Minä en ole lukenut juurikaan ketjuasi. Pisti vaan arka silmään rauhoittavat ja olut. Noin juuri ajat itsesi itsemurhan partaalle. Juot ahdistukseen ja juominen lisää tieten ahdistusta. Syöt vielä rauhoittavia joihin voi jäädä koukkuun, vai oletko jo koukussa sekä rauhoittaviin, että alkoholiin? Edellinen badlybroken taisi olla nimimerkki sanoi jo mitä sinun kannattaisi tehdä. Mitä kauemmin pakoilet vastuun ottamista omasta elämästäsi sitä vaikeammaksi umpisolmusi käy.

arka kirjoitti 8.12.2011 10:26

Kiitos myös vermillionille vastauksesta!

Minustakin tuntuu että minuun ja mahdollisuuksiini ei uskottu, kun olin lapsi tai teini-ikäinen. Tosin taloudellista tukea olen aina saanut vanhemmiltani, mistä olen kiitollinen. Nyt vanhempani ovat jo kuolleet. He antoivat minulle kaiken minkä osasivat.

Ei taida olla helppoa vastausta tuohon,miten lakkaisi häpeämästä itseään. Minä olen uskossa ja jo sen perusteella minun ei kai tulisi hävetä. Tosin nöyryys on hyvä ominaisuus, se on suhteellisuudentajua ja oman pienuutensa tajuamista. Muttä häpeä on eri asia: onko häpeä jonkinlaista suhteellisuudentajuttomuutta? On kai lupa elellä pienituloisena ja saa kai jossain epäonnistunutkin elää. Ei minun mokani ole maailmaa kaatamassa.

No joo. yritän tässä rohkaista itseäni. Ehkä kuitenkin, pienin askelin, häpeästä voi toipua. Minulle riittäisi jo että se vähenisi.

moi, täällä ennen samanmoinen ja aina pienituloinen, nytkään ei ole juuri syötävää jääkaapissa - elän armopalojen varassa kun työeläkkeeni jäi niin pieneksi...Mäkin olen uskossa, ja ainoa turvani ja apuni on Jumala ja seurakunta. Luotan siihen, että Taivaan Isä huolehtii mun jokaisen asiani, ja ruokkii ja vaatettaakin minut, kun näin on käynytkin: kun olen jotakin tarvinnut, niin olen sen saanut.

Ajattelin vain sanoa, että jos suinkin mahdollista, etsi jokin sosiaalinen harrastus, jossa saat tuntea itsesi tarpeelliseksi, ja että sinut huomataan siellä positiivisesti, niin pääset häpeämästä itseäsi pikkuhiljaa.

Oma tarinani on se, että ankara äitini mitätöi mua jatkuvasti, kun olin lapsuuskodissani vielä, eikä edes päästänyt muuttamaan pois lapsuuskodistani, vaikka olin täysi-ikäinen, kyllähän siinä masentuu ja alkaa hävetä itseään, tottahan toki.

Mutta riuhtaisin itseni irti 36-vuotiaana väkisin niistä lapsuusmaisemien kuvioista, ja erosin nuorena solmitusta avioliitosta ja dominoivasta aviomiehestäni huoruuden ja alkoholismin takia, ja muutin kauas pois Etelä-Suomeen sieltä pohjoisesta, jossa oli todella ahdistava ilmapiiri, eikä edes töitä tarjolla koskaan, puhumattakaan ystävistä.

Oli aivan pakko lähteä ja katkaista välit kaikkiin silloin tuntemiini ihmisiin, koska ei siellä pikkupaikkakunnalla mikään toiminut. Kävin siellä entisellä kotipaikallani äskettäin viime kesänä, eikä siellä mikään ollut muuttunut: katukuvassa ihmiset joivat alkoholia julkisesti rannoilla, ja kehitys näytti pysähtyneen jonnekin 80-luvulle siellä...

Harjoittelin nuorena ollessani itsenäisyyttä vuoden verran sisäoppilaitoksen turvallisessa ilmapiirissä, ja opiskelin.

