Voi että, arka, kurjaa, että koet noin suurta syyllisyyttä. En tunne raamattua hyvin, mutta eikö siellä kuitenkin kehoiteta armollisuuteen sekä itseä että toisia kohtaan? En ole itse uskovainen, mutta uskon, että siinä kirjassa on paljon fiksuja asioita. Ongelma vain on, että ne voi tulkita niin monella tavalla. Jos on masentunut, niin ne helposti tulkitsee sillä negatiivisella tavalla.

arka kirjoitti 19.12.2015 8:2

Varsinkin Uusi Testamentti on täynnä sitä armon sanomaa ja niinkuin Lutherkin sanoi niin taivaaseen ei kai mennä edes hyvillä teoilla vaan yksin armosta

Olen miettinyt raamatussa aina tuota, että siinä on ihmeen edistyksellistä ajattelua (ja varsinkin Jeesus edustaa sitä), kun miettii, että miten vanha kirja se on. Ihminen ajattelee niin helposti, että hänen on omilla teoillaan jotenkin ansaittava kaikki - myös rakkaus.

Huomenta!
Ollessani masennuksen ja syyllisyyden syövereissä, etsin apua Raamatusta, löysinkin, mutta ikävä kyllä löysin kaiken syyllistävänkin sieltä ja niitähän tietenkin ahmin ja ruoskin itseäni, todistin mielessäni itselleni että olen ihan hylkiö, huono, kelvoton jne... loputtomasti. Varsinkin kun sieltä etsin tavallaan synnin päästöä siitä että olin eronnut, itse hylkäsin mieheni, syykin oli ihan hyvä, mutta en sitä miettinyt vaan sitä että mitä jos sittenkin olisin vain jaksanut elää miehen rinnalla joka joi. Kun kyselin papiltakin miten voisin saada anteeksi sen synnin että olen eronnut jne. Niin ei pappikaan voinut minulle mitään, kun en uskonut. Siis sanoin, että olen uskossa, mutta en uskonut että syntini on annettu anteeksi ja voin elää vapaana. meni hirveän kauan ennekuin sen tajusin, tai omaksuin anteeksiannon itselle. Muille kyllä annoin anteeksi mutta itselle en.
Totta on se mistä joku mainitsi että ei teoilla saa mitään aikaan vaan uskolla, uskolla Jumalan armoon.
Mutta toiminta on taikasana, olen kuullut, ja sen myös todennut viime vuosina, Kun lähtee vain johonkin toimintaan niin on kiinni elämässä. ja kotona harrastaa sitä mitä osaa ja kykenee niin ei mieti liian syviä, jotka vie sinne mustaan aukkoon. Mutta minun piti kyllä itseni pakottaa, ja vieläkin, että teen jotain hyödyllistä joka päivä niin en ala tuntemaan itseäni hyödyttömäksi. Hyödyllinen tekeminen on vaikka että siivoaa, tai ompelee, laittaa ruokaa. Ei se tekeminen tarvi olla mitään ihmeellistä. ihan arkinen tekeminen riittää kun sen ajattelee että se on hyödyksi muillekkin ihmisille.
Turvallista ja raitista Joulua kaikille, ja Korkeimman siunausta!

Hei arka
Miten olet jaksellut. Voi kun jotenkin saisi tuo syyllisyyden taakan pois sinulta.
Oletko jaksanut joulua laittaa? Onko teillä mitään jouluperinteitä? Minulla ei ole
ihmeempiä. Vanhempien ja kummitädin haudalle tapaan viedä kynttilän. Jos saan
kyydin. Lääkäri soitti äsken aivan yllättäen. Kyseli kuulumisia. Voi kun saisi nämä
epäluuloiset ajatukset ja ahdistuksen pois. Miesystävä alkaa jo hermostumaan.
Minulle paha paikka jos jättää minut. Vaikka olisikin pettänyt rakastan häntä.
En tiedä miten selviäisin. Toivottavasti joulu menee hyvin.Töissä tulee muutoksia
vuoden alusta sekin pelottaa.Toivottavasti lääkkeistä apua. Sain justiin imuroitua vähän
ja kuusen koristelin. Pitää pakottaa itsensä kaikkeen. Ei ole joulumieltä yhtään.
Niin saattaa olla että sairasloma jatkuu vielä nyt tammikuulle Jaksaisi jouluna käydä
kirkossa. yökirkko olisi kiva . Pitää miettiä jos kyydin saan..

