Toivon kaikkea hyvää huomiseen päivääsi🙂🎂. Minulla myös työpäivä
ahdistaa jo valmiiksi. Mutta toivon että huomenna on hyvä päivä🙂

Hei arka

Kerro vain murheitasi jos ytään oloasi helpottaa.🙂🌻. On löhduttavaa
tietää että muillakin samoja ongelmia. Mukava että sait ajan lääkäriin.
Toivottavasti saat sopivat lääkkeet.

Ite kanssa menen ens torstaina lääkäriin . Ajattelin kysyä jos annostusta
voisi kokeilla nostaa. Ainakin lyrican ja ketipinorin osalta. Kalliita
vain nuo lääkkeet. En saa mitään erityiskorvauksia.
Tänään oli huono päivä töissä. Mikään ei tahtonut onnistua. Mitä enempi
töpeksin sitä enempi hermostuin. Loppupäivästä olin aivan hermona.
Sydän hakkas ja tuntu että kädetkin tärisee. Esineet tahtoneet pysyä käsissä.
Huomenna vielä työpäivä. Pelonsekaisella ólotilalla odotan aamua. Voi kun
päivä menisi hyvin. Ilman suurempia mokia

Pitää kait kattoa oisko telvisiossa mitään mukavaa. Sais ajatukset pois huomisesta😟.

Hei arka

Päivä meni ihan mukavasti. Nyt olisi 2 vapaata.Laitoin juuri saunan päälle.
Jaksa illalla kuitenkaan käydä. Pitäisi pakata tavaroita kun viitsisi. Viikon
kuluttua kuntoutukseen meno. Toisaalta mukava lähteä mutta välillä iskee
ahdistus ja pelko. Opamoxia taitaa joutua ottamaan päivittäin. Osaisi
olla hermoilematta mutta turha edes toivoa.

Lyricaa käytetään yleistyneeseen ahdistuneisuushäiriöön, hermokipuun ja
epilepsian hoitoon. Minulle ollut jonkin verran apua. Torstaina menen
lääkäriin neuvotteleen annostuksen nostosta. Jos toimis paremmin isommalla
annostuksella.
Se huono puoli tosiaan on että on melko kallis lääke.

Mukavaa päivänjatkoa sinulle🌻🙂🌻. Tioivottavasti sinulla on ollut hyvä päivä🙂👍

Hei, Sarrukka ja Arka. Lainaan pätkää Aran kirjeestä (muistaakseni se olit sinä.)

"Katson TV 7:n ohjelmaa Parantava rukous. Parantaisipa rukous minutkin. Olen paljon rukoillut ja pyytänyt esirukousta. Haluaisin parantua kokonaan masennuksestani ja ahdistuneisuudestani."

Muistan kun tulin uskoon n. 20v. takaperin (kummallista tajuta, että siitä on niin kauan.) Olin Vivamossa. Siellä, ihmispaljouden keskellä, (sanan suvipäivät), rukoilin, että Jeesus parantaisi minut. Vastaukseksi mieleeni tuli ajatus:

"Olisitko omani, vaikka et koskaan parantuisi?"

Tunsin Jeesuksen puhuvan minulle. Mietin tätä kysymystä kauan. Monta kuukautta. Lopulta löysin vastauksen: Kyllä oon Jeesuksen oma kipeänä tai terveenä. Sillä niinkuin Pietari sanoi: "Herra, kenen luokse me menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat."

Se on totta. Jos on Jumala, jonka edessä pitää kerran seistä ja vastata teoistaan ja tekemättömyyksistään, en voi kuin sanoa:"Jeesus kuoli puolestani, että saisin anteeksi syntini. Itse en kykene niitä korjaamaan."

Herra on antanut mulle monia eri keinoja selvitä tässä elämässäni masennustaipumuksen, ADD:en ja monien ruumiillisten ongelmieni kanssa. Vaikeeta tai ei, konsteja löytyy.

Hyvää yötä ja vuoden jatkoa teille. 😴

Hei arka

Mukava että sait lääkkeitä. Toivon että olosi edes vähän helpottaisi🙂🌻.
Mukava myös että olet jaksanut käydä töissä🙂.Kokemuksesta tiedän
elämä tosi rankkaa välillä. Tuntuu ettei voimat riitä.

Tsemppiä sinulle🙂🎂

Hei, Arka!