Se oli todella ratkaiseva vaihe elämässäni, ja näytin itselleni, että pärjään yksinkin. Suosittelen samaa lämpimästi muillekin mitätöidyille. Opinnoissa sain kannustusta, ja aloin uskoa itseeni, ja siihen, että olen lahjakas, ja mun pitää käyttää lahjojani muiden ihmisten iloksi, ja siitä sain itselleni elämäntehtävän.

Eiväthän vaikeudet elämässä lopu milloinkaan, mutta usko kannattelee niiden läpi, siksi luotan lujasti,
että Jumala ei anna raskaampaa taakkaa, kuin jaksaa kantaa! Ja, jos tuntuu ikävältä, tartun Raamatun psalmeihin, sieltä saan lukea rohkaisua ahtaaseen olooni vaikka joka päivä: Daavid oli vähäinen ja mitätön lammaspaimen, jonka Jumala valitsi kuninkaaksi, mutta sitä ennen Daavid joutui pakenemaan vainoa ja hengenvaaraa monien vuosien ajan. Kannattaa lukea sinunkin, nimimerkki "arka" tämä kirja:
tekijä Liisi Jokiranta: "Kun sydän itkee - Kuningas Daavidin seurassa" kustantaja Uusi Tie, 1998, Helsinki.

Tuohon kirjaan kannattaa myös palata, jos vaikeudet tuntuvat ylivoimaisilta! Kirja on niin rohkaiseva,
ja siitä löytää samastumisen paikkoja runsain määrin...Löydät varmaan kirjastosta tämän kirjan?

🌻🙂🌻🌻🙂🌻

Pompula kirjoitti 26.3.2016 17:38

Minä en ole lukenut juurikaan ketjuasi. Pisti vaan arka silmään rauhoittavat ja olut. Noin juuri ajat itsesi itsemurhan partaalle. Juot ahdistukseen ja juominen lisää tieten ahdistusta. Syöt vielä rauhoittavia joihin voi jäädä koukkuun, vai oletko jo koukussa sekä rauhoittaviin, että alkoholiin? Edellinen badlybroken taisi olla nimimerkki sanoi jo mitä sinun kannattaisi tehdä. Mitä kauemmin pakoilet vastuun ottamista omasta elämästäsi sitä vaikeammaksi umpisolmusi käy.

Yritin jo jokin aikaa sitten herätellä Nimim. Arka, mutta hän kieltää ja vähättelee ongelmaa. Olutta sanoo ed. sivulla juoneensa viimeiset puoli vuotta, mutta asiasta löytyy helposti viittauksia vuodenkin takaa. Säännöstellyt rauhoittavat on syöty pitkästi etukäteen, koska niitä menee useita päivässä, vaikka sanoo muuta kysyttäessä (löytyy omaa kertomaa helposti). Nyt on huoli, että lisää lääkettä pitäisi saada, ei se, että on selkeästi riippuvuusongelma, kun määrätyt eivät riitä, vaan loppuvat yli kuukauden etukäteen! On siis syöty niitä reippaasti yli lääkärin määräyksen.

Arka kiltti, ei ongelmat kieltämällä parane. Olisiko syytä mennä vieroitukseen. Aivan turha väittää, ettei pienet määrät alkoholia lisää ahdistusta, kyllä lisää ja jatkuva tarve saada lisää rauhoittavia ja olutta huutaa riippuvuus/päihdeongelmaa. Jos haluat tosissaan ratkaista ongelma ei, päihteiden käytön lopettaminen on nro 1 asia. Tuskin tulet saamaan lisää rauhoittavia, niiden käyttö on nykyään suurennuslasin alla ja sinulla ne on jo säännöstellyt.

Kaikella ystävyydelle ehdittäisiin sinulle kääntymistä a- klinikan puoleen. Siellä on moniammatillinen tiimi auttamassa.

Jos et usko, niin lue oma ketjusi. Ehkä sillä tavalla huomaat miten päihteiden käyttösi on eskaloitunut ja miten riippuvainen olet. Unohda hetkeksi selitykseksi ja mieti, jo useampi on tässä ketjussa ilmaissut huolensa rauhoittavien ja oluen käytöstäsi. Mieti edes tyttäreni takia.

