Hei Sasutäti.
Unettömuuteen on lääkkeensä. Itse kävin juuri lääkärillä uusimassa nukahtamislääkkeeni,
joka on samalla rauhoittava, enkä usko etteivät lääkärit kirjoita mielummin lääkkeitä kuin
hoitoonohjauksia. Hyvää jatkoa ja kokeile lääkäriä ajoissa.
😍

Nyt menee paremmin.

Nukun noin 12 tunnin yöunia ja saatan nukkua vielä lisäksi päikkäreitäkin. Jaksan kuitenkin touhuta ja olla, enkä välttämättä tarvitse niitä päiväunia.

Haluaisin lähteä opiskelemaan, mutta melkeinpä kaikki muut toppuuttelevat ja suorastaan käskevät odottaa, katsoa miten vointi lähtee menemään ja antaa itselle aikaa toipua. Haluaisin kuitenkin jotain järkevää tekemistä, en koe nettilukio-opintoja sellaiseksi kun se ei kiinnosta.

Aloitin ruokaremontin viikko sitten. Tässä on ihan hyvin mennyt, olen pysynyt säännöllisessä ruokarytmissä, kiinnittänyt huomiota annoskokoihin ja syönyt enemmän kasviksia ja pitänyt ruokailun ns. päiväpainotteisena ja illalla syönyt vain pienen iltapalan päivällisen jälkeen; ennen se oli sellaista, että olin päivän syömättä ja illalla mätin suuhuni isoja annoksia. Lisäksi olen alkanut juoda (taas) vettä enemmälti, kun se pitkään oli etten saanut litraakaan alas päivän aikana. Tuloksia näkyy jo nyt, ja minulta on muutama sentti vyötäröltä kadonnut; luultavasti vain nestettä, mutta kumminkin. Kunhan nyt saan tämän säännöllisen syömisen ja annoskoot kuntoon kiitettävällä tasolla, on aika keskittyä muuhun ruokavalion viilaamiseen.

Jouduin lainaamaan äidiltäni vuokrarahat, kun kumppanin palkka oli niin pieni. Se helpotti hieman tilannetta, mutta hävetti (ja hävettää) ihan älyttömästi. Että edelleen olen rahallisesti riippuvainen äidistäni. En haluaisi olla, mutta pakosta olen. Meidän tulomme ovat kumppanin kanssa kohtuupienet, kaikki menee mitä tulee, emmekä ole oikeutettuja toimeentulotukeen, koska kumppani käy töissä ja hänen tulonsa ovat yli sallitun rajan. Minun tuloni jäisivät alle sen, mutta koska asumme yhdessä ja olemme naimisissa, hänenkin tulonsa siihen vaikuttavat. Ja se ahdistaa, koska esimerkiksi asuntolainaa maksaisimme vähemmän kuin vuokraa nyt, mutta tällä hetkellä tilanne on se, että joudumme vuokralla asumaan.

Joo, semmosta tällä kertaa. Mitäs teille ihmiset kuuluu?

Nyt menee hyvin, jopa vähän liiankin..

Olen ostanut koirien käyttäytymiseen, koulutukseen, kasvatukseen, ruokintaan yms. liittyviä kirjoja yli sadalla eurolla. Lisäksi tuossa joku tunti sitten tein 18 varausta kirjaston kirjoihin. Aihe on niin mielenkiintoinen ja haluan opiskella sitä itsenäisesti, että ei vaan malttanut olla ostamatta/lainaamatta.. Nyt onkin sitten tämän kuukauden extrarahat käytetty, ei ostella enää mitään ylimääräistä.

Muutoinkin mieli on tosiaan hyvä. Jaksan tehdä ja toimia. Ensi viikolla lupauduin pitämään näyttelytreenit koirille, ja jossain vaiheessa (tiistaina tai keskiviikkona) pitäisi treenata omien treenattavien koirien (eli oman nuoremman ja kumppanin pikkusiskon koiran) kanssa. Lisäksi lupasin kevään aikana pitää 5-6 kerran arkitottiskurssin, jos/kun tulijoita sille kurssille olisi tulossa.

