Taistelua päivästä toiseen

Taistelua päivästä toiseen

Käyttäjä arka aloittanut aikaan 07.12.2011 klo 16:43 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä arka kirjoittanut 07.12.2011 klo 16:43

Heippa
Älä ikinä vertaa itseäsi muihin.
Äläkä ikinä häpeä itseäsi.
Vaan arvostat itseäsi sellaisena kuin sinä olet ja keskityt nyt itsesi hoitamaan kuntoon
eli masennuksen ja väsymyksen.
Et ole elämässä epäonnistunut vaan nyt sinulla on elämässä vähän ongelmia
mutta hiljakseen hoidetaan asiat kuntoon.
Pyri liikkumaan ulkona luonnossa ja tee kaikkea pieniä asioita mistä
sinä tulet onnelliseksi ja mistä sinulle tulee huvä olo.
Kuuntele musiikkia musikilla on voimaa.
Onko sinulla ketään ystäviä / kaveria jolle voisit kertoa iloja ja suruja ???
Se helpottas kyllä elämää.
Kun olet sairauslomalla ja tulosi on tippunut niin oletko selvittänyt esim toimeentulotuen ???
Seurakunnasta saa monesti esim ruokaavustusta ja rahallistakin avustusta
Nekin kannattaa selvittää ???
Kirjoita miten olet jaksanut niin minä vastaan sinulle ja yritän auttaa ja neuvoa.
Kaunista loppuvuotta sinulle

Käyttäjä Vaeltaja-ihmettelijä kirjoittanut 20.09.2013 klo 12:39

Hei arka!

Mitä sinulle tänään kuuluu? Kävitkö eilen tukihenkilösi kanssa kahvilla, ja millainen hetki se oli?

Kerroit, ettet voi mennä pariin viikkoon päivätoimintaan, koska sinulla ei ole rahaa bussilippuun. En tiedä lohduttaako se sinua lainkaan, mutta voin kertoa sinulle, että et ole ainoa, joka kamppailee raha-asioiden kanssa ja jolta jää asioita tekemättä rahanpuutten takia. Voi, miten usein olenkaan törmännyt tähän ongelmaan, kunnes olen alkanut ajatella, että ei se raha saa kaikkea minun elämässäni ratkaista. Toki sillä on suuri merkitys, sillä rahahan on se väline, jolla voimme hankkia hyödykkeitä. Mutta paljon elämässä saa ilman rahaakin, ja niistä rahattomista hyödykkeistä ja palveluista olen yrittänyt nauttia. Tosin kyllähän nekin joku maksaa...

Muun muassa kirjasto on sellainen paikka, jonne voi mennä köyhänä ja masentuneena, eikä sieltä ajata näiden syiden takia pois.

Salainen55 kirjoitti tuossa edellä siitä, ettei itseään niskasta kiinni ottaminen onnistu kehotuksista huolimatta. Voi, miten usein sen kehotuksen kuitenkin kuulemme. Muistan, kun kuulin tuon kehotuksen omalla kohdallani: oli kuin olisi heitetty suolavettä avoimille haavoille. Mutta ihmiset jakavat näitä ohjeita, koska he eivät tiedä, mistä on kyse ja he ovat neuvottomia masentuneen vierellä.

Salainen55 kirjoitti myös siitä, että hän on alkanut hyväksyä sen tosiasian, että tarvitsee silloin tällöin tuekseen kuuntelijaa. Se on todella arvokas "löytö": myöntää, että tarvitsee toista ihmistä eikä olekaan täysin riippumaton. Jo se, että myöntää tämän, auttaa jaksamaan arkipäivän kamppailuissa.

Vaeltaja-ihmettelijä.

Käyttäjä sarrukka kirjoittanut 22.09.2013 klo 12:06

Minulla alkoi viikon loma. En tiedä onko hyvä vai huono asia. Ahdistunut ja
pelokas olo. Töissä pyysin työjärjestelyjä. Pomo ne hyväksyi. Pelkään mitä
työkaverit asiasta sanoo. Pitäisi siivota ja tehdä muita kotihommia. En vain
jaksa. mielenkiinto mennyt kaikkeen. Elämä niin turhauttavaa. Joskus tuntuu
ettei minua kaipaa kukaan vaikka lopettaisi elämänsä. Mutta sitten kuitenkin
mietin joku tarkoitus minunkin elämällä on. En vain ymmärrä miksi jumala
tämmöisen elämän antanut. Olisi edes yksi ystävä jonka kanssa vaihtaa
ajatuksia. Elämä niin kovin yksinäistä. Rukoilen arka myös sinun puolestasi.
Lainasin kirjastosta kirjan Tie sisäiseen linnaan. Caroline Myss kirjoittanut.
Jos siitä saisi apua.😟

