Hei arka. Rukoilen melkein joka päivä. Tuntuu että saan siitä voimaa
jaksaa tätä elämää. Rukoilen puölestasi että saisit asiasi kuntoon.
Onkosinulla tietoa saatko työpaikan?
Pitäisi olla tyytyväinen että on töitä. Ei vain voi mitään kun tuntuu ettei jaksa.
Univelka kostautuu töissä oikein ymmärrys pelaa. Välillä ihan pallo hukassa.
Nyt pari vapaata. Saa villakoirat kasvaa. Ei jaksa siivota . Korkeintaan
pyykkiä pesen.

Oikein kovasti voimia sinulle arka🙂🌻

Hei arka, muistan minäkin rukouksissa- ihan pyytämättä. 🙂🌻

Hei arka. Tällä vapaalla vain lepäilen. Varmaankin jatkuva stressi vie
yöunet. Älä luovu toivosta työpaikan suhteen🙂👍. Pidän peukkuja että
saat töitä🙂🎂. Sinulla kuitenkin perhe joka rakastaa sinua. Se
on iso asia sekin.

Huh mikä ilta. varmaan ahdituneisuuskohtaus. Pulssi huitelee 90 tienoilla.
Verepaine miten sattuu. Ahdistaa niin kovasti kädet tärisee. Pelottaa
jos tästä vielä pahenee. tosi huono olo jo nyt. Mutta kuin aiemmin sanonut.
Yhteispäivystyksestä huonoja kokemuksia. Ei pääse edes osastolle.
Kotiin laittavat takasin. Mullakin 150km matkaa edestakaisin päivystykseen.
Tämä olotila kyllä kamala. Huomenna pitäisi töihin pystyä. Otin jonkin
aikaa sitten rauhoittavan. Tuntuu ettei mitään apua. En tiedä miten selviän'
tästä illasta.Vielä rytmihäiriötäkin näyttää verepainemittari

Hei, olen joskus vastaillut tähän ketjuun. Yrittänyt antaa vinkkeja millä olen saanut menneisyyden hyväksytyksi ja elää tätä päivää. Se kun olis tärkein, antaa menneiden olla ja pysyä tässä päivässä. Pakko oll itselleen kova eikä antaa ajatusten velloa synkissä asioissa.
minulla tuli myös liian "uskonnollisista" kirjoista ja lauluista synkkä ja kuolemaa kaipaava olo. Ikäänkuin täällä maanpäällä olis vain synkkää ja kauheuksia joita pitää pelätä koko ajan. Nyt kuljen messussa joskus ja kuuntelen jotain hartausohjelmia mutta valikoiden kun tv:stä ja radiosta tulee aikatavalla huuhaata myös näissä uskonnollisissa asioissa. ihmisiä yritetään viekotella mukaan johonkin pelottavaan kun on henkisesti huonossa kunnossa. Olen tarkkana mitä kuuntelen ja ketä.
Uskon Jumalaan ja rukoilen ja uskon Hänen minua varjelevan, vaikka tuntuiskin kummalliselta Hänen ohjaus, kun on ahdistus päällä. mutta ahdistus on usein ollut merkki että en elä niinkuin haluaisin tai mikä olis oikein. Oli mietittävä mitä teen väärin, vastoin itseäni. Jälkeenpäin huomaan kuinka jokin asia joka minusta oli SUURI vääryys onkin ollut suojelus, etten ole mennyt pahempaan. Ei kaikki mitä olen halunnut ole ollut minulle hyväksi, se on näyttänyt hyvältä mutta se ei sovi minulle.
Nyt olen selviämässä masennuksen kourista jälleen, syykin oli selkeä. Oma käpertyneisyys surkeaan itsesääliin, kun joku sanoi jotain tai teki, niin minä siitä masennun. Kun niitä sattumia oli sitten paljon, en kestänytkään vaan vajosin hiljakseen turraan oloon josta viimein tajusin hakea apua. Nyt olen käynyt muutaman kuukauden keskustelemassa psykiatrianhoitajan kanssa ja ihan selkenee olo ja tajuan kuin olin menossa väärään suuntaan. kiitos Jumalalle kun Hän ohjaa oikeaan suuntaan.

