Hei
Olen käynyt melkein joka päivä täällä lukemassa kirjoituksia. En vain ole jaksanut
kirjoittaa. Niin tyhjä ahdistunut olo. Mullakin unettomuus ollut vuosia kaverina.
Lääkkeet eivät auta. Siksi käit sitä on jatkuvasti väsynyt. Ei jaksaisi mitään. Kämppä
on kuin pommin jäljiltä. En edes muista milloin olen siivonnut kunnolla. Eilen sain
pakotettua itseni suihkuun. Sauna olisi ollut kiva ei jaksanut lämmittää.
Onneksi työviikko ohi. Vaati voimia hoitaa työnsä
Onneksi tuli kesä kunnolla. Ihanan lämmintä. Pitäisi osata nauttia kesästä se kuitenkin
niin lyhyt.

.

Hei Sarrukka!
Kiitos kun jaksoit laittaa viestiä!
Yritä siivota kotiasi pikkuhiljaa, vähän kerrallaan. Minäkään en jaksa paljoa kerralla tehdä mutta jokseenkin siistinä olen saanut kodin pysymään. Ai sinäkin kärsit unettomuudesta. Ne yöt on pitkiä kunpitää valvoa. Olet kuitenkin ollut sisukas kun olet jaksanut töissäkin käydä. Olisipa minullakin työpaikka. Kohta lähdemme miehen kanssa kauppaa. Bussilla pitää mennä, tässä ei ole kauppoja lähellä. Tytär on kesätöissä päivystyspolilla.Sillä on mennyt siellä kai ihan hyvin.

Hei!
Vaikea päivä, paljon itsemurha-ajatuksia. Aamupäivä katsottiin tallennuksia ja tiskattiin. Kävin suihkussa. Nyt taas pitäisi saada aikaa kulumaan, täyytyy yrittää lukea. Pakkoajatuksia on paljon, pitää rukoilla. Luen muuten David Pawsonin kirjaa "Jeesuksen paluu". Ne jotka seuraa TV seiskaa tietää kyllä Pawsonin. Se mies kyllä tuntee raamatun. Kirjassa sanotaan että raamatun ennustuksista on jo toteutunut 80% ja loppu on sitten vasta tulossa. Jos et jaksa lukea ilmestyskirjaa niin lue tämä Pawsonin kirja.

Hei Arka!

Olen kyllä lueskellut, mutta en ole kirjoitellut.

Ikävä, että sinun im-ajatukset jatkuvat. Mietin, että minulla im-ajatukset ovat ratkaisevasti rauenneet sillä, kun olen pienien asioiden kautta saanut hieman parempaa itsetuntoa ja huomannut, että minullakin voi olla vielä tekoa tässä maailmassa. Etten ole vain turhake, kuten pitkään ajattelin.

Siis pienet asiat (voihan ne tietty olla suuriakin jos ne vie itsetuhoajatukset pois) kuten muutaman kilon painonpudotus ja määrätietoisesti itsensä aktivoiminen (vaikka alkuun ei ana huvittanutkaan) tarkoittaen tietysti kotitöiden tekemistä (mitä sinä kyllä teetkin), pieniä harrastuksia, kotoa liikenteeseen lähtemistä, itsestään huolehtimista..ensin tämä kaikki on ollut vaikeaa, mutta kun olen niitä sitkeästi toteuttanut niin ne ovat alkaneet luistamaan rutiinilla ja samalla on itsetuhoajatukset menneet pois ja itsevarmuutta tullut siitä, että voi selvitä elämän arjesta.

Ehkä sinullakin perusajatus on, että tunnet itsesi epäonnistuneeksi, kun et ole töissä (näin olen käsittänyt). Onhan se tietysti vaikeaa, kuten meillä kaikilla on omat vaikealle tuntuvat asiat. Mutta varmasti ajan kanssa voit joku päivä alkaa hyväksymään sen asian, että asia meni nyt niin, että olet eläkkeellä, mutta tietysti sinun pitäisi löytää mielekästä tekemistä päiviin. Luulen, että ilman tekemistä (josta siis itse pidät) ei tervehtymistä tapahdu.

