Taistelua päivästä toiseen

Taistelua päivästä toiseen

Käyttäjä arka aloittanut aikaan 07.12.2011 klo 16:43 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä arka kirjoittanut 07.12.2011 klo 16:43

Heippa
Älä ikinä vertaa itseäsi muihin.
Äläkä ikinä häpeä itseäsi.
Vaan arvostat itseäsi sellaisena kuin sinä olet ja keskityt nyt itsesi hoitamaan kuntoon
eli masennuksen ja väsymyksen.
Et ole elämässä epäonnistunut vaan nyt sinulla on elämässä vähän ongelmia
mutta hiljakseen hoidetaan asiat kuntoon.
Pyri liikkumaan ulkona luonnossa ja tee kaikkea pieniä asioita mistä
sinä tulet onnelliseksi ja mistä sinulle tulee huvä olo.
Kuuntele musiikkia musikilla on voimaa.
Onko sinulla ketään ystäviä / kaveria jolle voisit kertoa iloja ja suruja ???
Se helpottas kyllä elämää.
Kun olet sairauslomalla ja tulosi on tippunut niin oletko selvittänyt esim toimeentulotuen ???
Seurakunnasta saa monesti esim ruokaavustusta ja rahallistakin avustusta
Nekin kannattaa selvittää ???
Kirjoita miten olet jaksanut niin minä vastaan sinulle ja yritän auttaa ja neuvoa.
Kaunista loppuvuotta sinulle

Käyttäjä arka kirjoittanut 18.08.2014 klo 15:31

Hei Salainen55!
Ilahduin kun olit kirjoittanut.Voisitko kertoa miten epäonnistuit opinnoissani. Minä vaan siksi kysyn kun minähän koen sen takia niin suurta tuskaa ja haluaisin vaan tietää oletko kokenut saman. Sinä olet kyllä päässyt siitä jo yli onneksi. Minä vaan en tahdo keksiä tekemistä päivisin, kotityöt hoidan heti kun niitä on mutta niitä on aika vähän. Paljon makoilen sohvalla ja kärsin raskaista ajatuksista.Jostain syystä en ole pystynyt nyt lukemaan paitsi hartauskirjaa vähän kerrallaan. Tänään laitetaan ruoka kuudeksi.Tyttären aikataulujen mukaan syödään. Keitän perunoita ja lämmitän valmiita lihapullia ruskeassa kastikkeessa. Tiskasin aamupäivällä ja kävin suihkussa. Eipä siinä paljoa tekemistä ollut, telkkua jaksoin tuijottaa yhden ohjelman verra. Tukihenkilöni lähetti juuri viestin, vie minut kahville huomenna ja käyttää sitten kaupassa. Mukava päästä autolla kauppaan, ei tarvi bussissa raahata ostoksia. Tukihenkilö lopettaa elokuun lopussa ellei uutta päätöstä tule. Haluaisin että hän jatkaisi kun hänellä on tuo auto. On käyttänyt minua kirjastossa ja apteekissakin. Me asutaan vähän syrjässä joten tässä lähellä ei ole mitään palveluita. Kirjoittele lisää Salainen55!

Käyttäjä arka kirjoittanut 19.08.2014 klo 09:44

Hei!
Minulla on tänään tapaaminen tukihenkilön kanssa. Hän vie minut kahville kahvilaan jossa minun on määrä aloittaa kuntouttava työtoiminta. En tiedä mitä ajattelen siitä. Tullessa käydään ruokakaupassa. Heräsin viime yönä puoli viideltä ja valvoin johonkin kuuteen. Sitten nukahdin vähäksi aikaa.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 19.08.2014 klo 10:58

Hei, Arka.

Kerro, miten kahvilla käynti sujui... Minkälaisia ajatuksia sinulla on nyt harjoitteluun (vai miksi sinä olet menossa kahvilaan hommiin) menosta?

Toivottavasti kaikki sujui edes kohtuullisen hyvin!

