Taistelua päivästä toiseen

Taistelua päivästä toiseen

Käyttäjä arka aloittanut aikaan 07.12.2011 klo 16:43 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä arka kirjoittanut 07.12.2011 klo 16:43

Heippa
Älä ikinä vertaa itseäsi muihin.
Äläkä ikinä häpeä itseäsi.
Vaan arvostat itseäsi sellaisena kuin sinä olet ja keskityt nyt itsesi hoitamaan kuntoon
eli masennuksen ja väsymyksen.
Et ole elämässä epäonnistunut vaan nyt sinulla on elämässä vähän ongelmia
mutta hiljakseen hoidetaan asiat kuntoon.
Pyri liikkumaan ulkona luonnossa ja tee kaikkea pieniä asioita mistä
sinä tulet onnelliseksi ja mistä sinulle tulee huvä olo.
Kuuntele musiikkia musikilla on voimaa.
Onko sinulla ketään ystäviä / kaveria jolle voisit kertoa iloja ja suruja ???
Se helpottas kyllä elämää.
Kun olet sairauslomalla ja tulosi on tippunut niin oletko selvittänyt esim toimeentulotuen ???
Seurakunnasta saa monesti esim ruokaavustusta ja rahallistakin avustusta
Nekin kannattaa selvittää ???
Kirjoita miten olet jaksanut niin minä vastaan sinulle ja yritän auttaa ja neuvoa.
Kaunista loppuvuotta sinulle

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 22.10.2014 klo 11:46

Hei, Arka!

Ihanaa, että olet vielä hengissä!🙂 Voi, kun tuo sinun olosi helpottaisi!

Nukuin yli yhteentoista. Jotenkin se hävettää minua. Niin pitkään. Muut kaikki kaikkialla on jo nousseet. Tyttökin lähtenyt kouluun tunteja sitten.☹️

Ajattelin käydä ompelemaan... kunhan tästä koneelta kerkiän.

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 24.10.2014 klo 15:43

Hei Arka! En halua pelotella, mutta nyt sinun kannattaa ottaa tosissaan nuo miehesi puheet. Kukaan mies ei turhaa puhu tuollaisia, eikä kovin helposti vaan silloin asiat on jo pidemmän aikaa kaivertaneet siellä mielessä. Tiedän vain, kun itse silloin kuukausia ahdistuksessa/masennuksessa koin aivan selvästi, vaikka mies ei sitä sanonutkaan, että mieheni alkoi masentua juuri siitä, kun olin aina poissaoleva, omissa maailmoissani, eikä me koskaan tehty pariskuntana mitään normaalia eli hän koko itsensä varmaan tosi yksinäiseksi ja minulla meni kaikki energia jaksaa olla sen ahdistuksen kanssa. Tavallaan seurustelin sen ahdistuksen, enkä mieheni kanssa. Olen jälkeenpäin ajatellut, että se oli miehelle varmaan aivan kauheaa, kun hiljaa vain makasin makuuhuoneessa, eikä minusta ollut mitään kunnollista seuraa. Silti hän aina jaksoi jutella minulle, tehdä ruokaa, viedä ajelulle ja tulla kanssani sinne sänkyyn lököttelemään, vaikka joskus kyllä olikin turhautuneen oloinen. Mieheni jaksoi uskoa meihin, että muutun vielä, muuten hän olisi varmasti jättänyt minut. Tiedän kuitenkin useita tapauksia, joissa mies ei ole jaksanut naisen masennusta vaan on tullut jätetyksi. Itse pelkäsin koko masennusajan sitä, että mies kyllästyy ja jättää minut.

Eli mitä minä silloin tein? Välillä en jaksanut yrittää mitään. Välillä pakotin itseni ylös, tekemään kotitöitä, käymään suihkussa, lähtemään miehen kanssa jonnekin ym. En tiedä teidän tilannetta, mutta ettekö voisi yhdessä mennä käymään jossain? Teillä ei kait ollut autoa, mutta vaikka kävelyllä? Sinun on pakko keksiä jotain. Jos haluat, että miehesi on sinun kanssasi myös tulevaisuudessa. Anteeksi jos tämä kuulostaa tylylle, mutta kun olen itse kokenut nämä asiat..