Käyttäjä Anonymix kirjoittanut 22.09.2013 klo 18:12

Hei, olen uusi tällä foorumilla ja kirjoitan siis ensimmäistä kertaa. Elämä ei ole aina ollut herkkua suoraan sanottuna, mutta aina vaan jostain joku valon pilkahdus on kuitenkin tullut. Tielle on osunut oikeita ihmisiä, jotka ovat auttaneet eteenpäin. Yritän muistaa heitä ajatuksissani ja kiittää siitä että ovat olleet olemassa juuri silloin kun kaikkein pahin paikka on ollut.

On ehkä klisee, mutta kun vaan koettaa muistaa, että elämä kantaa ja valo voittaa, niin jaksaa ehkä taas huomisen ja sitä seuraavan päivän.

Olen raitistunut alkoholisti, juomatonta aikaa takana nyt n. 15 vuotta. Elämä oli tosi huonoissa kantimissa ja hengenlähtö lähellä monta kertaa.

Pääsin irti viinasta ja olen nyt ollut työelämässäkin jo yli 10 vuotta. Palkka on pieni, mutta pärjään sillä joten kuten. Onnekseni en rikkonut välejä ainoaan lapseeni ja minulla on 3 ihanaa lapsenlasta.

Luen, kuuntelen musiikkia ajan työmatkat fillarilla, kävelen sykyisessä säässä ja nautin siitä. Pienet asiat tekevät elämästä elämisen arvoisen. Koetan olla armollinen itselleni, en märehdi enää menneitä.

Toivon Sinulle valoa ja lämpöä, voimahalaus🙂🌻

Käyttäjä sarrukka kirjoittanut 22.09.2013 klo 21:21

Voi kun oppisikin nauttimaan elämän pienistä iloista.Niitä varmasti minunkin
elämässä on paljonkin. Joskus pikku hetken saattaa tuntua että elämä
voittaa. Teen ja touhuan asioita. Käyn kävelyllä ja ihailen syksyistä
väriloistoa. Olen myös entinen alkoholisti. Raittiutta takana 4 vuotta.Kyllä
olen kiitollinen että olen päässyt alkoholista eroon. Kuin myös siitä että
minulla vielä on työpaikka kaikkien sekoilujen jälkeen. Pahempi onnettomuus
kännipäissä pisti miettimäänasioita. Kuin olen aikaisemminkin kertonut. Meillä
ollut ongelmia työilmapiirin suhteen. Koen myös kiusaamista erään ihmisen
taholta. Asioita on sevitetty haastatteluilla ja palavereilla. Loman jälkeen
kuulen onko muutosta. Nyt vain pitäisi saada nollattua itsensä. Pystyä unohtamaan
työasiat loman ajaksi.😟

Käyttäjä salainen55 kirjoittanut 23.09.2013 klo 08:33

Alitajunta on aika veitikka, ja unien kautta saan usein sellaisia ahaa-ajatuksia jotka käyvät elämääni hyvin. Viime yönä komensin unessa jotain ihmistä että on keksittävä jokapäivälle jotain sellaista mikä laittaa pinnistämään, pelkkä nautiskelu ei pitkälle vie vaan tekee ihmisestä tylsistyneen. Aamulla luin sitten lehdestäkin samasta asiasta, oli artikkeli, aivoja pitää pitää kunnossa ja tanssia.
Olin jo kumpaakin aloittanut, menen johonkin sellaiseen mikä ei niin kauhean mukavalta tunnu, mutta teen että saan pinnistellä jonkin asian eteen ja hyvän olon kun olen sen tehnyt. Sekä harjoittelen tanssimista, ihan kotona neljän seinän sisällä, levy vain soimaan ja hyppelemään niin jopa alkaa energiat virtaamaan.
Olen oppinut kantapään kautta, että pitää vain tehdä jotain niin olo paranee, vaikka tiskata käsin tai pestä lattia, ihan sama mitä tekee kunhan tekee.
Tsemppiä viikolle kaikille ja vain päivä kerrallaan tai hetkikin riittää. Rukous auttaa.

