Hei Arka.
-Onni että sinulla on töitä tänä (suur)työttömyyden aikana. Onni ettei tarvi koko päivää kerralla jaksaa, että riittää hetki kerrallaan. Onni että on perhe. Onni että olet <3 Oletko? Etsitkö? Voimaa? Rakkautta? Sisimpään tasapainoa?

Franciscus Assisilaisen sanoin:
"Etsit sitä, joka etsii."

😐

Halaus 🙂🎂 ja hyvää adventtia

Hei, arka! Ikävää, että jouduit miehesi kiukunpurkauksen kohteeksi. Toivottavasti et ota sitä liian raskaasti. Joskus sitä vaan tulee arjen keskellä sanottua asioita liian kärkevästi, varsinkin jos itsekin kärsii kaikenlaisesta painolastista, köyhyydestä ja muusta sellaisesta. Ja eikö se ole ihan normaalia, että kun elää tiiviisti yhdessä jonkun kanssa, niin välillä jotkut asiat toisessa vaan alkavat ärsyttää, mutta se nyt vaan on elämää.

Vaikka mikähän minäkin olen tällaisista asioista edes kirjoittamaan, kun en todellakaan mikään parisuhdeasiantuntija ole 😀 Joskus sitä toivoo, että kunpa olisikin joku, joka motkottaisi vaikka tekemättömistä kotitöistä. On minunkin elämäni usein melkoista zombi-touhua, mutta se ei kiinnosta ketään. Kaipa se, että miehesi huusi sinulle, osoittaa kuitenkin, että sinun tekemisilläsi on merkitystä.

Ei kai tuo vielä merkitse rakkauden loppua? Eikö miehesi suhtautuminen ole itse asiassa sama kuin Sinunkin: itsesikin on kirjoituksistasi päätellen vaikea kestää "zombiuttasi". Tuo riippuvuus rakkaudesta on kaksipiippuinen juttu: toisaalta ihmisen on paha olla yksin, mutta toisaalta pitäisi jaksaa olla myös omilla jaloillaan - ja toisilla niitä apujalkoja ei ole ollenkaaan.
Olisiko Sinun mahdollista korjata tilannettasi terapialla - vai käytkö jo?

Terve! Oon lukenut pitkän aikaa tätä viestiketjua ja aattelin sanoa itekkin jotain "muka
järkevää". Oletko ajatellu jotain muuta kun hoitoalaa? Minä oon yli nelikymppinen nainen
ja ollut sekä tehdasalalla ja sivustakatsojana hoitoalalla (siivoojana). Nykyään työttömänä
sos. pelkotilojen takia. Jos niitä vertaa niin menisin viivana takasin tehtaaseen!
Ja sun miehes pitää ensin mennä töihin ennen ku sillä on varaa arvostella sua!
Lakkaa olemasta kiltti ja SUUTU, helpottaa pirusti!

Osaan kuvitella miltä sinusta tuntuu. Kannoin itse parisuhteessa rajua syyllisyyttä masennuksestani. Miehen suuttuessa en osannut muuta kuin olla hiljaa tai pyydellä anteeksi omaa tilaani, koska koin ansainneeni kaiken. Lisäksi uskon, että masentuneen on vaikea näyttää suuttumustaan, koska usein masentunut kokee voimakasta hylätyksi tulemisen pelkoa. Tämän lisäksi tietysti on ylipäätään vaikea löytää suuttumukseen tarvittavaa energiaa.

Voimia sinulle.

Hei arka!

Ajatteleppa näin: sinun avustettavasi tarvitsee sinua joten sinun työlläsihän on paljon merkitystä ja sinä olet tarpeellinen!
Mitä hävettävää siinä on tai itsessäsi? Miksi ajattelet niin?

arka kirjoitti 16.12.2012 17:28

Hei Mummikka!
Häpeän koska avustaminen on työ johon kuka tahansa kelpaisi, eivät vaan halua tehdä töitä niin pienellä palkalla. Kiitos kuitenkin sanoistasi, helpotti tuskaani hetkeksi. Siinäkin olet oikeassa että avustaja on kyllä kovasti tarpeellinen avustettavalle. Itse avustan neliraajavammaista henkilöä ja kyllähän hän tarvitsee sen avun voidakseen elää monipuolista elämää eikä vaan maata sängyssä.
Oloni on vaan niin paha. Tyttären joulujuhlat tulossa eikä ole varaa juhlamekkoon eikä kenkiin. Mitä laittaa raukka päälleen silloin?
Itsemurha pyörii mielesä edelleen. Tekisi mieli ottaa ne ja nukkua pois. Mietin vaan miestäni ja tytärtäni, kuinka voisin heidät jättää.