Hei arka.
Kävin kävelyllä ja baarissa kahvilla. Luin samalla päivän lehden. Päivät on pitkiä.
Hommia olisi en vain saa aikaiseksi tehdä. Miesystävä tulee huomenna. Lähden
ehkä hänen luokseen muutamaksi päiväksi. Kysyit mitä mieltä prostituutiosta..
Itse en sitä hyväksy. Myös minua huolestuttaa sinun oluen juonti ja lääkkeet
Oletko ajatellut hakea apua mistään? Kaikkea hyvää sinulle. Kirjoittele.

Minusta on ihan ok juoda silloin tällöin muutama annos alkoholia. Itse juon joskus pari lasia viiniä, mutta ei se kyllä estä mitään muita menoja enkä puhu "viinipäivästä", koska se on vain eräs yksityiskohta päivässä. Se, että alkoholinkäyttö rajoittaa muita menoja ja määrittää tiettyä päivää, saa epäilemään että alkoholinkäyttö on suurempaa kuin kohtuukäyttö. Alkoholismin yksi perussyyhän on se, että sitä käytetään erilaisten tunnetilojen säätelyyn jakyllä se niin on, että pidemmällä tähtäimellä säännöllinen alkoholinkäyttö vaikuttaa aivokemiaan ja siten lisää ahdistusta ja masennusta, vaikka hetken helpottaa. Alkoholi, runsas tupakointi ja liikunnanpuute myös aiheuttavat uniongelmia.

maanvaiva kirjoitti 1.4.2016 8:58

Vaihdoit Jeesuksen olueeseen? Tai miehesi vaihtoi, ei se ylläri ollut kuin vain sinulle, luulen.
Jotenkin outoa vain vieressä katsoa vertaistukifoorumilla kuinka yhdestä tulee alkoholisti eikä sille mitään voi.
Olen kyllä pahoillani puolestasi Arka.

Jos asialle ei mielestäsi mitään voi, mitä ajattelit ilkeilysi hyödyttävän?

Desper kirjoitti 3.4.2016 3:43

maanvaiva kirjoitti 1.4.2016 8:58

Vaihdoit Jeesuksen olueeseen? Tai miehesi vaihtoi, ei se ylläri ollut kuin vain sinulle, luulen.
Jotenkin outoa vain vieressä katsoa vertaistukifoorumilla kuinka yhdestä tulee alkoholisti eikä sille mitään voi.
Olen kyllä pahoillani puolestasi Arka.

Jos asialle ei mielestäsi mitään voi, mitä ajattelit ilkeilysi hyödyttävän?

Kommentti ei kyllä ole mielestäni millään tavalla ilkeä tai ilkeilyä vaan asiasta huolestuneen ihmisen pyrkimys herätellä. Joskus se vaatii napakka otetta. Mutta arka ei ole valmis kuuntelemaan, selityksiä kyllä löytyy, kuten päihdeongelmaisilla yleensä.
Vertaistukea ei ole sitä, että myötäillään tai suljetaan silmät toisen itsetuhoiselta käytökseltä. Se vasta ilkeäämonkin, eikä ainakaan auta. Huolen ilmaisemalla voi edes toivoa, että se vaikuttaisi jotenkin

