Taistelua päivästä toiseen

Taistelua päivästä toiseen

Käyttäjä arka aloittanut aikaan 07.12.2011 klo 16:43 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä arka kirjoittanut 07.12.2011 klo 16:43

Heippa
Älä ikinä vertaa itseäsi muihin.
Äläkä ikinä häpeä itseäsi.
Vaan arvostat itseäsi sellaisena kuin sinä olet ja keskityt nyt itsesi hoitamaan kuntoon
eli masennuksen ja väsymyksen.
Et ole elämässä epäonnistunut vaan nyt sinulla on elämässä vähän ongelmia
mutta hiljakseen hoidetaan asiat kuntoon.
Pyri liikkumaan ulkona luonnossa ja tee kaikkea pieniä asioita mistä
sinä tulet onnelliseksi ja mistä sinulle tulee huvä olo.
Kuuntele musiikkia musikilla on voimaa.
Onko sinulla ketään ystäviä / kaveria jolle voisit kertoa iloja ja suruja ???
Se helpottas kyllä elämää.
Kun olet sairauslomalla ja tulosi on tippunut niin oletko selvittänyt esim toimeentulotuen ???
Seurakunnasta saa monesti esim ruokaavustusta ja rahallistakin avustusta
Nekin kannattaa selvittää ???
Kirjoita miten olet jaksanut niin minä vastaan sinulle ja yritän auttaa ja neuvoa.
Kaunista loppuvuotta sinulle

Käyttäjä arka kirjoittanut 30.07.2014 klo 08:43

Hei Salainen!
Kiitos kun kävit kirjoittamassa.Rukous on minunkin voimavarani, nettiin laitan esirukouspyyntöjä, kirkossa en ole jaksanut käydä. Minä voin kokeilla tuota kiittämistä, niinhän raamattukin kehoittaa, mutta kiitollisuuden tunnetta minulla ei oikein ole kun on niinvaikeaa. Paitsi perheestäni olen ollut koko ajan kiitollinen ja pitkin päivää ajattelen että onneksi minulla on heidät. Oletko sinä Salainen vieläkin töissä? Minun päiväni kuluvat hitaasti, aamupäivästä katson tallennuksia tv:stä ja iltapäivisin makaanpaljon sohvalla. Pakkoajatukset ovat jonkin verran vähentyneet. Eilenkin oli hyvä hetki kun mies tuli silittämään minua kun olin sohvalla, hän oli niin hellä. Kokeilen siiskiittämistä ja kirjoitan sitten siitä miten kävi. Kiitos vielä kerran kun kirjoitit, olenkin vähän odetellut.

Käyttäjä arka kirjoittanut 04.08.2014 klo 04:40

Hei!
Nyt heräsin yöllä neljältä ja uni ei tule.. Menin tosin nukkumaan jo puoli yhdeksältä illalla. Kaipa sitä unta ei vaan riitä, Olen useanayönä valvonut tähän aikaan, josku uni kuitenkin tulee uudelleen ennen aamua. Huomisesta pitäisi tulla kuuma päivä. Menemme asioille koko perhe. Ensin pitää käydä pankissa maksamassa laskut, sitten pitää käydä irtisanomassa tietokoneen tietoturva kun se ei enää ole päällä vaikka laskut on maksettu, sitten pitää ostaa tytölle koulukirjat ja sen jälkeen käydä vielä ruokakaupassa. Tulee pitkä reissu kun bussitkin kulkee niin harvoin näin kesällä. Toisaalta muukava kun on jotain tekemistä. Olen voinut aika huonosti, IM-ajatuksia on ollut paljon. Päivän kerrallaan olen yrittänyt jaksaa.

Käyttäjä arka kirjoittanut 04.08.2014 klo 16:54

Hei!
On niin paha olla. Kirjoitelkaahan vähän tänne jotain kivaa. Jos teillä on tapana rukoilla niin rukoilkaa puolestani.

