Kiitos ettet ole unohtanut minua....

Olisiko tästä linkistä sinulle apua? että löytäisit reitin kuntoutukseen?

"...Usein kuntoutustarpeen selvittely on syytä aloittaa ottamalla yhteyttä työterveyshuoltoon, terveyskeskukseen, Kelaan tai TE-toimistoon. Kuntoutusta varten tarvitaan yleensä aina lääkärinlausunto tai kuntoutussuunnitelma.... "

Tarkemmin linkissä

http://www.takaisintoimeen.fi/kuntoutus#5

- voimia hakemuksen kokoamiseen! Vaivan se vaatii, mutta kannattaa nähdä se vaiva!
Muistan sinua, että saisit asian alulle koska alku on kaikessa aina vaikein.
Voimia sulle Arka!

🙂👍

Hei arka

Miten olet jaksellut? Oletko sélvittänyt kuntoutusmahdollisuuksia?

Paljon voimia sinulle🙂👍🙂🌻

Hei Sarrukka!
Kiitos viestistäsi! Olen aika kehnosti jaksellut. En oikein osaa olla ilman töitä, en keksi mitään tekemistä. On vaikea keskittyä tv:n katseluun tai lukemiseen. Sohvalla olen makoillut enimmäkseen.
En ole selvittänyt kuntoutusasiaa, luulen ettei minua aleta kuntouttamaan kun olen jo 53-vuotias ja ei ole oikein ammatillista pohjakoulutusta. Ehkä kysäisen asiaa lääkäriltä kun seuraavan kerran menen sinne.
Eilen kävin ajelemassa busseilla ihan ilman päämäärää kun tuntui että haluan mennä jonnekin. Yksi työpaikka on hakemisvaiheessa, sieltä soitetaan ensi viikolla.

Hei arka

Toivottavasti sinulla on hyvää tuuria ja saat töitä🙂👍. Kuluuhan siinä
aika mukavammin. Taloudellinen puolikin parempi. Vaikka itse joudun
sanomaan että välillä työnteko tuntuu tosi raskaalta. Toivoo että
saisi vain olla kotona. Mutta työ on tärkeä ihan taloudellisestikin.
Mulla vois käydä että olisin vain täällä kämpässäni.Se vähäinenkin kontakti
toisiin ihmisiin vähenisi minimiin.

Mukavaa illanjatkoa sinulle🙂🌻

Kun elämä alkaa vastustaa niin vastustaa kunnolla. Nilkassa ollut ihottuma
3viikkoa ei ala paraneen. Eilen kävin sairaanhoitajan juttusilla. Kuvasi ja
näytti kuvat lääkärille. myös verikokeita otettiin. Soitti iltäpäivällä että
pitäisi lääkäriin. Just sieltä tulin. Nyt allergia testejä tekevät. Olisi nekin
voinut tehdä aikaa sitten. Itse tiedän että nikkelille olen allerginen. On
varmaan muutakin. Alkaa nii potuttaan tämä lääkärissä ja testeissä ravaaminen.
Ei ainakaan olotilaa paranna. Miettii koko ajan synkkiä asioita. ahdistaa
ja pelottaa mitä tulevaisuus tuo tullessaan😞😞

Maanantaina selviää testin tulokset. Odotan mielenkiinnolla onko niissä
mitään erikoista. Tänään tosi huono päivä töissä. tuntui ettei mikään
onnistu. Etten ehdi tehdä määrättyjä hommia. Tuntui että vain töppöilen.
Oli niin hermostunut olo. Sitten muistin etten ollut ottanut rauhoittavaa
ennen töihin lähtöä. Olen näköjään koukussa rauhoittaviin. Työnteosta
ei tule yhtikäs mitään ilman niitä. Kotona jotenkuten pärjään .Mieliala
heittelee laidasta laitaan. Ei pysty nauttiin niistä paremmista hetkistä. Koko
ajan vain oottaa milloin alkaa mennä huonommin. Ensi viikolla psykiatrin
aika. En kyllä liikoja odota siltäkään käynniltä. Kunhan saisi B-lausunnon
joka menis läpi vakuutusyhtiössä. En odota liikoja ettei tule pettymystä
. Olisi se ihanaa kun voisi nauttia elämästä ja kesästä. Mutta asiat eimene
niinkuin itse ajattelee. 😟

Hei arka

En ole vielä saanut kaikkia testin tuloksia. Työterveyslääkärille aika ensi
viikolla. Jo ehtisivät tulla siihen mennessä. Oletko päivät osastolla vai
minkälainen systeemi tuo on? Niin on ahdistunut olo anna hetkeäkään rauhaa.
Onneksi on kaunis ja lämmin päivä pystyy olemaan ulkona.