Mulla on nuo samat lääkkeet käytössä, ja vähän muutakin. Mielestäni tuo Mirtazapin - Ketipinor -yhdistelmä on toiminut ainakin omalla kohdallani. Ja hyötyä on ollut siitäkin, että Ketipinor vähentää sekä ahdistusta että masennusta. Seuraile vointiasi. Tarvittaessa noiden annoksia on todennäköisesti mahdollista nostaa, jos on tarvetta.

Olipa taas kaoottinen käivä töissä. Tuntui ettei mikään onnistu. Huomenna
aika työterveyslääkärille. Ajattelin kysyä noista lääkkeist. Olen niin
väsynyt. En ole moneen yöhön nukkunut kunnolla. En saa illalla unta.
Joskus pyolenyön maissa tulee uni. Sekin pätkäunta. Aamulla väsyttäisi.
Ei tuo ketipinor ainakaan tuolla annostuksella auta (100mg). Samoin on
toisten lääkkeiden kassa.. Olo on koko ajan niin sumuinen ja ahdistunut.
Ymmärrys asioihin hukassa. Toivoo vain että saisi nukkua edes joskus
kunnolla. Saisi tuota ahdistunutta oloa pois. Sitä usein miettii miksi juuri
minun piti sairastua.😟.Tuntuu että tämä vie kaikki voimat😞

hei kaikille! En ole kirjoittanut tänne, kun en muistanut käyttäjätunnusta, enkä sitten tajunnut/jaksanut rekisteröityä uudelleen ja muistin, että kirjoitusoikeuksissa menee jonkin aikaa ennen kuin ne saa. No, tänään sitten rekisteröidyin uudelleen. ja kirjoitus oikatkin tuli samantien.

Olen nyt taas huonossa kunnossa. Haaveilen itsemurhasta ja tästä elämästä poispääsystä. Ja haluisin siten myös kostaa tunteettomille ja ymmärtämättömille sukulaisille, jättäisin viestin lähtiessä.
Mutta en ollenkaan tullut ajatelleeksi, että myös ex-poikaystäväni kärsisi siitä. Ja jotkut tutut/kaverit. Mutta kun en jaksa tätä jatkuvaa taistelua päivästä toiseen. Elämä on yhtä selviytymistä koko ajan. Ja olen itkenyt, valvonut, ollut netissä, polttanut tupakkaa. Olin 2 viikkoa ilman, mutta olin niin vihainen ja ärtynyt koko ajan etten sitten halunnut kiusata enää itseäni.
Sitten tulikin mieleen, että jos en voi/saa itsaria tehdä, niin voinhan itseni tappaa myös syömällä kaikkea hyvää ja epäterveellistä ja kuolla sydänkohtaukseen, joka onkin toiveeni. Painan nyt jo 130kg ja sekin masentaa, varsinkin kun chatissa ihmiset haukkuvat jatkuvasti kun nimimerkistäni näkee, että olen lihava. Mutta ainakin se olisi luonnollisempi kuolema kuin itsemurha. Miksen saa olla edes lihava rauhassa. En rupea toisten painostuksesta laihduttamaan, enkä juuri nyt edes siihen pysty. On jo kyllin raskasta yleensä elää täällä.
Ja joulupäivänä mutsini sanat kun hän arvosteli, paheksui ja haukkui asuntoani, olin 5 päivää lamaannuttavan ahdistuksen vallassa. Hän on soittanut pari kertaa, mutten ole vastannut, enkä vastaa. En halua siskonkaan kanssa olla tekemisissä sillä hänkään ei ymmärrä. Kun facebookissa kirjoitin, että mulla lamaava ahdistus, enkä pääse mihinkään, ja että sitä ei ymmärrä sellainen, jolla sitä ei ole ollu, niin sain vastauksen, että mene kävelyllä, ehkä piristys. Hoh hhoijaa. Jos on lamaava ahdistus, niin ei pysty. Sitähän terve ei ymmärrä. Toiset ahdistuksessa tekevät. toiset lamaantuvat. En ole jaksanut käydä AAL-ryhmissäkään kun unirytmit ihan sekaisin. Nukun päivät ja valvon yöt. Tai vaikka valvoisin päivällä niin silti valvon myös yöt. Välillä otan tunnin tai kahden torkut, ja sitten ei tule yöllä unta, mutta en vain ole välillä saanut itseäni pidettyä hereillä vaan nukahtanut, ja sitten taas valvonut.
Mähän olen eläkkeellä, ja teen jotain hanttihommia, mutta ahdistuneena ei pysty tekemään niitäkään, ja sitten on rahapulassa.
Eilen juttelin siskonpojan kanssa, jota olen pitänyt mukavana, mutta tuli hänenkin kanssa erimielisyyttä kun hänkään ei ymmärtänyt mun alkoholismia. En muista mistä se juttu alkoi, mutta joka tapauksessa läppäsin luurin kiinni ja laitoin viestin, että turha puhua asiasta, josta toinen ei ymmmärrä. hänkin arvosteli ja ihmetteli miksi mun pitää "analysoida" ja tietää sairaudesta niin paljon. Haloo, jos hänellä olisi diabetes tai syöpä, eikö hän haluisi tietää siitä kaiken ja miten siitä voi toipua.
Alkoholismi kun ei ole mikään helppo sairaus vaan sielullinen, hengellinen ja fyysinen, jota eivät edes monet lääkärit tajua. Olen käynyt AA-ryhmissä kohta 14-vuotta ja tiedän siitä aika paljon, joten miksi jonkun tyhmän siskon pojan täytyy siitä alkaa mun kanssa kiistelemään. No, juttelin yhden exän kanssa ja ystävättäreni, niin hekin myönsivät, etteivät ole fiksua rekkakuskia koskaan tavanneet. Ei voi mitään. Vaikka itse en ole opiskellut, niin mulla rankka elämänkokemus on tuonut näkemystä ja viisautta asioihin. Mä en vaan jaksa aina vaan puolustella mun valintoja ja tekoja ja olemassaoloani kaikille ymmärtämättömille. Se vie voimia ja tekee lamaantuneeksi ja ahdistuneeksi vielä enemmän. Nyt päätinkin, etten ole sukulaisten kanssa enää missään tekemisissä. Samaa mieltä oli myös energiahoitajani. Ja hän oli ihan järkyttynyt siitä, miten mutsi mua kohteli.
Kärsin myös niistä pakkoajatuksista ja mutsin haukkumiset ja siskonpojan sanat ja kesäromanssin (rupisammakoksi muuttuneen prinssin) satuttavat sanat tulevat aina uudestaan ja uudestaan ja uudestaan mieleen.

