Arka,

Minun piti ostaa vaaleanpunaista Pommacia, jota oli nyt vapuksi tehty, mutta unohdin koko asian🙂 No, juon PepsiMaxia. Kuulostaa hyvälle, että sinulla on simaa. Minulla on serpentiiniä. Taidan heittää sitä miehen kaulaan. Koristelen hänet vappuisen näköiseksi🙂

🙂👍

Tsemppiä, Arka! Ja hyvää vappua! Omani menee yksinäisyydessä, tuskin puhun sanaakaan...

Kiitos viestistä Emily000! Hyvää vappua Sinullekin!

Aikahan se on joka mielen parantaa! Ei siinä auta hokkuspokkus temput, ainkaan minulla. ja näin jälkikäteen huomaankin miten asita ovta muuttuneet ihan itsekseen.
Nuorena ja aikuisenkin elin alkoholistisessa ja rämäpäisessä ympäritsössä, alistuin siihen, en pyrkinyt kovin hanakasti siitä pois. En tiennyt keinoja. Kun sitten ihmeen ansiosta pääsin pois niistä piireistä ja aloin opetella erilaista elämää olin n.40v. oli tosi vaikeaa irtaantua entisestä elämästä. Häpeä oli kova, kun häpesin itseäni ja sitä miten olin antanut itseäni kohdella, miten olin itse itseäni kohdellut. Mutten ollut muuta oppinut kuin alistumisen, kapinoinnin ja muuta yhtä epätervettä käytöstä.
Oikeastaan aloin kirjoittaa tänne sellaisesta asiasta kuin häpeä itsestä. olen hävennyt itseäni ja omia ratkaisuja tai elämääni, hävennyt kaikkea mitä olen, koska olin kokenut etten ole tarpeeksi hyvä enkä arvokas.
Paraneminen näyttää minun kohdalla menevän niinpäin, että ensin olen antanut anteeksi muille ihmisille, varsinkin vanhemmilleni, etteivät he osanneet eivätkä tienneet mitä tekivät, he vain yrittivät parhaansa, elää itsekin jotenkin elämäänsä parhain päin. Nyt sitten vasta tulee tämä häpeän tunteminen oikeasti itsessäni. nyt vasta tunnen millaista on häpeä. Olen siitä lukenut, kirjoittanut ja puhunut, mutten tainnut oikein sitä kuitenkaan tajuta. ja tunnen myös sen että kuinka se on väärin minua kohtaan että häpeän itseäni. Häpeän monessa asiassa, enkä millään ole tajunnut että ei oikeasti olis tarvinnut edes hävetä, että jonkun muun pitää hävetä ei minun. Lapsuuden sisarusparvi on yksi heikko kohta minulle, otan häpeän aina kontolleni, vaikka muiden pitäisi hävetä omaa käytöstä niin siinä käy niin että minä häpeän ja muut ovat "rinta rottingilla". Samoin lasteni käytös, otan häpeät niskoilleni ja olen ahdistunut siitä. samoin monessa muussa asiassa otan häpeän itseeni, vaikken ole mitään oikeasti väärää tehnytkään.
niinkuin, miksi hävetä jos jää eläkkeelle aikaisemmin?

Hei Salainen55!
Kiitos kirjoituksestasi! Häpeä on minullekin suuri ongelma. En oikein halua tavata ihmisiä kun häpeän itseäni niin paljon. En tiedä miten muuttua ja lakata häpeämästä. Kuolemaa ajattelen paljon, sitä että pääsisin pois täältä. Tosin rakastan miestäni ja lapsiani niinhurjasti että se vaikuttaa ratkaisuihini. Kiitos tosiaan kun kirjoitit, kerro taas kuulumisiasi kun kerkiät.

Hei

Kylläpä on kylmää.Saa nähdä millainen kesä tulee. Niin on mieli maassa ettei
saa mitään aikaiseksi. Joskus tuntuu että parempi kun pääsisi pois täältä.
Ajatukset pyörii möykkynä päässä. Eikö tämä koskaan helpota. On asioita joille
ei voi enää mitään. Ne pitäisi pystyä käsittelemään ja unohtaa. Antaa anteeksi
itselleen. En vain pysty ymmärrys ei pelaa.Minullle ehkä tulee kotikuntouttaja.
Jännittää millaista on.

Häpeä on todella lamaannuttava ja inhottava seuralainen. Väitän tietäväni siitä epätoivoisen paljon vaikken haluasi.😞

Häpeä ja itseinho ja tunne, että näyttää ja on ihan epäkelpo ja epäihminen. Muut ei näytä sellaiselta ollenkaan, eikä ole sellaisia, mutta itse... yök, oksettaa..