Käyttäjä kärkkäkärkkä kirjoittanut 04.08.2014 klo 17:11

Niin on minunkin elämäni taistelua päivästä päivään. Ja niin mitättömän asian vuoksi kun polvien nivelrikko. Polviini ei voi laitaa tekoniveliä, koska olen bakteerinkantaja. Ja kun minulla on erittäin huono lääkkeidensietokyky niin, kipulääkkeiden käyttö kivunlievittämiseksi on hyvin rajoittunutta. Ja vaikka terveyskeskuslääkäri on nähnyt polvistani otetuissa röntgenkuvalausunnossa asiantuntija lääkärin kirjoittaman, "polvilumpio artoosi", jonka luulisin vihjaavan siihen, että tuollainen tuki saattaisi olla minun polvikipuihini avuksi? Niin terveyskeskuslääkäri on suhtautunut asiaan siten, kun ei olisi ollenkaan huomannut koko asiaa.
Kärsin niin paljon polvikivuista, etten saa nukutuksi, minun on hyvin vaikea esim. kääntyä vuoteessa ollessani kivun vuoksi, en pysty huolehtimaan itsestäni, enkä kodistani.Vaikeaa sepelvaltimotautia sairastava 100% invalidi puolisoni toimii minun omaishoitajanani. En pysty nousemaan ja nykyisin minua käy kotonani kotihoito auttamassa kerran jokaisena arkipäivänä.
Otin ja kirjauduin näille sivustoille toivossa saavani tätä kautta apua, että jos täältä saa kriisiapua niin, nämä sivut on viimeinen toivoni?
Kivun vuoksi en ole pystynyt ulkoilemaan 8 vuoteen, en osallistumaan yhteenkään perhejuhlan tuona aikana, että olen vankina kodissani, ja elämä on tosi tylsää koska toimintakykyä haittaa kivusta johtuva unenpuute ja tietysti ainainen kipu.
Ja hermojani koettelee se tuntemus, kun on kun kivun lievitystä ei ihan tosissaan edes yritettäisi. Ainoa millä kipujani on pyritty lievittämään on kipulääkkeet. Ja masennuslääkkeet. joita minulla on mitä erilaisempia kassikaupalla säilössä todisteena siitä, että olen lääkkeet ostanut ja olen niitä kokeillut, kun joskus on ollut sellainen tuntemus, ette terveyskeskuslääkäri ole uskonut minun hänen määräämiään lääkkeitä edes koittaneen syödä.
Minua loukkaa sanomattomasti kunnallisten lääkärien suhtautuminen minuun. Esim. kun olen pyytänyt lääkäreiltä sitä, että he tutkisivat, onko poskionteloissani tulehdus sellaisess vaiheessa, että tulehdus vaatisi antiboottisen lääkekuurin niin, tuohon kun ei ole suostuttu ja olen pyytänyt saada lähetettä HUS korvapoliklinikalle, jossa minua on synnynnäisen parantumattoman, harvinaisen sairauden vuoksi hoidettu useiden kymmenien vuosien ajan ajoittain niin, tuota pyytämääni lähetettä en ole saanut. Että otan tälläisen lääkärien toiminnan, missä minua potilasta ei pyynnöistä huolimatta tutkita, en haluttomuutena auttaa potilasta vaan, minuun potilaaseen kohdistuvana ilkeytenä. Jota en voi muuta kun ihmetellä, että miksi minulta evätään nämä terveyspalvelut?

Käyttäjä arka kirjoittanut 04.08.2014 klo 20:56

Hei Kärkkäkärkkä!
Sinullakin on tällähetkellä -ja on ollut ilmeisesti jo pitkään- vaikeaa. Kyllä varmaan tuollainen krooninen kipu on raskas taakka kantaa. Taistelet päivästä toiseen kuten minäkin. Onneksi meillä on miehet jotka auttavat meitä. Ikävä että sinulla on huonot kokemukset lääkäreistä. minullakin on yhdestä lääkäristä. Olet varmaan eläkkeellä. Minäkin olen määräaikaisella eläkkeellä. Aika vaan ei tahdo kulua. Ymmärsinkö oikein ettet kykene käymään ulkona ollenkaan? Se on varmaan raskasta. Jotain tekemistä pitää keksiä sitten sisällä. Onneksi on tuo televisio, me miehen kanssa sitä aina aamupäivisin katsellaan kun mie laittaa illalla ohjelmia tallennukseen. Katsotko sinä paljon televisiota? Sitten on lukeminen, minä luen mieluiten hengellisiä kirjoja. Nukutko päiväunia kun yöllä nukut niinhuonosti? Minä nukun joskus ja päivittäin makaan paljon sohvalla vaikka en nukukaan. Miehenikin on kotona, hän on ollut työttömänä jo kuutisen vuotta. Ensi viikolla hän saattaa mennä kyllä auttamaan erästä ihmistä talon maalauksessa. Niin joudunolemaan muutaman päivän yksin. On meillä tytärkin, 16-vuotias. Hänellä alkaa koulu eni viikolla. Kirjoita lisää tänne, minulla on kyllä aikaa vastata.

