lli jo kertoikin miten minäkin olen loppujen lopuksi tehnyt että toivuin.
Arka kysyi kuinka paljon rukoilen? Joka ilta Isä-meidän rukouksen ainakin ja siinä varsinkin sen osan että "anna anteeksi syntimme niinkuin mekin annamme anteeksi niille jotka ovat meitä vastaan rikkoneet, äläkä saata meitä kiusaukseen." Tuo kohta lohduttaa ja antaa rauhaa. Tuntuu että tosiaan olen Jumalan kämmenellä.
Ainoa suru minulla on nykyään erään läheisen alkoholi-ongelma ja senkin asian olen jättänyt nyt Jumalan haltuun, kun en itse voi ketään parantaa jos ei hän halua. Ei mitään järkeä ole että olen surusta ja huolesta sekaisin. ja että itseäni syyllistän menneisyydestä, jolle en voi enää yhtään mitään muuta kuin elää nyt toisella tavalla.
Ei se ketään auta jos murehdin asioita ja mietin hankalia, raskaita ajatuksia. Päinvastoin, olisin itsekin mielenterveyden menettäneenä.
tarkoitin sillä "oman osuuden" tekemisellä sitä että on vain lujasti päätettävä etten ajattele pahoja, mustia ajatuksia vaan yritän nähdä valoa. Teen kotiaskareita iloisella kiitollisella mielellä. Muutenkin on ihan terveellistä ottaa jotain "töitä" käsille ja mielelle. Ulkoilen joka päivä, en polta enkä juo viinaa, syön terveellisesti. ja käytän joitain luontaistuotteita jotka auttavat. Niistä en kerro täällä enempää koska jokaisen on itse kokeiltava mikä käy.
Raamattua en suosittele kyllä kenenkään mielenterveyden kanssa kamppailevan lukevan, on sen verran raskasta ja vaikeaa tekstiä, ettei yksin kannata lukea. Seurakunnissa on raamattu-tuntia jonne voi mennä. Meinaan että on kokemusta että hyvin herkästi mieleltään herkkä ottaa sieltä kaiken negatiivisen ja itseä tuomitsevan esiin ja jää niitä miettimään, ja kun on synkkä mieli, ei ota sitä armoa, rakkautta mitä siellä on.
Olin vuosia liian ankaran syyttävän mielen vanki ja sitä en enää halua. oikeastaan kaikki alkoikin siitä kun tajusin että synnit, epäonnistumiset ja asiat joille en voi mitään, on annettu jo anteeksi, ei niitä tarvi enää muistella, eikä saa muistaa.
Rukoilkaa että saatte seurakunnasta sellaisen uskovan tukihenkilön joka osaa oikein selittää uskoa ja rukousta. Se on ilosanoma, vapautus, ei mikään kuritusväline ja ahdistus.

Hei, Arka!☺️❤️☺️ Miltä joulun tulo tuntuu?

Mä olen alkanut järjestää joulua. Tai oikeastaan pitkälti vielä vasta järjestelen paikkoja. Haluaisin viikonlopuksi mahdollisimman jouluisen tunnelman. Ajattelen, että mun joulun viettoni alkaa silloin. Mattoja tuskin saan lattioille vielä silloin. Pitäisi imuroida ja pestä lattiat mutta jos noin niin kuin muuten. Ja voi olla, että makkarikin jää vaiheeseen...

Hyvää viikon jatkoa sinulle!☺️❤️

Mukava kuulla että kirjastoauton käynti piristi mieltä, ilmeisesti siis tykkäät lukea? Minkälaisia kirjoja lueskelet? Itse olen tykännyt erityisen paljon Jaakko Heinimäen, Tommy Hellstenin ja Paulo Coelhon kirjoista, kysypäs vasiten löytyisikö autosta yhtään heidän kirjaansa. Jos löytyy useita, valitse se mikä ensimmäisenä käteesi osuu. Olen huomannut että useammin pitäisi toimia hetken mielijohteesta, eikä liikaa jäädä puntaroimaan asioita 😉

