LonelyWolf kirjoitti 14.2.2016 10:31

Hei Arka,
mietin tuossa, että mulle yksinäisyys on varmaan vähän samanlainen pakkoajatus kuin sulle työ. Vaikea nauttia mistään, "koska yksinäisyys". Välillä kyllä pystyn nauttimaan vaikka ulkoilusta, mutta kyllä se yksinäisyys kaikkeen aina varjonsa heittää. Minä en tunne yksinäisyydestä syyllisyyttä, kuten sinä työstä, mutta sen sijaan koen vahvaa arvottomuutta: koska olen yksinäinen, niin olen arvoton. Minun on vaikea nähdä onnellisia pariskuntia ja ystäväporukoita, kun taas sinun työssäkäyviä. Periaatteessa siis samansuuntainen ongelma, vaikka aihe onkin eri. Kaikki tekeminen tuntuu merkityksettömältä, kun kaiken tekee aina yksin. Jos tietäisin, että voisin valita, että menenkö jonnekin yksin vai jonkun seurassa, niin silloin se yksin meneminen ei tuntuisi pahalta.
---

Mielenkiintoinen, LonelyWolf, tuo ajatuksesi, että yksinäisyyskammo muistuttaa pakkoajatusta. Sitä sietäisi ihan miettiä enemmänkin. Yhteistä noissa on julma yliminä, joka haukkuu meitä huonoiksi. Aralle se karjuu: "Sinä olet moraaliton laiskuri, hyvät asiat eivät kuulu sinulle, kun et niitä itse ansaitse" tms, ja Arka uskoo siihen ja ahdistuu kuollakseen. Meille yksineläjille se karjuu: "Olette kaikilta osin niin huonoja yksilöitä, ettette kelpaa kenellekään. Yksinolonne on omaa syytänne, sattumalla tai muulla siihen ei ole osaa.", ja me uskomme tuon hölynpölyn ja ahdistumme. Molempien ryhmien pitäisi oman käsityksensä mukaan ansaita erinomaisuudellaan kaikki osakseen tuleva hyvä. Suuri tuska myös yhdistää näitä kahta, tuska siitä, että ei pääse osoittamaan osaamistaan ja tuska siitä, ettei saa olla lähellä, rakastaa - samasta asiasta on molemmissa kysymys, siitä ettei kelpaa ihmisille semmoisena kuin on.

Pakko sitten, pakko ajatella ja vatvoa. Onko se sitä, ettei vähinkään oma tahto saisi tulla esiin? Yliminä ei salli mitään ilonpitoa. Sieltähän voisi pulpahtaa vaikka mitä riehakasta esiin.
Oikeammin kai elimistö on yksinolossa juuttunut tuskalliseen tuntemistpaan, joka on jatkunut liian pitkään, on ihan pakko tuntea tuskaa, kun koneisto on hirttänyt päälle. Sama varmaan tuon työn puutteesta johtuvan tuskan kanssa.

LonelyWolfilla ja Desperillä on täällä mielenkiintoisia pohdintoja! Erittäin kiinnostava tuo pakkoajatus yhdistettynä omaan arvoon sekä siihen puuttuvaan palaseen.

arka kirjoitti 25.2.2016 3:9

Kiitos Maanvaiva, Väsynytkoheltaja, Badlybroke, Deaper ja Lonely Wolf
Kiva Väsynytkoheltaja kuulla sinustakin, et ole ennen viestinyt. Jumala on siunannut hyvillä hetkillä tällä viikolla, käänne tapahtui 15.2. Ahdistus ollut lievempää, eilen lääkäri, sain Oxaminia 30 kpl yhdeksäksikymmeneksi päiväksi, selvitellään työkykyä että töihinkö vai eläkkeelle. Toukokuussa verkostopalaveri. En tiedä tulenko olemaan työkykyinen. Nyt on aamulla tuntunut että jaksan elää vielä tämän päivän. Pitkään aikaan ei ole tuntunut siltä.