Me kaikki tarvitsemme tunteen, että olemme hyviä jossain ja tarvitsemme onnistumisen ja hyväksymisen kokemuksia, joilla voimme rakentaa parempaa itsetuntoa. Se mistä näitä kokemuksia saisi selviää kait vain kokeilemalla.

Minä olen huomannut, että pienetkin rohkaisevat kommentit ja positiiviset palautteet esim. lähimmäisiltä kantavat pitkästi eteenpäin. Täytyy myös itse uskaltaa avata suunsa ja asettaa itsensä haavoittuvaiseksi eli kertoa tuntemuksistaan (minulle ainakin aika hankalaa) jotta lähimmäiset voivat reagoida niihin.

No joo. Nämä ovat tällaisia ajatuksia. Kaikkihan me joudutaan kulkemaan oma tiemme omien ristiemme kanssa.

Toivon sinulle voimia ja ideoita siihen, mitkä voisivat olla sinun voimavaroja ja hyvää kesänjatkoa🙂🌻🙂👍

Hei!
Taas koko päivä edessä ja olo on paha. Paljon IM-ajatuksia. Voi että minä kuitenkin rakastan tätä perhettäni paljon. Vaikka meillä on taloudellisesti tiukkaa rakkautta on riittänyt. Voi kun jaksaisin elää. Eilen tuli Rukousystävät-lehti postista.Siinä oli mies joka oli kärsinyt masennuksesta ja hän sanoi että pitää olla kärsivällinen. Rukoilen usein Jeesusta,lyhyitä rukouksia. Nyt en ole vähään aikaan laittanut esirukouspyyntöä. Jos joku joka tätä lukee voisi rukoilla puolestani.

Minulla on Raamatusta kirjoitettuja rohkaisu lauseita ympäri huushollia, yöpöydällä, jääkaapissa, tietokeen lähellä yms. Kun niitä luen pysyn oikealla raiteella. joku voisi jotain ilkeää sanoakin siihen, mutta kun on jo se kokemu,s että usko Jumalaan ja jatkuva henkinen yhtyes vaikka tuollaisen pienen lauseen muodossa ovat tuoneet elämääni hyvän muutoksen, niin uskon, että on ihan oikein lukea hyviä tekstejä ja kuunnella iloisia lauluja. Joskus käyn kirkossa.
Sinulle Arka ja muutkin, neuvoisin ettette kuuntelisi liian "surullista" hengellistä musiikkia tai katsele telkkarista näitä "ennustuksia" ja muita "hömppä"-uskontojen kiihotuksia. ikävä kyllä en usko kaikkeen mitä tv7:lta tulee, en edes uskalla katsoa, enkä kuunnella, en oikeastaan enää mitään, kun sieltä tulee niin paljon sellaista mikä minun herkän mielen saa ihan sekaisin. Voi olla että siellä on asiallistakin ym. mutta kun olen herkkä niin voin pahoin, alan pelkäämään ja masennun. En näitä ihmeparantajia uskalla kuunnella enkä katsoa. Ja moni ihmeparantaja on mielestäni kyseenalainen. Voin paljon paremmin nyt kun en enää mene kaikkeen hengellisyyteen mukaan mihin ennen menin. Ehkä menin ääripäästä ääripäähän ja nyt olen siinä tasaisessa keskivaiheessa.
Rukoilen Arka puolestasi, niinkuin nyt tässä monen muunkin puolesta. Itsenikin. Tarvitsemme joka hetki apua ja ohjausta. olen viime aikoina mennyt polvilleen usein ja ristinyt kädet ja ihan oikeasti pyytänyt ohjausta tilanteessa jossa olen ollut. Ajatukset jotka ovat kiusanneet ovat jättäneet minut rauhaan. Koska sieltä ajatuksista se kaikki lähtee. En saa itseäni solvata enkä moittia, en saa antaa masennuksen vallata enkä antaa pelolle valtaa. Pelko luo kaikenlaisia mielikuvia jotka eivät ole edes totta.
Totta on se että elän ja saan elää. Saan nauttia Luojan luonnosta, mikä ainakin vielä on ilmaista.
Nukun välillä huonosti, mutten enää valvo niinkuin vuosia sitten, joten sekin on välivaihe elämässä, voit Arka huoleti olla, nukut sitten joskus paremmin, usko pois.
Päivä kerrallaan eteenpäin!

