Hei, Arka!

Miten voit tänään? Onko sinulla yhtään vähempää itsemurha-ajatuksia?

Mulla oli reilun puolen vuoden hoitosuhde, joka päättyi eilen, kun hoitaja vaihtoi työpaikkaa. Kyllä mun hoitoni jatkuu toisaalla, kuten tähänkin asti, mutta tunnen tämän hoitosuhteen loppumisen tosi rankkana. Tuntuu, että haluan vahingoittaa itseäni kovasti. Melkein voisin mennä sairaalaan, mutta mulla ei ole "aikaa". Eikä tilanne ole nyt ihan niin paha.

Kerro, minkälainen päiäväsi on...

Hei Jardin prive.
Olen makoillut sohvalla turvapeittoni alla ja yrittänyt lukea, Itsemurha-ajatuksia on. Ja paljon pakkoajatuksia siitä sairaanhoitajasta. Minuutista toiseen yritän kestää.
Ikävä että hoitosuhteesi loppui. Toivottavasti saat uuden hyvän hoitosuhteen tilalle.Kirjoita taas, odotan kovasti.

Hei arka
Miten päiväsi on mennyt? Onko ollut pakkoajatuksia ja itsemurha ajatuksia?
Minulla ollut työviikko. Tuntunut tosi raskaalta. Ei ole ollut voimina mihinkään
muuhun. Tänään töissä tuli paniikkikohtaus. Liian paljon muistettavaa kerralla
Sydän hakkasi ja kädet tärisi. Kamala ahdistus päällä. Yritin hoitaa työt parhaani
mukaan vaikka olisin vain halunnut paeta koko tilanteesta. Nyt yritän torjua pahaa oloa.
Sain vaihdettua lakanat sänkyyn. Jos saisi vaikka sunnuntaina ne pestyä. Kiinnostus.
asioihin hukassa. Kirjoittele kuulumisiasi kun ehdit. Voimia sinulle🙂👍

Hei!
Koko päivä taas edessä,Yritän pitää pakkoajatuksia loitolla. Tuskaa on. Kirjoitelkaa tänne niin taas jaksan eteenpäin.

Hei, Arka!

Mulla on koti mullin mallin. Pitäisi kai siivota. Ehkä vähän, joskus... Ennemmin haluan tehdä käsitöitä, mutta nyt sekään ei hirveästi inspiroi... Heräsin juuri, ja istahdin koneelle. Ja päätin kirjoittaa sinulle...

Haluaisin lohduttaa ja rohkaista sinua. En vain tiedä miten. Miltä kuulostaa, jos sanon, että tuo vointisi helpottaa vielä joskus. Onko sinulla edes vähän parempia hetkiä? Niitä voi tulla lisää. Ihan oikeasti niitä voi tulla lisää, vaikka nyt ei tuntuisi siltä. Vaikka se tuntuisi nyt mahdottomalta. Olet ajatuksissani, ja toivon sinulle hyvää.🙂🌻

Hei arka, en ihmettele pakkoajatuksiasi, jos sinulla ei ole päivisin mielekästä tekemistä. Mutta kertoisitko millaista sitten kuvittelet elämäsi olevan, jos olisit sairaanhoitaja? Mitenkäänhän ei voi varmaksi tietää, millaista se olisi, mitä kaikkea olisit elämässäsi ja työssäsi kohdannut ja olisitko nyt tyytyväinen elämääsi. Käsittääkseni sairaanhoitajan työ on monille raskasta ja uuvuttavaakin ja vaatii varmasti hyvää henkistä ja fyysistä kuntoa, että siinä työssä jaksaa.

Monilla ihmisillä on tilanne, että he ovat joskus haaveilleet ammatista, jota eivät kuitenkaan koskaan opiskelleet tai haaveilevat tekevänsä jotain aivan muuta kuin mitä ovat päätyneet työkseen tekemään. Menneisyyteen ei voi vaikuttaa, mutta nykyhetkeen ja tulevaisuuteen onneksi voi. Toivon, että pystyt joskus hyväksymään nykytilanteen sellaisena kuin se on, jättämään menneet taakse ja ottamaan tavallaan uuden alun elämälle.

