Hei Elämääkö!
Ovat muittenkin kommentit toivottuja! Kuulisin mielelläni sinustakin enemmän. Kiitos kun toivotit jaksamista, yritän tässä taistella.

Hei arka ja JP49

Miten jakselette?Minulla viimeisiä lomapäivät menossa. Saa taas alkaa hermoileen
töihin lähtöa. Yö unet tahtoo olla hukassa. Lääkäri kielsi opamoxin jatkuvan käytön
iltaisin. Ketipinor ei auta.Jouduin teettään tukipohjalliset kenkiin. Polvessa nivelrikko.
Ei ainakaan tällä hetkellä pitkiä matkoja kävellä. Koko ajan särky päällä ja turvoksissa.
Vanhuus ei tule yksin. Vaivaa vaivan perään. Mutta jotain positiivista.Kevättä kohti
mennään.🙂🌻.

Mukavaa päivänjatkoa teille🙂👍

Hei Sarrukka!
Ikävä kuulla että sinulla on nivelrikko polvessa. Toivottavasti tukipohjalliset auttavat, Opamoxia ei saa käyttää säännöllisesti, minulta ottivat pois koko lääkkeen kun otin liian usein. Sääli, sillä opamox todella auttaa. Ei Ketipinor minuakaan auta. Toivottavasti saat nukuttua yöllä että jaksat töissä. Minä kävin eilen lääkärissä joka suositteli vielä viisi kertaa sähköhoitoa. Täytyy kai jaksaa mennä. Ei siitä oikein ole apua ollut. Huhtikuussa uusi lääkäriaika. En tiedä jatkavatko eläkettä.

Hei Sarrukka ja JP49!
Mitä teille kuuluu. Kävin täällä katsomassa oletteko viestitelleet. Minä yritän taistella päivästä toiseen. Kuolemanhalu on kova. Toivoisin vielä löytäväni itselle sopivan työpaikan. Miten Sarrukka olet jaksanut töissä? Entä JP49, onko sinulla ollut kiireistä?

Hei arka

Toivon että löydät mieluisen työpaikan- Jostain myös halua elämiseen
Yritä taistella. Sinulla kuitenkin paljon hyvää elämässa. Perhe joka rakastaa
sinua ym. Minulla tämä mieliala vaihtelee laidasta laitaan. Nyt vähän parempi.
olo. Olen käynyt psykiatrian hoitajan juttusilla. Lääkärin aika tulossa. En tiedä
mitä suunnittelevat minulle. Niin olen tosiaan kävelevä katasstrofi. Viikko sitt
perjantaina liukastuin työmatkalla. Aivotärähdys ja venähdys ranteessa. Huomenna
pitäisi töihin. Pelottaa miten onnistuu työt. Mutta onneksi kevät. Saa alkaa odotteleen
muuttolintujen paluuta. Joutsenet jo saapuneet.

Mukavaa kevättä sinulle ja voimahalaus🙂👍

Hei Sarrukka!
Kiitos voimahalauksesta! Ja kiitos kun muistutit perheestä, tosi on että he rakastavat minua ja heidän rakkautensa varassa yritän jaksaa. Tekemistä ei tahdo olla. Olen kateellinen sinulle kun sinulla on kuitenkin tuo työ. Ikävää että sait aivotärähdyksen. Toivottavasti toivuit hyvin. Minullakin on lääkärinaika huhtikuun alussa. Luulen että ehdottaa eläkettä. En tiedä sitten, kovasti olen hakenut itselleni sopivaa työpaikkaa. Miten sinulla on sujunut töissä? Onko sinulla niin että olet aina viikon töissä ja sitten viikon vapaalla? Näin minä muistelen että olet kertonut. Mitähän JP49 mahtaa touhuta? Hänestä ei ole kuulunut vähään aikaan mitään.

Hei arka

Työviikko mennyt kohtalaisesti. Vain tuo jatkuva hermoilu jä jännittäminen
kiusana. Olen viikon töissä viikon vapaalla periaatteella. Minusta ihan hyvä
systeemi. Tuntuu vain välillä ettei tulot riitä muuhun kuin laskuihin. Mutta
näillä mennään. En jaksaisi kokopäivähommaa ainakaan tässä vaiheessa.
Tupakkalakko pitänyt vaikka välillä tiukkaa tekee.

Millaista työtä haluaisit tehdä? Miltä ajatus eläkkeelle jäämisestä tuntuisi?

Jaksellaan ja yritetään nauttia elämän pienistä iloista🙂🌻.

Hei Sarrukka!
Hienoa että tupakkalakko on pitänyt! Rahat on meilläkin vähissä, toimeentulotuella eletään. En haluaisi tehdä enää henkilökohtaisen avustajan hommia mutta ne on ainoita joita saan joten niitä olen hakenut. Ajatus eläkkeestä tuntuu pelottavalta.

Hei Sarrukka!
Mietin paljon itsemurhaa. En jaksa kirjoitella pitkään halusin vain ilmoitella itsestäni. Kirjoitelkaa tänne niin voin lukea viestejänne!

Hei arka!