Arka ja Salainen🙂🌻

Minä tästä sivusta kommentoin, että minulla on tapana varsinkin epätoivoisen olon iskiessä päälle mennä vuoteeseen selälleni rauhoittumaan ja silloin rukoilen ja pyydän suoraan johdatusta ja ohjausta ylhäältä. Mielestäni olen sitä myös aina saanut, jossain muodossa. Minusta tuntuu, että kun nöyrästi pyytää niin saa ja sitten täytyy myös muistaa kiittää siitä saamastaan avusta. Minä lähetän kiitokseni yläkerralle useinkin, mutta vielä useamminkin sen voisi tehdä🙂

Usein kysyn asioita mielessäni ja saan aivan selviä vastauksia ihan samantien. Se vahvistaa omia ajatuksiani ja elämäni suuntaa. Täytyy uskoa vahvasti ja olla avoin, kiitollinen ja kärsivällinen.

Toivon sinulle Arka im-ajatuksista vapaita päiviä ja sinulle Salainen muuten kaikkea hyvää!

Hei Salainen55!
Kiitos kun kirjoitit noin pitkään ja kerroit miten Jumala on sinua auttanut ja kerroit että rukoilet ihan polvirukouksia sinne Jumalan puoleen. Ja ennenkaikkea kiitos kun sanoit rukoilevasi puolestani. Minua ovat koko päivän piinanneet pakkoajatukset, raskasta on ollut ja IM-ajatuksia paljon. Muuta emme miehen kanssa tekemistä keksineet kuin katsoimme televisiosta tallennuksia. Tytär on töissä ja töitten jälkeen kaverilla. Nyt kai pitäisi pystyä lueskelemaan kun mies katsoo Stargatea. Rakas Jeesus auta minua ja anna pakkoajatusten ja katumisen vähentyä. Pidä minut lähellä Jeesus!
Salainen kirjoita niin usein kuin jaksat koska siitä on minulle apua. Kiitos!

Yritän kirjoittaa kun ehdin, mutta toivon kovasti ettet turvaudu liikaa minun kirjoituksiin, koska olen vain erehtyväinen ihminen, en Jumala. Ihan oikeasti turvaudu Jumalaan niin pettymykset ovat vähemmällä. Usko mitä Jumlaa sulle suo, että se on just sitä mitä sinulle on parasta, mitä jaksat ja kestät.
sain itse ainakin apua siitä, kun viimeinkin myönsin etten ole tarpeeksi vahva ja kestävä menemään työ-elämään täysillä. Oli vain pakko myöntää ettei asiani kuitenkaan ole huonosti. On ruokaa, katto pään päällä ja suht koht terveyttäkin, jalat toimii ja kädet, osaan puhua ja kirjoittaa, siten aloin jopa hävetä sitä että valitan etten muka voi hyvin että jotain puuttuu, että minulle pitäisi jotain vielä olla lisää....
Suurin syntini taitaa ollakin tyytymättömyys.
Muistin minäkin sen kun oli oikein paha olo ollut jo kauan ja en tiennyt miten selviän, niin menin myös seljälleen, tosin lattialle, ja sanoin ääneen että no niin nyt antaa tulla kaikki mitä on tullakseen, makaan tässä ja odotan mitä tapahtuu. Odotin, eikä mitään tapahtunut. Se oli ihmeellinen kokemus. Olin niin sykkyrällä sielua myöten omien ajatusteni kanssa ja pelon valtaamana. Tein sitten usein sitä silloin, menin tosiaan selälleen maata ja olin vain, en estänyt mitäään. Kait se oli jotain meditointia. Tuosta ajasta onkin aikaa, kiitos kun kerroit tuon niin itsekin muistin taas miten saa itsensä tsekattua "tervejärkisemmäksi" pois omien ajatusten ahdistuksesta, tulevaisuuden pelosta yms.
Nauttikaa tästä päivästä, tästä hetkestä ja siitä tosiaan kannattaa kiittää.
Edellisessä kirjoitin näistä tv7:n lähetyksistä, ehkä liian kriittisesti, mitäpä minä olen ketään ohjaamaan, jokainen katsokoon mitä haluaa, vastuuhan on jokaisella itsellään miten elämänsä haluaa elää. Se vain oli oma kokemus, en kestä kaikkea. kirkossa käynti rauhoittaa minua ja joskus jossain hengellisessä tilaisuudessa, sekä aamu ja iltahartaudetkin radiosta saavat mielen tasaantumaan.
kaikkea hyvää jokaiselle ja aurinko paistaa niin hyville kuin pahoille tänään taas, joten siitä nauttimaan.

