Heippa ja Apuva !

Olen 26v mies. Kaikki paska alkoi paniikkikohtauksesta 19. joulukuuta. Kävin silloin päivystyksessä kolmena päivänä peräkkäin, saaden sieltä rauhottavat pillerit joka päivä jotka auttoivat ainakin nukahtamaan.

Sitten alkoi epäilykset oman terveyden puolesta. Kävin ensin kaikki lääkärit läpi huonon olon ja huimauksen vuoksi. Kaikki lääkärit teki perus testit verenpaineet yms.. Verikokeissakin olen rampannut muutaman kerran toivoen vaikkapa häikkää kilpirauhasissa. Mitään ei kuitenkaan ole löytynyt.

Ehkä vajaa viikko eteenpäin alkoi puutumiset raajoissa ja lihaskireys ja väsymys. Eli pelko ms-taudista. Kävin uudestaan kaikki lääkärit läpi ja nyt olen kyllä jonossa neurologille ja sisätautilääkärille. Kaikki lääkärit kyllä vihjanneet että johtuu masennuksesta ja stressistä.

Nyt on jotenkin näkö mennyt oudoksi ja maha kokoajan ihan sekaisin.

Nyt muutamassa kuukaudessa tullut pelihimot ja alkoholi alkanut maistumaan joka päivä koska silloin helpompi nukahtaa kun pillereitä en halua enkä uskalla syödä..

Minulla on ihanat lapset ja vaimo. Työ josta pidin ennen. Nyt ollut sairaslomalla pari viikkoa kun ei aamuisin jaksa nousta sängystä. Raha asiat ok . Nyt mietinkin että mistä tämmöinen masennus voi tulla kun kaikki omasta mielestä ihan hyvin ? Jokainen päivä vain taistelua omaa mieltä vastaan.

Masennuslääkkeet on määrätty mutta niitä en halua ottaa. Vitamiineja ja muita syön päivittäin.

En tiedä mitä tehdä....

Arka,

Millä tavoin sinusta psykiatriassa käytetään valtaa suhteessa asiakkaaseen? Olen samaa mieltä. Tarkoitatko pakkohoitoa tai jotain muuta?

Sehän on mielenkiintoista että psykoosi voidaan hoitaa myös eri tavalla kuin perinteisesti ja hyvin tuloksin. 🙂

Arka,
Sulla on paljon kokemuksia ja tietoa psykiatriasta.
Tuntuu kamalan pahalta että psykiatriassa asiakkaan kohtelu on paljon huonompaa kuin somaattisella puolella. Että henkilökunta haukkuu selän takana tai kohtelee kuin lasta.
Ajattelin vaan että mehän tässä maksamme julkisen puolen työntekijöiden palkat. Me maksamme sen varalta että jos sairastamme niin saamme hoitoa (Suomessa kuulemma verratonta)...

Tämä on surullinen ja raskas asia kestää.

Onneksi valaisit asiaa Arka, ja voimia sinulle!

Hei Arka,

En usko että olet toisin ajattelija kun puhutaan psykiatriasta. Tuntuu että ei sais sanoa ääneen kokemuksiaan.
Minä olen sanonut ja mitenkähän paljon minua on parjattu jossain kahvihuoneessa... Eihän asiakkaiden asioita saisi levitellä mutta aina sitä voi jonkun syyn varjolla jotain sanoa...

Olen iloinen että kirjoitit kokemuksistasi.

Tosin myönnettävä on että joku on voinut saada apua esim julkisesta terveydenhuollosta.

Se hoitaja joka oli kiitellyt että hyvä kun asiakas otti kerralla itseltään hengen niin on tosi nolo tyyppi. Tosi tyylitöntä!

Hyvää kevättä!

Rukoilen sun ja perheesi puolesta. ☺️❤️ Anteeksiannosta ajattelen, että se on rakkauden hedelmää. Ei sitä pysty omilla ponnisteluilla saamaan aikaan. Itsekin olen sillä matkalla; varsinkin omaa äitiäni kohtaan tunnen vieläkin tosi paljon vihaa ja katkeruutta.