Käyttäjä sarrukka kirjoittanut 07.08.2014 klo 13:33

Hei
Masennus iski kunnolla. Päivät menneet makoillessa. Yöunet hukassa. Olen
niin väsynyt. Mietin miten jaksan ensiviikolla töihin. Mikään ei kiinnosta. Väkisin
saanut sen verran aikaiseksi että jotain ruokaa laittanut. myös valmisruokia mennyt.
Tänään kävi kotikuntouttaja. Käytiin kuntosalilla. En tiedä miten saisin itseni
irti tästä tyhjyyden tunteesta. Elämässä vain ei mitään minkä vuoksi elää.

Käyttäjä arka kirjoittanut 07.08.2014 klo 17:01

Hei Sarrukka!
Mukava kuulla sinusta pitkästä aikaa, olenkin jo odottanut: Se ei tietenkään ole mukavaa kuulla että olet masentunut. Onko sinun pakko mennä ensi viikolla töihin, ajattelin että jos hakisit sairauslomaa. Tai ehkäpä piristyt töissä. Minuakin vaivaa ahdistus ja masennus koko päivän ajan. Huommenna ajattelin mennä uimaan. Olisi jotain tekemistä. Makaan minäkin paljon päivisin. Ruoka pitää laittaa ja tiskata mutta muuten makoilen paljon. Olen lukenut 12 viikon hartauskirjaa. Lehtiäkin lainasin mutta niissä oli yksi tuskallinen juttu jota en voinut lukea ja jätin koko kasan lukematta. Pitää taas maanantaina palauttaa ne kirjastoautolle. Rukoilen puolestasi Sarrukka, kirjoita tänne lisää kuulumisiasi. Mitä muuten olet pitänyt helteistä? Minulle on ollut liian kuumaa. Oletko muuten käynyt säännöllisesti kuntosalilla?

Käyttäjä sarrukka kirjoittanut 07.08.2014 klo 18:26

Hei arka
Olen itsekin miettinyt sairausloman hakemista. Mut jotenkin tuntuu että ajatellaan
etten viitsi tulla töihin. Olen odottanut psykiatrian polilta soittoa. Aikoivat soittaa
kun lomat loppuu. Ei vain soittoa kuulunut. En vielä ole uskaltanut yksin kunto-
salille. Pitäisi saada jostain rohkeutta. Kiva että sullakin harrastus kun uimassa
käyt. Mulla ei ole uimataitoa eikä täällä ole uimahalliakaan. Turhan lämmintä on
ollut. Nyt odottelen tuleeko ukkosenilma. Jostain syystä pelkään ukkosta. Tilanne
pahentunut viime kesästä. Menen aivan paniikkiin en tiedä missä olisi. Miten sinulla
muuten kesä mennyt? Minulla ihan kotona. Alkaa taas ahdistaa. Tuntuu että tilanne
vain pahenee. Joskus vain tuntuu ettei alan ammattilaiset ota todesta mun kertomusta
Eivät ymmärrä mun tilannetta mikä se on.

Käyttäjä arka kirjoittanut 08.08.2014 klo 09:13

Hei Sarrukka!
Kesä on mennyt kotona ollessa ja sohvalla maatessa. Kotitöitä teen kyllä mutta ei niitä paljon ole. Taidetaan käydä vähän samanlaisia asioita läpi, masentaa ja ahdistaa. En ihmettele vaikket olekaan saanut mentyä yksin kuntosalille, en saisi minäkään. Tänään tosin pitäisti mennä uimahallille, saa nähdä sitten tuleeko mentyä. Tuntuu niin turhalle koko asia. Onko sinulla muuten minkälainen lääkitys? Minulla on vanlaflaxiini, mirtatsapiini ja risperdal.Eivät juuri auta. Oxaminia haluaisin mutta pitää vielä odottaa. Minulla on paljon IM-ajatuksia. Onneksi olen saanut öisin nukuttua. Oletko sinä heräillyt yöllä?