Hei Autiotalon Kuunvalo!
On mukava kun käyyt täällä ketjussani ja kirjoitat. Minä pidän sinua jonkinlaisena esikuvanani kun sinullakin on ollut IM-ajatuksia ja olet niistä selvinnyt. Luen ketjuasi joka päivä ja huomaan että elämässäsi tapahtuu paljon hyviä asioita joista voit nauttia. Itselläni on paljon pakkoajatuksia jotka kaikki liittyy siihen kun en valmistunut sairaanhoitajaksi. Pakkoajatuksissa ajattelen millaista elämä voisi olla jos olisin valmistunut. Suurta tuskaa koen aina ajatellessani näitä ja haluaisin niin kovasti vapautua näistä ajatuksista.Ne ovat päällä silloinkin kun luen tai katson telkkaria. Silloin joudun keskeyttämään mitä olen tekemässä ja levottomuus ajaa minut ylös sohvalta, kävelen keittiöön, juon vähän mehua, käyn vessassa, menen tupakalle. Mieheni huusi minulle eilen siitä että poltan niin paljon tupakkaa ja etten huolehdi itsestäni paremmin. Minulla on niin harras kuolemantoive ja olen usein pyytänt Jeesusta ottamaan minut luokseen. Paljon käyn täällä tukinetissä ja katson olenko saanut viestejä. Kiitos AK kun kirjoitit, tee niin toistekin saan siitä apua.

Hei
tänään vapaata. Sain matot pestyä. Tänään pesin lattiat sain puhtaat matot
lattioille. Siihen mun siivousinto lopahtikin. Olen miettinyt onko mullakkin
pakkoajatuksia. Menneisyyden virheet jatkuvasti mielessä. Ne ei anna rauhaa
hetkeksikään. Yrittänyt ajatella asioiden hyviä puolia. Joskus onnistun useimmiten en.
Pitäisi aika saada jotenkin kulumaan. Ruokaa pitäisi tehdä kun jaksaisi. Pitää
yrittää tämäkin päivä saada kulumaan. Rukoilen voimia että jaksaisin.Tuntuu että
ahdistus ja uupumus valtaa mielen.

Arka,

Kuulosti kauniille, kun sanoit, että olen tavallaan esikuvasi koska minullakin ollut IM-ajatuksia ja niistä selvinnyt. Kiitos, kun sanoit niin. Tuli hyvä mieli, että jollekin voisin olla jopa esikuva🙂 Ymmärrän kyllä mitä tarkoitit.

Minusta kuvioni meni niin, että ensin tuli se sairastumisen kriisi ja siihen jouduin syömään rauhoittavia, että kestin sen..myöhemmin pitkä-aikainen stressi ja ahdistus kääntyi masennukseksi, joka muuttui vakavaksi ja halusin tappaa itseni. Tämä kärjistyi niin, että jouduin sinne osastolle viime syksynä. Silloin suostuin ottamaan pienen annoksen masennuslääkettä ja sain (ehkä) sen avulla katkaistua sen itsemurha-ajatuksen. Samaan aikaan koko ajan olin rauhoittavia vähentänyt/vieroittautunut niistä ja se oli vaikeaa ja toi osaltaan henkisiä/fyysisiä oireita. Kun tilanne alkoi pikkuhiljaa paranemaan lopetin masennuslääkkeen 2 ja puol kuukauden jälkeen. Rauhoittavan olin saanut minimiin. Tämä siis tänä keväänä. Tällä hetkellä ei IM-ajatuksia, eikä lääkityksiä. Ei erityisemmin ahdista, ei masenna, neutraali tilanne siis.