Luin myös, että poltat tupakkaa ketjussa, siksi en ihmettele, että sinulla on univaikeuksia. Nikotiini saa hermoston ylikierroksille ja toisaalta nikotiiniriippuvuus valvottaa. Sydämelle ja keuhkoille ketjupolttaminen on raskasta ja käsittääkseni riippuvuus vaikuttaa myös välittäjäaineisiin, mm.dopamiiniin ja serotoniiniin. Mielenterveyden kannalta kestävä tai terveyttä edistävä ratkaisu ei ole tarttua joko tupakkaan tai rauhoittavaan, joka hetkeksi auttaa siirtämään ahdistusta tms. oireita, varsinkin kun riippuvuus näistä "lääkkeistä" aiheuttaa itsessään ahdistusta. Sanon tämän ihmisenä, joka on itsekin joskus tupakoinut paljon ja käyttänyt rauhoittavia. Hyvä fyysinen terveys edistää kyllä mielenterveyttäkin ja hyvät yöunet ovat kenelle tahansa tärkeät. Elämäntapamuutoksissa tärkein tekijä on oma motivaatio ja halu tehdä muutoksia sekä kyky sietää tilapäistä epämukavuutta koska pidemmän tähtäimen tavoitteet ovat palkitsevia.

Tällaisia asioita tuli nyt mieleen, voimia sinulle ja kiva kuulla, että sinulla on tuollainen turvapaikka kotonasi!

Hei Marianne!
Kiitos kun viitsit kirjoittaa, En taida jaksaa tehdä nyt elämäntapamuutoksia, on niin paha plla. Yritän jaksaa tunnin kerrallaan.

Hei Arka! On todella kurjaa, että sinulla on niin paha olla. Mielestäni Marianne kirjoitti hyviä asioita otettavaksi huomioon. Omasta kokemuksestani tiedän, että niin kauan, kun ei saa murrettua sitä toimettomuuden, ahdistuksessa vellomisen ja passivisuuden kehää ei mikään asia tule paremmaksi. Sohvalla makaaminen ja rauhoittavien avulla tunnista toiseen sinnitteleminen ei johda mihinkään. Anteeksi, että sanon näin suoraan, mutta en tiedä miten muutenkaan enää sanoisin. Minulla paraneminen alkoi siitä, että pakotin itseni tulemaan toimeen vähemmillä rauhoittavilla ja alkamaan tehdä jotain ja lähtemällä jonnekin. Pikkuhiljaa oli helpompi olla vähemmillä pillereillä ja pystyi tekemään enemmän, menemään ja elämään normaalimmin. Siinä, että makoilin vain rauhoittavia nappaillen menin sekä henkisesti, että fyysisesti huonoon kuntoon ja mieliala vain laski, kunnes olin itsemurhan partaalla. 2 vko psyk.osastolla herätti minut haluamaan muutosta, jonka erittäin pikkuhiljaa olen toteuttanut. Etkö pystyisi käymään vaikka ulkona kävelyllä tai jotain mikä saisi sinut hetkeksi irti siitä sohvasta? Jos et kykene niin ehkä sinun pitäisi saada jotain tehokkaampaa hoitoa tilanteeseesi tai se ei muutu koskaan. Toivon, että voisit saada elämääsi jotain, joka veisi sinua eteenpäin ja vapauttaisi siitä ahdistuksesta ja pakkoajatuksista, koska uskon, että ne ovat kauheita.

🙂🌻

Hei arka!

Oletko vielä hoidon piirissä? Muistelen, että sinulla oli n. vuosi sitten se sähköhoitojakso ja ymmärtääkseni se teki sinulle hyvää silloin varsinkin noiden sinun pakkoajatustesi suhteen! Pitäisikö sinun kysyä lääkäriltä mahdollisuutta uuteen jaksoon jotta saisit oloasi helpotettua?
Etkö voisi kertoa myös miehellesi, että tarvitset nyt apua niin hän voisi auttaa sinua hoitoon hakeutumisessa?

Kaikkea hyvää sinulle toivoen!

Hei arka
Miten jakselet? Minulla uneton yö takana. Ahdistaa. Kävin kaupassa ja nyt pesen
pyykkiä. Siihen taitaa jäädä päivän hommat. Pitäisi syödä ei huvita.
Jospa niitä parempia päiviä olisi vielä meilläkin. Rukoilen voimia sinulle

