Hei Arka! En halua pelotella, mutta nyt sinun kannattaa ottaa tosissaan nuo miehesi puheet. Kukaan mies ei turhaa puhu tuollaisia, eikä kovin helposti vaan silloin asiat on jo pidemmän aikaa kaivertaneet siellä mielessä. Tiedän vain, kun itse silloin kuukausia ahdistuksessa/masennuksessa koin aivan selvästi, vaikka mies ei sitä sanonutkaan, että mieheni alkoi masentua juuri siitä, kun olin aina poissaoleva, omissa maailmoissani, eikä me koskaan tehty pariskuntana mitään normaalia eli hän koko itsensä varmaan tosi yksinäiseksi ja minulla meni kaikki energia jaksaa olla sen ahdistuksen kanssa. Tavallaan seurustelin sen ahdistuksen, enkä mieheni kanssa. Olen jälkeenpäin ajatellut, että se oli miehelle varmaan aivan kauheaa, kun hiljaa vain makasin makuuhuoneessa, eikä minusta ollut mitään kunnollista seuraa. Silti hän aina jaksoi jutella minulle, tehdä ruokaa, viedä ajelulle ja tulla kanssani sinne sänkyyn lököttelemään, vaikka joskus kyllä olikin turhautuneen oloinen. Mieheni jaksoi uskoa meihin, että muutun vielä, muuten hän olisi varmasti jättänyt minut. Tiedän kuitenkin useita tapauksia, joissa mies ei ole jaksanut naisen masennusta vaan on tullut jätetyksi. Itse pelkäsin koko masennusajan sitä, että mies kyllästyy ja jättää minut.
Eli mitä minä silloin tein? Välillä en jaksanut yrittää mitään. Välillä pakotin itseni ylös, tekemään kotitöitä, käymään suihkussa, lähtemään miehen kanssa jonnekin ym. En tiedä teidän tilannetta, mutta ettekö voisi yhdessä mennä käymään jossain? Teillä ei kait ollut autoa, mutta vaikka kävelyllä? Sinun on pakko keksiä jotain. Jos haluat, että miehesi on sinun kanssasi myös tulevaisuudessa. Anteeksi jos tämä kuulostaa tylylle, mutta kun olen itse kokenut nämä asiat..
Viime aikoina on kuulostanut muutamaan otteeseen sille, että miehesi on ollut huolissaan sinusta ja teidän suhteesta ja ainakin itse yrittää niin yritä sinäkin jaksaa yrittää. Ensimmäinen etappi olisi varmaan se ulos, kävelylle meneminen.
Voimia🙂🌻