olis toive pieni?
Voisitteko kertoa mitä teette kun ei unelmat toteudu, toiveet ei onnistu. Varsinkin sellaiset mihin tarvitaan myös muita ihmisiä?
Hei arka,olen ollut jo vuosia paremmassa kunnossa.tämä ei liity siihen, vaan johonkin muutokseen.
Nuorena olin aika sinisilmäinen ja naiivi ihmisten suhteen. menin ihmissuhteisiin ajattelematta onko ne minulle hyväksi. menin jopa naimisiin vaikka en tuntenut sellaista vetoa mieheen kuin olisi kait pitänyt. En miettinyt tai ajatellut tulenko toimeen hänen kanssaan, onko mitään yhteistä tai puhummeko edes samoista asioista. Sitten yritin tehdä liitosta onnellista alistumalla kaikkeen. Niin olen tehnyt sen jälkeenkin, hyvin usein. Ja kuitenkin olen sitten suuttunut hirveästi, kostanut juomalla ja pettämällä, joka kuitenkin aiheutti vain sen että menin rikki. Juomisen loppuvaiheessa eräs lääkäri määräsi minulle jotain rauhoittavaa lääkettä, mutta onnekseni otin selvää mitä siinä lääkkeessä oli ja en sitä ottanut. Samoin sitten kun raitistuin ja masennus sekä itsetuhoajatukset olivat pahimmillaan, lääkäri määräsi jotain lääkettä niihin oloihin. Otin reseptin, mutten koskaan niitä syönyt, pelkäsin että alan popsimaan lääkkeitä viinan sijaan. Viimein tunnustin lääkärille etten ole syönyt lääkkeitä ja hän oli vihainen kun sanoin etten aio syödä tulevaisuudessakaan. Olet sitten omalla vastuulla syömättä, hän sanoi. Söin kuitenkin nukahtamiseen tarkoitettuja lääkkeitä jonkin aikaa, koska en kyennyt nukkumaan ajatuksiltani, olin liian hektisessä mielentilassa. Eräs psykiatri sanoi joskus parikymmentä vuotta sitten että viina auttoi minua nuorena ja aikuisenakin, kunnes ei enää auttanut, mutta sitten tuli vertaistuki ja Korkein Voima jotka auttoivat. On tähän asti auttanut. olen pysynyt raittiina ja ilman mieli-alalääkkeitäkin. Minulla on välillä näitä "puuskia" jolloin tosiaan olen kuin lasipallon sisällä enkä pääse tuntemuksiani pakoon, kaikki aistit kait ikäänkuin moninkertaistaa asiat joita tapahtuu ja koen ne liian voimakkaana, vaikka ne on ihan normaaleja niinkuin muillekin ihmisille.
Ehkä tämä aika on nyt sitten sellainen että tajusin tuon "lasipallon" olemassa olon ja hyväksyn sen, ja ymmärrän sen olevan vain mielikuvitusta.
Heräämisiä toivon muillekkin! ja tarkoitin auttamisella sitä, että esim. tässä ketjussa voi alkaa kertomaan pikkuhiljaa mukavia asioita joita päivässä on ja etsiä ulospääsyjä ahdistuksesta. Jos kertoo vaikka pienenkin edistyksen siitä saa iloita, koska seuraavalla kerralla se pieni edistys onkin automaattinen, mutta jos sitä ei edes huomaa niin se ei toistu. Itseään saa kehua jos on käynyt lenkillä, tehnyt ruokaa tai muuta. Niitä kertomalla toisetkin huomaa että elämässä on muutakin kuin sairaus, sen kanssa voi elää.
Tsemppiä kaikille!