Tänään oli vapaapäivä. En ole saanut mitään aikaiseksi. On niin
väsynyt ja ahdistunut olo, Kåvin psykiatrian hoitajan juttusilla.
Sanoin että en jaksa enää.On niin väsynyt ja ahdistunut olo.
Kehotti hakemaan sairaslomaa jos työnteko käy ylivoimaiseksi.
Mietin vain paljonko saisin palkkaa jos saikulle jäisin. Nytkin olen
kunnalle velan puolella 440 euroa, Ovat maksaneet liikaa palkkaa.

On niin huono omatunto. Koti on kuin pommin jäljiltä. En ole jaksanut
siivota. Tiskaamattomia astioita allas täynnä. En tiedä mistä saisin voimia
edes kodin kunnossa pitää.

Uusi lääke kyllä auttaa nukkumiseen jonkin verran. Edelleen aamut vaikeita.
Poikaystävä sanoi että olen kuin olisin humalassaa ja puhe sössöttää.
Ajatukset pätkii en saa otetta mistään. Tänään onneks väsyttäny kovin pahasti

Hei arka!

Rukoilin puolestasi. Toivon vastapalvelukseksi samaa. Täällä mennään kans nii pohjalla kun voi vaan. Aamu ahdistus oli hirvittävä, aivan kauhea. Keho kouristeli ja mielessä pyöri vain miten pääsis pois täältä.

Viikkoja menee hyvin ja yhtäkkiä kaikelta katoaa pohja. Tämä on kai sitä masennuksen kanssa elämistä.

Voimia kaikille!

Hei arka ja vanki

Rukoilen puolestanne. Voimia teille jokaiseen päiväänne🙂👍.Täällä
myös yksinäinen ja ahdistunut olo. Ei taho jaksaa tätä elämää.

Huomenaamuna 6 töihin. Hirvitää miten päivästä selviän. Elämä
jatkuvaa taistelua mielenterveysongelmia ja uupumusta vastaan😟.

Täällä valvotaan, niinkuin melkein joka yö. Mulla on ollu näitä uniongelmiakin jo useemman vuoden tän masennuksen ohella. Viime päivät oon miettiny paljon asioita, kun tuli sossutädin ja nuorisotyöntekijän kanssa puheeksi mun masennus, sen hoito ja oireet yms ja he olivat sitä mieltä että mun pitäis pyytää lähetettä MT-toimistoon että pääsisin alanammattilaiselle diagnosoitavaksi. Samalla saisin mahdollisesti sen oikean lääkityksen itselleni ja muutenkin oikeenlaista hoitoa sairauteeni.
Tähän asti mulla on hoidettu lääkkeillä masennusta ja vähän myös unettomuuttakin, mutta tuossa edellämainitussa keskustelussa tuli puheeksi myös mahdollisuus siitä ettei mulla olisikaan pelkkä masennus kyseessä vaan ehkäpä kaksisuuntainen mielialahäiriö. Tuo on mulla käynyt joskus aikasemminkin mielessä, mutta sitten oon sen kuitenkin unohtanut ja nyt kun tästä tuli vuosien jälkeen puhetta niin aloin taas miettimään...

Mitä jos mulla onkin kaikki nää vuodet hoidettu ihan väärää sairautta??
Toistaaltaan hirvittää aika paljon ja ehkä hieman ahdistaakin koko ajatus tuosta kakssuuntasesta ja sinne MT:hen menosta, mut oikeesti siittä olis mulle varmaan pelkästään hyötyä. Ainakin jos mulla tosiaan on lääkkeet ihan väärään tautiin. Tiistaina terv.keskus lääkärille pyytään lähetettä MT:hen (toivottavasti saan) ja keskusteleen mun selästä että mitä sen kanssa tehdään.

Mulla on ollu lapsesta asti skolioosi ja kaikenlaiset selkäsäryt ovat olleet arkipäivää, mutta nyt viime kesänä/syksynä alkoi löytyä selästä ihan uudenlaisia kipuja ja vaivoja, joiden takia jouduin lopettamaan siivoojan työni jonka pitkän etsimisen jälkeen onnistuin saamaan. Fysioterapeutti loppuvuonna epäili jotain välilevy ongelmia, mutta sen kummemmin ei vielä mitään tutkittu. Jospa nyt sitten lääkäri alkaasi tutkimaan, kun tiistaina menen selkääni sinne valittamaan.

Minullakin on paha olla. Mieli maassa ja ahdistaa. Toivoton olo. Pakkoajatukset jylläävät enkä saa niitä poikki. Ehkä tämä jonain päivänä helpottaa.