Viime aikoina on kuulostanut muutamaan otteeseen sille, että miehesi on ollut huolissaan sinusta ja teidän suhteesta ja ainakin itse yrittää niin yritä sinäkin jaksaa yrittää. Ensimmäinen etappi olisi varmaan se ulos, kävelylle meneminen.

Voimia🙂🌻

Käyttäjä MarianneM kirjoittanut 25.10.2014 klo 09:48

Moi Arka, käyttekö yhdessä miehesi kanssa lenkillä tai keksisittekö jonkin muun yhteisen harrastuksen?

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 25.10.2014 klo 10:55

Hei, Arka!

Nyt tuntuu, etten osaa oikein kirjoittaa sinulle mitään. Olo on vaikea. Olen lähdösä ostoksille tutun kanssa. Pääsen vähän liikkeelle kotoa.

Olet ajatuksissani!😍

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 27.10.2014 klo 10:30

Hei, Arka. Mitä kuuluu?

Joudutko olemaan vielä jatkuvasti turvapeiton alla? Kuinka voimakkaita itsemurha-ajatuksesi ovat tällä hetkellä? Oletko jaksanut olla miehesi kanssa?

Mulla eilinen oli paha, kun tyttö lähti kotiin. Otin Lääkkeitä ihan liikaa, mutta selvisin illasta ja yöstä. Nyt olo on helpompi, mutta ei hyvä.

Voi, kun ihmisen elo voisi olla helpompaa!

Voimia sinulle! Olet ajatuksissani!😍

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 27.10.2014 klo 12:44

Minäkin ajattelen sinua Arka, että mitä sinulle kuuluu? Vaikka omat voimani on tällä hetkellä aika rajalliset, etten jaksa mitään kovin järkevää kirjoitella...

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 27.10.2014 klo 16:17

Hei, Arka!

Sinähän olet saanut paljon aikaiseksi!🙂👍 Mulla tää on ollut tänään vähäisempää. Mieli tekee ottaa yliannostus. Olen ommellut peiton paloja. Nyt istun koneella ja odotan miehen tulevan Skypeen... No nyt hän tuli... Toivotan sinulle mukavaa iltaa!🙂🌻

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 27.10.2014 klo 17:48

Arka, Hienoa, että olet jaksanut noin paljon yrittää🙂👍 Tuohan on jo tosi paljon edistystä. Harmi, että miehesi ei halua lähteä kävelylle, mutta varmasti hän arvostaa sinun yrittämistäsi. Se päiväsairaala voi olla tympeä ajatus, mutta varmaan siinäkin jotain hyvää voi olla ja ei kait siellä kukaan voi pakottaa sitten käymään jos se mahdottomalle tuntuu. Toivon sinulle jaksamista ja kyllähän välillä saakin olla sitten levossa, ei liikaa kerralla kaikkea. Minä nyt en ole tällä hetkellä mikään sanomaan, kun on mennyt tässä pari viime viikkoa melko huonosti..mutta kuitenkin🙂👍

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 28.10.2014 klo 09:27

Hei, Arka!

Mulle päiväsairaala oli ihan hyvä juttu, vaika välillä siellä oli tosi vaikea olla. Sillä sai aktivoitua itseään. Normaalimpi päivärytmi jne... Ehkä se on uudelleen edessä vielä minullakin.

Mun on nyt hankala olla. Otan yliannostuksia ja viiltelen. Kerron asiasta tänään hoitajalleni.

Hyvää päivän jatkoa sinulle🙂🌻 Olet ajatuksissani!😍

Käyttäjä sarrukka kirjoittanut 29.10.2014 klo 12:51

Hei
En ole jaksanut kirjoittaa tänne. Aika mennyt lääkärissä ravatessa. Viime viikon olin
saikulla. Selkä alkoi oikuttelemaan. Polvissa nivelrikkoa. Nyt syön kolmea eri
särkylääkettä. Olen yrittänyt käydä vähän kävelyllä niin vaikeaa. Sukkia olen
kutonut. televisiota katsonut. Ahdistaa miten selviää jos kunto huononee. Nyt muuten
ollut vähän parempi jakso. Kuin kauan sitä ei tiedä-
Veli kävi kylässä. Käytti kaupassa- Vettä sataa .

