Hei vaan. Tulen joskus lukemaan tänne ja kirjoittelenkin jos asiaa tulee mieleen. Arka mainitsi että on ollut sairaana kolme vuotta, ja niin se taitaa olla kun joukuussa 2011 tämä ketju tuli tänne. Itse olen alkanut kirjoittamaan tänne joskus 2007, olin ensin toisella nimimerkillä, mutta jossain vaiheessa vaihdoin nimimerkin. Harmi kun en muista mikä oli sitä ennen.olis ollut ihan mielenkiintoista lukea mitä kirjoittelin sitä ennen. Aika synkkiä yksinpuheluja, muistaakseni. Ja epäluuloisia muita ihmisiä kohtaan. Ja katkeruus epäonnistumisista elämässä oli pinnalla, eläkkeelle joutuminen ja häpeä siitä etten mielestäni ollut hyvä ihminen, vaan täysin surkea ja mitätön, turhake. Onneksi en tehnyt itselleni mitään, sillä tänään en enää ajattele itsestäni moisia ajatuksia vaan olen toipunut tuosta hirveästä masennuksesta ja ahdistuksesta, ainakin vähäksi aikaa. Toivotaan että tämä jatkuu.
Minä en voi sanoa milloin sairastuin mieleltäni, ehkä se tapahtui pikkuhiljaa, ehkä se alkoi lapsuudessa mennä vika suuntaan. Enkä oikein tarkasti tiedä missä vaiheessa hellitti masennus ja ahdistus. Psykoterapiaan menin 1996 ja sen jälkeen en enää kyennyt töihin enkä mihinkään, eläkkeelle jouduin 2000 luvun alussa, mikä oli hirveän rankkaa aikaa henkisesti kestää. Mutta niin vain Usko Jumalaan pelasti ja uskalsin lähteä pois sieltä missä asuin ja muuttaa paikkakuntaa. Alkoi niin pelottamaan se, että jään sinne neljän seinän sisään ja en enää mitään uskalla tehdä ja elää. Sain voimaa AA:ohjelman askelista ja uskosta ja muutin, hain osa-aikatyötä ja viimein sainkin. Monta hylätyksi tulemista sain kun kerroin rehellisesti että olen eläkkeellä masennuksen takia, mutta yksi otti töihin ja siitä se alkoi, sieltä sain hyvät suositukset ja sen jälkeen tein töitä n. 10v osa-aikaisesti. En paljoa vain muutaman kuukauden vuodessa, mutta hyvä sekin, en enempää olis edes jaksanutkaan. Nyt en enää ole työssä. Ei enää kestänyt fysiikka.
Nyt hyväksyn itseni tällaisena, en mahda mitään menneisyydelle ja tulevaisuus on aikalailla avoin kirja.