Olen alusta asti kirjoitellut tähän ketjuun. Joskus sanonut aika suoraankin missä Arka tekee väärin itseään kohtaan ja yrittänyt kannustaa oikeaan, terveempään suuntaan. Muttei hän ole koskaan uskonut tai edes yrittänyt tehdä niinkuin neuvoin.
Surullistahan se on katsoa vieressä kun lähimmäinen menee kohti tuhoaan, tai sitten vain keksii hatusta kaikki nuo jutut mitä hän kirjoittaa. En enää ota kaikkea tosissaan. ikävä kyllä se on niin, että jos huutaa apua eikä kuitenkaan halua sitä, niin sitten kun oikeasti tarvitseekin apua niin kukaan ei enää tule. Olikohan siitä jokin sanontakin, muistaisin.
Jotkut vanhat sanonnat on aika hyviä ohjenuoria edelleen.
Minulla on läheinen ihminen jonka surullista menoa olen joutunut katsomaan kuin hän tuhoaa itseltään mahdollisuuden normaaliin elämään. tai sanotaanko, minä olen surullinen, muttei hän. Hän kait nauttii joutenolosta, tupakasta ja kaljasta täysin rinnoin, minusta se vain näyttää kauhealta tavalta elää. En mielelläni mene sinne koska juominen, tupakointi on niin kovaa että esim. haju on inhottava, samoin se ettei siivota, ei ulkoilla eikä tehdä mitään työtä.Mieheni sanookin että miksi yrität auttaa ja tehdä jotain hänen vuokseen, anna hänen elää niinkuin haluaa. jos haluaa elää noin niin eläköön.
yhtä asiaa ihmettelen, miten Aran tytär kasvaa aikuiseksi? Valvooko kukaan onko hänellä kaikki hyvin? Siitä olen eniten huolissaan, mutta sekin asia on sellainen ettei sitä täältä netistä kukaan voi tietää. Ja onko asiat oikeasti edes noin huonosti kuin mitä Arka kirjoittaa, jos se onkin vain provosointia, keksittyä kaikki tyynni, että me täällä kirjoittelisimme hänelle.
mutta en kirjoita oikeastaan vain Aran takia, vaan itseni takia. Selkeytän usein omaa tietäni kirjoittamalla.

Minä olen saanut vaikutelman, että Arka kärsii todella pahasta ahdistuneisuudesta ja pakkoajatuksista ja on yrittänyt kaikkensa. Kaiken lisäksi hän on viime aikoina usein puhunut IM-ajatuksista. Laitoksessa olosta hänellä oli traumaattisia kokemuksia. Arka, mikä on tilanne masennuslääkityksesi kanssa? Harvoin otettu oksetsapiini ja alkoholi ei varmaankaan ole riittävä lääkitys tilanteessasi.

salainen55 kirjoitti 4.4.2016 8:0

Olen alusta asti kirjoitellut tähän ketjuun. Joskus sanonut aika suoraankin missä Arka tekee väärin itseään kohtaan ja yrittänyt kannustaa oikeaan, terveempään suuntaan. Muttei hän ole koskaan uskonut tai edes yrittänyt tehdä niinkuin neuvoin.
Surullistahan se on katsoa vieressä kun lähimmäinen menee kohti tuhoaan, tai sitten vain keksii hatusta kaikki nuo jutut mitä hän kirjoittaa. En enää ota kaikkea tosissaan. ikävä kyllä se on niin, että jos huutaa apua eikä kuitenkaan halua sitä, niin sitten kun oikeasti tarvitseekin apua niin kukaan ei enää tule. Olikohan siitä jokin sanontakin, muistaisin.
Jotkut vanhat sanonnat on aika hyviä ohjenuoria edelleen.
Minulla on läheinen ihminen jonka surullista menoa olen joutunut katsomaan kuin hän tuhoaa itseltään mahdollisuuden normaaliin elämään. tai sanotaanko, minä olen surullinen, muttei hän. Hän kait nauttii joutenolosta, tupakasta ja kaljasta täysin rinnoin, minusta se vain näyttää kauhealta tavalta elää. En mielelläni mene sinne koska juominen, tupakointi on niin kovaa että esim. haju on inhottava, samoin se ettei siivota, ei ulkoilla eikä tehdä mitään työtä.Mieheni sanookin että miksi yrität auttaa ja tehdä jotain hänen vuokseen, anna hänen elää niinkuin haluaa. jos haluaa elää noin niin eläköön.
yhtä asiaa ihmettelen, miten Aran tytär kasvaa aikuiseksi? Valvooko kukaan onko hänellä kaikki hyvin? Siitä olen eniten huolissaan, mutta sekin asia on sellainen ettei sitä täältä netistä kukaan voi tietää. Ja onko asiat oikeasti edes noin huonosti kuin mitä Arka kirjoittaa, jos se onkin vain provosointia, keksittyä kaikki tyynni, että me täällä kirjoittelisimme hänelle.
mutta en kirjoita oikeastaan vain Aran takia, vaan itseni takia. Selkeytän usein omaa tietäni kirjoittamalla.