Hei arka. Kyllä noita ahdistuneisuuskohtauksia viikottain tulee. Koko
ajan melkein ahdistaa. Vielä tuo väsymys ja huonot yöunet. Olen alkanut
nukahteleen mitä ihmeelisimmissä tilanteissa. mm. tietokoneen ääreen.
Tuntuu että voisin nukkua vuorokauden putkeen kun vain unenlahjat riitäisivät.
Jatkuva väsymys päällä. Alkaa tuntua työnteo ylivoimaiselta väsymyksen ja
ahdistuksen kuin myös pelkotilojen vuoksi. Tuosta menneisyyden hyväksymisestä.
Itsellä ongelmia sen kanssa. En pysty hyväksyyn määrättyjä asioita
menneisyydessä. Nekin painaa mieltä. Olen yrittänyt rukoilla voimaa.Tuntuu
että yksin en enää selviä.😟

Itsesääliin ja omiin ajatuksiin takertuminen kyllä jumittaa ja saa aikaan ahdistusta. Siihen vain on ykis lääke: itsekuri. On pakotettava ajattelemaan ja tekemään muuta.
Muistan nuorena kun ajatukseni elivät omaa elämäänsä vain pilvilinnoissa, utopistisissa unelmissa, haaveiluissa. Ärsyynnyin kun en saanut tarpeeksi unelmoida rauhassa ja sen jälkeen olin aina väsynyt ja allapäin. Nyt kun muistan se, tajuan että olin jo nuorena "erikoinen" ja olisin jo silloin tarvinnut apua siihen ettei liikaa uppoa omiin kuvitelmiin.
Toinen vaarallinen tapa on, ainakin minulla, että pakenen "uskovaisen" maailmaan ja odotan Jumalan tekevän puolestani sen, mikä minun on itse tehtävä. ei rukous auta jos ei tee yhtään mitään, koska vastaus piilee siinä että uskallan sitten tehdä asioita TOISIN kuin ennen, koska se tie mitä kuljen on väärä jos ahdistun, masennun.
Mitä pitäisi tehdä toisin? Sitä sopii itsekunkin miettiä.
Turha varovaisuus ja se että joku tulee ja korjaa tilanteen ei auta. Ei muut voi tehdä sitä mitä minun on tehtävä. Muutettava ajatusta, sieltä se lähtee, ajatuksesta.
Jos kukaan ei herätä huomaamaan missä mennään vikaan, ei ole järkeä puhua tai etsiä apua.
Minua on eniten auttanut se kun on suoraan sanottu, että älä rämmi itsesäälissä, tai kun eräs ihminen nauroi ja sanoi ettei kait aikuinen ihminen noin ajattele. Häpesin itseäni, mutta muutos lähti niistä sanoista kun toinen vähän tönäisi. Suutuin tietenkin ihan hirveästi ja kerroin terapeutille ja terapeutti myötäili ja kauhisteli mukana, ettei noinsaa sanoa. Mutta juuri noin piti sanoa. terapeutti ei muuta kuin yritti saada minut vihaamaan vanhempiani ja etsimään syytä ongelmiin aina jostain muualta kuin minun omasta käytöksestä joka oli vinoutunut ihan itsestään tai olkoon syy mikä hyvänsä, niin ei se oikeuta itseäni tuhoamaan väärällä ajattelulla ja menneisyyden kauhujen kertaamisella aina kun jotain "tapahtui" syöksyin masennuksen kouriin ja velloin surkeana menneisyyden pahoissa asioissa. Tuhosin itseltäni monta hyvää vuotta typerällä käytöksellä. Mutta en uskaltanut elää toisin, olin niin pelokas. Sitten kun sain apua Jumalalta uskalsin panna pisteen menneisyydelle. Nykyhetkessäkin on tarpeeksi ongelmia ratkaistavaksi.
En ole vieläkään "vahva" ja pärjäävä, mutta selviän jo paremmin nykyhetkestä kuin aiemmin. En ole töissä,koska minusta ei taida enää olla töihin, ainakaan ruumiillisesti raskaaseen työhön jota tein, ja ronskiin käytökseen ja puheisiin mitä sellaisissa paikoissa on. En kestä liian hurttia huumoria. Kun viimeinkin myöntää omat puutteellisuudet on helpompi olla. Eläke ei ole suuri, pitkästi alle tuhat euroa, olen köyhyysrajan alapuolella, mutta silti minun on hyväksyttävä tämä tilanne ja otettava irti elämästä kaikki se ilo mitä on ilmaista ja sitähän riittää paljon.