Paljon voimia sinulle yritä jaksaa🙂👍

Moi. Olen lukenut tän ketjun alusta loppuun. Voimia sulle arka! Mullakin tosi huonot voinnit ja tällä hetkellä ei mitään hoitosuhdetta. Ajattelin aloittaa Mirtazapinin kun mulla niitä vielä on, joskus olen käyttänyt. Ollu nyt vaan olanzapin pienellä annostuksella mutta se ei kyllä riitä...

En tiedä kauanko jaksan tämmöistä elämää. Muutama viikko oli
oli ihan mukavaa aikaa töissä. Nyt yksi henkilö palannut töihin.
Alkoi taas painajainen. Eilen taisin töppöillä aika pahasti. Kyseisen
henkilön läsnäolo saa minut hermostumaan. Epävarmuus omasta
osaamisesta palasi samoin meni motivaatio työntekoon. Tiedän
että osaan asioita mutta en luota itseeni. Tämä on yhtä painajaista.
Kävin psykiatrilla. Aikoi kirjoittaa B-lausunnon vakuutusyhtiölle.
Lääkkeitä ei suostunut vaihtamaan vaikka pyysin. Tuo moclobemid
tuntuu ettei mitään vaikutusta. Torstaina työterveyslääkäri menen
kuuleen verikokeiden tuloksia . En tiedä miksi pistivät lääkäriin. Samalla
kirjoitaa oman lausuntonsa noita muista vaivoista. Olotila on kehno
koko ajan ahdistaa ja pientä paniikkia. Onneksi rauhoittavat vähän
helpottaa oloa.

Hei Sarrukka!
Ikävä kuulla että voit nyt huonommin. Harmi että töissäsi on tämä henkilö joka saa sinut hermoilemaan. Onnekas olet kun saat vielä rauhoittavia, minulta ottivat pois. Ketipinoria sain tilalle mutta se ei tunnu auttavan.Hyvä kun lääkärit selvittelevät asioitasi,voisitko jäädä sairauslomalle vaikka.

.Hei arka

Sairaslomaa varmaan saisin. tuntuu vain ettei kehtaa hakea. Eilen kannoin
raskasta multasäkkiä nyt vasen käsi tosi kipeä. B-lausunto lähtenyt kelalle
psykiatrilta ja työterveyshuollosta. Toivon tosiaan että pääsis edes osaeläkkeelle.
Tuossa toisessa otsikossa puhuttiin työpaikkakiusaamisesta. Itse koen että
tämäkin asia menee kiusaamisen puolelle välillä. Esimies tietää asian.
Muutenkin kun olen epävarma asioista itsetunto nollassa työ käy raskaaksi.
Jatkuvasti joutuu varmistaan asioita työkavereilta. Oikein nautin kun viikolla
pääsin huomauttaan kyseiselle henilölle yhdestä asiasta. Ei kommentoinut
mitään. Mutta päivä kerallaan mennään. Sitten kun tuntuu ettei pysty olemaan
töissä haen sairaslomaa. Minulla 100mg ketipinoria iltaisin auttaan nukahtamista. Ei ole
suurempaa vaikutusta. Yöt menee miten menee. Useimmiten huonosti. Nukun
pätkäunia. Sekin varmaan vaikuttaa olotilaan. Mieliala heittelee laidasta
laitaan

Hyvää kesää sinulle ja paljon voimia
🙂👍

Onhan se eläkkeeleejäänti pelottavaa. Itsekin miettinyt miten tulee
toimeen taloudellisesti. Tulot kuitenkin pienenee. Suurin osa vapaa-
ajasta menisi kuitenkin yksin kotona. Miten vaikuttaisi elämään.
Mutta ajatellut ettei kerran voimavarat riitä ainakaan kokoaika työhön.
Olisi ehkä parempi. En tiedä sen näkee jos asia toteutuu.