Mietin miten tähän on tultu..? Lääkkeet auttoivat vaikeimman yli, mutta yli kaiken on vienyt oma vakaa tahto ja tahdonvoima ja päätös: en tapa itseäni. Kärsivällisyys kait myös. Vaikeaa on ollut, mutta olen aina vaikeimmalla hetkellä luottanut, että parempi päivä vielä tulee. Olen myös välissä pakottanut itseni tekemään asioita ja "ylittämään rajojani", jotta saisin kehittymisen kokemuksia ja ne ovat olleet ensin aina tosi pieniä. Vaikeimmalla hetkellä vaikka kaupassa käyminen oli suoritus, joka vei voimat, mutta silti..olin käynyt siellä kaupassa ja sitten annoin itselleni luvan levätä jne. Eli vaadin ja vaatimisen jälkeen annoin luvan levätä. Näin vaikeimman yli. Pikku hiljaa tilanteen parannuttua ei tarvitse enää vaatia ja antaa lepoa vaan nämä asiat käyvät itsestään´, kuten normaalissa tilanteessa.

Minua auttavia asioita ovat olleet: ehdottomasti puolisoni (sinullakin on rakastava puoliso ja vielä tytär, minulla ei ole lapsia) vakaa usko siihen, että aina tulee parempi päivä, määrätietoisesti itsestään huolehtiminen (vaikka tuntuisi aivan turhalle, mutta pitkässä juoksussa nostaa itsetuntoa) eli terveellinen ruokavalio, ylipainon pudotus, hygienia, omien hyvien puolien korostaminen (helpompaa sitten kun on jo vähän laihtunut), kärsivällisesti itsensä ensin pakottaminen tekemään asioita ja sen jälkeen levähtäminen, myöhemmin alkaa sujua luonnostaan, silloin tällöin jokin liikunnallinen juttu, vaikka kuinka pieni, kotoa liikkeelle lähteminen (vaikka se ensin onkin ahdistavaa ja turhauttavaa) jokin sellainen harrastus/tekeminen, josta oikeasti tykkää.

Ehkä kuitenkin tärkein ohje minulla on ollut, että silloin kun on tuntunut kaikista kauheimmalle, enkä ole pystynyt tekemään mitään (edes pakottamalla) niin silloin olen vain tuumannut, että: "jaahas, tänään on tällainen päivä" ja olen antanut itseni vain maata vaikka koko päivän ja päättänyt, että lepään ja teen seuraavana päivänä. En ole siis tehnyt yhtään mitään. Ei sitä lopulta jaksa niin kauaa maata mitään tekemättä ja sieltä sängystä sitten nousee🙂 Yleensäkin olen hyvin herkästi kuulostellut mieltäni ja kysynyt itseltäni, että mitä haluan juuri tänään tehdä? Jos olen halunnut siivota olen siivonnut, jos olen halunnut ottaa kameran ja mennä hautausmaalle kävelemään, olen mennyt. Jos en ole halunnut tehdä mitään, en ole tehnyt. Tietysti pakolliset virka-asiat on hoidettava oli kunto mikä hyvänsä, mutta kaikki vapaa-ehtoinen toiminta..

Missä asioissa olet hyvä? Jokainen on jossain hyvä. Sinun olisi varmaan tarpeellista saada kokemusta, että olet hyvä ja hyödyllinen jossain niin, että voisit pikkuhiljaa vähentää sen työasian pakonomaista ajattelua (en tarkoita olla tyly, mutta itselläkin taipumusta asioiden pakonomaiseen miettimiseen..) Eikähän se ole mikään pakko sanoa kellekään, että olet eläkkeellä jos se tuntuu vastenmieliselle, en minäkään sano kellekään, että olen kuntoutustuella vaan sanon milloin mitäkin, ei kenenkään tarvitse tietää asioitani niin tarkkaan.. Sanot vaan pokkana, että olet sairaanhoitaja ja tällä hetkellä (jollain) lomalla tai vapaalla tai opiskelet välillä jotain muuta..no joo, saattaa kuulostaa hölmölle, mutta tulipahan vain mieleen. Minä olen ollut yksityisyrittäjä joskus vuosia sitten ja saatan vieläkin jossain sanoa olevani yrittäjä ja tällä hetkellä lomalla kyseisestä hommasta tms. Minusta se on vain itseni suojelemista.