Sain myös työkokeilupaikan läheisestä pieneläinhoitolasta, joka järjestää myös kursseja ja koulutusta. Tai siis minulla on työpaikka, mutta ei vielä päätöstä työkokeilusta. Mutta ei sen pitäisi olla ongelma. Tarvitsen uuden lääkärinlausunnon, koska entinen on yli vuoden vanha. Ensi viikolla minulla on hoitokokous ja siellä pitää muistaa asia ottaa puheeksi, että pääsisin aloittamaan mahdollisimman pian. Alussa on kolme päivää viikossa, viisi tuntia päivässä. Tarkoitus olisi nostaa päiviä viiteen ja mahdollisesti lisätä tuntejakin, jos se vaan onnistuu.

Ja jos tuo työkokeilu onnistuu, niin sitten ensi vuonna, kunhan kuntoutustuki loppuu, haen opiskelemaan eläintenhoitajaksi, koirapainotteiselle linjalle. Se on se omalta tuntuva ala ja "mun juttu" siitä huolimatta, että melko varmasti valmistun työttömäksi, ellen satu saamaan varpaita ovenrakoon työkokeiluaikana. Opiskeluajan asun nuoremman koiran kanssa asuntolassa, sillä ei ole järkeä maksaa vuokraa kahteen osoitteeseen. Viikonloput sitten pääasiassa vietän kotona, ellei satu olemaan viikonlopputöitä.

Semmoista nyt tänne. Taisipa tästäkin ketjusta tulla yksinpuhelu. Eipä ketään kiinnosta minun höpinäni.

Moi sasutäti, luin sattumalta ketjusi läpi ja ajattelin hihkaista. Kuulostaa ihanalta, että sulla on suunnitelmia! Mun on vaikea nähdä tällä hetkellä eteenpäin omassa elämässäni, ja tuli tosi hyvä mieli, kun luin, että olet löytänyt sua kiinnostavan alan ja oman juttusi.

Sain masennusdiagnoosin joskus kuukausi sitten, olen kuitenkin sairastanut tätä teinistä asti ja olen nyt päälle kolmenkymmenen. Teen ns. oman alan pätkätöitä ja mietin alanvaihtoa, mutten tiedä mihin suuntaisin. Oman alan hylkääminen tuntuu luovuttamiselta, ja häpeän jo valmiiksi, että joutuisin kertomaan vanhoille työ- tai koulukavereille siitä, etten jaksanutkaan tällä alalla, jolle moni haluaa.

Mutta siis tunnistin itseni tuosta sun kirjainnostuksesta! Olen tänä keväänä tän diagnoosin myötä lukenut jonkun 4 selfhelp-kirjaa, kuunnellut podcasteja, varannut kirjastosta 15 kirjaa liittyen häpeään ja muihin omiin juttuihini liittyen. En ollut lukenut tai kirjoittanut mitään vuosikausiin, mutta nyt alkaneen lääkityksen myötä sain jotenkin palan itseäni takaisin. Kovasti siis tankkaan tietoa ja nää aiheet kiinnostaa muutenkin, mutta mulla on omassa mielessä itselleni sellainen leima, etten osaa opiskella ja lukea, ja että mun on sen takia turha haaveilla opiskelusta. Mutta ehkä joskus kokeilen.

Paljon tsemppiä täältä, toivottavasti sun arkitottiskurssi ja työkokeilusuunnitelmat menee hyvin!

Kirjoitetaanpa tähän viestiketjuun, eikä aloiteta uutta.

On kulunut yli kaksi vuotta, lähes kolme, edellisestä viestistä tänne. Asioita on paljon muuttunut ja tullut uusia juttuja ja vanhoja lähtenyt pois ja ties mitä.