Muutama vuosi sitten, kun kaverit satutti ja hyväksikäytti oikein pahasti, ajattelin, että mun täytyy antaa anteeksi. Yritin kovasti. Ei siitä mitään tullut. Syytin itseäni, kun en pystynyt antamaan anteeksi. Entistä pahempaan solmuun sain itseni ja tuntui, että tukehdun siihen vihaan.

Sitten luovutin yrittämästä, olin vaan Jumalan edessä ja haukuin ne ihmiset ihan pystyyn, toin kaikki vihan ja katkeruuden julki ja kerroin mitä kamalaa haluaisin niille ihmisille tapahtuvan. Jumala rakastaa vihaisia ja katkeria lapsiaan ja hän on Isä, joka ei tuomitse vaan haluaa auttaa. ☺️❤️ Hiljalleen se viha sitten laantui ja anteeksianto tuli sijaan. Se on rakkauden hedelmä, Pyhän Hengen työ, ei ihminen pysty semmosta tekemään.

Jeesus sanoi, että hän on viinipuu ja me olemme oksat. Ei oksa pysty itsestään tekemään hedelmää. 🙂 Uskon, että mitä enempi koemme ehdotonta rakkautta, sitä enempi rakkaus virtaa meidän kautta toisillekin ihmisille. Mut matkalla tässä kaikki ollaan, ja keskeneräisiä. Voimia tiellesi, ja ole armollinen itsellesi! Ei kukaan pysty antamaan sellaista, mitä ei ole itse saanut vastaanottaa. Jos ei oo itse saanu kokea armoa, mitenkä voisi antaa anteeksi toisillekaan?

En ymmärrä miten nykyaikana nainen vielä suostuu tuollaisen alistamiseen. Ei tuo ole oikeaa rakkautta.

Tuntuu tosi pahalta,että tällä vuosituhannella voi nainen olla noin alisteisessa asemassa ja suostuu siihen.
Huh,huh,ei voi muuta sanoa ja ihmetellä..

arka kirjoitti 20.4.2017 14:6
Hei Joie
Miten hienoa kun kirjoitit ja rukoiletkin vielä. Jeesus on todella viinipuu ja toivon ajan mittaan kiinnittyväni lujasti häneen. Mulla tosiaan näitä tunteita piisaa kun niitä vaikeita kokemuksia on ollut. Varauksessa kirja Rakkaus ja viha, saa nähä milloin tulee. Koetan oppia armollisemmaksi itselleni, koko ajan tulee itseä kytättyä ja arvosteltuakin, haluaisin oppia hellittämään. On hienoa kuulla että Jeesus rakastaa vihaisia ja katkeriakin lapsiaan, hänen rakkauttaan tarvitsen ja hienoa on että sinun kauttasikin se välittyy. Jotenkin pitäis pyrkiä olemaan vaatimatta itseltään liikaa suorituksiakaan, sais olla vaan Jeesuksen sylissä, ottaa vastaan. Kirjoittele Joie kun ehdit taas, on mukava kun on uskonsisar täällä. Luetko hengellisiä kirjoja, jos luet niin vinkkaa mullekin löydöistäsi. Ole siunattu ja on tärkeää kun esirukoilet.

Oon mä kirjoja lukenut... mitä nyt voisi suositella? Max Lucadon "Sinä olet tärkeä. Tarina lapsille ja aikuisille" kertoo lyhyessä tarinassa olennaisia asioita. Petri Välimäen kirjat ovat myös hyviä. Hän on käynyt itsekin läpi tosi kipeitä asioita elämässään, ja kirjoista välittyy armollisuus ja viisaus.

Niinhän me kaikki ollaan matkalla, oppimassa ottamaan enempi ja enempi vastaan Jumalan rakkautta. Siunausta matkallesi. Mitä kirjoitit vihasta, niin viha on tärkeä asia positiivisessakin mielessä. Jos olet miehellesi vihainen, kun hän käyttäytyy sinua kohtaan kirjoittamallasi tavalla, niin ei se oo paha asia vaan tervettä ja oikein. Vihallasi voit puolustaa itseäsi ja osoittaa rajasi. Se on hyvä asia.

