Tänään on mielessä ulkonäköasiat. Taas ,jälleen kerran ylipaino ahdistaa ja masentaa. Lisäksi jonkinlainen niskatulehdus /niskajumi päällä ,eli niska-hartia-aluetta särkee ja välillä tulee niskaperäistä keinuvaa huimauksen tunnetta joka tuntuu inhottavalta liikkuessa.Joitain asioita sentään on muuttunut myös parempaan suuntaan, ylihuomenna kauan odotettu rahapäivä ja tekemistä ja toimintaa on ollut monena päivänä. Se auttaa jaksamaan, kun ei ihan koko aikaa tarvitse istua neljän seinän sisällä.

omassa elämänhistoriassani 7elämäntilanteessani suurimmat ongelmia ja kriisejä aiheuttaneet tekijät tuntuvat olleen ihmissuhde-ongelmat. Minulla on puutteelliset ja vaillinaiset sosiaalist taidot, sosiaalisn tilanteiden pelk oja sosiaalinen jännitys. Tuntuu että aina jokapaikassa toitotetaan ja painotetaan että sosiaalisa taitoja on mahdollista opetella ja petrata. oman kokemukseni mukaan lukuisien yhteisöiden, kurssien, viikonlopputapahtumine ja erilaisten sosiaalisten tpaahtumien jälkeen en ole ”oppinut” sosiaalisia taitoja. Joku toinen taas näyttää sulavasti pääsevä sisään porukkaan kuin porukkaan. Minulla tälläistä kykyä ei ole.

Jollain tasolla olen sen jo hyväksynyt että minä en koskaan tule kuulumaan sosiaalisesti pärjääviin tai susoittuihin. Vielä pahemmalta tuntuu se,että olen vahva ekstrovertti luonteeltani jolloin oletuksena on että olen sosiaalisissa tilanteissa kuin kala vedessä ja pärjään ihmisen kuin ihmisen kanssa.

Jotenkin oudosti tunnistan sen,että multa odotetaan/toivotaan/vaaditaan tiettyjä asioita eri tilnateissa. Mutta en kykene niitä antamaan. En osaa selittää. Tunnistan odotuksen, tunnistan jonkun tarpeen ,mutta minusta ei ole vastaamaan siihen. en kykene spontaaneihin sosiaalisiin suhteisiin. ne osaa geometriaa tai matikkaa. en osaa yllättäen sujuvasti liittyä keskusteluun ja hiljaa oleminen tulkitana outona tai tahdittomuutena,

kun yritän liittyä keskusteluun, en saa ”yhteyttä” muihin ihmisiin. tämä tuo todella vaikeita ongelmia niihin yhteisöihin ,joissa olen ollut mukana, Ulkopuoliset kuvaavat minua oudoksi, syrjäytyneeksi ,pelottavaksi yms.Joku jopa epäili että olisin autistinen .No en ole, tiedoksi vain .

mutta siis se,että olen monessa toiminnassa mukana, monessa yhteisössä mukana, ja yhteenkään paikkaan en pääse ”sisälle” niin että minut haluttaisiin sinne tai kutsuttaisiin sinne tai oltaisiin iloisia etä olen siellä tuntuu aikalailla raskaalta. Se jatkuva petttymyksen ,yksinjäämisen ja hylkäämisen tuska painaa sydämellä raskaana.

lisäksi tulevat ne oletukset että kun aktiivisesti käyt ja iotat osaa ja olet mukana, minun kohdallan i tämä ei esimerkiksi kuluneen vuoden aikana ole johtanut yhdenkään ihmissuhteen syntymiseen, kavereiden tai ystävien löytymiseen tai siihen että minä kuuluisin johonki ryhmään , olisin osa jotain ryhmää ja porukkaa.,Tulee aikalailla olo ,että mitä järkeä täällä on missän.

nyt olen lisäksi lihonnut niin valtavasti että sosiaalisen kömpelyyteni ja outouteni lisäksi olen lihava ja ruma ja epäviehättävä. Kukaan ei halua tutustua rumaan ihmiseen. Rumat ihmiset on outoja ja pelottavia. Varsinkin tilanteessa missä kaikki muut ympärillä on hoikkia tai normaalipainoisia ja ns sosiaaliset taidot kunnossa. Olen yrittänyt pohtia enkö hahmota mitä minulta odotetaan näissä tilanteissa.