Tulee mieleen tarina pojasta, joka huusi sutta liian monta kertaa.
Hyvin purit asian, kuin minun ajatuksiani.

Itse olen myös miettinyt Aran juttujen todenperäisyyttä, niin paljon ristiriitaisuuksia niissä on. Mutta jos nyt ajateltaisiin, että asiat ovat totta, ongelma ei yksin ole alkoholi vaan bentsot. Bentsoriippuvuus onkin sitten alkoholia astetta ikävämpi kaveri. Arka selittää, kuinka on lupa ottaa vain kahta pilleriä viikossa, teksteistä voi kuitenkin lukea otetun useampia päivässä, eli iloisesti ylitetty lääkärin määräämä määrä (jälleen yksi merkki päihdeongelmasta), joskus jopa kaljan kanssa ja nyt ovat pilleri loppu yli kuukauden ennen aikojaan. Tuo on juurikin se nimenomainen syy, miksi joidenkin lääkkeiden käyttöä valvotaan ja rajoitetaan ja hyvä niin.

Samaa vähättelyä juotujen kaljojen määrässä ja kuinka usein juodaan. Syy tai lupa juomiseen haetaan vaikka mistä, jopa raamatusta. Tyypillistä päihdeongelmaisen selittelyä, kuinka joku muu juo enemmän ja syö lääkkeitä enemmä, vaikka se asia ei poista omaa ongelmaa. Rahasta valittaa olevan pulaa niin, ettei tyttärellekään antaa ja silti on varaa ostaa kaljaa kahdelle aikuiselle ihmiselle kitattavaksi. Ja jos asiaan puututaan, otetaan vaikka itsemurhakortti esiin. Kaikki huutaa vakavaa päihdeongelmaa tai tarinaa siitä.

Kaiken tuon olen nähnyt ja kokenut erään läheisen kanssa. Jutut ja selitykset on nähty ja kuultu. Aikani tämänkin tapauksen kanssa yritin, juurikin lasten takia, sitten sai jäädä. Turha tarjota apua jollekin, joka sitä ei koe tarvitsevansa ja halua sitä ottaa vastaan. Lapsia kävi sääli, kuten Arankin tapauksessa. Päihdeongelmainen on itsekäs. Maailman keskiössä on päihteet, niiden käyttö ja huoli niiden saamisesta, ei lapsi, kuten vanhemmilla tuisi olla. Kuten Arka, joko käytetään päihteitä, suunnitellaan niiden käyttöä tai murehditaan koska ja miten niitä saadaan lisää. Rahat laitetaan mielummin päihteisiin, kuin lapseen ja hänen tarpeisiinsa. Rahaa palaa, kun kaksi ihmistä perheessä juo.

Tässä ei voi, kuin odotella, koska Arka ottaa ensimmäisen askeleen päihdeongelman selättämiseen ja se on ongelman myöntäminen. Uskon, että moni hänen muistakin ongelmista helpottaisi päihdeongelman hoitamisen myötä. Siihen asti; olut ja Opamox.

Desper kirjoitti 3.4.2016 3:43

maanvaiva kirjoitti 1.4.2016 8:58

Vaihdoit Jeesuksen olueeseen? Tai miehesi vaihtoi, ei se ylläri ollut kuin vain sinulle, luulen.
Jotenkin outoa vain vieressä katsoa vertaistukifoorumilla kuinka yhdestä tulee alkoholisti eikä sille mitään voi.
Olen kyllä pahoillani puolestasi Arka.

Jos asialle ei mielestäsi mitään voi, mitä ajattelit ilkeilysi hyödyttävän?

Kyllä taitaa tässä ketjussa muut hieman ns. ilkeämmin kirjoittaa kuin minä. Mutta uskallat vaan minulta kysyä asiaa? Tätä kutsutaan usein myös pärstäkertoimeen katsomiseksi eikä sillä ole mitään tekemistä kirjoituksen kanssa.