Kirjoittele mitä ajattelet näistä, sitten kun ehdit/jaksat.

Kaikkea hyvää sinulle🙂🌻🙂👍

Hei sarrukka ja AK!
Sarrukka, meillä taitaa olla sama ongelma että aika ei oikein tahdo kulua kun on vaikea keksiä mitään tekemistä. Sinä tosin olet sisukkaasti pessyt matot ja saat nyt levätä ja nauttia puhtaista matoista. Laitatko joka päivä itsellesi lämpimän ruuan? Onko sinunvaikea joskus keksiä mitä laittaisi ruuaksi.Minulle se on vaikeaa kun en ole kovin monipuolinen ruuanlaittaja, paljon teen jauhelihasta ja sitten broilerinsuikaleista. Tytär on nyt mökkireissulla ystäviensä kanssa, lähti eilen ja tulee sunnuntaina. Täytyy toivoa että on hyvät ilmat. Voimia Sinulle Sarrukka ja siunausta päivääsi.
AK, kiitos kun kirjoitit ja kerroit selviytymiskeinoistasi. Minulla tahtoo olle ongelmana se etten saa levättyä kun mielesä on aina ne samat raskaat ajatukset ja on vaikea olla aloillaan, tulee joninverran käveltyä edestakaisin ikäänkuin joku häkkieläin. Yritän tehdä jotain noista sanomistasi asioista, ainakin kolmen viikon päästä kun uimahalli avautuu. Jos uiminen vaikka auttaisi ja vähän rentouttaisi. Saisin ehkä sillä keinoin vähän tätä ylipaihoakin pois vaikka jollain tasolla se tuntuu yhdentekevältä. En tapaa juuri ihmisiä niin minun ei ole tarvinnut miettiä mitä sanon heille tilanteestani. Sain pssykologilta muuten palautteen kognitiivisista testeistä. Kognitiiviset kykyni ovat hyvää keskitasoa joten sen puolesta en eläkettä tarvitse. Mutta mielialaongelmat ja ahdistuneisuus huoioiden eläke jatkuu siis ensi vuoden toukokuuhun ja sitten on jatko harkittava uudelleen. Saanko kysyä AK mihin asti sinun kuntoutustukesi kestää? Oletko jäämässä kokonaan eläkkeelle vai ajatteletko jotain muut? Jos muistan oikein olet kyllä kirjoittanut että et tule olemaan enää työelämässä. Kiitos että kirjoitit, yritä noudattaa hyviä neuvojasi.

Hei
En laita joka päivä ruokaa. Käytän myös valmisruokia. Minulla myös vaikeuksia
keksiä mitä laittaisi. Itselle niin turhauttavaa laittaa ruokaa. Pitkän harkinnan jälkeen
sain laitettua saunan päälle ja saunattua. Miks tuo pesulla käynti on niin vaikeata.
Ei millään huvittaisi. Kävin torstaina kotikuntouttajan kanssa kuntosalilla.Oli ihan
mukavaa. Mietin vain miten saisin yksin aikaiseksi siellä käydä. Minulta varmaan
joku 1,5km matkaa. Mulle tulee kesäloman ajaksi joku opiskelija kaveriksi. Toivottavasti
tulemme hyvin juttuun. Työasiat taas mielessä. Pelottaa ajatus töihin lähdöstä.

Hei Sarrukka!
Toivottavasti saat siitä opiskelijasta hyvän kuntosalikaverin itsellesi. Minullekin tulee tukihenkilö huommenna puoli yhdeksän. Mennään kai rannalle. Onko sinulla niin että kaksi viikkoa on töitä ja kaksi vapaata. Minullakin pitäisi olla työpaikka, aika ei kulu muuten ja IM-ajatuksia on paljon. Olen kyllä netistä katsellut mutta ei ole ollut sopivaa. Minäkin muuten käytän aika paljon eineksiä, valmiita laatikoita yms. nksinkertaisesti keksi tarpeeksi ruokia joita voisin itse laittaa. Ttär on tulossa tänään mökkireissulta kotiin. Voimia sinulle Sarrukka ja siunausta.