En minäkään usko, että teillä on mitään aihetta häpeään, niin kuin itsellä. Mutta itseä kohtaan on yleensä melko armoton. Ja vaikka tiedän, että näin on, ei se silti vie sitä tunnetta pois.

Hei Kivet ja Sarrukka!
Kiitos viesteistänne! Sarrukka-olenkin odotellut että kuulen sinusta. Ikävä kuulla että vointisi ei ole oikein hyvä. Minulla on sama ongelma kuin sinullakin: menneisyyden virheet ahdistavat ja ne pitäisi voida unohtaa ja antaa itselleen anteeksi. Kumpa me pystyisimme siihen. Mielenkiintoiselta kuulosti tuo kotikuntoutus, milloin sen pitäisi alkaa? Toivotan sinulle parempaa jatkoa ja kirjoittele jatkossakin kuulumisiasi!
Kivet: kiitos kun annoit vertaistukea häpeä-asiassa. Toivotaan että pystymme käsittelemään asiaa jotenkin ja häpeä lievenee. Saanko kysyä mitä sinä häpeät? Ymmärrän kyllä jos et halua kertoa. Minä häpeän sitä kun en valmistunutkaan sairaanhoitajaksi vaan olen eläkkeellä. En tahdo kestää ajatusta eläkkeestä, tänäänkin katselin työpaikkoja vaan eipä noita ollut. Hyvää jatkoa sinulle ja kirjoittele kun jaksat.

Hei!
Kävin hammaslääkärissä keskiviikkona. Ihmeen hyvin saivat etuhampaan korjattua vaikka se oli lohjennut niin pahasti. Seuraavan ajan sain kuukauden päähän. Kaikki etuhampaat pitää paikata.

Hei Arka!

Minulla on ollut vähän kiireistä, siksi en ole vähään aikaan kirjoittanut tänne. Olen kyllä lukenut kaikki kirjoitukset. Tiedätkö, minä olen "unohtanut" koko hammaslääkärin, enkä ole edes aikaa vielä tilannut. Oikeasti haluan vain pitkittää sitä koko menoa muuton ylitse, koska en jaksa nyt ajatella koko asiaa, kun on muuta. Muuton jälkeen, kun kaikki on asettunut paikoilleen ajattelin mennä sitten. Ei onneksi ole kipeitä hampaita, vaikka varmasti sellä on reikää jossain ja sitten se lohjennut poskihammas. Hyvä, että sinä olet saanut käytyä siellä ja homma on hoidossa.

Hyvää tulevaa äitienpäivää sinulle🙂🌻

Toivottavasti Äitienpäiväsi oli onnistunut🙂🌻

Kirjoittele taas ajatuksiasi, kun jaksat🙂👍

Kiitos AK kun kyselit kuulumisiani. Sain rakkautta äitienpäivänä: tytär oli tehnyt kortin ja ostanut suklaalevyn, ja mies oli hommannut kakun. Ruoka laitettiin yhdessä miehen kanssa, hän kuori perunat ja minä tein mureketaikinan. Syötiin illalla seitsemän maissa. On minulla aika paha olla enimmäkseen, tuo ahdistus tahtoo vaivata. Kiitollinen olen perheestä ja rakkaudesta mitä he osoittaa minua kohtaan. Tytärkin halaili ja suukotteli äitienpäivänä. Aikuisilta pojiltani en saanut mitään viestiä, arvasin kyllä sen. Minä en tiedä mitä tänään tekisin, onhan ruuanlaitto tietysti illalla ja katsomme kai tallennuksia kun mies herää. Kiitos AK vielä kerran kun kävit viestittelemässä ketjussani: tuntuu että ajattelet minua,

Arka, edelleenkin tsemppaan! Uskon, että kunhan hyväksyt tilanteesi vaikka eläkkeellä, niin tilanne voi muuttua hyväksi! Kyllähän paljon nuorempiakin eläkkeellä on! Jotain mielekästä tekemistä voi hyvinkin löytyä, eläkkeelläkin. Ja perhe on kyllä sellainen voimavara, jota oikeasti kadehdin! Joka tapauksessahan tuo eläketilanne olisi edessä kohdallasi tyyliin 10 v. kuluttua. Kuka mistäkin syystä joutuu / pääsee, jopa alle 2-kymppisenä... Sinulla ainakin on perhe, joka arvostaa ja välittää! Uskon vahvasti, että pääset noilla voimavaroilla pahimman yli...

Tuhannet kiitokset Emily000 viestistäsi. Totta on perheeni on minulle tärkeä. Ja onhan nuorempiakin eläkkeellä niin kun sanoit! Kerro vähän itsestäsi jotain Emily000, olisi kiva tutustua sinuun. Ja kiitos!

Olen poistumassa tältä foorumilta, syitä sen kummemmin tässä nyt erittelemättä. Kaikkea hyvää!