Hei, Arka!

Onneksi on olemassa rauhoittavia lääkkeitä! Mä sain eilen illalla taas kerran pahan ahdistuskohtauksen. Siihen meni muutama Temesta ja Levozin, mutta ohi se meni. Mä en selviäisi lainkaan ilman rauhoitatvia. Välillä on tosin ollut kausia, etten niitä ole tarvinnut, mutta nyt jo jonkin aikaa, mulle on tullut paniikkikohtauksen tapaisia ahdistuskohtauksia. Ja niihin on pakko saada rauhoittavaa. Taitaa ne olla tärkeitä sinullekin.

Voi hyvin.

Hei!
Tässä on sunnuntaita vietetty ja katsottu urheilua. Mies kävi lähikaupassa, toi limppaakin mikä minulle tärkeää. Huommenna olisi se jännittävä sosiaalityön reissu kun pitäisi rohjeta pyytää apua myös pesukoneen hankintaan. Sosiaalityöntekijämme on ollut meille suurena tukena, tuntuu että hän pitää meistä. Ennen sossua ehtii käydä kirjastossa, jonkin uuden hengellisen kirjan haluaisin löytää. Varasin netistä daviid wilkersonin kirjan risti ja linkkuveitsi. Ja myös kirjan miksi vanhurskaat kärsivät. Tyttärenkin pitäisi tulla pian kotiin, on ollut ystäviään tapaamassa. Ruoka laitetaan tänään myöhään, on sitten mukava kellahtaa täydellä vatsalla nukkumaan. Meille vanhemmille laitetaan kananmunakastiketta ja perunoita ja tytölle joka sitä ei syö lämmitetään lidlin pitsaa. Ensi viikon ruokalista on suunniteltu sisältää hernekeittoa, perunoita ja lihapullia, perunoita ja makkarakastiketta ja yhtenä päivänä puuroa. Ja tonnikalapastaa. Me aina tehdään viikon ruokalista etukäteen ja koitetaan saada kerralla ruuat ostettua, maitoa täytyy sitten välipäivinä ostaa.

Hei!
Nukuin pommiin kun yölläotin kolme oxaminia mies ei herättähyt vaikeita IM-ajatuksia

Hei!
Sarrukka ja Jardin Prive!
Voisinko pyytää esirukousta. Itsemurha-ajatusten takia. Kirjoitelkaa tänne!

Hei arka
Miten meni sossussa? Kerroitteko pesukoneesta. Työpäivä ohi. Nyt yksin täällä
hiljaisuudessa.
Rukoilen puolestasi

Hei arka, minäkin voin tehdä tuollaisen esirukouksen sinulle.

Ja minä myös rukoilen teidän kaikkien puolesta, ihan tässä kun kirjoitan.
Tänään kävin kävelemässä ja huomasin jälleenkerran kuinka tärkeää on kävellä ulkona, reippaasti niin että hiki tulee. Olo on sen jälkeen kuin uudesti syntyneen. Kokeilkaapa!
Joka kerta kun meinaa alkaa itsemurha ajatukset nousta mieleen niin eikö kävelylle niin että kädet heiluu. Minulla tosin ei enää vuosiin ole ollut itsemurha-ajatuksia.
Aloin kulkemaan kaikenlaisissa harrastupiireissä, opettelin tanssimaankin. En tiedä kehtaanko sanoa... mutta minusta oli ihanaa kun uskalsin alkaa tanssimaan kotona yksin. Ihan vain hyppelin musiikin tahdissa. Mutta kaikenlaista sitä ihminen tekee että olo parantuisi, mikään ei ole kiellettyä että saa pahan olon karkotettua.
Hyvää illan jatkoa ja lähtekää ulos lenkille!

Hei, arka!

Rukoilen puolestasi. Voi kun sinun vointisi paranisi! IM-ajatukset taas hellittäisivät. Onhan niitä kuitenkin ollut aina välillä vähemmän.