Hei. Eilinen päivä olikin koettelemus tälle uudelle elämälle ja ajatustavalle jota olen alkanut harjoittelemaan. Vaikka sainkin ilkeää arvostelua, en loukkaantunut ja vaikka mieli teki sanoa vastaan tai lyödä hanskat tiskiin tai alkaa taas häpeämään itseäni, en tehnyt mitään niistä vaan olin ihan rauhallinen ja ajattelin että ok, tuo toinen olisi voinut hieman harkita miten asiansa sanoo. Näitä ihmisiä pyörii ympärillä jotka sanovat ilkeästi, niitä on ollut koko elämäni ajan, tajusin nyt. Ja olen ottanut ne aivan liian tosissaan ja alkanut hävetä itseäni.
Tein erään työn, en hänen tahdon mukaisesti vaan oman makuni mukaisesti, joka on erilainen kuin hänen, siitä hän kimpaantui ja sanoi ilkeästi ja kuulin että morkkasi vielä takanpäinkin muillekkin ihmisille. Yleensä tuollaisessa tilanteessa olisin alkanut hävetä itseäni ja karannut paikalta, itkenyt sitten ja syytellyt itseäni että olen ihan huono. En osaa ja käyttäydyn ihan typerästi jne.. Tai suuttunut ja haukkunut, solvannut toista. Nyt vain ajattelin että no, olen ehkä väärässä paikassa yrittämässä, en ehkä sovellu tänne.
aamulla olin rukoillut Jumalaa että hän antaisi voimaa päivään, kun menen toisten ihmisten joukkoon ja siellä on vaikka minkälaista arvostelijaa, että kestäisin sen kaiken.
Nyt on järki päässä ja liika ylitunteellisuus pannassa. Minulla on harrastus joka on aika lailla muiden arvostelun kohteena. Siinä on opittava lujaksi että pitää oman päänsä eikä lähde muiden toiveiden mukaan. Oikeastaan tuo harrastus ensin vei minut ihan syviin pohjamutiin henkisesti kun sain arvostelua, haukuin itseäni että olen ihan hullu kun yritän tehdä sellaista mihin minusta ei ole, taas toisaalta sain ylistystä ja kiitosta, sitä vain tuli vähemmän. En tiedä mihin tämä vie, mutta en voi lopettaakaan, vielä.
Kun aloitin tämän harrastukseni, oikeastaan ensin kuvittelin siitä tulevan jonkinlainen elinkeino, mutta se haave loppui kun tajusin ettei kukaan muukaan saa tästä leipäänsä. Teen kyllä mielelläni töitäni, mutta esille vieminen on aivan kauheaa ja vaikeaa, pelottavaa. Kävin jonkinlaista kouluakin tähän, en mitään ammatillista, mutta sielläkin laistoin kaikki kritiikkitilaisuudet, en vienyt töitäni esille, en uskaltanut. Pelkäsin että saan hävetä silmät päästäni, enkä kestäisi kun niitä ruodittaisiin. Eli se oppiminen miten toisten arvostelusta saisi oppia miten jatkaa on jäänyt kokematta. Terve ihminen sanoisi että "oppiahan siitä saisi miten tehdä paremmin". mutta minulle se oli mielessä katastrofi, enkä olisi selvinnyt siitä ilman romahdusta, olisin alkanut itkemään siellä tilanteessa varmaan ja se olisi ollut vielä kauheampi, säälittävä tilanne.
Tulipahan tämä purettua tänne. Toivottavasti joku toinenkin saa tästä jotain irti, kun tajuaa kuinka vaikeaa on olla arvostelun kohteena, ja miten siihen pitäisi suhtautua.

Hei, kirjoittelen vähän ajatuksistani. Ymmärrän arka, että sinulla on niin paha olo, että haluat nopeaa helpotusta siihen vaikka oluesta. Mutta pitemmällä tähtäimellä se sotkee aivokemiaa niin, että masentuneisuus selvinpäin lisääntyy ja tarvitset jatkuvasti olutta. Elämänmuutokset ja elämänlaadun parantaminen pidemmällä tähtäimellä vaativat välittömän helpotuksen lykkäämistä, mutta palkintona on parempi olo pidemmällä tähtäimellä.