Käyttäjä sarrukka kirjoittanut 23.09.2013 klo 12:19

Kiitos arka. Olen itsekin rukoillut voimia elämään. Masentaa ja ahdistaa.
Vakuutusyhtiöstä soitettiin. Tällä tietoa tulossa hylkäävä päätös
osatyökyvyttömyyseläkkeeseen. Piti työnantajan suostumus hommata.
Soitin työnantajalle. Tuumas parempi että olisin osa aikaisena kuin
usein sairaslomalla. Niitä varmasti tulee jos en eläkkeelle pääse. Miksi'
tämä elämä on niin vaikeaa. Tuntuu välillä ettei kukaan ymmärrä millaista
tämä on. Pitäisi mennä suihkuun. Sekin tuntuu ylivoimaisen vaikealta.
En kestä jos joudun kokopäiväisenä jatkaan työntekoa. En yksinkertaisesti
jaksa enää.😭. Hyvä kun saat bussilipun ja pääset päivätoimintaan.
Minä odotan perjantaita. Seurakunnassa taas syke-ilta. Sinne haluan mennä.
Tuo hetken lohtua elämään😟

Käyttäjä sarrukka kirjoittanut 24.09.2013 klo 15:06

Hei arka

Mukava että Pirkko Jalovaara muisti sinua ja rukoilee puolestasi. Kiva
myös etä sinulla on tukihenkilö jonka kanssa jutella ja tehdä kaikkea
mukavaa. Toivon että nuo asiat edes vähän piristäisi sinua🙂👍. Kävin
lähikaupugissa ostoksilla kun sain kyydin. En kyllä paljoa mitään löytänyt.
Olipahan vähän erilainen päivä. Nyt taas ahdistaa on levoton olo. Kuuntelen
hengellistä kasettia.

Käyttäjä sarrukka kirjoittanut 24.09.2013 klo 15:32

Taitaa tulla huono ilta. On niin paha olla. Ahdistaa pelottaa. Voi kun
olisi joku jonka pyytää seuraksi. Saisi edes itkettyä jos helpottasi.
Tupakkaa kuluu. Sekään mitään auta sen tiedän. On sievä kappale
tuo Olen kuullut on kaupunki tuolla. Ei auta kun selvitä jollain konstilla
tästäkin illasta.

Käyttäjä arka kirjoittanut 25.09.2013 klo 06:06

Hei Sarrukka!
Kiva että sait kyydin ja pääsit ostosreissulle. Ikävä kuulla että ahdistus kiusaa sinua taas. Miten sinulla yleensä on, onko illat vaikeampia kuin päivät? Minulla saattaa iltaisin vähän helpottaa olo, en tosin kokonaan pääse ahdistuksesta. Ketipinoria olen kättänyt mutta sillä ei tuntuisi olevan vaikutusta.Aion kysyä lääkäriltä voiko sitä ottaa isomman annoksen. Tänään olisi päivätoiminta ja iltapäivällä korva-akupunktio, En tiedä menenkö päivätoimintaan. Akupunktioon menen, jos se auttaisi ahdistukseen.

Käyttäjä sarrukka kirjoittanut 25.09.2013 klo 18:45

Hei arka.

Pahimpina päivinä ahdistus alkaa heti aamusta. Tuntuu ettei jaksais eikä huvittaisi
tehdä mitään. Päivisin vähän hellpottaa hetkeksi. Iltaa myöten taas pahenee. Olen
muutamana päivänä joutunut ottamaan ylimääräisen rauhoittavan. Töissä
vaikea kun tuntuu ettei jasa tehdä mitään. Ymmärrys ei pelaa. Jotenkin kuitenkin
päivät menneet. Tänään väsyttänyt koko päivän. Kävin kuitenkin kioskilla ja kaupassa.
Jostain sain voimia ja vaihdoin verhot olohuoneeseen. Kuuntelin rentoutuskasettia
ja nukahdin hetkeksi. Nyt niin turhauttava olo. Kovin yksinäistä. Alkaa olotila
taas pahentua. Sama ahdistus ja pelkotila alkaa voittaa mielen. Mutta näillä
mentävä tämä ilta taas.Toivoa että huomenna parempi päivä.