Hei arka. ymmärrän varsin hyvin että pakkoajatusten kanssa vaikea elää.
Minullakin niitä on jonkin verran. Muutenkin mietin liikaa asioita. Ne paisuu kuin
pullataikina aina vain pahemmiksi.Kävin työterveyshoitajalla puhumassa
univaikeuksista ja noista ahdistuneisuuskohtauksista. Myös siitä kun se
ahdistuneisuus koko ajan taustalla. Tuumas etten missään nimessä ole
työkykykyinen. Huomenna päivystysajalla lääkäriin. Vain niin huono
omatunto olla pois töistä. Tuntuu että luulevat minun lintsaavan. Haluaisin
olla niinkuin kauan sitten . Se iloinen ja reipas työkaveri. Mutta elämänilo
kadonnut. Tuntuu ettei mikään enää kiinnosta.

Muistan sinua arka rukouksissani. Toivotaan että meille tulee vielä parempiakin
päiviä. Voimia sinulle🙂👍

Hei arka

Minulla paineita työn suhteen. Tuntuu etten osaa hoitaa työtäni tarpeeksi
hyvin. Jatkuvasti mietin miten selviän. Samoin menneisyys mielen päällä.
Elämän olisi voinut elää toisinkin. Olen tehnyt vääriä valintoja ja ne
melkein jatkuvasti mielen päällä. Kävin tänään lääkärissä. Sain tämän
viikon sairaslomaa. Loppuviikosta alan taas jännittämään töihin menoa.
Viime yön nukuin ihmeen hyvin. Samoin piti ottaa päiväunet.

On aika kauheaa luettavaa täällä, kun itsetuhoista kirjoitetaan.
Kirjoittelen taas jonkin aikaa, mutten kauaa voi lukea täällä sillä olen liian herkkä ja alan liikaa samaistumaan kirjoittajiin ja kohta olen itsekin maan raossa itsesäälissä.
Ei kukaan toinen voi kenenkään päähän mennä ja takoa järkeä. Kylmä totuus on että ihmisen on itse alettava päättämään omasta elämästä miten haluaa sen elää, ei kukaan toinen sitä voi tehdä, ei löydy sellaista instanssia joka voisi pakottaa ketään alkamaan muuttamaan omia ajatuksia. Ihmisen on se itse tehtävä.
Valinta on ihmisen, mitä haluan nyt, tulevasta päivästä? Poltanko tupakkia putkessa, juonko viinaa (salaa itseltäkin), popsinko ruokaa, liikaa lääkkeitä, makaanko sohvalla itsesäälissä riutuen. No, se tuottaa jotain mielihyvää kun oikein piehtaroi itsesäälissä ja miettii miten teki kaiken väärin ja kuvittelee marttyyrin kuolemaa jota surraan sitten tai jotain muuta kauheaa.
Ajatus on se mikä pitää muuttaa. hetki kerrallaan. Vain yksi hetki kerrallaan kieltää itseänsä ajattelemasta kaikenlaista pahaa. Heti kun tulee sellainen ajatus niin on sanottava että mene pois, en halua enää kurjuutta ja huonoutta kestää, olen hyvä ihminen, Luoja minusta teki hyvän ja en enää anna valtaa pahalle joka kuiskii korvaan muuta.
Miksi on vaikeaa se että ei enää antais milleen pahalle valtaa tuhota omia mahdollisuuksia hyvään päivään? onko takana ajatukset, mielikuvitus ym. joka syöttää mieleen kateutta(miksi muilla on)? Syyllisyyttä(en ole hyvä)? Ylpeyttä(en myönnä että olen kateellinen)? Haluja(haluan enemmän rahaa, valtaa yms.)? Mässäilyä(ajatuksilla, ruoalla, aineilla)? ym. luetteloa vois jatkaa vaikka kuinka pitkään, olen kaikki nuo tunnetilat käynyt aikoinaan läpi ja inhonnut kun tajusin että olin itse itseni pahin vihollinen eli estin itse itseäni elämästä hyvin ja vaivuin sitten epätoivoon ja kurjuuteen.
Äitini sanoi aina, että kukas se koiran hännän nostaa ellei koira itse.
Olis kiva lukea jos täällä olis muitankin jotka ovat selviytyneet pahasta itsetunnon alentumisesta ja edes vähän päässeet voiton puolelle. En sano että olen täysin "terve", en varmaankoskaan tulekaan, mutta pärjään itseni kanssa kun tajuan joskus ainakin milloin ajatukset lähtee vinoon.
Menneille ei voi mitään muuta kuin pyytää anteeksi muilta ja itseltä.