Isoin juttu on, että kuntoutustukeni loppuu 31.12. ja 1.1. alkaen ollaan haettu minulle pysyvää työkyvyttömyyseläkettä. Stressaan ihan älyttömästi tätä odottelua ja pelkään, että sieltä tulee kieltävä päätös (ja samalla pelkään myös sitä myöntävää päätöstä).

Hei Sasutäti. Voimia ja iloa toivon sinulle. Toivottavasti saat työkyvyttömyyseläkkeen.

Uni ei (taaskaan) tullut koko yönä. Toissayönkin valvoin. Asiat pyörii mielen päällä vähän liian paljon. Jos tämä alkaa jatkua tällaisena, niin täytynee pyytää nukahtamislääkettä kuuriksi.

Tänään on lääkkeenjako- ja injektiopäivä. Varasin treenihallinkin puoliltapäivin minulle ja koiralle.

Jotenkin tuntuu, että ei taas jaksaisi. Vaan pakko jaksaa. Jos tähän pitäisi alkaa ottaa jotain useamman kerran viikossa tapahtuvaa juttua, en jaksaisi. Joku harrasteryhmä tms. saattaisi juuri ja juuri mennä, kun ne kokoontuvat yleensä kerran viikossa tai harvemmin. Itsenäinen harrastaminen taas on siitä erilaista, että vaikka sitä tekisi useamman kerran viikossa, sen voi tehdä omien aikataulujen mukaan eikä jonkun toisen aikatauluissa.

Ehkä saan ensi yönä nukutuksi.

Hei sasutäti, sama tilanne minulla kuntoutustuen kanssa. Tosin minun työkyvyttömyyseläke hylättiin juuri. Kieltävä päätös tuli. Myönnettiin kuitenkin taas pätkä kuntoutustukea. Minuakin ahdistaa aina enemmän kun kuntoutustuki on loppumassa. Tähän ei nyt ole tulossa mitään muutosta. Lääkäri vaihtuu ja epävarmuus toimeentulosta repii mieltä. Toivottavasti sinä saisit myönteisen päätöksen.

Olenko ymmärtänyt oikein, että yhteiskunnan tukimuodot, etuudet ym. "tulonsiirrot" pitäisi olla auttamassa meitä ylös eri tavoin, kuten ylös pois masennuksesta, mutta käy täysin päinvastoin?

Onneksi kuitenkin edes kuntoutustukea myönnettiin. Välillä kun tuntuu, että sieltä voi päätöksistä tulla ihan mitä tahansa, kun lukee muiden juttuja. Minulla ei koskaan ole ongelmaa ollut, mutta kyllähän se aina pelottaa ja ahdistaa. Varsinkin nyt, kun tosiaan (ensimmäistä kertaa) pysyvää eläkettää haetaan ja olen kuitenkin "näin nuori" ja työikää olisi vielä jäljellä paljonkin. Toisaalta lääkärinlausunto on sellainen, että siitä ei pitäisi kiinni jäädä pysyvän eläkkeen, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Ja kun tosiaan joudun odottelemaan päätöstä ilman, että voin itse asiaan mitenkään vaikuttaa.

Lääkärin vaihtuminen on aina inhottavaa, kun joutuu selittämään asiat alusta asti uudelleen ja uudelleen. Minulla onneksi hoitavana lääkärinä on lääkäri, joka tuntee minut henkilökohtaisesti vuodesta 2017 asti, joten hänelle ei tarvitse olla selittämässä joka kerta asioita alusta, vaan hän suunnilleen tietää jatkuvasti, missä mennään. Se on onni, ja harvinaista nykypäivänä. Joten en kyllä valita.

Viime yönä nukuin hyvin, heräsin vain kerran. Silti, univelkaa oli niin paljon että heräsin aamulla väsyneenä ja olin koko aamupäivän tosi väsynyt. Iltapäivää kohden piristyin ja nyt, kun pitäisi mennä nukkumaan, ahdistaa ja olen lähes pirteä kuin peipponen.