Käyttäjä arka kirjoittanut 20.08.2014 klo 12:45

Hei Jardin Prive!
No ei siinä ollut sen kummempää kuin juotiin vaan kahvit siellä kahvilassa. Ei minusta ole tehty vielä mitään sopimusta sinne menosta. Olen kai jossain jonossa. Enpä tuonne oikein haluaisi mennä kun ei siitä mitään makseta, mutta olen ajatellut mennä kuitenkin että olisi jotain tekemistä. Se on jotain kuntouttavaa työtoimintaa, työpaikkaa en tule sieltä saamaan. Ahdistelee aika paljon nyt, kävin kaupassa ja tein aamulla aamiaiset kotiväelle ja tiskasin. Nyt ei ole tekemistä ennen ruuanlaittoa, makaan kai sohvalla.Mies pelaa pleikkaa. IM-ajatuksia on paljon. Koetan jaksaa tämän päivän.Olen kiittänyt Jeesusta unesta, viime yönä nukuin hyvin.

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 21.08.2014 klo 08:15

Arka,

Ajattelin toivottaa päivääsi tsemppiä🙂👍

Itselläkin eilen oli jonkinlainen romahdus, pamia otin ja mietin jopa IM.

Mutta, onneksi se menee ohitse.

Ja onneksi tulee aina uusi päivä.

Päivä vain ja hetki kerrallansa☺️❤️

Käyttäjä salainen55 kirjoittanut 21.08.2014 klo 22:24

Hei.
Kyselit Arka miten olen epäonnistunut opinnoissani. Jo nuorena en kyennyt ajattelemaankaan monen vuoden opiskelua, enkä tiennyt mihin ammattiin olisin halunnut, joten menin vain johonkin kurssille mistä sain ammatin josta sai töitä. raha oli suurin motiivi, inhosin työtä mitä tein. Vaihdoin alaa ja luulin olevani oikealla alalla, mutta en sitten enää luottanut osaamiseeni, kun puuttui itseluottamus että osaisin, pelkäsin etten osaa enkä sitten osannutkaan. Jäin pois kaikesta opinnäytetöistä, kritiikeistä ja keskusteluista, suoraan sanottuna erakoiduin pois muista ihmisistä. Joten keskenhän se jäi ja masennus siitä seurasi ja eläke, kauhea aika kun huomasin etten olekaan fiksu ja osaava, vaan pelkuri raukka. Ja pahiten itseäni haukuin itse, että olen tyhmä ja itserakas ääliö joka luulee jotain osaavansa. Jumalan kiitos selvisin siitä jotenkin ja muutin paikkakuntaa, menin osa-aikaiseen työhön ja itsetuntoni palasi, kun tajusin ettei minu tarvitsekaan osata enempää kuin hankkia jokapäiväinen leipä, pitää itseni kunnossa, siistinä ja hoitaa koti.
Kun sen tajuaa ettei tarvitse enempää kuin että on katto pään päällä, leipää jääkaapissa ja vaatteita sen verran ettei palele. Loppujen lopuksi kaikki mukava on ilmaista: ulkoilu, ihmisten kanssa jutteleminen, marjojen poiminta, katsella luontoa, kuunnella vaikka lintujen livertelyä.
Voihan se joitain ärsyttää kun tällaista kirjoitan, etten ymmärrä mitä on olla masentunut, mutta niin se vain on, että kun pääsee ylös sieltä toivottomuuden kuopasta niin kaikki tuntuu ihanalta ja lahjalta.
Ei muuta kuin pienin askelin uuteen päivään ja katsellaan mitä luonto on taas järjestänyt katseltavaksi!

Käyttäjä arka kirjoittanut 22.08.2014 klo 07:25

Hei!
Olo on paha. Haluaa vain kuolla.IM pyörii mielessä. Ja nyt on vasta aamu.

