"Liisa Ihmemaa", tekstisi oli hyvin realistista ja osin hauskaakin. Tuo ilmaisusi, että Jumala taitaa sittenkin kuulla "vähän toisella korvalla" huvitti minua. Se on hyvin osuva ilmaisu niistä tilanteista, joissa me joskus epätoivoisesti hapuilemme kohti Jumalaa ja taivasta.

Hyvän Jumalan siunausta sinulle, "Liisa Ihmemaa"!

Vaeltaja-ihmettelijä

P.S. "Arka" hyvä, olen rukoillut sinun puolestasi päivittäin. Olet mielessäni ja ajatuksissani usein🙂

Vaeltaja-ihmettelijä kirjoitti 12.9.2013 14:41

Aina sen joku lukee, ja minä myös rukoilen jokaisen tälle palstalle kirjoittavan puolesta.

Vaeltaja-ihmettelijä

Älä vain minun puolestani rukoile. Minä en usko, että Jumala on sellainen, että Hänelle pitäisi joukolla suureen ääneen huutaa apua vaan Hän kuulee ja näkee yhden ihmisen pienenkin rukouksen tapaisin ja minulla se on ristinmerkin teko. En tarvitse siihen muiden apua.

Joko arka päätit sairaalan menemisen? se olisi varmaan hyvä ajatus, voisit levätä kunnolla ja saisit ammattiapua. Joskus pitää myöntää ettei vertaisapu ole se kaikkein paras apu.

Kiitos Vaeltaja-Ihmettelijä, että rukoilet palstalaistenkin puolesta. 🙂 Ja kiitos Raamatun sanasta myös, sieltä löydän minäkin viisautta ja lohdutusta erilaisiin elämäntilanteisiin, thank God. 😉

Kiitos MarianneM viestistäsi. Jatketaan matkaa toistemme edestä rukoillen ja myös inhimillisesti tukien.

Vaeltaja-ihmettelijä

Mitä sinulle arka oikeesti nyt kuuluu? Olen jo huolissani.

Hei Vaeltaja-ihmettelijä
Joskus muinoin oli hyvä huumorintaju, nyt enää vaan taju, jos sitäkään.
Huumori pelastaa silloin jos itse jaksaa sitä viljellä. Mutta näin pirullisen keski-iän alkaessa, tekee tiliä, ja huomaakin, että ei ole katetta. 😉 Mikä neuvoksi. Välillä tullaan rytinällä alaspäin, ja jos ja kun, tuntuu, että on edes vähän kortilla katetta, niin velatkin on saatavia. 😉
Ps. Outo huumorini johtuu siitä, että olen puoliksi pohjalainen/savolainen.
Kiitän siitä, että toivotit minulle siunausta. Toivon sitä samaa sinullekin!

Kiitos, "Liisa Ihmemaa", kommentistasi. Sinun "outo" huumorisi on hyvää huumoria. Kaiken kirjoittamasi jälkeen huomaan, että sinä olet myös kielellisesti lahjakas persoona.

"Arkaa" minäkin tässä kaipaan teidän muiden lisäksi. "Arka", et ole kirjoitellut muutamaan päivään; kuinka sinä jakselet?

Tähän loppuun haluan lainata jälleen kerran yhtä Psalmin jaetta (Ps.42:12): "Miksi murehdit, minun sieluni, ja miksi olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kittää häntä, minun kasvojeni apua, minun Jumalaani."

Tämä sama asia sanotaan kolmeen kertaan: Ps. 42:6, 12 ja Ps. 43:5. Näissä jakeissa psalmirunoilija puhuttelee omaa sieluaan ja yrittää lohduttaa sitä. Tehkäämme me samoin. Pitäkäämme myös muilla hyvillä keinoilla huolta itsestämme.

Hyvää ja virkistävää viikonloppua kaikille🙂

Vaeltaja-ihmettelijä

Toivotaan että arka meni sinne sairaalaan, apua saamaan.
Itse en ole ollut mielenterveyden takia sairaalassa, olen aina tehnyt muita asioita että olen sen välttynyt.
Nyt kun ajattelen, niin vaikka avio-ero oli kamala, niin sekin oli parempi kuin tulla "hulluksi" siinä liitossa. Olen jättänyt työpaikkoja sen takia kun en ole tullut toimeen, itse ahdistunut kyllä niistä, mutta selvinnyt sitten ajan kans. Olen laittanut välit poikki sukulaisiin kun liikaa neuvoivat ja päällepäsmäröivät elämääni, arvostelivat ja juorusivat. Olen muuttanut paikkakuntaa, kun en ole löytänyt työtä enkä mitään mihin tarttua sillä paikkakunnalla. Muutin monta kertaa, ihan sen takia, että halusin löytää itsenäisen oman elämän, kun olin ollut niin muiden ihmisten armopalojen varassa. Täytyy sanoa nyt, että se kannatti.
Olihan se silloin tietyllä lailla mukavaa kun oli koko ajan jonkin avunantopiirin keskellä apua saamassa, eikä se huono asia ole. Ystävätkin taisivat olla vain auttajia minun kurjassa olossa, hekin saivat kait jotain, ainakin ne ihmissuhteet katkesivat kun muutin pois. Muistan kyllä että kun olin kylässä niin koko ajan vain puhuttiin minun kurjasta tilanteesta, jäi kuin "levy päälle". Oli muutettava pois että sai sen katki. Nyt ei ole enää vuosiin ollut sellaisia ystäviä, ja ystäviä ei oikeastaan vielä ole ollenkaan, mutta uskon että löydän heitä sitten kun olen siinä kunnossa etten käytä heitä vain hyväksi kertomalla surkean menneisyyteni. Jotenkin vain haluan että minut hyväksytään tällaisena kuin olen nyt eikä menneisyyteni vuoksi.