Arka hei.
Onko niin, ettet ole hyväksynyt tapahtunutta, kun se sinua vaivaa vuodesta toiseen?
Hyväksymällä - huomaamalla jotain hyvääkin siinä päätöksessä, jonka silloin teit
päättäesäsi opiskelut ("ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin") - voisitko päästä vapaaksi niitä koskevista pakkoajatuksista?
Saada hieman 'ilmaa' niin, ettei ne ajat ahdistaisi?
Tulla tähän päivään sieltä jostain vaikeasta ajasta.
alkaa elää pöytää puhdistaen?
Elämässä ei aina saa mitä siltä tavoittelee.
Ehkei saa mitään toistakaan - ellei päästä eletystä elämästä irti?
Kumpa osaisin sanoa oikein mitä tarkoitan.
Eletty on elettyä, nyt on tätä aikaa jota nyt eletään.
Anna itsellesi anteeksi ettet jaksanut viedä opintoja loppuun.
Anna itsellesi uuden mahdollisuus.
Sinusta on kysymys, sinä vaan voit löytää mitä sinä voit löytää sellaista, mitä sinä haluat, menetetyn tilalle.
Niin kauan kuin pidät ajatuksesi menneessä,
niin kauan voit huonosti menneistä.
Pyydän sinulle v o i m i a ja rohkeutta alkaa tehdä jotain toisin.

Noin kymmenen vuotta sitten kun elin elämäni pahinta kriisiaikaa (joka johtui elämänmuutoksesta joka oli pakko tehdä, että edes pysyisin hengissä), niin eräs ihminen sanoi minulle: paska haisee kun sitä kaivaa". Loukkaannuin tietenkin ja sanoin ettei hän "ymmärrä" miltä minusta tuntuu. No eihän hän ymmärtänyt, mutta sanoi niin koska ei muutakaan keksinyt että sai minut pois niistä piinaavista ajatuksista millä pääni täytin. Epäonnistumisilla, vääryyksillä ym.
Tänään olen samaa mieltä hänen kanssaan. Pitkän ajan päästä ymmärrän ettei mikään parane jos aina vain kaivaa samaa paskakasaa. Anteeksi ruma kielenkäyttö.
Itse pelkäsin hirveästi että jään sellaiseksi kuin olin, mutta rukous, usko Jumalaan ja myös totteleminen sitten kun apua on tulossa oli tärkein asia mitä tein. Ja elämä muuttuu helpommaksi ja mukavaksi, ei enää ahdista. Alkoholi, tupakka, huumeet eivät sovi siihen jos meinaa parantua. Tärkeintä on raitis ulkoilma (joka vielä on ilmaista), liikunta, positiiviset lukemiset, parantavat ajatukset, rukous, hengellisissä kokouksissa kulkeminen ja rukoileminen siellä muiden kanssa.
Anteeksianto itselle ja muille, sitä kannattaa kokeilla! Joka ilta pyytää anteeksi muutaman viikon ajan niin varmaan huomaa muutoksen. Ja kaikki huonot ihmissuhteet pois läheltä jotka vetävät takaisin suohon. Myös täällä netissä kannattaa varoa sellaista mikä vetää takaisin pahaan oloon, ei ole pakko lukea kaikkea eikä mennä tunteella mukaan pahaan oloon. Ei vertaistuki tarkoita että vedetään porukkaa pahaan oloon vaan tuetaan parempaan elämään!

Tuli sitten valvottua koko viime yö täällä lueskellessa ja niin paljon löyty monista keskusteluista saman tyylisiä tilanteita ja kokemuksia mitä itsellä on ja on ollut niin moneen asiaan tuli sitten myös kirjoteltua niitä omia kokemuksiakin. Aamulla tais olla lähempäny yhdeksää kello kun aloin nukkumaan ja 12 aikoihin jo heräsin. Ihme kyllä tällä hetkellä ei edes kauheesti tunnu tuo valvottu yö.

Ei minusta taida olla kenenkään opastajaksi pois masennuksesta ym. vaikken itse olekaan nyt aallon pohjassa. Mutten halua tukea ketään niin paljon että alan itsekin voimaan pahoin ja alan miettiä mustia ajatuksia.
Ilman Jumalan armoa olen hukassa.
Elämä vain on joskus kovaa, ankaraa taistelua, viimeisen päälle ahdistavaa, mutta kun odottaa niin se menee ohi.
Elämä vain on sitä että joskus on tehtävä elämässä muutoksia jotka tekevät kipeää, itselle ja muille. on otettava avioero, muutettava paikkakuntaa, lopetettava väärä ihmissuhde, lopetettava tupakointi ja viinan käyttö. Jokainen muutos tekee kipeää, on luovuttava tottumuksistaan ja se ei ole helppoa.
Olishan se helppoa jos vois lopettaa viinan käytön eikä sais mitän vieroitusoireita, no. eihän silloin olis kenelläkään ongelmia sen kanssa. Mutta kun on ollut selvinpäin ja ero viinaan kasvaa niin pääkin alkaa toimimaan ihan eritavalla.
mitäs jos tämä ketju kokeilis sitä että hetki kerrallaan, päivä kerrallaan olis ilman mustia ajatuksia tai syyllisyyttä. Ihan vain kokeilumielessä, vois sitten vertailla muutaman viikon päästä oliko mitään vaikutusta kun ei suostunut enää olemaan huono.