Käyttäjä sarrukka kirjoittanut 26.09.2013 klo 18:35

Olipa taas aamu. Paha olla heti aamusta. Yö meni miten meni. Painajaisia
ja useita heräämisiä. En tiedä vaikuttiko kun en eilen ottanut rauhoittavia
ollenkaan. Uskaltanut että riittävät perjantaille. Onneksi sain ne tänä
päivänä uusitettua. Nyt huomasin että olen koukussa ja pahasti , Ilman
rauhoittavia en pärjää. Kasasin kuitenkin itseni sen verran että kävin kävelyllä.
Pesin koneellisen pyykkiä. Muuten aika mennyt tässä tietokoneen ääressä.
Olen kuunnellut musiikkia ym. Edelleen niin turhauttava olo mikään huvita.
Televisiotakaan tule paljon katsottua. Ainoat ohjelmat joita seuraan joka
päivä on salkkarit ja big brother. Pitäisi kuntoutuskaverillekin laittaa sähköposti-
viesti. En vain saa aikaiseksi. Oli puhetta viimeisellä kuntoutusjaksolla että
tavattaisiin nyt loppuvuodesta. Olisihan se kiva kuulla miten itse kullakin
menee. Kuin myös mukava nähdä kämppistä pitkästä aikaa.

Käyttäjä sarrukka kirjoittanut 28.09.2013 klo 14:45

Sama täällä tupakkaa kuluu. Minullekaan ei ketipinori auta mitään. Otan
iltaisin 200mg nukahtamiseen. Saanko olla utelias miksi et saa rauhoittavia?
Minä olen täysin koukussa rauhoittaviin. Se tuntuu pahalta ettei enää
ilman pärjää. Minulle myös tulee psykiatrin aika joskus lokakuussa jonnekin
päin. Täällä alan lääkärit vähissä. Viimeksi kun kävin oli virolainen lääkäri.
Olin eilen syke illassa seurakunnassa. Siellä oli ihan mukavaa. Pappi tuli
kätteleen ja juteltiin hetki.Eikö siellä päivätoiminnassa ole mitään ohjelmaa?
Alkaa taas hermostuttaa kun töihin lähtö lähestyy. Pelottaa taas lähteä
miten selviän töistäni.😟

Käyttäjä sarrukka kirjoittanut 29.09.2013 klo 11:55

Kiitos arka. Yritän koota itseni huomiseksi. En vain voi mitään että pelotta
töihin meno. Viime yö meni huonosti. Sekoilin yöllä . milloin oli oven karmit
edessä tai suunta hukassa. Minulla nuo rauhoittavat olleet käytössä vuosia.
Toivottavasti jaksat mennä seurakuntaan🙂👍. Mukava että sinulla on tuo
päivätoiminta ja jaksat siellä käydä. Toivottavasti on hyvä elokuva🙂.

Hyvää päivän jatkoa sinulle🙂🌻

Käyttäjä sarrukka kirjoittanut 04.10.2013 klo 17:30

Hei

Alkoi kolmen päivän vapaa. Sitten onkin viikon työputki edessä. Pelottaa
miten jaksan. Tänään kävin suuhygienistillä. Moitti että ientulehdusta. Pelottaa
jos seuraavalla kerralla poistavat yhden hampaan. Viikko mennyt mukavasti
ihmeen rauhallinen olo. Tuo aamuinen reissu laukaisi taas ahdistuksen. Jouduin
ottaan ylimääräisen rauhoittavan. Tuntuu ettei sekään auta. Tiistaina lääkäri.
Menen näyttään varvasta kun tulehtunut samalla keskustelen tuosta ketipinorista
Mulle se ei oikea nukahtamislääke. Olo on väsynyt. Tekisi mieli vain makoilla.
Kuitenkin yrittänyt kaikkea pientä touhuta. Tänään ollut aurinkoinen päivä. Ihaillut
ruskaa tupakalla käydessä. Jos huomenna jaksaisi käydä kävelyllä.😟

Käyttäjä sarrukka kirjoittanut 05.10.2013 klo 12:03

Hei arka. Mukava että sulla on päivätoimintaa ja tukihenkilö. Jotain tekemistä
Mitä tykkäsit vesijuoksusta? Nyt vähän parempi olo. Olen täyttänyt sanaristikoita
ja lukenut lehtiä netissä. Minun pitäisi imuroida mutta ei jaksa. Tuulinen ja
pilvinen päivä ei mieltä kohenna. Sain sen verran aikaiseksi että vähä jumppasin.
Kovaa hommaa laiskalle. Siitä olisi kyllä särkyihin apua kun viitsisi säännöllisesti
jumpata.

Hyvää päivänjatkoa sinulle arka ja kaikille tukinettiläisille🙂