Nettishoppailin tänään ihan urakalla, lähes 180 euron edestä. Mutta ihan tarpeeseen. Tai miten sen nyt ottaa. Teen kumppanille olutjoulukalenteria, kun hän oluita harrastaa. Tilasin erikoisoluita 24 kappaletta, joille sitten askartelen joulukalenterin. Aluksi meinasi epätoivo iskeä, että joudunko popsimaan 24 purkkia Pringles-sipsejä että saan "luukut" tölkeille/pulloille, mutta onneksi sitten löysin Suomalaisen kirjakaupan verkkokaupasta tarpeeksi isoja valkoisia lahjakasseja, jotka voin tuunata sopivanlaisiksi. Pahvilaatikko sentään löytyi omasta takaa.

Pesin tänään koneellisen vaatepyykkiä. Pyykkikorissa odottelee iso kasa lakanapyykkiä, joiden pesemisen aloitan huomenna. Siinä menee ainakin kolme ellei neljäkin koneellista, joten kaikkia en ehdi huomenna pestä, kaksi ehkä. Onneksi on kuivausrumpu.

Huomenna ajattelin myös käydä treenaamassa koiran kanssa aamusta, kun vien kumppanin töihin, jos vaan halli on vapaana. Luulisi sen olevan, tai ainakin se yleensä on. Sen tiedän vasta huomenna, kun kuukausikorttilainen saa varata sen vasta samana päivänä, kun on menossa treenaamaan. No, jos ei ole aamusta vapaana niin menen sitten iltapäivästä ennen kuin haen kumppanin töistä. Samapa se minulle on, käynkö milloin, kunhan vain käyn.

Meneekö paremmin? En tiedä. Viime yön valvoin illan hieman traumaattisen tapahtuman vuoksi.

Tänään tein kumppanin olutjoulukalenteria eteenpäin, nyt on valmiit luukut aina 14:ään asti.

Huomenna ajattelin varata kuukausikortin taas treenihallille koiran kanssa ja mennä heti treenaamaan iltapäivästä tai illasta. Katsoa kummin ehtii.

Viime yönä nettishoppailin, liikaa. Mutta tarpeellista.

Nyt ei oikeastaan edes väsytä. On vaan jotenkin tööt-olo.

Sain päätöksen pysyvästä työkyvyttömyyseläkkeestä. Helpotti kummasti stressiä, kun päätös siitä tuli. Nyt pitää vain soitella verotoimistoon ja tehdä muutos verokorttiin, kun työeläkeyhtiö maksaa oman eläkkeensä könttäsummana, kun se olisi niin pieni kuukausittain maksettuna.

Olen nukkunut taas pari yötä huonommin, kun kumppani on ollut yövuorossa. Mutta olen kuitenkin nukkunut. Se on jo jotakin. Yleensä kun en nuku niinä öinä oikeastaan ollenkaan, vaan vasta päivällä.

En tiedä, voiko onnitella työkyvyttömyyseläkkeen saamisesta kun sinä olet työkyvytön. Onnittelen helpotuksen tunteesta, jonka sait vihdoin. Toivon että saat hoitoa ja kuntoutusta sairauteesi. Kulje luonnossa, ulkoile, vaikka huonollakin säällä, se virkistää.

Viime aikoina on taas ollut alavireistä oloa. Ja sitä kautta väsymystä. Univelkaa on kertynyt ja viime yönä nukuinkin sitten ihan kunnolla, menin nukkumaan joskus yhdeksän maissa ja heräsin aamulla yhdentoista tienoilla.

Huomenna on kumppanin syntymäpäivä ja meidän neljäs hääpäivämme. Ei päästä minnekään edes syömään, kun anoppilan koirista yksi tulee meille hoitoon, niin sitä ja omaa koiraamme ei uskalla keskenään jättää kotiin. Tarkoitus oli tänään käydä syömässä, mutta eihän me ehditä, kun minulla on yhdistyksen hallituksen kokous (jonka olin kokonaan unohtanut).

En tiedä taas, miksi on näin alavireinen olo, vaikka mitään ei periaatteessa pitäisi olla vialla.