mutta kun jotenkin tuntuu että luen kyllä mitä minulta odotetaan ,mutta en pysty sitä tarjoamaan .Toki joissain tilanteissa olen niin uupunut ja väsynyt että en jaksa olla sosiaalisesti aktiivinen. Mutta olen seurannut sivusta miten muut luovat yhteyden toisiin ihmisiin ja pääsevät sisälle sosiaalisiin tilanteisiin. Minusta siihen ei tunnu olevan.Miä en ole hyvä tämän painoisena ja näköisenä ,vaikka tragikoomisesti tuntuu että itse olen vihdoin vuosikymmenten jälkeen jotenkuten oppinut hyväksymään itseni ja ulkonäköni , mutta ympäristö ei. tuntuu että jatkuva ristiriita ja konfliktitilanne ympäristön kanssa on se, että minä en täytä minulle asetettuja kriteereitä ja vaatimuksia jotka joku toinen täyttää ihan huomamattaan ja ihan vain olemalla olemassa.

Että voit mennä johonkin sosiaaliseen tilanteeseen ja tapahtumaan ja kaikk iushtautuu suhun ystävällisesti kunnioittvasti ja arvostavasti ja ikäänkuin olisiva tjuuri sinut sinne halunneet. minun kohdallani näin ei ole koskaan käynyt. Minua ei kukaan halua yhteenkään ryhmään, tapahtuman tia toimintaan. Minä en ole riittävän kaunis normaali ja naisellinen. Minä en ole samanlainen kuin ”muut ikäiseni”. Minä en omana itsenäni täytä niitä laatukriteereitä, odotuksia ja vaatimuksia joita minuun on kohdistettu ja kohdistetaan ja samalla tarvitsen nämä tilaisuudet, tapahtuman ja toiminnan .Ja sosiaaliset kohtaamiset.

Tilanne tuskin tulee koskaan muuttumaan ,Monisa ryhmissä tunnun olevan jotenkin vihattu ja karteltu hahmo, kun kukaan ei minua sinne halua enkä minä osaa tilannetta mitenkään ratkaista että olisin riittävän hyvä ti normaali tai heille kelpaava ja sitten se aiheutttaa ääneenlausumattomia jännitteitä ja vihaa.

Kai ihmise tpelkäävät ja vierastavat sitä ,että jokainn ”nuori aikuinen” ei suomesa ole terve ja hyvinvoiva ja varakas tai ainakin taloudellisesti omavarianen. Kai ihmiset vierastaa sitä että kaikki nuoret ei luonnostaan ole tai osaa olla kauniita ja viehättäviä ja hyväksyttäviä niin että ihmiset automaattisesti hyväksyy sut ja löytää jonkinlaisen henkisen yhteyden sun kanssa.

Että sinä et ole riittävä syystä että olet sinä. Sinä et ole riittävän laiha, kaunis, viehttävä ja normaali niin että ulkopuliset ihmiset voisivat hyväksyä sut osaksi ryhmäänsä ja porukkaansa. Sellaiset ”vihjeet” tilanteesta, että olet liian outo, tai liian poikamainen, tai liian köyhä tai epätrendikkäissä vatteissa niin se kaikki kohdistuu minuun ? Sekö on sitten ratkaisu että hankin sadoila euroilla muotivaatteita.

Pitäisikö minun sitten lopettaa elämä ,eristäytyä , vetäytyä ,syrjäytyä ? Huomattavat sosiaaliset vaikeudet todella tekevät masennuksestan ija ahdistuksestani pahemman .En osaa olla ryhmissä, en sopeudu niihin, en oikeastaan tule toimeen muiden samanikäisten kanssa. Ehkä itseäni vanhempien kanssa joskus. Mutta tuntuu että yhtän tervettä, hyvää ja rakentvaa ihmissuhdetta mulla ei ole ollut joka ei jollain tavalla ole päättynyt hylkäämiseen tai pettymykseen tai siihen että mut jätetään yksin ja jatketaan omaa elämää.