salainen55 kirjoitti 9.4.2015 14:42
Hei. Nyt menee pitkä aika taas etten tänne kirjoittele.
Pienikin hyvä asia, sen kun kertoo niin se monikertaistuu.
Kun kerrankin onnistuu voittamaan pahan olon ilman lääkettä niin siitä kannattaa itseään kiittää ja tsempata lisää. Seuraavalla kerralla muistutat itseäsi, että voitinhan silloinkin pahan olon, nyt taas voitan. Näitä ylimenemisiä pahassa olossa kun kertyy niin niistä kertyy pikkuhiljaa lisää.
uskokoon, ken tahtoo. näin minulle sanottiin ja uskoin ja niin on tapahtunut.
Toipuminen lähtee yhdestä pienestä hetkestä! Ei ole olemassa sellaista että heti kaikki muuttuisi hyväksi.
Toivoisin kovasti että yksikin teistä saisi langan päästä kiinni, niinkuin minä sain. Vieläkin tulee takaumia, mutta muistan että ne ei ole enää pysyviä.
Totuushan on että annoin itselleni luvan unelmoida kuolemasta, kuuntelin sellaista musiikkia että vaivuin pahaan oloon. katsoin kaikenlaisia televisiosta. Niinkuin täällä eräs jo mainitsi että haluaisi vain kuunnella itsemurhamusiikkia, no, ei se mieli siitä ainakaan parane.
Toinen missä tein itselleni hallaa, oli että unelmoin ja haaveilin ihan vääristä asioista, sellaisista mikä sai oloni sitten huonommaksi kun tiesin etten niitä saa. miksi kiusata itseä moisella? Niinpä, miksi. Kiusaako ihmistä hänen omat ajatukset?
Nyt tosiaan en sitten enää vähään aikaan kirjoittele, tulee tunne että toistelen itseäni kun yritän liikaa auttaa muita. ja haluaako kukaan edes tietää miten toivuin? Ehkä tai sitten ei. Tässäkin on vaaransa, kun kirjoittelee tänne, ettei ala liikaa samaistumaan ja vetämään itseensä huonoa oloa. Olen niitä yliherkkiä ihmisiä, joiden on varottava kuinka paljon alkaa samaistumaan muihin.
Hyvää vointia kaikille.
Surullisena luin kirjoituksesi, kun olen yksi niistä joita kovasti autoit. Jäikö minulta kysymättä miten itse voit ja kaikki muut kysymykset pyörii mielessä.
Minä olen ensimmäistä kertaa nettifoorumeilla keskustelemassa ja koko maailma pyörii oman sydämeni ympärillä ja omassa tulevaisuudessa enkä muista kysellä toisten ihmisten vointia.
Täällä ihmiset ovat kirjoitelleet vuosikausia keskenään ja heidän on varmaan helpompi mennä mukaan toisten kirjoittajien vointeihin.
Itsemurha-ajatuksiin on myös helppo samaistua. Minä en ensin ymmärtänyt mikä ihme on tämä IM johon täällä törmää niin usein mutta muutaman viikon oleskelun jälkeen sen jo ymmärsin.
Sitten huomasin kuinka niistä voi saada itselleen uutta voimaa. En annakaan periksi enkä mihinkään ketjuun kirjoita IM.
Hyviä vointeja sinulle ja ehkä vielä tapaamme täällä.