Tuttu elämän tyyli..

Olen viimeisen puoli vuotta taistellut alkoholismia vastaan. Tuossa todettiin ohi mennen masennus. Välilläon tehny vaikeaa, on itsetuhoisuutta ollut matkassa.
Pitänyt oppia elämään täysin erilailla kuin ennen. Ylpeä olen omasta suorituksesta vaikka välillä on haksahdettu väärälle polulle. Niistä virheistä ei voi kuin ottaa oppia.
Paras mitä tämän taistelun aikana olen oppinut on se etten ole yksin ja minulla on ihmisiä jotka välittää minusta. Näistä ihmisistä tahdon pitää kiinni.

Elämän kanssa ei tarvitse taistella yksin, sen opin kantapään kautta ja olen onnellinen siitä. Syvästä kuopastakin voi päästä ylös 🙂

Hei Anonuumi!
Kiitos kun pistit viestiä. Onnea taistelussa alkoholismia vastaan! On hyvä että muistutit että emme ole yksin. Minunkin ympärillä on ihmisiä jotka rakastavat minua. Kirjoita itsestäsi lisää tänne jos viitsit, kiinnostaisi kuulla sinusta enemmän!

Luin viestiketjuasi. Vaikea tilanne, tsemppiä! Mutta, että on rakastavia ihmisiä ympärillä on mielestäni elämän suurin lahja! Kaikilla ei ole mahdollisuutta edes puhua sanaakaan päiväkausiin, rakkaudesta puhumattakaan... Vaikka jotain merkittävää tuntuu kaatuneen, niin se kaikkein tärkein elämässäsi kuitenkin on! Ja ei todellakaan ole itsestäänselvyys! Jaksamisia!

Hei. Itsensä hyväksyminen sellaisena kuin on, on tosi vaikeaa ainakin tässä yhteiskunnassa joka vaatii että kaikkien pitää olla "jotain".
Olen ison lapsilauman vanhimmasta päästä ja oppinut huolehtimaan ja ottamaan vastuuta, sekä hätäilemään tulevaisuudesta. Syy oli se että perheessä ei ollut vakautta eikä suojaa, oli vain kilpailua. Minulle jäi sieltä ainainen häpeä ja pelko, jota vasta nyt käsittelen. Mutta kiitän Luojaa että nyt sen ymmärrän miksi olen sitä mitä olen.
Alkholismi tuli elämääni jo varhain, koska en jaksanut selvinpäin kestää elämää joka tuntui tosi hankalalta ja pelottavalta. raitistuin n.parikymmentä vuotta sitten ja sen jälkeen olen käynyt useammankin terapeutin luona sekä kaikenlaisia kurssia itsetuntemuksessa. Suosittelen. kaikkea kannattaa kokeilla, lukea, kirjoittaa ja yrittää selvittää miksi on näin hankala persoona.
Olen ollut kateellinen nuorimmille sisaruksille kun he omaavat terveen itsetunnon, eikä tarvi olla tämmöinen ujo ja estoinen, huolehtija, hätäilijä sekä pelkääjä. Mutta tajusin sen nyt kun rukoilin Jumalalta apua, näin selkeästi kuinka nuorimpien ei ole tarvinnut elää epävarmuudessa, köyhyydessä eikä muuttaa moneen kertaan paikkakuntaa. Olen jo pikkuisesta lähtien yrittänyt huolehtia nuorimmista, pelännyt kaikkea ja elämä, maailma on ollut pelottava paikka elää. hyvin ristiriitainen olo kun kuitenkin maailmassa pitää elää. Tarvitsin viinaa että kestin pelon ja ahdistuksen. Sitä en vain vieläkään ymmärrä miksi se joillekin tulee ja toisille ei. miksi toiset tuntevat elävänsä turvassa ja toiset ei. Vaikka olis rikaskin niin silti voi pelätä ja olla ahdistunut tulevaisuudesta.
Minulla on tuollainen luonne, että pelkään tulevaisuutta ja odotan jotain pahaa tapahtuvan. Kiitän jumalaa siitä että tuo tunnemöykky nyt selkisi. Vielä on matkaa siihen etten enää pelkäisi vaan olisin "turvassa" tässä maailmassa.
Sitä on vain elänyt ja touhunnut ajattelematta yhtään mitään. Uskon että jos on usko Jumalaan joka rakastaa ja ohjaa niin saa ainakin turvaa silloin kun kaikki muu pettää. Täältä kun emme mitään saa matkaan tuonpuoleiseen, joten on aika turhaa pilata elämäänsä toivomalla jotain mitä ei saa. Tärkeintä on hyväksyä se mikä on ja alkaa auttamaan muita, kun auttaa toista auttaa myös itseään.