Hei Arka, Sarrukka ja muut.
Käyn täällä harvoin enää lukemassa ja joskus jotain kommentoin, yleensä kerron vain miten itse olen toipunut vakavasta masennuksesta yms. Tupakoinnin ja alkoholin lopettaminen oli yksi käännekohta josta alkoi parantuminen. Ikävä kyllä minulle ainakin tuli vieroitusoireita ja vaikka olikin helppo olla sytyttämättä tupakkaa niin mieliala oli aika heittelehtivä, olin itkuinen ja väsynyt. Just tuo itkuisesti makaaminen sohvassa oli minunkin lempipaikka. Mistä kummasta sitä itkua riittikin. ja olen ollut kovastikin menneisyydessä kiinni, vatvonut eestaas niitä, että mitä jos olisin.. tai miksi tein niin yms. Loputtomiin.
Mikään ei kuitenkaan mennyttä tuo takaisin.
Luin kirjasta "koskaan ei ole liian myöhäistä elää onnellinen lapsuus" lauseen ja tajusin että voin kääntää menneet väärin ymmärretyiksi myötäkäymisiksi. niin rankalta ja katkeralta kuin se tuntuikin käänsin eläkkeellejoutumisen onneksi, sanoin itselle etten olisi jaksanut enää töissä. ja kun olin muutaman vuoden eläkkeellä, paranin niin paljon että sainkin osa-aikaisesti tehdä töitä, mikä olikin sitten ihan hyvä asia.
Nyt en enää tee edes osa-aikaisesti, mutta päivissä riittää touhua kun laittaa ruokaa, siivoaa, pesee pyykkiä, ulkoillakin pitäisi ehtiä, voimistella (sitä en useinkaan ehdi), pitää yhteyttä ystäviin, harrastukset vievät myös osan ajasta. Maalaan, kirjoitan, askartelen ja teen käsitöitä. Elämä on nyt ihana asia. Mutta ei se ollut sitä silloin kun olin henkisesti väsynyt ja elämässä kaikki heitti volttia, meni avioliitto, työ, opiskelu kaikki meni höpöksi, mikään ei onnistunut.
Rukoilkaa voimia. Itse aloin rukoilla Jumalalta voimia uskoa siihen että vuoden päästä asiat on paremmin, annan itselleni aikaa vuoden. En tee itselleni pahaa vuoteen vaan hoidan itseäni ja lepään. Aina vain lisäsin vuoden. Ihan niinkuin siinä ihanassa kohdassa raamatussa missä kerrotaan vertaus puutarhassa olevista puista jotka eivät tuottaneet hedelmää ja isäntä olisi halunnut ne hävitettäväksi, puutarhuri pyysi ettei vielä, säästetään vielä vuosi niin ehkä sitten ne antaa hedelmää. Taisi mennä parikin vuotta että puutarhuri joutui anomaan lisä-aikaa puilleen, mutta sitten ne yhtäkkiä antoivatkin ison sadon. Vertaan sitä siihen, että pitää antaa itselleen aikaa toipua, eikä vaatia heti kaikkea. Parantumiseen menee aikaa, mutta se aika pitäisi käyttää itsensä hoitamiseen, lopettaa tupakointi yms. terveydelle vaarallinen ja alkaa hoitamaan itseään.
Tsemppiä teille kaikille, kirjoittelen taas joskus.

Kiitos Sarrukka ja Salainen.
Kiitos Sarrukka että rukoilet voimia minulle.Minäkin rukoilensinun puolestasi. JaSalainen:yritän antaa itselleni vielä aikaa, en tapa itseäni tänään, olen turvapeiton alla.

Hei!
Nyt vaikeita pakko-ajatuksia sairaanhoitajana olemisesta. Tulevat minuutin, kahden välein ja ovat tuskallisia. Yritän selvitä iltaan että taas saa mennä nukkumaan.

Hei!
Paljon pn tuskaa, itsemurha olisi vapahdus kaikesta, Nyt aluksi menen turvapeiton alle kunhan olen juonut kahvin. Minulla on pakkoajatuksena että olen mielialahäiriö-osastolla toissä. Lisäksi luettelen mielessäni niitä paikkoja jossa olen ollut harjoittelemassa. Tuska on kova. Lainasin eilen paksun kirjan, Saa nähdä jaksanko lukea.

Hei!
Edelleen itsemurha-ajatukset jatkuvat. Pakkoajatuksena on kerrata mielessä harjoittelupaikkoja jotka suoritin kaikki.Pitää mennä turvapeiton alle ja yrittää lukea. Miespelaa pleikkaa. On lähdössä huommenna työkeikalle. Hankala ajatella että olen eläkeläinen. Yritän tottua ajatukseen. Kirjoitelkaa tänne niin saan lukea.