On todella kurjaa lukea, että sinulla ne itsemurha-ajatukset pyörivät jatkuvasti mielessä. Olen vain huokaillut Jeesukselle sinunkin asiasi tähden, vaikken olekaan jaksanut kirjoitella sinulle viime aikoina. Itsellänikään ei ole ollut mitenkään helppoa viime kuukausina, mutta minua on auttanut paljon se, että olen saanut purkaa tuntojani papille. Olen myös käynyt sunnuntaisin messussa, mikä on ollut minulle yksi elinehto: saan kuulla sanomaa Jumalan armosta ja anteeksiantamuksesta, mitä tarvitsen joka hetki.

Tällä hetkellä itseäni puhuttelevat ja lohduttavat eniten virret. Luen päivittäin myös Psalmeja, joissa saan samaistua Daavidin ja kumppaneiden syviin tuntoihin: Jumalan omat ovat ennenkin kokeneet ahdistusta ja masennusta, ja he ovat saaneet purkaa tuntojansa Jumalalle, Lohduttajalle ja Armahtajalle.

Jatketaan tästä eteenpäin "päivä vain ja hetki kerrallansa" niin kuin olemme ennenkin tehneet.

Mun elämä on ollut todellista taistelua kohta 2 vuotta.. Lapsni yritettiin tappaa, ja sitten huostaanotettii minun mielestä laittomasti. Tappaja kuoli (senkin kakka). Mikä on äidille pahinta kuin oman lapsen menetys??? En saa lasta edes päiväksi kylään koska minut on syyllistetty joka suunnasta tästä. Olen väsynyt taisteluu nyhteiskuntaa vastaan enkä ole saanut tarvittavaa hoitoa tästä seliämiseen. Kaverit ymmärti jonkun aikaa mutta nyt tunnen olevani täysin yksin. Kaikki sanoo että pitäisi jo olla päässyt yli tapahtuneesta mutta kuinka voin? En ole itseäni viillellyt nyt 3 kk mutta välillä yliannostus nappeja .No eipä noistaka henki lähde.ainoastaan saa nukuttua kunnolla. tunnen jokaisen vaan koittavan hyötyä minusta jotaina ja sitten puukolla selkään. Jokainen kaveri on taphtuneen jälkeen puukottanu ja nyt odotan aviomieheni tekevän sen myös. Kuinka kauan hän jaksaa tätä minun mielentilaa. Välillä ihan ok ja suurimman osan ajata kiukkunen ja masentunut. Välillä olen monta päivää yökkäri päällä,en käy suihkussa. Tuijotan vaan laspeni kuvaa seinällä ja mietin miksi läheinen ihminen minulle halusi satuttaa näin pahasti tähän koskaa vastausta saamatta. En usko että tämä helpottaa KOSKAAN! Olen miettiny kaikenlaisia tapoja kuinka poistuisin tästä maailmasta ja se on vain ajan kysymys.. Nyt tällä hetkellä jotenkin jaksan mutta en tieä miten on huomenna tai ens viikolla. Aktiivisest ien ole iteäni tappamassa mutta mielessä on kaikenlaista. En pääse psykerikoishoitoon koska 2 suuntanen ei ole pätevä syy. Onko kenelläkään samoja fiiliksiä?

Kiitos Vaeltaja-ihmettelijä kun kirjoitit, olenkin odottanut kuulevani sinusta jotain. Ja "äiti" 83: Etsi itsellesi apua jostakin,mene vaikka terveysasemalle. Kyllä kaksisuuntaistakin pitää hoitaa. Olet tärkeä lapsellesi, älä tee itsellesi mitään pahaa. Minä itsekin kyllä mietin itsemurhaa mutta yritän olla tekemättä sitä. Minullakin on tytär.

Mikä on minussa on vikana, kaikki on oikeastaan päällisinpuolin hyvin ja olen ihmisten mielestä iloinen ja mukava tyyppi, silti joka ilta toivon, ettei minun tarvitse enää koskaan herätä ja nähdä kyseisiä ihmisiä joille joudun esittämään iloista.
Olen niin väsynyt esittämään ja taistelemaan ahdistusta vastaan, että murruin ensimmäistä kertaa 10 vuoteen näyttämään oikeat tunteeni eilen miehelleni.
Kai olen vain hyvä näyttelijä.
Haluaisin vain tuntea itsestäni niinkuin ennen, enkä vihata itseäni jatkuvasti.

Hei Nancy!
Ehkä oli hyvä että näytit miehellesi aitoa itseäsi. Tukeeko miehesi sinua jos tarvitset. Minun mieheni pitää minua hyvänä joka merkitsee minulle paljon. Onko sinun pakko aina näytellä niin iloista jos ei kerran siltä tunnu. Voimia sinulle!

Hei arka! Kiitos vastauksestasi. Ei kai minun olisi, mutten halua ihmisten näkevän heikkouttani. Kyllä mieheni tukee minua onneksi näiden asioiden kanssa, joskus minusta vain tuntuu että hän vähättelee ongelmiani tai ei ymmärrä tilanteen vakavuutta.