Voimia!😍

Hei. Kävin eilen hengellisessä kokouksessa. Minulle ne on tärkeitä. Pysyn mukana porukassa ja saan rukouksesta voimaa kestää omien virheiden painolastin mikä välillä mieleen tulee. Yksin en jaksaisi.
Yksin ei kukaan jaksa, eikä tarvitse..
Mutta huomaan kuinka epäluuloinen olen silti, vaikka olenkin parantunut paljon, niin kyllä mieli vieläkin kehittelee kaikenlaista epäluuloa muita kohtaan, ja siitä olen varma, että kun mieleeni tulee ilkeitä ajatuksia (mistä tahansa, vaikka itsestäni) niin ne ei ole Jumalasta vaan se "vanha minä" yrittää vetää minua takaisin siihen suohon jossa olin.
Sillä epätoivo on ylpeyden nurja puoli? Oleteko samaa mieltä. Eikö epätoivo ole aika kauhea tunne joka pistää mielen mustaksi? mutta jos rukoilee ja pyytää apua ja sanoo sille joka mielessä uskottelee kaikenlaista inhottavaa, että mene pois, en halua ajatella noin vaan uskon että Jumala rakastaa minuakin yhtä paljon kuin muitakin niin mieli rauhoittuu ja saan rauhan.
Mutta ei minun mieleni parane kait koskaan vaan aina on välillä komennettava itseään ettei ajattele, eikä päästä mieleen synkkiä ajatuksia. Yksinkertaisesti vain komennettava itseään etten ajattele synkkiä.
Skeematerapia-kirjaa luen tällä hetkellä. Jännä huomata että voi ajatuksiaan muokata toiseen suuntaan ihan pienten harjoitusten kera. Ja olen niitä keinoja käyttänytkin, alitajuisesti kait, tai Jumalan ohjeuksessako, mutta vain eri tavalla. Tulos on kuitenkin ollut hyvä, ainakin tähän asti🙂.

Salainen, kirjoita useammin jos jaksat Sarrukka, mitä kuuluu, Jardin Prive, miten voit?
Yritin itsemurhaa toissapäivänä. Kerroin kuitenkin miehelleni kun minun alkoi tulla huono olo ja mies kertoi tyttärellemme kun hän oli kai kuullut osan keskustelustamme. Menin sohvalle makaamaan ja yhdessä päätimme ettei lähdetä Peijakseen ainakaan heti. Mies ja tytär huusivat minulle että enkö rakasta heitä kun haluan pois, Tytär itki paljon ja sanoi että enkö rakasta kun aiot heidät jättää. Sitten alkoi oksentelu . Olinkai nukahtanut, miesja tyär menivät kahdeltatoista nukkumaan ,itse makasin sohvalla ja oksensin. Aamulla heräsin ensimmäisenä ja minua hävetti. Mieheni ja tttäreni olivat minulle kilttejä koko päivän ja vaikka voin huonoti ahdistukseni oli lievempää Vietin koko päivän enimmäkseen sohvalla, illalla laitoin ruokaa, tonnikalapastaa. Haluaisin puhua ittsemurhayrityksestäni enemmän ja pyytää anteeksi. Meillä oli kyllä perhekokous eilen ja siinä sanoi mieheni että pyytäisin anteeksi tyttäreltä,niin pyysinkinmutta hän ei oikein vastannut. Kirjoitelkaa kaikki ja paljon

Hei arka, kirjoitan vaikka et näytä haluavan minua tähän ketjuun.
Mutta mulla oli äiti joka teki itsarin ja tuollaiset kenen tahansa äidin tekemät itsariyritelmät tuntuvat kauheilta.
Ei kenelläkään äidillä pitäisi olla oikeutta tuollaista tehdä oman lapsensa läsnäollessa.
Enkä ymmärrä miksei miehesi viennyt sinua sairaalaan.Miksei hän edes ajatellut miltä lapsestanne tuntunut?

Jotenkin nyt tuntuu hyvin teennäiseltä kun teemme sinulle esirukouksia. Kun selvästi tarvitset sairaalahoitoa eikä sinua nyt enää yksin Jumala tai rukoukset auta. Sen pitäisi nyt kaikkien muidenkin ymmärtää.

Sinne kai nyt meni nettiystävyytemme mutta minä mielummin sanon suoraan kuiin tyhjillä rukouksilla annan sinun tehdä itsarin silmiemme edessä.

Hei arka
Voi sinua. En tiedä mitä sanoisin. Älä loukkaannu. Mut oisko sairaalahoidosta
apua. Sinulla kuitenkin rakastava perhe. Olet heille tärkeä. Tänään tulee kuntouttaja
mennään varmaan salilla. Olo on kehno. Edelleen ahdistaa ja pelottaa elämä.