Heippa vaan!
Ymmärrän sinua hyvin, sillä taistellut olen minäkin yli 30 vuotta ja kun nyt olen 54 vuotias,
käteeni ei ole jäänyt mitään, jos puhutaan rahasta, menestyksestä tai terveydestä. Toisaalta olen onnellinen kahdesta lapsesta, nyt 18-ja 21 vuotiaista pojistani!
Mutta tosiaan. Kun olin 19 vuotiaana valmistunut koulusta, aloin seurustelemaan väkivaltaisen miehen kanssa. Olin hänen kanssaan 12 vuotta kunnes tapasin nykyisen mieheni. Saimme kaksi lasta ja kun pojat olivat 0 ja 3-vuotiaat, sairastuin paniikkihäiriöön ja masennukseen. Oireeni olivat niin hankalat, että jouduin työkyvyttömyyseläkkeelle v. 1998. Sairauteni seurauksena kumpikin poikani sairastui masennukseen ja he ovat saaneet koko lapsuutensa toimintaterapiaa ja nyt aikuisena, 21 vuotias poikamme on vakavasti masentunut ja saa terapiaa ja on lääkityksellä. Vuosi sitten mieheni sairastui pahaan työuupumukseen joka jatkuu. Taloudellinen tilanteemme on ollut tiukka ja on sitä edelleen. Olen ollut koulukiusattu koko kouluajan, samoin vanhempi poikamme. Uskon, että itsetuntoni on aina ollut nollassa mutta nyt oikeasti häpeän itseäni. Tiedän, että se on väärin. Mutta olen tehnyt sellaisia valintoja elämässäni että ehkä en olisi sairastunutkaan jos olisin toiminut toisin. Tällä hetkellä perheemme tulot ovat minun eläke ja miehen osapäivätyötulo: yht. 1965 e, vuokramme on 1325e ja poikamme ovat tulottomia. Olemme joutuneet olemaan sosiaalituen asiakkaita siitä asti kun sairastuin. En ole siis saanut mitään aikaan, ja sukulaiset ovat pikkuhiljaa väistyneet ympäriltämme juuri rahattomuutemme vuoksi. En voi kun syyttää itseäni ja ihmettelen, miten selvitä tästä raskaasta tilanteesta. Ikävintä tässä kaikessa on poikieni sairastuminen. Toivon, ettei teille muille kävisi näin. On tärkeää pitää lähellään vain hyviä ihmisiä. Kun/jos sairastutte, silloin erityisesti-antakaa kylmien,kovien, moukkien mennä.

Toivotan voimia sinulle🙂👍. Sinulla on ollut rankkaa elämässäsi.
En osaa oikein pukea ajatuksiani sanoiksi. Itsellä ei myöskään elämä
mennyt niinkuin ajattelin. Vääriä valintoja tullut tehtyä ja kaduttaa.
Olen myös ollut koulukiusattu koko opiskeluni ajan. Samoin työpaikka-
kiusaamista ollut ja on vieläkin jossain määrin. Voimavarat vähis
En jaksa jatkuvaa pelkoa ja ahdistusta. Töissä välillä tosi vaikeita päiviä.
Hermoilen ja jännitän ja pelkään. Mitä jos en onnistukkaan homma
epäonnistuu. Viikkoja etukäteen hermoilen määrättyä työpäivää. Haluan
pois tuosta oravanpyörästä. Vaikka vaitoehtona on ykinäisyys ja suurelta
osin oma seura. Tiedän ettei sekään aina helppoa ole. Ahdistus ja pelko
seuraa rinnalla. Mutta saa tehdä asioita oman voinnin mukaan.😟

On tämäkin juhannus. Yksin yritän kuluttaa aikaa kämpässäni. Kukaan ei
käy kylässä . Kukaan ei soita. Jos koko loppuelämä tämmöistä ei kovin ruusuinen
tulevaisuus. Monesti miettinyt mikä minussa on vikana.Kukaan ei halua olla
kaveri mun kanssa. Olen tosin oudossa seurassa melko ujo. En uskalla tutustua
uusiin ihmisiin.Kuitenkin toivoisin että olisi edes yksi ystävä. Taitaa olla vähän
ristiriitaista tekstiä. Kait mun kohtalo on tämä olla yksin koko loppuelämä.
Ahdistaa ja pelottaa tosi paljon ajatuskin. Mulla ikää reilu 50v. Eikä kuntokaan
paras mahdollinen. Kuka mua auttaa jos en pysty itse asioita hoitamaan.
Käymään kaupassa ym. Elämä on pelottavaa😟