Jaksamista sinulle kirjoittele.J

Hyvää joulua ja onnea uudelle vuodelle kaikille 🙂👍

Hyvää Joulua ja parempaa Uutta Vuotta Sinulle Arka🙂🌻

Hyvää joulupäivää ja tapaninpäivää, Arka!☺️❤️☺️

Hei Arka, yritän toimia niinkuin täällä taitaa olla tarkoitus 🙂 Eli vastaan sinulle sellaiseen ketjuun, jonka olet itse aloittanut! Jee, taisin osata tehdä jotain oikein 😀

Tunnen suurta myötätuntoa sinua kohtaan sen syyllisyyden vuoksi, johon tiukasti turvaudut... se painaa varmasti raskaana, eikä jätä hetkeksikään rauhaan. Mulla on sellainen tunne, että oikeasti kuitenkin pelkäät jotain vieläkin kamalampaa tapahtuvan, jos luopuisit siitä syyllisyydestä. Mikä vois olla vielä kamalampaa? Siis sun mielessä? Mihin se liittyy, että "vastikkeeton" tai "ilman omaa ansiota" saatu toimeentulo on niin huono juttu? Tiibetissä eräiden munkkiluostarien asukkaat saavat toimeentulonsa siitä, että ajattelevat myönteisiä ajatuksia koko maapallon puolesta. He elävät toisin sanoen siitä, mitä ovat (ilman tekemistä, vaikka luonnollisesti ajatuskin on teko, vaikkei se siltä ulospäin näytäkään). Sinunkin ajatuksillasi on suurta merkitystä koko maapallon kannalta. Jos syytät itseäsi, alistut huono-osaisuuteen, kärsimykseen ja köyhyyteen, lähetät varmaankin negatiivista energiaa ympärillesi. Entä jos ajatuksesi olisivat kiitollisia, myönteisiä ja valoisia? Tiedän omakohtaisen kokemuksen perusteella, että hyvin vähissä rahoissa olevanakin on mahdollista olla kiitollinen. Jos on lisäksi hirveän kipeä ja sairas, se on vaikeampaa...

Yritän tällä kaikella sanoa sitä, että olet hurjan arvokas ihminen ja Jumalakin pitää sinua suuressa arvossa. Silloin noin suuren syyllisyyden taakan kantaminen on sen kieltämistä, mitä Jumala sinusta ajattelee. Hänen silmissään olet kaunis, ainutkertainen ja rakas. Miksi harata vastaan? Sinulla on syntymäoikeus kaikelle sille hyvälle (kyllä, myös sille eläkkeelle) mitä sinulle annetaan. Mitään niin suurta ei anneta kannettavaksi, ettei ihminen sitä jaksaisi kantaa. Mitään niin hyvää ei kenellekään anneta, etteikö hän olisi sitä ansainnut.

Kaikkea hyvää vuodelle 2016!

Hei arka
Ajattelin kirjoittaa kuulumisia vaikkei niitä nyt paljoa ole. Päivät menneet kotona.
En ole saanut mitään aikaseksi. Niin no pyykit sain maanantaina pestyä. Joulu
meni rauhallisesti, Miesystävä oli täällä. Huomenna olisi tarkoitus lähteä hänen luokseen.
Pelottaa vain jos saan pahemman ahdistuskohtauksen siellä ja tulee riitaa. Olo
ei vieläkään kovin hyvä. Koko aja ahdistunut ja masentunut olo. Toivon etten
näe siellä merkkejä vieraan käynnistä. Kävin kylällä ja apteekissa. Soitin reseptin
uusintaa. toivottavasti uusivat myös opamoxin. Viime yö meni huonosti. Miten sinulla
joulu meni? miten muuten jakselet?

Hyvää uutta vuotta sinulle🙂👍

Hei taas Arka,

munkit on tosi mielenkiintoisia. Luulen, että heillä (Fransiskus A. mukaanlukien) onkin periaatteena se, että ihmisen ei tarvitse omistaa mitään eikä ansaita mitään. On sopivaa ja parasta jättäytyä Jumalan armon varaan. (Joskus sen voisi ajatella tarkoittavan esim. eläkettä?) Ainakin Aasiassa munkit kulkevat kerjuukupin kanssa vielä tänäkin päivänä, eikä sitä pidetä mitenkään kummallisena, vaan ihan normaalina. Antamalla munkille ruokaa ja juomaa ihmisille tarjoutuu tilaisuus tehdä hyvää, ja Jumalan tahto toteutuu.

Eikö olisi tosi kurjaa, jos oikein kovasti haluaisi antaa (ja olisi mistä antaa), mutta ei olisi ketään, jolle antaa ja joka tarvitsisi? Itse ainakin ajattelen rakkaudella kaikkia sairas- ja työkyvyttömyyseläkeläisiä. Olen iloinen siitä, että verorahat menevät niin hyvään tarkoitukseen. Kun osaa ottaa vastaan, antaa toiselle tilaisuuden antaa. Sitä tarvitaan!