Jännä juttu että me ollaan saatu kirjoittaa nyt tänne ilman että näitä ei poisteta. olen monta kertaa aikonut kirjoittaa suoraan mitä ajattelin ja kerran kirjoitinkin ja se poistettiin "syyllistävänä". Ja kuitenkin olin vain huolissaan kun ihminen täällä suoraan kertoo itsemurhasta eikä siitä saisi sitten sanoa, ettei ole oikein uhkailla toisia itsemurhalla.
Toinen asia johon olen vuosien varrella saanut itsekin paljon apua Aran kirjoituksista on se, ettei ole kykenevä työhön, ei ainakaan siihen työhön johon kouluttautui. Eli onko ylpeys se mikä estää näkemästä ettei ole alalle sopiva. Omalla kohdalla oli juuri ylpeys, joka esti minua näkemästä, etten osaa enkä kykene olemaan siinä ammatissa johon halusin. Jännä juttu, että sain apua täältä kun luin Aran kirjoituksia ja sitten tajusin, ettei minun kannata enää yrittää sellaista mihin minusta ei ole vaan tyytyä siihen mikä olen. Ja tehdä niitä asioita mihin kykenen, enkä heittää kaikkea pois, jos en juuri tuota saa tehdä mitä haluan. Minullakin meni vuosia ennen kuin tavallaan myönnyin ja olihan se hävettävä tilanne, mutta kun sen teki ja myönsi niin helpotti.
Eihän elämä ole helppoa kenelläkään, on huonoja päiviä ja hyviä päiviä. Silti pitää yrittää vain tehdä parhaansa siinä mitä osaa.
Aran kirjoitukset ovat antaneet kuitenkin paljon, juuri siinä asiassa ettei tee samoin ja varoo esim. lääkkeitä. Joita olen kyllä pelännyt aina ja olen kiitollinen että pelkäsin, koska olen addikti-ihminen, olisin varmaan niitä popsinut liikaa.
Mutta toivon että Arka lukee nämä ja tajuaa, että aina on toivoa paremmasta, koskaan ei ole liian myöhäistä, mutta siihen tarvitaan omaa halua. Ja samaa toivon ja rukoilen omankin läheisen puolesta että hän heräisi.

Arka, jaksamista Sinulle!

salainen55 kirjoitti 5.4.2016 9:28

Jännä juttu että me ollaan saatu kirjoittaa nyt tänne ilman että näitä ei poisteta. olen monta kertaa aikonut kirjoittaa suoraan mitä ajattelin ja kerran kirjoitinkin ja se poistettiin "syyllistävänä"

Minusta ei ole jännä juttu vaan aika kauhistutta va juttu. Vaikka ihmisen pitäisi tietenkin itse vastata omista kirjoituksista, niin ainakin minä olen sellainen ihminen etten halua että kaikki mun kirjoitukset julkaistaan. Koska täällä ei ole mahdollista kahden keskiseen selittelyyn, miksi just noin kirjoitti. Lisäksi kirjoituksen julkaistaan viiveellä eikä niitä heti näe, kun sen kirjoitti, että voisi vaikka poistaa omansa jos toinen sen tuntee loukkaavaksi kirjoitukseksi.
Tai siis esikatselussa vielä oma kirjoitus saattaa tuntua hyvinkin sopivalta, sitten sen lähettää, jatkaa töitänsä eikä edes muista kohta lähettäänsä viestiä. Sitten, kun tuntien päästä palaa lukemaan ketjua huomaa että oma kirjoitus olikin ilkeä jonkun mielestä. Mitä sille enää voi tehdä. Jos olisin toisessa foorumissa, poistaisin kirjoitukseni ja laittaisin allekirjoituksen, että ilkeä kirjoitus poistettu, anteeksi. Toisaalta ei kaikkia voi miellyttääkään.
Pitäisi oppia olemaan hiljaa netissäkin. En kuitenkaan katso, että mulla olisi tässä ketjussa someraivoa millään tavalla. Ei kyllä vertaistukeakaan.

Kalle Acte syntynyt 1928. Hänen tietonsa on ei perustu nykytieteen tutkimustuloksiin. Rauhoittavien käyttöä tulee potilailla vähentää niiden haittvaikutusten vuoksi, se on todettu monin tieteellisin tutkimuksin. Etsipä, Arka, uusia tutkimuksia ja niiden tuloksia. Fakta on faktaa, loukkasi sinua henk.koht. tai ei. Olet selittelyn mestari.