Tänään on pitkäperjantai, ja on oltava hiljaa ja hissukseen, niinkuin ennenvanhaan lapsena. 60-70 luvuilla ei ollut telkkaria, eikä radiostakaan tullut noin paljon ohjelmaa kuin nykyisin. Elämä oli aika yksinkertaista mutta hyvää. Oli tarkat säännöt joita noudatettiin että elämä pysyi hallinnassa. tavoiksi, rutiineiksi tai miksi niitä nyt sanoisi, mutta mielestäni ne ovat elämässä tarpeelliset. Siis oikeat terveelliset rutiinit.
Kun olin alkoholisti, en arvostanut näitä terveellisiä asioita, tai kyllä arvostin ja häpesin itseäni kun en niitä noudattanut, vaan vedin tupakkaa ja viinaa, kaljaa. valvoin yöt ja makasin krapulassa päivät. Just ja just laitoin ruokaa, ja siivosin. Sitten oli taas näitä itsetunnon kohotus aikoja jolloin hirveästi tein töitä ja siivosin yms. kunnes taas rektahdin takaisin lokaan. Meni monta vuotta raitistumisen jälkeen ennenkuin pääsin kiinni kunnollisen elämän rutiineihin. Unen saanti oli vaikeaa, hermostunut ja kireä olo, ahdistus, häpeä, itseinho, kaikki mahdollinen olotila oli päällä. Mutta tajusin kuitenkin vertaistuen voimin että ne ovat vain mielikuvitusta ja ettei ne ole edes muuta kuin mielessäni. Pakenin pahimpia oloja kovaan menemiseen ja kävin tanssikursseilla, juoksin tein mitä vain etten tarvinnut olla yksin ajatusteni kanssa. Ja kun aikaa kului, olo parani ja opettelin taas nukkumaan ja viimein aloin myös antaa itselleni anteeksi että olin elänyt vastoin omaa moraalia.
Haluan vain edelleen kertoa sen että kun muuttaa elämisen suuntaa kaikki muuttuu, ei heti, mikään ei muutu heti. Vaan on ensin itse tehtävä oma osuus, eli lopetettava joku epäterve tapa ja sitten uskoa että saa avun siihen että jaksaa olla. Mutta kyllä tilalle on keksittävä jotain muuta tekemistä. Vaikka tänne kirjoittaminen ja kertominen toisille miten on saanut avun ja elämä on muuttunut paremmaksi, Ongelmia on edelleen mutta niin on kaikilla, hyviä ja huonoja päiviä.
rauhallista pääsiäistä kaikille ja kesän odotusta.