arka hyvä!
Ei sinun työhösi varmaan kuka tahansa kelpaisi, se on fakta! Sinun on muutettava asennettasi ja alettava ajattelemaan, että sinun työsi on arvokasta koska sitähän se on ☺️❤️ . Ja mitä palkkaan tulee niin ei se kuule ole kovinkaan monella suuren suuri, monet työtä tekevät keplottelevat minimipalkalla tänä päivänä. Vähälläkin tulee toimeen, kun on pakko! Kirpputoreilta, Huutonetistä yms. löytää liki uudenveroisia vaatteita ja tavaroita, niistä sinun kannattaa etsiä tyttärellesi juhla-asusteet, ei uudesta erota kyllä, eikähän sitä hintalapun kanssa päälle laiteta joten ei niistä kukaan tiedä mistä on ostettu
🙂👍. Voin sanoa sinulle kokemuksen syvällä rintaäänellä, että köyhä oppii kekseliääksi!
Ja sitten nuo sinun itsemurha-ajatuksesi (olen lukenut viestiketjusi) : ensinnäkin onko sinulla ketään jolle voit purkaa mieltäsi vai yksinkö omassa mielessäsi asioita vain pyörittelet, olisi hyvä jakaa tuntemuksensa jonkun toisen kanssa, se monesti helpottaa oloa ja avartaa mieltä! Sinulla on kuitenkin elämässäsi hyviäkin asioita, koittaisit ammentaa niistä itseesi sitä hyvää oloa, ihan niistä pienistäkin ja muista, että pisaroista se merikin koostuu! Anna Luojan hoitaa poislähtösi sitten, kun on sen aika, äläkä itse sitä kiirehdi, älä edes ajattele vaan ala elämään elämääsi siihen asti niillä eväillä mitkä sinulla tällä hetkellä on ja iloitse niistä hyvistä asioista mitä sinulla on nyt!
Toivon sinulle tuulta purjeisiisi 🌻🙂🌻

No huh, huh, henkilökohtaisesti avustajaksi ei kuka tahansa kelpaa. Mullakin yritti aika moni ennen kun löytyi sopiva. Ja mie en olisi yhtään mitään ilman avustajaani, en edes olisi päässyt läpi peruskoulua.
Olisit ylpeä työstäsi eli itsestäsi.

Samojen aatosten kanssa näköjään edelleen raahustamme päivästä toiseen.. Olin aikanaan pitkään Hesellä töissä (en tarkoita tässä verrata sitä sinun työhösi, luonnollisestikin työsi on vastuullisempaa ja tärkeämpää - ellei jopa vastuullisinta ja tärkeintä, mitä äkkiseltään osaan ajatella) ja tuntui tosi raskaalle, kun kaikki tutut aina ensi töikseen kysyivät, olenko vieläkin Hesellä töissä. Työtä pidetään liikaa ihmisen mittana, eikä nuoria tahdo saada enää sitoutumaan perusduuniin, koska kaikki kokevat olevansa siihen liian hyviä. Kun ihminen on herkästi haavoittuva, tällainen yleinen ilmapiiri syö itsetuntoa. Pitäisi vaan röyhistää rintaansa ja ajatella, että teen työni niin hyvin kuin osaan ja olen ylpeä työn tuloksista. En tiedä keitä maaseudulla saadaan nykyään siivous- ym. työhön, kun pikku hiljaa täällä isommassa kaupungissa maahanmuuttajat ovat täyttäneet tuonkaltaiset pestit. Se on surullista, että kaikenlaista työtä ei arvosteta. Ja usein ne raskaimmat ovat aliarvostetuimpia, etenkin naisvaltaisilla aloilla.

Myös tolkuton kulutushysteria ahdistaa ja ihmisen arvottaminen tavaran ja omaisuuden mukaan. Haluan käyttää rahani mieluummin vaikkapa palveluihin kuin tavaraan, mitä ihmiset eivät ota millään ymmärtääkseen. Ostetaan uutta, vaikka vanha olisi vallan hyvä ja vielä kaiken lisäksi paiskitaan roskiin käyttökelpoista tavaraa. Välillä tuntuu, että ostaminen on tämän päivän ihmisen ainoa mielihyvän lähde. Ja olet huono yhteiskunnan jäsen, jos et kuluta tarpeeksi. Maapallo parka. Jos vähävarainen voi jollain lohduttautua, niin ainakin sillä, ettei tule niin kovasti osallistuttua tämän kotiplaneettamme tuhoon syöksemiseen. Toki perustarpeiden tulee täyttyä ja lasten kanssa on tietysti isompi murhe, että jäävät jostain paitsi.

