Hei. Etsikää käsiinne kirja-sarja" Elämälle kyllä-toipumis opas". Nyt on menossa askeleita katkeruudesta toipumiseen.
Ensin ajattelin etten kyllä lue niitä kirjoja, mutta ne tuli minulle ikäänkuin vahingossa ja niinpä uskoin siihen ettei ne turhaan tulleet. Jo se kun lukee niitä panee ajatukset hyrräämään. Ei tarvitse edes miettiä mitään, eikä tehdä, alitajunta näköjään tekee hommat. yhtäkkiä näkeekin asiat ihan eri tavalla, vähemmän jäykästi ja vähemmän yksiviivaisesti. Tulee ikäänkuin särö siihen entiseen ajatteluun asioista, omista mokista ja tekemisistä.
Ja nyt on varmuus edelleen että olen oikealla tiellä.
Sinulle joka luet tätä, toivotaan että joku apua hakeva lukee, on olemassa toivoa ja parempaa elämää, jos vain uskallat etsiä uutta ja ihan erilaista mitä olet nyt tekemässä ja ajattelemassa. Et menetä mitään jos kokeilet!
Ei ole kenellekään hyväksi istua television edessä koko päivä, mutta jos valitsee sen niin siitä on seurauksia joista on otettava vastuu. Puhun ja kirjoitan nyt paljon siitä että ihmisellä on itsellä vastuu omasta elämästä. Ei pillereillä, ei lääkärillä eikä kellään muulla kuin itsellä. Niin kurjalta kuin se kuulostaakin, niin vain jos itse alkaa jotain etsimään niin löytää ja saa avun.
"kannettu vesi ei kaivossa pysy" on totta, vain jos ihminen itse haluaa apua sitä myös saa. Sitä on joka paikassa kun vain haluaa hakea ja uskoo ja tottelee sitten mitä sieltä avun lähteeltä kerrotaan. Turhaa on apua hakea jos ei suostu mitään muuttamaan tai tekemään mitä ehdotetaan. Tämän sanon siksi, että olen yrittänyt auttaa erästä läheistä ja huomannut sen turhaksi, kun ei hän ole kiinnostunut muusta kuin että valittaa vain miten elämä on kohdellut häntä nurjasti. minua ihan suututtaa, kun hänellä on kaikki loppujen lopuksi ihan hyvin, eikä hänellä ole sellaisia ongelmia kuin joillain, mutta se onkin kätevä huomata, että ei mielensairaus katso kehen se iskee.
yritän kannustaa muitakin hakemaan oikeasti apua, pelkkä tänne kirjoittaminen ei auta jos tee jotain itsensä hyväksi. lähde vaikka lenkille joka päivä, niin kuukauden päästä voikin olla jo mieli hivenen valoisampi. tai jos vaikka käy vieraisilla joka viikko jonkun luona jolla on asiat myös huonosti ja yrittää auttaa häntä. tai soittaa tai kirjoittaa.
Auttamalla muita saa itsekin apua.