Hei, Persoonahäiriö, Arka ja Sirrukka.

Mulla on myös ongelmia alkoholin kanssa. Illat ovat vaikeita, niimpä otan toisinaan Diapamin ja toisinaan ryypyn. Yhä useammin olen päätynyt siihen ryypyn ottoon ja sitten kun siitä tulee tapa, ei yksi ryyppy enää autakaan. Tänään otin Diapamin. Huomisesta en mitään tiedä, mutta tänään en ota.

Persoonahäiriö, sun tilanne kuulostaa vaikealta. Ymmärrän halusi kuolla, mutta se on hyvä ja oikein, ettet halua tuottaa niin monelle ihmiselle tuskaa tekemällä itsemurhan. Ilkeille sukulaisille et kyllä kykenisi kostamaan itsemurhan tekemällä. Jos he eivät sinusta tykkää, sanoisivat vain: "Nyt sekin sit tappo itsensä." "Jaa - no se olikin odotettavissa."

Joskus, kun mulla oli onnistunut raittiuden kausi, keksin itselleni kannustuslauseen, jolla kykenin raittiutta jatkamaan. Se kuului: "Tylsinkin elämä selvinpäin on parempi kuin kamalia tapahtumia täynnä oleva alkoholistin elämä."

Ystävien kehotus lähtee lenkille, ei oo ihan huono. Voisit kokeilla yhden hyvän myönteisen asian tekemistä joka päivä. Jos et jaksa lenkille mennä, voit päättä viedä roskapussin ulos ja pysähtyä siellä sit hetkeks katseleen ympärillesi. Etsi ympäristöstä joku asia, joka huvittaa, piristää, tuntuu hyvältä. Se voi olla vaikka lintu, kaunis ilma, lumiukko, - ihan mikä vaan. Kun oot löytänyt yhden piristänän/huvittavan asian, meet sisälle takaisin ja ajattele sitä hyvää juttua niin kauan kuin kykenet.

Mikä vaan työläs asia voidaan jakaa pieniin osiin ja päättää että tekee vähintään yhden osion. Jos kykenee tekemään jotain muutakin sen lisäksi, voi jo onnitella itseään! Matka kohti tervehtymistä on alkanut!

