulla on kotona. Kerää vain likaa ja pölyä. Tunnen itseni tästä aivan sairaaksi.

Kiitos avustanne.

Hei!

Mä olen jopa hieman hämmentynyt kun tätä ketjua luin - kuulostaa nimittäin minulta aiemmassa sairauden vaiheessa. Ahdistuin paljon tavarasta ja sotkusta. Kaikki epäjärjestys ahdisti tavattomasti. Itsekin silloin mietin tavaran hävittämistä. Päädyin itse siihen että jonkinverran hävitin erityisesti vaatekaapin sisältöä. Kieltämättä olo helpottui ja näin jälkikäteen olen iloinen että ihan kaikkea en mäkeen heittänyt. Edelleen sotkuisuus saa ahdistusta esille. Ihana kuulla etten ole yksin tämänkään kaltaisen oireen kanssa.

Jaksamista sinulle Adele! Löydät varmaan tai ehkä olet jo löytänyt sen tasapainon mikä on sinun kohdallasi tavarapaljouden kannalta hyväksi 🙂 🙂🌻