Mukavaa päivää kaikille
🙂👍

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 30.10.2014 klo 10:58

Hei, Arka!

Mitä sinulle tänään kuuluu? Onko sinulla voimakkaita itsemurha-ajatuksia? Tarvitsetko turvapeittoa? Onko olo yhtään helpottanut?

Voimia sinulle! Olet ajatuksissani!😍

Käyttäjä sarrukka kirjoittanut 01.11.2014 klo 11:00

Hei arka
Miten voit? Mulla ei säryt helpottaneet. Nyt jalkapöytä turvoksissa polven ja säären
lisäksi. Ahdistaa ja pelottaa. Maanantaina yrittää lääkäriin taas. Kävin kävelyllä
pahalla sisulla. Kirkonmenoja kuuntelen. Voi voisin auttaa sinua
Rukoilen voimia sinulle jatkaa elämää Mukava kun tyttäresi löytänyt poikaystävän.
Nyt tuli vähän sekalainen kirjoitus. Ajatus pätkii

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 06.11.2014 klo 17:23

Hei, Arka!

Lumi tuli, kohta kai voi sanoa: lumi suli... Olisi edes vähän kauniimpaa ja valoisampaa, jos lunta olisi. Toisaalta tuollaisena loskana se vain kastelee kengät ja vaatteet.

Soitin tänään lääkärilleni. Puhelu meni ihan hyvin. Hän tiesi jo yliannostusten ottamisista. Olin hoitajaa pyytänyt lääkäriä informoimaan. Kahteen otteeseen lääkäri muistutti päivystykseen menemisen mahdollisuudesta. Nyt tuntuu, että voisin ottaa pienehkön yliannostuksen, ilman että sinänsä tuntisin oloani kovinkaan itsetuhoiseksi. Mutta pitää nyt vielä odotella, tulee tuttu vielä käymään.

Miten sinä olet voinut. Onko pakkoajatuksia edelleen paljon ja mietitkö usein itsemurhaa? Hyvää illan jatkoa!🙂🌻

Käyttäjä sarrukka kirjoittanut 06.11.2014 klo 20:50

Hei arka
Miten jakselet? onko sinulla pakkoajatuksia ja itsemurha ajatuksia? Mitä muuta
olet touhuillut? Olin eilisen päivän töissä, Nyt saikulla. Jalka niin kovin kipeä.
Kävin lääkärissä. Nivelrikkoa polvessa ja nilkassa. Niveltulehdusta- Laittoi
kortisonipiikit. tänään kävin verikokeissa. Kihti ja reumakokeet , tulehdusarvot ym.
Masentaa ja ahdistaa en saa mitään aikaiseksi. Tänään kävi kotikuntouttaja.
Käytiin kuntosalilla . Vähän liikkeitä tein. Maanantaina työfysioterapeutti. Jos
saisi jotain apukeinoja jumppaohjeita ym. Miksi tämä elämä meni näin. Ei pää
meinaa kestää. kun miettii tulevaisuutta., Rukoilen voimia jaksaa
Rukoilen myös sinun puolestasi arka. Voimia.

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 07.11.2014 klo 09:07

Arka, mitä sinulle kuuluu?

Ottaako tämä pimeys sinulla voimille? Minulla vaikuttaa mielialaan jonkin verran. Myös IM-ajatukset pyörii mielessä, mutta yritän hallita niitä. Jos en hallitse niin otan diapamia 5mg. Haluaisin vain makoilla ja kuunnella radiota. Välillä teen jotain pientä kotityötä ja olen netillä. Tässähän tämä menee omalla painollaan päivät.

Kirjoittelehan kuulumisia jos jaksat.