Hei arka. Minusta tuntuu tosi pahalta kun luen kirjoituksiasi. Sinulla
kuitenkin rakastava perhe. Yritä taistelaa edes heidän vuokseen. Älä
tee mitään pahaa itsellesi. Olen paljon lukenut kirjoituksiasi. Vaikutat
tosi mukavalta ihmiseltä. Eikö olisi mitään mahdollisuuksiä suorittaa
koulua loppuun? Toivon hartaasti että saat elämäsi kuntoon. Rukoilen
puolestasi.Minulla ahdistus päällä. Vein juuri matot tuulettuun. Jos saisi
edes lattiat pestyä. Pelottaa jo nyt töihin paluu. Viime yön nukuin tosi
huonosti. Ajatellut jos soittaisi psykiatrian aluepolille. Voisiko siellä
kukaan auttaa. Olen niin hykassa. Ajatus kiertää kehää. Samat ajatukset
mielessä. Miksi elämä meni näin. Miksi ei voinut mennä toisin.😞

Arka, millainen lääkitys sinulla olikaan? Syötkä muita lääkkeitä kuin rauhoittavia ja kuinka kauan olet niitä syönyt? Rauhoittavien pitkäaikainen käyttö voi laskea serotoniini-, dopamiini- ja noradrenaliinitasoja ja se vaikuttaa mm. keskittymiskykyyn ja vireystilaan. Vaikuttaa siltä, että tosiaan pakonomaisesti ajattelet samoja negatiivisia asioita ja ehkä ajattelu tuntuu puuroutuvan? Mietin vain, että olisiko taustalla ihan biologisia/kemiallisia syitä, miksi ahdistus vain pysyy ja ajatukset kiertävät kehää.

Okei, no onpas sinulla sitten lääkkeitä, harmi jos ei ole toimivaa löytynyt..Niin, kaipa sitä sähköhoitoa voi kokeilla, jos kerran suositellaan. Kiva, että pääset tukihenkilön kanssa kävelylle, varmasti säännöllinen ulkoilu ja jokin uusi harrastus olisivat hyväksi, että ei tarvitsisi vain oman ahdistuksensa kanssa pyöriä. Ahdistus kertoo ehkä siitä, että jotain muutoksia olisi elämässä tehtävä?

Olen monesti yrittänyt kääntää ajatusmaailmaa parempaan. En kuitenkaan
siinä onnistunut. Samat ajatukset kiertää päässää. Ratkaisua niihin ei
löydy. Olen ollut elämäntaito kurssilla ja jokin toinenkin oli. Siellä tuli
paljon hyviä neuvoja jaohjeita. Minun mieli ei vain osa sisäistää niitä.
En pysty kääntään ajatusmaailmaa parempaan suuntaan. Olen kokeillut
rentoutusta, olen rukoillut ym. Mikään ei tunnu auttavan. Vaivun yhä syvemmälle
ahdistukseen. Ilman rauhoittavia olisin ihan hukassa. Huomenna loppuu
sairasloma. Yritän saada jatkoa. En jaksa töihin. Keskittymiskyky nolla
ajatus ei pelaa.

Hei arka. Sairaslomaa jatkettiin viikolla. Kävin työpaikalla siellä oltiin
kovin ymmärtäväisiä. Tosin yks määrätty henkilö ei ollut töissä. Onneksi.
On totta että ajatusten kääntäminen positiiviseen suuntaan on kovin vaikea.
Toki joltakin se voi onnistua ja se on hieno asia. Töissä sanoivat että tehdä
kävelylenkkejä. Sekin vain tuntuu ylivoimaiselta. Toki autta ahdistukseen
ainakin hetkeksi. Lainasin kirjastosta kirjan nimeltä Armon parantava voima.
Ajattelin jos siitä olisi apua. Samalla lainasin pari rentoutus kasettia.
Jos saisi noista edes hetkeksi paremman olon. Tänään mieltä piristi kampaajalla
käynti. Värjäytin hiukset.

Voimia sinulle arka ja kaikille tämän palstan lukijoille🙂👍