Pidän seuraavasta tarinasta kovasti:

Mies istui onkimassa kauniina kesäpäivänä. Ohikulkija pysähtyi kohdalle ja kysyi, mikset hanki isoa verkkoa, jolla saisit paljon enemmän kalaa. Mies kysyi, mitä hän sillä kalamäärällä tekisi, kun onkimalla saa perheelle kylliksi. Ohikulkija siihen, että myisit torilla ja saisit hyvät rahat. Mies kysyi, mitä hän rahoilla, johon toinen: "Ostaisit vaikka troolarin ja tienaisit vielä enemmän rahaa." Siihen mies: "Ja entä sitten?" "No palkkaisit henkilökunnan hoitamaan troolaria ja viettäisit itse leppoisia kesäpäiviä", johon mies: "Ai, no mitäs minä sitten nyt teen?"

Jaksamisia, arka!

Mietinkin jo, mitä sinulle mahtaa kuulua. Minulla on vapaista ristiriitaiset tunteet - toisaalta helpottaa, ettei tarvitse jaksaa töissä, toisaalta on suuria vaikeuksia saada päivät kulumaan tämän masennuksen ja ahdistuksen kanssa. Meillä on toimisto kiinni 1.1. asti, enkä oikein tiedä mitä ihmettä teen koko tämän ajan yksinäni. Sitä kaipaan, kun pystyi lukemaan tai katsomaan telkkaria. Nyt en pysty kuin plaraamaan netin keskustelupalstoja uudelleen ja uudelleen. Kaipa psyyke huutaa sosiaalisten kontaktien perään.

Mahdollisimman hyvää joulua kaikille palstalaisille minunkin puolestani!

Sama juttu täällä. On niin paha olla. Ei pysty keskittymään mihinkään.
Sitä vain notkuu täällä keskustelupalstalla. Toivottavasti uusi vuosi tuo
Jotain mukavaa tullessaan. OIkein hyvää joulua kaikille ja parempaa uutta
vuotta.😍

Hei arka🙂

Kiitos. Toivon että saat sopivat lääkkeet joista apua. Masennus ja ahdistus
kurjia seuralaisia. Itse kokeillut monenlaisia lääkkeitä. Joskus iskee
epätoivo. Syönö lääkkeitä turhaan. Muta kaitpa niistä jotain apua kuitenkin.
Tänään ollut aika hyvä päivä. Kuunnellut joululauluja ja laulellut. Miten
sitten yö menee ja huominen. Se jää nähtäväksi. Huomenna pitäisi viedä
haudoille kynttilät ja käydä kyläilemässä sukulaisilla. Toivottavasti virtaa
riittää.🙂

Kaiken tämän manennuksen ja ahdistuksen keskellä pakko uskoa etta elämä
voittaa vielä. Pystyis löytään niitä hyviä asioita elämästä. Iloiteen pienistä asioista.
Tuntuu ettää elämä on välillä jatkuvaa taistelua. Jonka useimmiten häviää.
Masennus ja ahdistus valtaa mielen. 😞.

Hei arka!

Näin jouluaattona sitä toivoisi itselleen iloista mieltä ja rauhaa sydämeen mutta se ei aina toteudu vaikka kuinka toivoisi. Tiedän tunteen kun ahdistaa niin, ettei pysty tekemään mitään muuta kuin kouristelemaan sängyn pohjalla ja potea sitä suoranaista tuskaa. Vaikka kuinka yrittää kääntää ajatukset muualle tai yrittää olla ajattelematta ylipäätänsä mitään, aina ne palaavat takaisin. En voi toivottaa muuta kuin mahdollisimman hyvää joulua ja jaksamista tässä loputtomassa surujen suossa kahlaamisessa. 😞

Ps: Oli niin masentava joulun toivotus, että yksi positiivinen asia; perhe. Itse olen suoraan sanottuna pilannut omalla masennuksella ja ahdistuksella välini kaikkiin muihin perheen jäseniin paitsi äitiini. Välillä jopa oma lapseni ei viihdy seurassani kun olen niin apaattinen. Älä lakkaa ajattelemasta perhettäsi. He pitävät olemassa olollaan sinut elossa. Rakasta miestäsi ja tytärtäsi, ja viettäkää rauhallinen joulu yhdessä. Nauttikaa toisistanne ja tästä hetkestä. Joulun taika piilee juuri siinä hetkessä, kun kaikki tapahtuu juuri nyt eikä muuta ole olemassa. Kunpa vain saisit siitä kiinni, ja minä myös. Ajatus vapaata joulua arka, hang in there!

Hei arka.

Ymmärrän tunteesi. Sinulla on tosi paha olla. Mutta sinulla on perhe
joka rakastaa sinua. Yritä jaksaa. Olen tosi huono kirjoitaan asioita.
Toivon sydämestäni voimia sinulle että jaksat jatkaa elämää eteenpäin😍