Oletpa sinä herännyt aikaisin! On hyvä, että ahdistus on ollut lievempää ja aamulla on ollut hieman helpompi olo. Kun sinulla on käynnissä työelämään liittyviä selvityksiä, ne varmasti ahdistavat omalta osaltaan. Jospa voisit hyväksyä ne ahdistukset ajattelemalla, että työjutut ovat oma juttunsa, ei koko elämä. Tärkein olet sinä ja sinun elämä. Hyvä että sinulla on hengellinenkin tuki olemassa.

arka kirjoitti 23.2.2016 8:34
oltiin kaikki viis katsomassa kun nämä abit meni kuorma-autoihinsa ja lähti ajelulle. Paljon otettiin valokuvia ja höpöteltiin. Tytär sanoi että muilla ei ollut ketään katsomassa ja mulla koko suku. Sitten tultiin meille kahville, oltiin tytön kanssa tehty mokkapaloja.

Hei Arka, kuullostaapa mukavalta. Sinulla on ihana tytär 🙂

Desper kirjoitti 24.2.2016 0:27

Molempien ryhmien pitäisi oman käsityksensä mukaan ansaita erinomaisuudellaan kaikki osakseen tuleva hyvä.

Oikeammin kai elimistö on yksinolossa juuttunut tuskalliseen tuntemistpaan, joka on jatkunut liian pitkään, on ihan pakko tuntea tuskaa, kun koneisto on hirttänyt päälle.

Desper, erittäin mielenkiintoista pohdintaa myös sinulta!

Hei,

Joskus vuosi sitten sinulle kommentoin, ja olen lukenut myöhemmin ketjuasi alusta asti. Siksi olet ollut mielessä.

Hei arka
Mikä on vointi? Kävitkö mielenterveyskuntoutujien ryhmässä? Oletko sinä käynyt
diakonissan juttusilla? Itse monesti harkinnut käyntiä. Perjantaina psykiatrin aika.
Saa nähdä jatkuuko sairasloma. Itse en tunne itseäni työkykyiseksi. Huonot yöunet ja
masennus/ahdistuneisuus vie voimat. Tänäänkin vain makoillut sohvalla. Ei jaksa
eikä huvita tehdä mitään. Miesystävä oli täällä viikonlopun. Vähän piristi mieltä.

Minusta on hienoa Arka että koit tuon yhden päivän aikana ELÄMÄNILOA!
Siitä se lähtee. Palaa aina uudestaan siihen tunteeseen kun oli hieman parempi olla. pienin askelin.
On hienoa että tuette toisianne miehenne kanssa.
Kaikki keinot on sallittuja jos ne ei aiheuta lisävahinkoa, lääkäri kyllä tietää, luottaisin häneen. Minäkin olen kuullut tuosta että silmien edessä jotain heilutetaan ja samalla sitä ahdistusta puretaan. unettomuuteen olisin voinut sitä joskus kokeillakin.
Minullakin on toisinaan edelleen etten saa unta. Se on harmillista. Päässä jyllää ajatuksia niin etten saa millään unen päästä kiinni, yleensä ne on syyllistäviä ajatuksia, tunnen häpeää jostain menneestä asiasta. Vaikka ne pitäisi jo unohtaa ja antaa anteeksi itselleen, kun on uskossa. Ei se ihan helppoa ole, joskus menee pitkä aika että uni tulee hyvin. Olen huomannut myös että jos en ulkoile kunnolla päivällä niin uni tulee paljon huonommin, että näköjään se siihen vaikuttaa. Jos on paljon pyöräillyt ja liikkunut ulkona päivällä niin on hyvä yö. Eli ei uskossa oleminen pelasta ellen ulkoile tarpeeksi. ja muutenkin hoida itseäni.
Ajatukset ne minua kiusaa. Niistä haluan päästä irti. Häpeän tunteesta.
uskon lujasti että nämä kaudet että menee hyvin vain pitenevät ja huonot ajat lyhenevät, näin se on mennyt tähän asti.
Rukous on muuten myös sellainen asia että se auttaa rauhoittamaan mieltä🙂)
kaikkea hyvää teille!