Käyttäjä arka kirjoittanut 22.08.2014 klo 18:01

Hei!
Olo ollot kauhea koko päivän. Kävin uimassa ja ruokakaupassa. Bussilla menin ja tulin. kotona luin hartauskirjaa ja laitoin ruuan perheelle, tiskasin. IM-ajatukset ovat päällä. Kirjoitelkaa tänne niin saan lukea!

Käyttäjä arka kirjoittanut 23.08.2014 klo 06:56

Kiitos Salainen kun kirjoitit! Odotan aina kirjoituksiasi kun on mukava ajatella miten olet selviytytnyt ja kykenet nauttimaan elämästä. Minulla jäi päättötyö tekemättä jännittämisen takia ja tämä asia on IM-ajatusteni taustalla. Ja entä mitä sanot siitä kun en tienaa omaa leipääni vaan olen eläkkeellä ja lisäksi toimeentulotuella. Onko minulla ihmisarvoa? Joskus vielä ajattelen että olisin töissä, mollista katselen työpaikkoja mutta ei niitä oikein ole ja en taida olla oikein työkykyinenkään. Vieläkö sinä käyt osa-aikatöissä vai oletko kokonaan eläkkeellä? Miten saat päivät kulumaan? Luetko paljon? Minä lukisin jos pystyisin keskittymään, nyt olen lukenut hartauskirjaa luen sitä jo toista kertaa. En ole saanut nukuttua hyvin. Onko sinulla ollut uniongelmia? Olen yrittänyt sitä mmitä sanoit tuosta kiittämisesta. Olen kiittänyt aina uneta kun olen saanut nukuttua. Koko tilanteesta minun on oollut vaikea kiittää mutta muuten olen rukoillut paljon. Kiitos vielä kerran kun kirjoitit ja kirjoita uudestaan pian.

Käyttäjä Kartastrofiina kirjoittanut 23.08.2014 klo 22:10

Hei Arka.

Olen lukenut kirjoituksiasi, vaikken ole vastaillutkaan niihin. Nyt tuli tunne, että haluan kirjoittaa sinulle.

Ahdistuksesi tuntuu olevan suunnaton. Kerroit jossain ketjussa, että olit uimahallissa ja sinulla oli veitsi mukanasi. IM on siis mukanasi ihan sen toteuttamista vailla. Voin vain kuvitella, kuinka paha olosi on...

Olen niin iloinen siitä, että perheesi olemassaolo pitää sinut elämässä kiinni. Ja että haet turvaa uskosta. Kaksi vahvaa elämän peruspilaria.

Mutta tiedät tarvitsevasi lisää apua lääkkeistä. On olemassa monenlaisia ahdistusta lieventäviä lääkkeitä, ihan varmasti saisit apua niistäkin. Ja nukkumiseenkin ja vaikka nukahtamiseenkin tarvitsisit apua. Millaisessa hoitosuhteessa olet? Ihan varmasti olisi nyt aika saada sellaisia lääkkeitä, joilla saisit taukoa ahdistukseesi, niin kuin itsekin sanoit. Lääkärisi pitäisi ymmärtää, että juuri siihen tarvitsisit apua nyt.

Itse saan apua Xanor -nimisestä lääkkeestä, kun oikein alkaa ajatukset kiertää ahdistavaa kehää. Samoin olen jo vuosia käyttänyt nukahtamislääkettä, ilman sitä olisin tätä tarvitsemaani vähäistäkin unta vailla. Ja ilman unta ahdistusta on vielä vaikeampaa kestää, sietää ja jaksaa.

Voitko pyytää lääkäriäsi auttamaan sinua? Tai voisitko ehkä mennä jollekin toiselle lääkärille? Sinä itse tiedät, mitä tarvitset, uskalla vaatia apua. Ota joku mukaasi, kun menet lääkäriin, olisiko tukihenkilösi sellainen, josta voisi nyt saada tukea ihan oikeasti??

Sen tiedän, että voimasi ovat rajalliset ja olet taatusti aivan uupunut.

Moni lukee kirjoituksiasi ja rukoilee sinulle voimia. Olen yksi heistä.