Käyttäjä sarrukka kirjoittanut 08.08.2014 klo 11:53

Hei arka
Minulla on lyrica kahta vahvuutta,moclobemid,Xanor. Yöksi ketipinor ja opamox
tarvittaessa. Propral verenpaineeseen ja sydämen tykyttelyyn.En tiedä onko
lääkkeistä paljoa apua. Ei ainakaan ketipinorista ja opamoxista. Nukun tosi huonosti.
Illalla en saa unta. Heräilen useasti yöllä. Aamut tosi vaikeita. Haluaisin jäädä vain
peiton alle koko päiväksi. Olisi kiva nousta aamusta vaikka 7aikaan . Ei onnistu.
Työviikoilla pakko herätä aikaisin. En tiedä miten oppisi nauttimaan elämän pienistä
hyvistä asioista. olen yrittänyt mutta turhaan. Tavallaan kesä mennyt hukkaan
Mikä asia sinulla pitäisi olla toisin elämässä?Mietin vain kun sinulla itsemurha ajatuksia
Vaikuttaako ettet suorittanut koulua loppuun vai se että olet eläkkeellä? Minä
lainasin Ben Furmanin kirjan Perhosia vatsassa. Käsittelee näitä mieliala asioita
En vielä lukenut kuin muutaman sivun. Rukoilen puolestasi. Voimia sinulle.

Käyttäjä arka kirjoittanut 08.08.2014 klo 19:32

Hei Sarrukka!
Mukava kun kirjoitit niin pian.
Minun elämässäni pitäisi olla toisin se että olisin valmistunut sairaanhoitajaksi. Se ettei niin käyynyt aiheuttaa kaikki oireeni. Eläkkeellekään en tahdo sopeutua vaikkei minusta nykykunnossa töihin ole.
Eikö opamox auta sinua? Minulle se tehosi hyvin. Ikävää kun yösi ovat mitä ovat. Toivottavasti saisit ensi yönä nukuttua.Kiitos että rukoilet puolestani, minäkin rukoilen sinun puolesta.Toivottavasti saat hyvin levättyä viikonloppuna jos pitää maanantaina mennä töihin. Kuinka usein kotikuntouttaja käy luonasi? Minun tukihenkilöni on lomalla, hänellä on sijainen joka soitti viimeviikolla ja sanoi soittavansa maanantaina eikä sitten soittanutkaan koko viikolla. Että sellainen tapaus.

Käyttäjä arka kirjoittanut 10.08.2014 klo 09:22

Hei Sarrukka ja kaikki muut!
Nyt on todella vaikeaa. Ahdistelee. En saanut yöllä nukuttua kuin kolme tuntia. Elämänhalua ei ole. Kirjoitelkaa tänne pliis!

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 10.08.2014 klo 15:25

Arka,

Ikävää, että sinulla on ahdistunut olo. Voit tehdä ilmoituksen siitä, että tukihenkilö ei soittanut sinulle ja laiminlöi tehtävänsä näin. Opamox on hyvin mieto bentso, eikä kovin tehokas. Minulla se vain lisäsi jonkin ajan käytön päästä ahdistusta ja teki väsyneen olon, sekä lisäsi ruokahalua. En kokenut sitä toimivaksi. Temesta oli erittäin hyvä, paitsi sitten pitkässä käytössä kun jäin siihen koukkuun ja tehot menivät. Kohtuudella käytettynä mielestäni paras rauhoittava. Poistaa ahdistuksen tehokkaasti, mutta ei tee tökkyräiseksi. Illalla otettuna yötä vasten antaa rauhallista unta ym. Mielestäni parempi, kuin Diapam. Toki temesta on melko voimakas rauhoittava ja tekee myös voimakkaan riippuvuuden (kuten esim. Xanor) mutta kuten sanoin kohtuukäytöllä erittäin hyvä rauhoittava lääke.