Hei vaan arka ja tervetuloa kotiin.
Toivottavasti voit paremmin.

Hei "arka"!

Kiitos, kun ilmoitit jotakin itsestäsi. Kotiudu nyt rauhassa, ja kirjoitellaan, kun on sopiva hetki. Olen rukoillut puolestasi joka päivä.

Lämpöä ja aurinkoa elämääsi🙂

Vaeltaja-ihmettelijä

Hei Vaeltaja-Ihmettelijä!
Kiitos kun olet rukoillut puolestani joka päivä. Sairaalassa makasin Uusi Testamentti kainalossa (onneksi siellä oli kyseinen kirja). Sain huonekaverikseni tytön jolla oli englanninkielinen Raamattu mukanaan. Kertoi olevansa kristitty ja käyneensä raamattukoulun. Emme sen enempää jutelleet. Kiitos vielä kerran kun rukoilet!

Olen ollut puolitoista vuotta sairaslomalla. Ensin tenniskyynärpään vuoksi, nyt viime syksystä kaksisuuntaisen mielialahäiriön vuoksi. Tulot ovat tippuneet puoleen ja keväästä asti ollaan miehen kanssa riidelty rahasta. Hän todella osaa ilkeilyllään syyllistää minua ja nyt hän on saanut aikuiset tyttäremme puolelleen syyllistämään minua myös. Harva se päivä saan kuulla; koska menet töihin, aiotko sä enää ikinä mennä töihin, no ethän sä mene vielä moneen vuoteen töihin...ym... Yksi tyttäristäni sanoi, että kiva kun me ollaan varmaan suvun köyhimpiä ja että iskä joutuu maksaan kaikki, kun et käy töissä. Tyttäret on opetettu lapsesta asti isovanhempien ja isän toimesta siihen, että he saavat kaiken mitä haluavat ja vieläkin heidän laskujaan maksellaan, että pääsee tytöt kahdeksi viikoksi Turkkiin. Minulla ei ole nyt senttiäkään rahaa, joudun olemaan kaksi viikkoa ilman lääkkeitä, koska saan silloin vasta rahaa. Mieheni tietää sen, mutta ei yritäkään auttaa. Viikonloppuna tuli niin kauhea sota kolmen euron kissanruokapussista, että en edes viitti pyytää 9 euroa lääkkeisiin.
Mietin itseni tappamista, mutta 10 vuotias poikamme on syy, miksi yritän jaksaa elää. Mietin myös eroa, mutta miten minä yksin pärjäisin? Olen alkanut myös lähettämään työhakemuksia, koska ainoa mahdollisuus on mennä töihin, että saa lisää rahaa. En ole työkykyinen, mutta en muutakaan keksi. Eniten surettaa, kun ei ole ystäviä, kelle purkaa tuntojaan, ainoastaan psykiatrian hoitajalle, jolla käyn kerran viikossa.

Kiitos Arka viestistäsi🙂
Saat rukoilla puolestani. Itsekin välillä rukoilen, vaikken tietoisesti olekaan uskovainen.
Alan kirjoittelemaan tänne aina kun jaksan. Nyt on niin huonot ajat, etten jaksa kirjoittaa, en puhua, haluan vaan nukkua. Päivät ovat raskaita kun pitää kuitenkin koti hoitaa ja pojan koulu ja harrastusasiat. Voimia sinulle🙂

Hei arka

Toivottavasti akupunktiosta sinulle apua. Nyt kova ahdistus päällä. Hyvä
olla missään. Töissä tänään kaikenlaista. En tiedä teinkö vääriä ratkaisuja.
Pelottaa. Toivottavasti saisin edes vähän nukuttua.

Olin eräällä luennolla joka olisi ollut tarkoitettu huonosta itsetunnosta kärsiville, eipä siellä mitään järkevää ollut. Meni kyllä yli hilseen, kun vain puhuttiin pukeutumisesta ja muusta mikä näkyy päällepäin. Vähän niinkuin itsestään selvyyksiä ja jo aikuisena sellaiset asiat ymmärtävänä. Kuuntelijat olivat kuitenkin jo keski-ikäisiä. päällekin päin näkyi että oltiin melkein kaikki jännittäjiä, ujoja ja varovaisia. Kun pyöräilin kotiin, ajattelin, etteivät kaikki ammattilaisetkaan tajua miltä se tuntuu kun on huono itsetunto, eihän silloin voi auttaa kun ei kykene ymmärtämään miltä toisesta tuntuu.
Ja kävin taas juttelemassa hoitajan kanssa, oli mukava kertoa että muistan miltä tuntui vuosi takaperin ja kuinka oli hankalaa lähteä hakemaan apua. Mitkään vippaskonstit ei auttanut. Kumma juttu että ei tarvita muuta kuin on joku ymmärtäväinen psyk.hoitaja niin jo helpottaa. Sukulaisille ja ystäville ei voi puhua, koska sieltä tulee vain lisää paineita kun ohjeita aletaan jakamaan miten on otettava itseä niskasta kiinni ja lopetettava tyhjän miettiminen. Ymmärrän kyllä heitäkin, eivät tiedä ettei se onnistu, itsensä niskasta ottaminen ja ylös nostaminen.
Olen jo hyväksymässä sen tosi-asian että tarvitsen koko loppuelämäkseni aina silloin tällöin, ehkei joka vuosi, jonkun joka "kuuntelee" ja saan rauhassa oikaista purteni taas oikealle radalle.
Toivon että Arka ja muutkin löytävät sellaisen ihmisen lähelleen!