Kerro kuulumisiasi !

Käyttäjä saloka kirjoittanut 24.08.2014 klo 13:25

syli täydeltä voimia sinulle sinne. Kiitos kun olit jaksanut käydä mun ketjussani ja käydä kirjoittelemassa sinne. 😍

Käyttäjä arka kirjoittanut 24.08.2014 klo 17:06

Hei Kartastrofiina!
Kiitos paljon kun kirjoitit. Yritän varata ajan huommenna lääkäriltä, minulla ei tosin ole kuin kanslian numero joten en tiedä onnistuuko se sitä kautta. Tarvitsisin tosiaan lääkkeitä, minulle ei vaan välillä määrätty niitä etten tulisi riippuvaiseksi. Viime kerralla lääkäri tosin suostui määräämään Oxaminin. Ne olen käyttänyt jo ajat sitten. Ja nukahtamislääkkeitä tarvitsisin myös. Tunti kerrallaan olen mennyt eteenpäin. Oli tosiaan hyvä kun kirjoitit minulle, voitko kirjoittaa toisenkin kerran. Yö pelottaa jo nyt että jos uni ei tule. En ole nyt päivälläkään saanut nukuttua. Laitoin esirukouspyynnön Pirkko Jalovaaralle kun se käy niin kätevästi täällä netissä. Mieheni on ollut taas aivan ihana, halii ja hellii. Tytär meni reissuun tapaamaan jotain kaveriaan.

Käyttäjä arka kirjoittanut 25.08.2014 klo 05:32

Hei Kartastrofiina.
En ole oikein saanut nukuttua, heräsin puoli kolmelta valvomaan.Pitäs saaha lääkkeitä.

Käyttäjä Kartastrofiina kirjoittanut 25.08.2014 klo 22:02

Moikka, Arka.

Ole rohkea ja puhu lääkärillesi tilanteestasi ihan suomeksi. Että et jaksa valvoa vaan haluat nukkua öisin ja kestää ahdistustasi päiväsaikaan paremmin. Onkohan lääkärisi jotenkin vastaan psyykenlääkkeitä? Jotkut lääkärit ovat. Mutta jos itse tietää, mitä tahtoo ja minkä avun haluaa, pitäisi lääkärinkin kyetä auttamaan. Itse ajattelen, että lääkkeet on vain kemiaa ja niillä helpotetaan sairauksia, ovet ne sitten fyysisiä tai psyykkisiä.

Kerroit uneksivasi vauvasta. Oletteko koskaan ajatelleet hankkia koiraa?
Maailmassa on paljon kotia vailla olevia koiria, jotka varmasti nauttisivat elostaan teillä, olette varmaankin paljon kotosalla eli yksin ei tarvitsisi koiran päiviään viettää. Koiraa ei tarvitse aina ottaa pentuna. Moni aikuinen tai ihan iäkäskin koira kaipaa uutta kotia. Oman kokemukseni perusteella voin rohkaista ottamaankin ns ihan valmiin koiran, koulutetun, sisäsiistin ja hyvinhoidetun, joka esim kärsii vain liian pitkistä yksinoloista ja omistaja etsii sille uutta kotia...

Jos ette ole allergisia, ... koira tuo paljon iloa ja sisältöä arkeen, tekemistä ja seuraa. Sekarotuiset koirat ovat usein hyvin terveitäkin eli ei tarvitse pelätä hirveitä eläinlääkärikuluja. Kurkista netistä Apula ja sieltä Annetaan koiria.

Sydämessäni toivon, että jaksaisit vielä yrittää hakea tukea itsellesi omien tuntemuksiesi mukaan. Jos kaipaat tuhdimpaa tukea lääkkeistä, sano se ihan suoraan lääkärillesi. Sinä itse olet oman olosi asiantuntija. Rohkeutta ja voimaa huomiselle

toivoo K.

Käyttäjä lillis kirjoittanut 26.08.2014 klo 09:50

toivottavasti saat apua!!!🙂👍