Huono nukkuminen vaikuttaa olotilaan välittömästi sen olen huomannut. Se on melkein pahin masennuksen aiheuttaja, kun on huonosta nukkumisesta väsynyt. Silloin helposti tuntuu siltä, että maailma romahtaa niskaan.

Älä loukkaannu tästä, mutta onkohan varmaa, että lääkityksesi on sinulle sopiva ja auttava? Mietin vain, että koska sinulla ahdistus tuntuu olevan aika lailla jatkuvaa ja tasaista niin jokuhan siinä mättää jos kuitenkin on lääkitys eikä se vie sitä ahdistusta. Yksi ainakin, joka pidempään käytettynä aiheuttaa, voimistaa ja ylläpitää ahdistusta, itsetuhoisia ajatuksia ja ties mitä on juuri rauhoittavat lääkkeet. Masennuslääkkeistä minulla ei ole paljoa kokemuksia, mutta luulisin, että saattaa olla samanlaista vaikutusta jos lääkitys ei ole sopiva. Itselläni Temesta (päivittäisessä käytössä) selvästi alkoi korostamaan huonoja mielialoja ja olen tyytyväinen, että pääsin siitä eroon. Sen jälkeen pikkuhiljaa maailma on alkanut näyttämään paremmalle paikalle. Toki minulla toipumiseen liittyy paljon muutakin, mutta tuo rauhoittavien päivittäinen tankkaaminen oli yksi negatiivinen tekijä. Vieroittautuminen on melko vaikeaa ja pienen helvetin siinä joutuu kulkemaan läpi, mutta kun on siitä päässyt ei halua enään koskea ko. lääkkeisiin. No, koska en ole mikään lääkäri, enkä asiantuntija niin en innosta ketään ilman vakaata harkintaa ja lääkärin mielipidettä lopettamaan lääkiyksiä, mutta haluan vain kertoa oman kokemukseni asiasta.

Toivottavasti pääset voimakkaasta ahdistuksesta yli, se on niin inhottava tunne. Oletko terapiassa käsitellyt tuota ilmiselvää traumaa siitä, että et valmistunut sairaanhoitajaksi? Tiedätkö, minustakin piti tulla sairaanhoitaja, mutta niin ei käynyt. Minua asia ei ole voimakkaasti ahdistanut, mutta mielessä se on toisinaan ja nyt "leikin" sairaanhoitajaa hoitamalla miestäni ja neuvomalla läheisiäni terveysasioissa🙂 Varmaan kuulostaa typerälle, heh.

☺️❤️

Käyttäjä sarrukka kirjoittanut 10.08.2014 klo 16:04

Hei arka
Miten jakselet? Auttaisiko sinulle vaikka lenkillä käynti tai joku mielekäs tekeminen.
Olen huono antamaan neuvoja. Ahdistus ei mukava seuralainen sen tiedän.Minulla
käy kotikuntouttaja kerran viikossa. Ensi viikolla käydään kävelyllä. Niin tuo ahdistaa
Yritän ainakin mennä töihin. Ei voi mitään ajatuskin ahdistaa. .

Käyttäjä arka kirjoittanut 10.08.2014 klo 16:34

Hei Sarrukka!
Liikunnalla tosiaan pitäisi olla vaikutuksia mielialaan. En oikein jaksa mennä lenkille mutta huomenna ajattelin mennä uimahalliin. Jos saan sossusta bussilipun voisin käydä siellä joka arkipäivä. Jos se helpottaisi ahdistusta. Oletko tyytyväinen kotikuntoutukseen? Onko sinulla säännöllinen päivätyö vai teetkö vuorotyötä? Kiitos kun kirjoitit odotan aina oletko kirjoittanut. Minulla on taas paljon IM-ajatuksia. Ja on vaikea rauhoittua paikalleen. Tänään olen käynyt kaupassa, huuhdellut saunan ja kylpyhuoneen lattian ja ruoka pitäisi vielä laittaa. Nukuin viime yönä kolme tuntia. Nyt päivällä pystyin rauhoittumaan tunniksi makaamaan sohvalle, en kuitenkaan nukkunut. Mies pelaa pleikkaa, jääkiekkopeliä. Se on hänelle hyvä ajankulu.