Hyvää uutta Vuotta!
Toivotaan että se olisi jo valoisampi sinullekkin Arka ja muille. Jotenkin kuulostaa että olet jo paremmalla puolen etkä niin ahdistunut? Joko syyllisyys helpottaa. Toisaalta pakkohan se on tyytyä siihen mitä on jos muuta ei saa, eikä pysty? Näin ainakin ajattelen, että on turha hakea syitä kenestäkään, vaan tyytyä siihen mitä on saanut.
Vanha äitini sanoi:" Pitää olla aina tyytyväinen." Sekös minua nuorempana ärsytti, oikeastaan kaikki muiden ihmisten neuvot ärsyttivät ja en uskonut. No, elämä meni niin negatiiviseksi että oli pakko etsiä jotain muuta.
Terapeuttini 2000 luvun vaihteessa sanoi, että en saisi itseäni mollata, koska teen töitä, vaikken siitä rahaa saakaan. olin yksinhuoltaja, kuljin oma-apuryhmissä ja autoin niissä, tein käsilläni kaikenlaisia koristeita joita sitten myin. Hänen mielestä tein jo paljon ja olin tarpeellinen, varsinkin siinä oma-apuryhmässä.
Katselin tv7:lta (vaikken kovin usein sitä katso) ohjelmaa jossa selitettiin raamattua ja miten epäusko syntyy ja miten sitä voi ajaa mielestään pois. Ja siinä oli myös siitä että ei saa antaa epäuskolle valtaa, vaan ihmisen pitää vartioida omaa kehoaan ja mieltä. Itsekin olen samaa mieltä, ollut jo kauan, että on itse pidettävä huoli siitä miten keho ja mieli toimii, eikä antaa niiden määrätä minua. No se on kyllä vaikeaa jos on unettomuutta niinkuin minulla oli, siinä kohtaa se ei toiminut, eikä oikeastaan muutenkaan. Ainoastaan siinä kohdassa se toimi kun komensin mieltä olematta ajattelematta pahoja asioita, itsestä tai muista. Mutta sen se kait vain tarvitsikin toimia 🙂
Hyvää vuoden alkua!

Hei Arka!

Olen aivan varma siitä, että pystyt päästämään irti pelostasi ja hyväksymään eläkkeen siinä vaiheessa, kun olet valmis suomaan itsellesi sen armon, jonka Jumalakin sinulle antaa. Sehän on kaikkein tärkeintä ihmiselämässä! Armo, anteeksianto ja valossa oleminen ja eläminen!

Hei Arka! Mitäs jos alkaisit vartioimaan mieltäsi ja ajatuksiasi. Kertakikkisesti kiellät mieltäsi ajattelemasta joitain pahoja ajatuksia?
Jos harjaannutat itsesi siihen ettet itse kiellä itseäsi, niin ei mikään sinua auta, ulkopuolelta ei voi sinun mieleen tulla kukaan ja kieltää sinua ajattelemasta? Eikö niin?
Yksinkertaisesti: Ajattele kiitollisia ajatuksia joka kerta kun meinaa tulla jotain pahaa mieleen. Katsele valokuvia ja muistele mitä hyvää olet saanut.
minä en alkanut voimaan paremmin ennekuin kielsin itseäni rämpimästä itsesäälissä.
Kokeile, et menetä siinä mitään jos kokeilet, vaikka kuukauden ensin.
Kirjoita vaikka tänne joka päivä jotain mukavaa joka on sinun elämässä nyt tai joskus ollut.

Hyvä Arka! uskon että kun käännät tosiaan ajatukset siihen että sinua rakastetaan sellaisena kuin olet, et enää löydä syytä itsetuhoon. Ja rukoile Jeesusta että antaa anteeksi syntiset ajatukset kuolemasta, niin minä tein ja sain rauhan. Pyydä rauhaa ja hyviä ajatuksia mieleesi niin niitä saat. isämeidän rukous on hyvä rukous jota kannattaa harjoittaa, siinä on oikeastaan kaikki mitä tarvitaan.
Niin minäkin tein. keskityin niihin asioihin joista sain mielihyvää ja iloa, maalaamiseen ja luonnossa olemiseen. Keskityin niihin asioihin mistä tuli hyvä olo.

Kiitos Arka. Ja olisi vaikeaa edelleen jos antaisin mieleni minua viedä, tunteiden hallita ja ajatusten mustuttaa mielen.
rukous on se keino jolla saan voimaa ja rauhaa. Nämä pienet arkiset askareet saavat riittää antamaan päiviini iloa ja elämän makua. Niistä se on kehitettävä. Vaikka käsitöitä tehdä jouto aikana, ettei ole laiska mieli.
sanonta: "joutilas mieli on pirun temmellyskenttä" taitaa minun kohdalla pitää paikkansa. 🙂)