Hei arka

Paljon voimia sinulle🙂👍. Toivon että saat apua itsellesi. Minä
vielä sinnittelen . En tiedä kauanko jaksan.

Voimia ja lepoa sulle, Arka.
Me tukinetin ystäväsi tsempataan ja pidetään sulle peukkuja täällä kaukana,
saat löysätä huolista otteen, sitten uusin voimin uudestaan ote elämästä,
uskon että perheesi pärjää vaikka olet pois jonkun aikaa arkea pyörittämästä.
Voimia teille kaikille!

Hei arka 🙂🌻 Saat varmaan hyvää hoitoa sairaalassa. Itse olen meinannut välillä mennä Auroran päivystykseen, mutta olen ajatellut ettei siitä kuitenkaan ole mitään hyötyä, kun eivät sisäänkään ota kuin pää kainalossa ja sitten, kun on jo yrittänyt itsemurhaa. Mulla vaihtelee olotilat. Välillä on ihan ok, ja sitten romahtaa.

Salaiselle sanoisin, että juuri se helpottaa omaa pahaa oloa, kun voi jakaa sen muiden kanssa, joilla myös paha olo. Tulee tunne, ettei ole yksin, ja jo se, että voi kirjoittaa ja lukea muiden juttuja, auttaa. Aina ei ole voimia tehdä muutoksia elämässä, se vaatii voimia, ja jos niitä ei ole, niin silloin se on mahdotonta.

Mun on tehnyt tänään mieli kamalasti stella nukahtamislääkettä, ja koitan taistella, ettei tarvitsisi ottaa, vaikka olo on todella kurja, ahdistaa ja masentaa samaan aikaan. Tekisi mieli vain herkutella, mutta nekin loppuivat. Eilen herkuttelin suklaalla ja salmiakilla. Ja torstaina oli ihan hyvä olo, kun kävin kaupungilla shoppailemassa ja löysin unelmien sohvan, mutta se maksaa, ja rahan kerääminen siihen on vaikeaa. Kamalasti olisi kaikkea hankittavaa, mutta rahat ei riitä kaikkeen. Sitten stressaa vielä mahdollinen tuleva muutto. Mistä saan rahat muuttoon, ja koska se tapahtuu. Stressaan siitä enkä osaa luovuttaa asioita Jumalalle, että sitten se tapahtuu kun on sen aika. Soitan maanantaina isännöitsijälle ja kysyn onko vapautunut asuntoja, mutta toivon ettei ole vielä, sillä ei ole rahaa muuttoon.
En ole pystynyt töitä tekemään, vaikka tarvisin rahaa. Mutta jo pelkkä ajatus työstä ahdistaa, en vain jaksa. Ehkä huomenna olen pirteämpi.

Tsemppiä sarrukalle ja virtuaalihali.

Kiitos persoonhäiriö.🙂. Tänään sain kämppäni siivottua. Käytyä
kaupassa. Siihen se virta sitten loppuikin. Olisi pitänyt vielä suihkussa
käydä. Jos huomenna. Huominen vielä vapaata. Oli sitten vaihteeksi hyvä päivä.
Nyt sitten kaikki toisin. Ahdistaa ja itkettää. Yrittäny televisiota katsoa
ettei tarvitsisi ajatella. En vain pysty keskittymään mihinkään.😟

Sain sit aikaiseksi käytyä suihkussa. Syöminen ogelma. Tuntuu
ettei millään huvittaisi. Pakotin itseni lämmittään makaroonilaatikkoa.
Oli onneks pakastimessaa valmiina. Otin just xanorin (1mg). Ehkä
se vaikuttaa että vähä parempi olo. Synkät ajatukset ja ahdistus
väijyy kuitenkin koko ajan taustalla. Huomenna pitäisi töihin. Hirvittää
miten taas päivästä selviän.Olen tässä pelaillut aikani kuluksi. Yrittäny
ristikoita täyttää. Pakko yrittää jotain touhuta. Pakottaa itsensä. Tuota
xanoria mietin. Kuinka se koukuttaa. Vaikka kait kaikissa mielialalääkkeissä
omat riskinsä.

Hyvää päivänjatkoa kaikille🙂👍.

Ilta tuli ja sen myötä ahdistus.Olen itkeskellyt ja ajatukset mitä on.
En tiedä miten selviän tästäkin illasta. Miten huomisesta työpäivästä.
Olen ihan hukassa. Viitsi noita pillereitäkään kovin paljon syödä.
Sekin vain hetkellinen helpotus. 😞