Hei Emily000 ja Salainen55!
Kiitos kun pistitte viestiä. Totta on että paljon on kun on rakkautta, kaikilla sitä tosiaan sitä puhekumppaniakaan ei ole. Salainen55: hienoa että olet saanut selvitettyä sekavia tunteitasi ja pelkojasi ja päässyt eroon alkoholista. Alkoholi ei ole minulle ongelma, jotenkin sitä vaan on ahdistuneena eikä sitä alkoholia sittenkään ota. Huomenna tukihenkilöni hakee minut kävelylle ja hän on aikeissa hommata minulle uimakortin. Jos jotain apua saisi siitä uimisesta. Sitä korttia joutuu kyllä odottamaan vielä. Kirjoitelkaahan tänne niin saan lukea kivoja kirjoituksianne.

Toivottavasti saat uintikortin, liikunta on hyväksi! Harrastatko muuten mitään liikuntaa, lenkkeilyä tms.?

Hei Arka🙂🌻

Minäkin aina luen sinun kuulumiset, kun olet kirjoittanut. Se on kurjaa, kun itsemurha-ajatukset/toiveet pyörivät ajatuksissa. Tiedän kokemuksesta. Onneksi sinulla on rakastava perhe. Se on tärkeintä maailmassa. Yksin sitä olisi aika heikoilla.. Ja onhan rukous ja meillä kaikilla omat suojelusenkelimme. Minä en jaksa aina rukoilla, mutta aika usein ja päivittäin "juttelen" mielessäni enkeleiden kanssa.

Kaikkea hyvää sinulle🙂👍

Hei Emily000 ja Autiotalon Kuunvalo!
En harrasta mitään liikuntaa mutta jos saan uintikortin ajattelin uida kilsan kerralla. Minä ajattelen paljon suojelusenkeleitä. Ja sitä että Jeesus on kärsimyksissä seurana. Tänään heräsin neljän maissa. Pitkiä ovat olleet tunnit, odottelen että mies herää. Tänään siivotaan, saa nähdä viedäänkö mattoja ulos.

Autiotalon Kuunvalo, kysyisin vielä miten selvisit itsemurha-ajatusten kanssa ja mitä voimia antavia asioita elämääsi löysit?

On aika metkaa kun kirjoittaa tänne ja lukea sitten parin päivän päästä ja asiat joita mietti ovat selkiytyneet.
luen usein mitä olen aiemmin kirjoittanut, ne on niitä "herätyksiä" mistä huomaan että olenko oikealla polulla ja missä menen harhaan.
Enhän enää ole vuosiin tarvinnut ihan "henkeni pitimeksi" tätä paikkaa, mutta kun oli oikein vaikeaa niin tänne kun kirjoitti sen asian (tietenkin siten ettei muita ihmisiä mainitse) mikä ahdisti johonkin ketjuun tai itse keksi oman aloituksen, niin kummaa voimaa siitä sai ja saan olla kiitollinen, että oli rohkeus kirjoittaa ja voimia vielä sen verran jäljellä.
Näin jälkikäteen ajatellen, olisi pitänyt selvittää mikä oikeasti oli syy siihen että mietti itsetuhoa.
Joskus, niinkuin minun kohdalla, parasta lääkettä on, kun alkaa auttamaan muita eikä etsi koko ajan vikoja itsestä. Liikunta, ulkoilu ja TYÖ, siis ei ansiotyö, vaan jokin harrastus, tekeminen jossa tarvitaan vähän itsensä likoon laittamista, joko henkisesti tai fyysisesti. ja sitten tekee sitä, eikä anna laiskuuden voittaa.
On sanonta joka minulle sanottiin kerran:" joutilas mieli on pirun temmellyskenttä". En tiedä miten se on oikeasti ollut, mutta noin se minulle sanottiin ronskisti.