On kyllä niin harmillista, jos toisille ei löydy apua mielenterveyspalveluista eikä lääkkeistä. Itselläni on ainoastaan positiivisia kokemuksia niin lääkäreistä, psykologeista kuin psykiatreistakin. Ja masennuslääke toimi heti, aktivoi ja toi energiaa niin että ei enää tarvinnut käyttää rauhoittavia. Olen kyllä asennoitunutkin niin, että olen kiitollinen saamastani avusta ja tottakai lähtökohta on se, että mielenterveyspalveluiden parissa työskentelevät haluavat auttaa.

Itsetunnosta. Minulle usko on kyllä antanut sellaisen omanarvontunnon, jota kukaan ei voi viedä pois. Olen arvokas, niin kuin jokainen muukin, täysin riippumatta tekemisistäni, suoriutumisistani tai epäonnistumisistani. Tiedän, että Jumala rakasti minua yhtä paljon silloin kun olin yksi ahdistunut ja synkkyydessä vellova erakko kuin nyt, kaikin tavoin toipuneena. Minulla toipuminen vaati kyllä liikkeelle lähtöä, hain kuntouttavaan toimintaan, liityin kuntosalille ja aloitin säännöllisen liikunnan ja muitakin harrastuksia, muutin ruokavaliota terveellisemmäksi ja tein myös kovasti töitä oman ajatteluni ja asenteideni kanssa. Sallin itselleni suremisen silloin kun surettaa, pyrin heti käymään läpi vaikeat ajatukset ja kerron ne myös Jumalalle. Mutta huonot hetket eivät enää kestä kauaa. Tosi tärkeää on kyllä sekin, että on tekemistä joka vie ajatukset pois omassa itsessä pyörimisestä.

Mutta jokaisella on oma polkunsa kuljettavana, toivon että löydät toivonkipinöitä ja tervettä helpotusta ja apua elämääsi arka. Onhan sinulla paljon hyvääkin jo nyt, kuten perhe, lukeminen ja vapaaehtoistyö.

Hei Arka. Luin tuolta toisesta ketjusta jossa olit hivenen aukaissut omaa elämäntarinaasi. Jotenkin samaistuin kovasti, kun kerroit miten poikasi kanssa on käynyt. Tuntuu että olisi varmaan hyväksi kirjoittaa enenmmänkin niin syyllisyys siitä mitä on tapahtunut poistuisi. Kun kerroit siitä miten tuo dramaattinen tilanne ja monta stressaavaa asiaa oli päällekkäin yhtaikaa valmistumisesi kanssa niin ei ole yhtään ihme että väsyit, etkä jaksanut viedä sitä loppuun. Mutta sinun kannattaisi muistaa etti syy ole loppujen lopuksi sinun, ainakaan kaikessa.
itse olen pääsemässä syyllisyyden taakasta nyt kun olen sitä alkanut käsittelemään siten että myönnän mitä tein väärin, ok, kaikki tekee virheitä. olen jo pyydelllyt liikaa anteeksi sitä että join, takana kaksi avioeroa, työttömyys ja monta muuta sekavaa elämänvaihetta, joista lapset kärsi. okei. Kärsi tietenkin, mutten voinut muuta silloin. Jokainen kuitenkin yrittää hakea elämäänsä onnea. Ehkä jouduin sitten kärsimään sen takia kun olin itsekäs? Mutta toinen vaihtoehto oli että olisin kuollut, joko väkivaltaisesti tai viinaan. Olisko sekään ollut hyvä. Taas toisaalta miksen lopettanut itse juomista? Siinäpä se, en kyennyt. Tätä jappastamista olen suorittanut kuule monta vuotta. Ja olin jo niin väsynyt että ajattelin että turhaan raitistuin, olisin vain juonut itseni hengiltä niin ei tarttis tätä tuskaa kestää kun on niin kauhea syyllisyys, katumus, kaikenlainen paha olo. Syyllistin itseni kaikkeen, mihin vain. Ja kaikenaikaa olin "muka" uskossa, sisällä paha olo, päällepäin näyttelin muuta. Olin kuin kuollut kelo, odotin vain että tämä loppuu, tätä on vain kestettävä loppun asti.
Onneksi tuli muutos. en enää jaksanut olla kaikkeen syyllinen. En enää nauttinut mistään kun ei tuntunut siltä että minulla olis oikeutta nauttia kun olen niin huono.
Muutos on tullut ja se on just sitä, että päästin irti jostain vanhasta. En enää jankuttanut vanhoja asioita mielessäni. sanoin että mene muualle kiusaamaan, en jaksa enää kuunnella.
Voi olla että syyllisyys tulee uudestaan, mutta nyt osaan jo toimia etten ala vuosiksi sitä miettimään.
Toivon sinullekkin että päästät irti syyllisyydestä, huonommuudesta ja alat mielessäsi sanomaan itsellesi että olet hyvä, kaunis ja mukava ihminen!