Hei arka

Helpottiko diakonissalla käynti yhtään oloasi? Minulla ainakin hetkeksi tuli hyvä
olo. Pitäisi taas käydä juttelemassa hänelle. Minulla myös yöunet tosi heikkoja.
Menee aamuyöhön ennen kuin uni tulee. Aamulla sitten väsyttäisi. Pelottaa jos
työt alkaa miten selviän. Aiemmin minäkin itkin tosi herkästi. Ihan pieni asia
vaikutti siihen. Huomenna psykiatrin aika ja silmälääkäri. Toivon että sairasloma
jatkuisi. Tuntuu etten ole työkykyinen. Masennusta on .Aloitekyky nollassa . En saa
mitään tehtyä kotona. Paljon makoilen sohvalla. Ajatukset on mitä on ja ahdistaa.
Elämä pelottaa. Olisi tosi mukava tutustua sinuun. Voisi yhdessä käydä tosiaan
kirkossa. Samoin juttukaveri olisi mukava. Voimia sinulle.

Hei arka
Päivä mennyt televisiot katsoessa ja täällä netissä. Aamulla kävin vähän kävelemässä
Laitoin ruokaa pitkästä aikaa. Tulee syötyä valmisruokia. Psykiatri jatkoi sairaslomaa.
huhtikuun loppuun. Unilääke vaihdettiin mirtazapiniin. Perjantaina aloitan. Onko sinulla
kokemusta lääkkeestä? Pitäisi alkaa tekeen 4 tunnin työpäiviä. Ei kyllä oikein kiinnosta
Mutta kait kokeiltava. Kesälomaa ei paljoa ole Kun ei ole vapaaviikkoja lisänä..

Oletteko lukeneet Anna-Liisa Valtavaaran kirjoja ja olleet luennoilla. Vaikka joskus ärsyttääkin mennä aina vain kuuntelemaan jotain, niin se kyllä kannattaa, pidemmän päälle. Aina sieltä jotain jää aivokoppaan hautumaan ja sitten huomaa jonkinajan päästä että kas, niinhän se onkin.
Jos en ole kertonut niin minulla on kovia vaikeuksia ollut lasteni suhteen. En ole ollut mallikelpoinen äiti, heidän tai itsenikään mielestä. Nyt kun käyn Kritoryhmässä käsittelemässä häpeä-aihetta, niin tajusin että olen tehnyt tosi väärin kaikkia kohtaan kun olen ollut huonommuuden tunteessa niinkin kauan. Se ei ole hyväksi minulle eikä lapsilleni.
Varsinkin se kun olen pyydellyt anteeksi sitä miten olen elänyt. Eihän niin saa tehdä. Suurin vahinko siinä on tapahtunut minulle itselle, kun itsekunnioitus häipyi taivaatuuliin.
En tiedä vielä mihin tämä uusi ajatus johtaa, mutta aina ne ovat eteenpäin johtaneet. tai ainakin pitäneet minut tällä raittiilla tiellä. Juominen johti vain lisääntyneeseen masennukseen ja huonommuden tunteeseen, se ei ollut minulle mikään ilojuoma. No, nukutti kun joi sammuksiin, muttei auttanut koska menetin loputkin itsekunnioituksen ym. pahempia vahinkoja tapahtui humalassa.
Hienoa Arka että saat voimaa rukouksesta. minullakin on ns. huolipurkki, johon kirjoitan rukouksen muotoon asiani Jumalalle, kun on oikein paha olla. Se helpottaa. Kirjoitan lapun ja laitan purkkiin ja annan Jumalan hoitaa. Jostain sen keinon luin ja käytän edelleenkin. samoin oli se huolihetki, senkin jostain opin. Sitä en osaa käyttää, kun en saa ajatuksia hiljenemään, läheskään joka kerta. Anteeksi anto on myös mikä rauhoittaa.
Hyvää päivän jatkoa kaikille, sarrukalle ja muille!

arka mihin olet kadonnut? oletko kunnossa? Sinusta kuulunut pitkään aikaan.