Hei Sarrukka ja Maanvaiva!
Saa minulle kirjoittaa niin kuin ajattelee, itsekin koen raskaana että tytär tietää että ajattelen itsemurhaa. Yritämme hyvittää sen jotenkin. Sairaalaan en voi mennä kun minuunkoskee niin paljon se että olin itsekin kerran valmistumassa sairaanhoitajaksi. En kestä nähdä sairaanhoitajia. Olen täällä kotona yrittänyt pärjätä, kävin kaupassa ja tiskasin. Tyttö oli koulussa ja vaikutti ihan iloiselta tullessaan kotiin. Toivon että kertoo koko sotkun poikaystävälleen ja saa sieltä tukea. Olen jaksanut pukea päälleni ja yrittänyt olla reipas.
Sarrukka hyvä että kotikuntouttaja tulee luoksesi.

Hei arka,

Olen seuraillut ketjuasi, ja tuntui että jäädyin hetkeksi, kun luin sinun yrittäneen itsemurhaa. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja parasta. Kuulostaa kuitenkin, että pelkkä toivominen ei nyt riitä, vaan tarvitaan ammattimaista apua.

Olin itse lähes täysi-ikäinen kun sain vahingossa tietää äidilläni olleen itsetuhoisia ajatuksia ollessani yläasteella. Vaikka jo silloin kai tiedon tasolla ymmärsin niiden johtuvan masennuksesta, nimenomaan sairaudesta nimeltä masennus, siinä hetkessä tunsin itseni todella arvottomaksi ja omalle äidillekin riittämättömäksi. Samalla nousi pintaan myös vihantunne - mitä se muka on lässyttänyt meitä rakastavansa, jos emme ole riittävä syy edes hengissä pysymiseen. Ettäs kehtaa! Nyt aikuisena olen saanut tästä kynsilleni, kun itsellä masennus on saanut aikaan noita itsemurha-ajatuksia, hyvinkin intensiivisiä, vaikka lapseni ovat minulle kaikki kaikessa ja rakkainta maailmassa, enkä ikinä haluaisi heitä hylätä. Ymmärrän siis sinua, mutta ymmärrän myös tyttäresi voimakkaan reaktion.

On tosi ymmärrettävää, että haluaisit puhua itsemurhasta asiana sekä itsemurhayrityksestäsi, mutta tosiaan ehkä miehesi ja tyttäresi eivät ole siinä asiassa parhaita tukijoita. Heille olet tärkein maailmassa, joten tilanne on ollut heillekin traumaattinen. Silloin on aika mahdoton asettua kuuntelemaan ja ymmärtämään, kun oma mieli on haavoilla ja sekavat tunteet pinnassa. Siksi oikeasti toivoisin sinun hakevan apua sairaalasta, psykiatrian päivystyksestä. Tai jos se on mahdoton ajatus, pyydä vaikka miestäsi googlaamaan LINITY, se on Suomen Mielenterveysseuran keskusteluinterventio itsemurhaa yrittäneille, ja tietääkseni sinne voi ihan itse varata ajan. Ehkä miehesi voisi myös puhua tytölle ja koettaa saada häntä hakemaan keskusteluapua esim Nuorten Kriisipisteestä tai kouluterveydenhoitajalta, -kuraattorilta tai -psykologilta. Ei varmaan olisi huono homma hänellekään päästä purkamaan tuntemuksiaan luottamuksellisesti.

Oletko kuullut sen vitsin pastorista, joka jäi autiolle saarelle, mistä eri tahot yrittivät pelastaa hänet kolmesti, mutta hän kieltäytyi ja sanoi luottavansa Jumalan apuun. Näännyttyään kuoliaaksi hän kysyi Jumalalta, miksei tämä auttanut häntä, mihin Jumala vastasi ihmetellen yrittäneensä kokonaista kolme kertaa. Joskus rukouksissa pyydetty apu tulee tosiaan epäsuorasti toisen ihmisen tai auttavan tahon luo pääsyn muodossa. Tai yleensä siis juuri näin, uskon ainakin itse 🙂.

Jaksamista, rohkeutta ja luottamusta ottaa apua vastaan, antaa jonkun kantaa kun et yksin jaksa!

Hei, Arka.

Ajattteln myös niin, että tarvitset enemmän ammatillista apua. Sinusta varmaan tuntuu pahalta, että yritit itsemurhaa, mutta tarvitset todella nyt lisää apua!

Voimia ja halaus. Rukoilen edelleen puolestasi!😍