Arka, mä rukoilen, että sä alat parantua. Sulle ei oo tullut sellaista sanaa kuin mulle. Sä oot siis se, joka paranee. Enkä mäkään kokoaikaisesti voi huonosti. Mulla vain on se taipumus itsessäni, että masennun helposti. Mutta tälläkin hetkellä oloni on aika hyvä ja selkeä.🙂

Niin, kuten jo tuossa aiemmin sanoin, jos ei ymmärrä mitä on lamaava ahdistus, niin ei ymmärrä. Se lamaa, eikä mitään pysty silloin tekemään, eikä mikään huvita. Eikä mistään saa iloa, kun ei vaan mikään kiinnosta. Kävin lääkärillä perjantaina, mutta sinne tarvitaan papereita jos haluaa lähetteen psyk.polille. Ja hän kirjoitti mirtatzepiinia, varmuuden vuoksi, jotta voisin nukkua, mutta sanoin, että kokeilen ensin pertriptyliä kokonaisen, kun tähän mennessä olen syönyt 3/4. Mutta se väsyttää tosi paljon, liikaa, ja jotenkin vielä enemmän latistaa. Ja vaikka nyt taas poltankin, olen tosi ärtynyt koko ajan. Tänään en päässyt lähtemään edes AA-ryhmään. Olen jumissa kotona. No, lähinäkökin heikentynyt, joka lukee pertiptylin sivuoireissa. Taidan sittenkin jatkaa vain sillä 3/4, ja mielummin vaikka valvon kuin kestän tätä tunnottomuutta. Parempi jos on tuskaa tai edes vähän iloa kuin tunnottomuutta. Joku ei ehkä usko,että noin pieni annos vaikuttaisi, mutta kyllä se vaan vaikuttaa. Pertriptyl jäykistää lihaksia ja välillä tuijotan tyhjää. Huomasin sen kun aloitin sen muutama vuosi sitten. Katse jää pitkäksi aikaa paikalleen ja lääke tekee lähtemisen kaksin verroin vaikeammaksi.

No, onneksi emme ole tässä yksin.

Harmi että sinullakin huono vointi, arka.

Juu, AA:ssa jonkun verran ihmiset ymmärtää, ja joillakin samoja kokemuksia, riippuu tietenkin ryhmästä. Mutta siellä kaikilla ei ole muita sairauksia kuin alkoholismi. Mutta joillakin on. Huomenna on a-klinikalla akupunktio ja sitten yritän päästä vaikka mikä olisi. Jos se vähän lepuuttaisi hermoja. En tiedä miksi olen niin kireäkin koko ajan.

Näin viime yönä unta, että melkein jouduin amputaatioon ja näin kuinka yhdessä sormessani oli jo kuolion merkkejä, mutta kun join, terveysjuomaani, niin siihen alkoi palata ihoa. Ihmeellisiä unia.

No, jos jotain positiivista pitää löytää, niin kävin sentään viikonloppuna suihkussa. Sitä ennen kävin varmaan 5 päivää aikaisemmin. Voiko nämä ketjut yhdistää?

Hei arka

Täällä pyöritään samoissa merkeissä.. Ahdistuksesta ja ikävästä johtuva unettomuus on piinannu pari viikkoa jo mut nyt tällä viikolla homma meni iha häneksi. Olispa itselläki ketipinoria, tiedän et se auttais rauhottumaan.

Ps: en tiedä minkälainen maailmankatsomuksesi on mutta rukoileminen on auttanut minua selviytymään. Rukoilen enemmän ku muslimit (heh). Suosittelen kokeilemaan

Ikävä kuulla. Silloin, kun minulla on paha olla, otan yleensä iltalääkkeet ja lisäksi tarvittavana Ketipinoria aikaisin ja menen nukkumaan. Ketipinorin avulla nukun ainakin 12h ja se ainakin joskus auttaa pahaan oloon.

Hei

9 päivän kuntoutus härmän kuntokeskuksessa takana. Viikko meni
noppeasti. Luentoja, jumppaa, testejä ja ykstyis haastatteluja. Ainut
huono puoli oli että kamala väsymys koko ajan. Luennot pahoja kun
meinasi uni yllättä. En tiedä vaikuttaako tuo xanor lääke. Otan
1-2päivällä. Iltaisin ainakin uni tulee kun ketipinoria ja xanoria naamariin.
Jotenkin kuitenkin tuntuu ettei uni ole oikein levollista.

Mulla myös vakavan rajoilla oleva työuupumus. Ahdistus ja pelko-oireet
eivät ole mihinkään kadonneet. Pelottaa töihinlähtö kokopäiväisenä
Suosittelivat yrittään osatyökyvyttömyys eläkettä psyykkisistä syistä.
Vielä kun mullä noita yläraajavaivoja ym muita kipuja.

En tiedä miten jaksan jos joudun jatkaan kokopäiväisenä. Nyt ainakin
tuntuu ylivoimaiselta ajatukselta.