Muista Arka kuitenkin että sinulla oli jo hyviä hetkiä joista kirjoititkin, muistele niitä ja usko että ne lisääntyvät. Älä juo ahdistukseen se vain vie suurempaan tuskaan, nimimerkki kokemusta on!

Hei. Kävin hiihtämässä ja piti tulla kertomaan että aloin kulkemaan luonnossa silloin kun toipumiseni lähti käyntiin. Metsässä, veden äärellä ja näin talvella hiihtäen tai kävellen polkuja pitkin on tosi parantava vaikutus.
Metsässä purin kaunoja, vihoja huutamalla ja hakkaamalla kantoja yms. Purin siellä turhautumista, surua ja epätoivoa. Siellä rukoilin ja pyysin voimaa jaksaa mennä eteenpäin päivä kerrallaan. ja se kannatti. mikään ei ole niin vapauttavaa kuin luonnossa oleminen.
ja toinen on lemmikin hankkiminen. Se jos mikä on myös tervehdyttävää, kun saa rakastaa ja saa rakkautta pyytettömästi pikkuiselta eläimeltä. kannattaa kokeilla.
Tulin vain kirjoittamaan tämän kun olo on niin onnellinen ja hyvä hiihtoretken jälkeen!

Hei arka
Jaksoitko mennä kirkkoon. Minulla mennyt päivät televisiota katsellessa ja täällä
netissä .Pitäisi pyykkiä pestä ei jaksa. Ruokaa olen yrittänyt välillä laittaa. Aika
paljon syön valmisruokiakin. Pääsiäinen menee kotosalla . Onko sinulla mitään
pääsiäisperinteitä? Meinaa vain ahdistaa mutta täytyy mennä päivä kerrallaan

Hyvää pääsiäistä sinulle🙂

Hei Arka!

Luin mielenkiinnolla ketjuasi. Kaikkea en tietenkään muista..

Mutta, anteeksi, nyt alkaa ärsyttää. Sinulla on rakastava perhe! Ja sehän on lopultakin kaikkein tärkeintä. Ja moni on voinut tuollaisesta vain haaveilla.. Kyllä, olet kohdannut elämänkriisin, kun ei työtä. Mutta kuinka moni on samassa tilanteessa? Kyllä, jokunen on varmastikin työttömyyden tullen tappanut itsensä. Mutta työttömyysluvuista päätellen valtaosa ei niin ole tehnyt. Tuossa joukossa on varmasti työttömiä, jotka täysin yksin - ja elävät.

Hoitonasi kuulostaa olevan rauhoittavat erittäin säädellysti (miksi?). Missä hoitotahot? Oletko yrittänyt saada hoitoa maksimaalisesti? Lisäksi luet (ja siis pystyt lukemaan !) hengellistä kirjallisuutta. Jonkinlainen henkisyys, olipa se sitten uskontoa tai muuta, on tietenkin voimavara. Ja sitten "lääkityksenä" olut.

En tiedä, mutta olisivatko problematiikan juuret syvemmällä? Miksi et hakeudu terapiaan tai akuuttitilanteessa (joka kuulostaa koko ajan olevan pällä) osastolle? Olkoot miten hirvittävä kokemus aiemmin, mutta ainakin lääkitykset siellä varmastikin saataisiin kohdilleen ja myös jatkohoidot.

Loppupeleissä jokainen aikuinen päättää itse ratkaisuistaan. Onko se sitten taistelu kohti elämää vai suisidi seurauksineen lähimmille, se on sinun itsesi ratkaistava.

Kaikkea hyvää!