Hei arka!

Oletko jo lukenut Markuksen evankeliumista 4. kohdan, jossa Jeesus kertoo kylväjä-vertauksen ja muutaman muunkin (2-41).

Toinen itseäni auttanut kohta on Luukkaan evankeliumin 6. luvussa (20-49). Siinä on mm. köyhien vertausta rikkaisiin, rakastamisesta ja tuomitsemisesta.

Mukavia lukuhetkiä sinulle! Ei noita oikestaan liian usein voi edes lukea, aina jokin eri kohta puhututtaa ja pistää miettimään omaa elämää uudessa valossa. 😀

Hei arka
Miten jakselet? Olen ollut 2 viikkoa sairaslomalla. Tänään lääkäri soitti. Sairasloma
jatkettiin kolme viikkoa Sain uuden lääkkeen risperidon nimeltään. En enää tiedä
mitä tekisin. Olen varma että miesystävä pettää. Kuitenkin kieltää asian. Läheisyyttä
häneltä on turha pyytää. Se mulle kova paikka. En tiedä kauanko jaksan. Vielä
tuo työstressi ym painaa mieltä. Olen niin väsynyt kaikkeen. Mikään ei huvita.
Pitäisi joulua alkaa valmistelemaan ei jaksa. Olen ihan hukassa. Niin sain myös
opamoxia unettomuuteen.

Hei Arka! Eilen illalla tuli mieleen kun luin na-ryhmistä ja sellaisista mitkä on tarkoitettu lääkkeistä vieroitukseen. oletko ajatellut sellaista? Olotilasi voisi kohentua? Kyllä ehdoton raittius olis paikallaan.
on aika itsekästä uhkailla itsemurhalla, se aiheuttaa ahdistusta lähimmäisissä, pelkoa ja hätää. Etsitkö tosissaan apua ja haluat parantua? Jeesus kysyi: Haluatko parantua?
Ei ketään voi pakolla parantaa, jos ei itse sitä halua.

Ihanaa kun tulee joulu! On kauniita jouluvaloja pihoilla ja parvekkeilla, tuoksua ja iloista musiikkia.
Muistan kuinka joskus en halunnut viettää joulua, mieli mustana syyttelin muita että tekevät joulusta turhan krääsän juhlan. Syytin muita kuinka he tekevät sitä sun tätä ja minun oletus joulusta olisi ainoa oikea. Hmmm... Itsekäs ajattelu että vain minun käsitys olisi oikea.
Nyt on ihanaa kun helpottaa ja voi antaa jokaisen elää haluamallaan tavalla. jokainen valitsee itse miten elää ja miten nauttii.
Ei minulla ole ylimäääristä rahaa eikä muutakaan tavaraa ja ylellisyyttä. Vanhat verhot vaihdoin ikkunaan, vanhat koristeet. Tärkein minkä nyt tajusin oli että itse on itselleen tehtävä hyvä mieli, ei sitä saa muista ihmisistä. minäkin olen ollut liian riippuvainen muista.
Hyvää joulua ja iloista mieltä!

