Tämmönen mitätön ihminen, joka ei pysty enää mihinkään...
Pari viimestä kuukautta on ollu kyllä sellasta hurlumheita. Kaiken näköstä pilleriä menny kurkusta alas. Enkä vaan pysty lopettaan. Itsetuhoisia ajatuksiakin harva se päivä. Keskittymis kyky lähes nollassa. Yksinäisyyttä, psykoosia, viinaa, ahdistusta, rauhottavia… En enää oikeen oo perillä että mikä se mun virallinen diagnoosi nyt sitten on: lääkärit väittää skitsofrenia, itse olisin ennemmin masennuksen kannalla tai tarkkaavaisuus häiriön. Hyvin mahdollista voisi olla myös kaksisuuntainen. Jumalaan en usko, joten turha kai sitä on itseään päiviltä päästää, kun sen jälkeen ei ainakaan voi enää vaikuttaa mihinkään. Vaikka kyllä se mielessä käy joka päivä, kun hyvä kaveri jo sen teki. On se mullakin ollut lähellä, kun olen ollut masennuksen tai maanisuuden syövereissä. Nyt olis mun mielestä hyvä hetki ottaa pieni time out ja yrittää levätä jonkin aikaa, mutta kun ei onnistu, koska opiskelut ja kaverit ja kaikki ei anna rauhaa.
En tiedä onko tämä joku ammattitauti, kun sattumoisin soitan kitaraa. Kai se tämmöstä on noilla maailman staroilla, poikkeuksena vaan että esiintyy vähän isommilla areenoilla. Musiikki on taivas ja helvetti. En pääse siitä eroon, siinä on omat plussat ja miinukset. Se antaa edes hetken hengähdys tauon elämässä. Soittaessa voi unohtaa kaiken, mutta kovinta siinä on se että aina joutuu palamaan tähän sekavalta tuntuvaan maailmaan, jossa uutiset toitottaa maailmanloppua harva se päivä. Tää informaatio-ähky on mennyt jo liian pitkälle. Ehkä pitäisi vaan muuttaa johonkin korpeen vuodeksi, ottaa peräkontillinen kirjoja mukaan, ja eristäytyä koko tästä paskasta yhteiskunnasta. Päästä irti lääkkeistä ja olla taas ihminen. Onko se mahdollista? Kertokaahan se mulle? 😑❓
Hei!
En tiedä auttaako korpeen muuttaminen. Me asutaan aika maalla ja on rauhallista mutta ahdistus vaivaa ja aika lailla saa taistella että pärjää. Minua auttaa lääkkeet ja mieto alkoholi, haluaisin että rauhoittavan lääkkeen määrää nostettaisiin. Minkälainen lääkitys sinulla on? Onko rauhoittavia? Miten saat nukuttua?
Moi!
Mulla menee 1-3 mg Temestaa tarvittaessa ja Zyprexaa aloitettiin nyt 10 mg iltasin. Melatoniinia käytän nukahtamiseen 3 mg:sta. On tullut nyt sivuoireita Temestan runsaan käytön takia, että välillä rintaa puristaa ja sydän hakkaa lujaa. Itse käytin myös alkoholia, mutta huimasin ettei siitä ollut mitään hyötyä. Ahdistui vaan enemmän. Burana auttaa silloin tällöin rauhottuun, kun bentsojen teho on laskenut. Yritän tällä hetkellä vieroittautua niistä, mutta se on helpommin sanottu kun tehty. Pari viikkoo on kesänyt nyt ahdistus: kurkkua kuristaa ja rintaan ottaa. Yrittäny silti tehdä kaikkee ja unohtaa oireet, vaikka aika kuluttavia ne on. Onko sinulla ollut saman tyyppisiä ahdistuksen oireita?
Hei
Ei mulla ole niinkään tuntemuksia kurkussa tairinnassa vaan huimausta on ja muuten niin paha olo. Musta bentsot on siunaus, toivoisin että mulla suurennettais annosta, temestaakinhaluaisin kokeilla, nyt Oxamin. Mieto alkoholi auttaa mua myös, en väkeviä juo. Sitten on Anafranil myös. Toivon sulle hyvää vointia, kirjoita.
Kiitos. Välillä, kun on oikeen paha ahdistus, niin tavallaan on semmonen ihan epätodellinen olo, ihan kun olisi unessa. Tuntuu niin kun maailma ei oliskaan todellista. Vaikka samalla tajuaa, että se on. Sitten välillä tulee käsiin tärinää ja on pakko mennä pitkälleen. En tiedä. Osa näistä tuntemuksista voi johtua tosta lääkkeen annos määrän nostosta. Ja nyt kun on ollut tätä ahdistusta, niin oon myös hyvin levoton. Toisaalta yksin olo auttaa, mutta ei taas liiallinen eristäytyminen. Onneksi oon saanut puhua näistä sairaanhoitajalle ja voin soittaa hänelle aina arkisin jos tulee vaikeita oloja. Välillä on tullut mieleen, että jos tää onkin somaattista vikaa, mutta ehkä tää sairaus vaan tekee näin voimakkaita ahdistus tiloja. On harmi että tää olotila on taas tullut, kun se oli jo pitkän aikaa pois. Koko kesä ja alku syksy meni tosi hyvin. Toi koulun alku kai sitten tän laukas, kun olin niin stressaantunu. Oon tässä miettiny, että voi mennä pitkäkin aika ennen kun palaan kouluun, tai riippuu tietenkin siitä, kuinka nopeeta olo helpottuu. Kyllähän se koulu, vaikka stressaakin, tuo elämään järjestystä ja mielekkyyttä. Pitää vaan saada taltutettua jotenkin tää olo, välillä oon ollut tosi synkissäkin syövereissä, mutta toivon että elämä voittaa ja pystyn taas palaamaan kouluun. Nyt pitää vaan varmistaa, että saa tarpeeksi lepoa, puhuttua jollekin näistä tiloista ja syötyä säännöllisesti. Sitten vielä vähän ulkoilua, hirveen raskasta urheilua ei viitsi harrastaa, mutta semmosta kevyttä. Toivon sullekin hyvää vointia.