Salainen55,

Tuo ajatus mielestä "pirun temmellyskenttänä" kuulostaa aika loogiselle ajateltuna omaa kokemustani. Kun viime kesänä ja syksypuolella olin epätoivoisimmillani, enkä oikeastaan jaksanut tehdä paljon mitään ja makoilin suurimman osan ajasta vain niin kyllähän varmasti juuri sen tekemättömyydenkin vuoksi koko masennus syveni ja alkoi pyöriä päässä vain itsemurha-ajatukset. Silloinhan voidaan ajatella pirun "vallanneen" mielen jos pakonomaisesti alkaa ajatella itsensä tuhoamista. Minusta vanhan kansan sanonnoissa on aina jokin järki tai looginen ajatus, vaikka ne on usein muotoiltu aika dramaattisesti ja luterilaisen kirkon oppien mukaan.

Ja tosiaan. Itse kauhistuin oikein, kun taannoin luin kirjoittamani pitkän ketjun alkupäätä, kuinka synkkää ja lääkkeiden (väärinkäytön) ja itsetuhon maailmaa se oli. Ahdistuin siitä tekstistä, mutta se oli ihan terveellinen osoitus siitä, missä asioissa olen edistynyt vuoden aikana, kun joskus tuntuu, etten ole edistynyt missään, mutta kirjoitukseni todistavat toisin. Olen nykyään kiinni elämässä omilla vajavaisilla taidoillani🙂

Hei Salainen55!
Mukava kun pistit viestiä. Olet oikeassa siinä että tekemistä pitäisi olla, on vaan niin vaikea löytää sitä. Katson päivittäin työpaikkoja MOLlista, ei niitä vaan tahdo olla. Eilen kävin sosiaalityöntekijän luona. Pisti minusta hakemuksen työkokeilupaikkaan. Siellä oltaisiin kai viisi tuntia päivässä, saa itse valita monenako päivänä viikossa. Se paikka on lounasruokala ja kahvila. Sinne siiis olen jonossa. Ensi tiistaina saan kai uimakortin. Eilen lohkesi hammas, etuhammas vielä. Näkyy kun puhuu, ei jäänyt kuin pieni tynkä jäljelle. Pitää maanantaina soittaa hammashoitoon. Hävettää kun on näin risat hampaat.

Kirjoittakaa ihmiset tänne rohkaisevia viestejä jotta jaksan elää! Kertokaa itsestänne ja ajatuksistanne, se on mielenkiintoista. Kamppailen kovan ahdistuksen kanssa, auttakaa minua selviämään!

Hei arka!

Tsemppiä todella paljon! Elämäntilanteet muutuvat ja ikävyyksiä tulee vastaan. Kenelle mitäkin; toisille enemmän, toisille vähemmän, osalle kriittisesti... Joskus on vain hyväksyttävä kaikki se, mitä on tapahtunut - ja missä on, vaikka miten helvetilliseltä tuntuu... Ja yrittää arvostaa sitä, mitä on jäljellä. Perheesi vaikuttaa olevan todella suuri voimavara!!! Jaksa edes sen puolesta! Toivottavasti saat tuon mainitsemasi paikan! Ja jos et saa, niin sitten miettimään uutta... Tai sitten hyväksyä se, että ON kuntoustuella - ja antaa aikaa ja kaikkea mahdollista hyvää itselleen ja lähimmäisilleen. Kuntoutustuella on aikaa ja toivon, etä pystyt löytämään jotain mielekästä elämääsi, ihan itselle! Onko jotain, mikä erityisesti kiinnostaisi? Niin, kuka tahansa voi joutua kriisiin ja mistä elämäntilanteesta tahansa...Kaikkea hyvää!!!!

Hyvä Autiotalonkuunvalo! juuri tuota tarkoitin, että saa voimaa kun huomaa että on tapahtunut muutos. Ja olen samaa mieltä, että "vanhankansan" sanonnat ovat oivallisia ohjeita että saa purtensa elämän merellä oikeaan suuntaan.
Tsemmpiä sinulle ja muillekin. Nyt pidän taas taukoa kirjoittelussa 🙂)