Hei arka
Olitko kirkossa? Hyvä että sait lääkkeitä. En ole jaksanut kirjoittaa. Ahdistaa ja
masentaa kovasti. Miesystävän luona taas riitaa. Olin jo aikeissa soittaa psykiatrian
polille. Tuntuu ettei uudet lääkkeet oikein auta. Tuntuu etten jaksa tätä elämää.
Työstressiä pukkaa vaikka viel reilu 2 viikkoa saikkua. Kirjoittele Mukava kuulla
mitä sinulle kuuluu.Niin psyk hoitajan kanssa eläkkeelle jäämisestä puhetta. Mut
lääkärihän lausunnon kirjoittaa et saa nähdä epäilen ettei onnistu.

Hei arka
Mukava että jaksoit mennä kirkkoon. Minäkin haluaisin käydä. Näin joulunaikaan
kuuntelemassa kauneimmat joululaulut. Kirkkoon kuitenkin matkaa pitäisi olla
kyyti. Olisi kiva käydä yhdessä kirkossa. Lääkäri soitti perjantaina. Taas yksi lääke
vaihdettiin. Edelliset kovin kalliita. Toivon että auttavat. Miesystävä ei oikein ehkä
ymmärrä asiaa. Vaikka osasyyllinen asiaan. Myös pitkäaikainen hermopaine töissä
taisi kostautua. Miesystävä soitti aamulla. Oli huolestunut että lopetan suhteen.
Minulla oli ilmoitus seuranhaku palstalla johon hän vastasi. Aiemmin minä vastasin
Hänen ilmoitukseen. Eilen puhuttiin puhelimessa. Samoin aamulla. Haluaa jatkaa
kanssani. Mutta pystynkö luottamaan häneen enään sitä mietin. Eilen aloitin siivousta
Pyyhin pölyt. Tänään sain lattiat pestyä. Taitaa olla joulusiivous tehty. En paljoa .
joulua laita. Jotain koristeita. Enkä ruoan suhteenkaan mahdottomia osta. Niin tuo
uusi lääke pitäisi myös hillitä. tupakanhimoa.Voxra nimeltään. Onkohan kellään
kokemusta kyseisestä lääkkeestä Kirjoittele kun ehdit olet tärkeä🙂

Hei, Arka!☺️❤️☺️ Mitä kuuluu? Mulla vähennettiin taas perjantaina lääkkeitä, kun yhdestä on tullut sivuvaikutuksia. Vieroitusoireita ei ole tullut! Ja sivuvaikutukset ehkä vähentyneet...

Onko teidän tyttö teillä jouluna vai poikaystävällään? Oletko ajatellut käydä kirkossa joulunaikaan? Mä luulen, että mä yritän joku päivä käydä kirkossa. Mies tulee mun luo joulun jälkeen, ja se tuntuu mukavalta. En ole vielä päättänyt, mitä jouluruokia laitan joluksi. Jotain mietin jo tuossa aiemmin, mutta ruokaohjeet on nyt jossain kasassa. Kinkkua ei kuitenkaan, kun en syö lihaa. Kalaa kylläkin joissain muodoissa.

Mulla on ollut viime päivinä parempi olo, mutta sehän vaihtelee. Toivottavasti sinullakin on helpompia hetkiä. Voimia!

Hei arka
Missä jouluateria tarjotaan? Minulla olisi ollut myös jouluaterioita. Liiton ja
työnantajan puolesta, En kehdannut mennä kun olen sairaslomalla. Ajattelin ensi
viikolla käydä syömässä paikallisessa ruokapaikassa. Tänään en ole saanut mitään
aikaiseksi. Sen verran vain että pyykit pyörii koneessa. Eilen pesin lakanat.
Pitääkin lähteä hakemaan ne kuivaushuoneesta. Jos tonttuja ym. koristeita
viitsisi laittaa. Kirjoittele taas kun ehdit

Hei, Arka!☺️❤️☺️ Halusin tulla toivottamaan sinulle hyvää joulunalusaikaa! Voimia sinulle!