En voi tässä asiassa yrittää päteä; kasvamista tässä on itsellänikin paljon. Opettelen yhtä lailla asettamaan rajojani ja puolustamaan itseäni. Toisaalta on sitten aikamoinen lasti sitä tukahdutettua raivoa ja katkeruutta, kun ei oo lapsena voinu ilmaista oikeutettua vihaa. Mutta aina voi parantua, kasvaa ja oppia uutta. 🙂 Sen oon myös kokenu ihan konkreettisesti, että Jumala tahtoo Isänä ottaa vastaan kaikki tunteet mitä meillä on... hän on vahva ja turvallinen ja kestää suurimmankin vihan.

Hei arka,
Toivottavasti saatte noita raha-asioita miehesi kanssa selvitettyä. Sinunkin tarpeesi ovat tärkeitä (sanon nyt vaikka muistutuksena, jos se on sinulle muuten vaikeaa muistaa 🙂 ). En tietenkään paljoa tilanteestanne tiedä, mutta veikkaisin että sinä auttelet miestäsi aika paljon silloin kun hänellä on sairausvaihe päällä, tai muuten vaikeaa (kirjoitustesi perusteella vaikutat tosi avuliaalta ihmiseltä), joten minusta on ihan reilua että sieltä yhteiseltä tililtä kuuluu osuus sinullekin.

Siunausta sulle!

Ei kai kukaan ihminen voi alistua tuollaiseen elämään. Mitä rakkautta on,jos mies noin kohtelee ja pitää orjanaan.
Keskustele tyttösi kanssa avoimesti asiasta ja tehkää jotakin tilanteessa,joka on katastrofaalinen. Itse pitää pitää kiinni ihmisarvosta,jos toinen noin julmasti alistaa. Miksi kannat hänelle kaljoja,eikö itse viitsi edes niitä hakea.
Kun kuulee jotakin näin halpamaista ei voi kuin päätä puistella...

Eipä siinä sitten ole mitään tehtävissä,jos et lähde aktiivisesti asioita muuttamaan. Silloin täytyy tyytyä sellaiseen elämään mihin olet ajautunut. Jos katsot,ettei sinulla ole ihmisarvoa ja olet toisen ihmisen orjana niin eihän asialle mitään voi kukaan muukaan. Itse se on oikeutta itselle haettava,jos haluaa paremman elämän.

Arka, mitä kuuluu? Kesä on tullut. Minusta ihan sopiva lämpötila. Ei vielä uimiseen.
Vähän luin tätä ketjua ja sullakin on tiettyjä haasteita.
Mullakin on tiettyjä hankalia juttuja. Lääkkeiden avulla tässä töissä käydään. Ja tietty panikoi ja pelkää monia asioita. Joskus ihan turhaan. ☹️
Kaipa joku muukin on joskus jo aiemmin käynyt samat asiat läpi kuin me nyt. Ehkä kaikesta selviää.

Hei Arka!

Monenlaista kuuluu sulle. Kai meidän täytyy mahdollisuuksien mukaan tehdä jotain mukavaa, kun on meillä sitä raskastakin.
Sikäli se seurakunnan juhannusjuttu vois olla sulle ihan kiva.
Mä nautin monesta pienestä asiasta. Mutta tykkään myös matkustella. Vaikka ei niin kauas meniskään.

Hyvää alkavaa viikkoa!

Hei arka
ehkä voisit katsastaa, olisiko seuraava keskustelupalsta sinulle sopiva: https://sinapinsiemenen.net/index.php Se saattaisi tuoda kaipaamaasi hengellistä tukea. Luulisin myös, että siellä ei ole monille hengellisille foorumeille tyypillistä tuomiohenkeä. Keskustelupalstalla sanotaan, että ylläpitäjät sitoutuvat luterilaiseen tunnustukseen, mutta kyllä sinne varmasti mahtuu minkä suunnan uskovaiset hyvänsä.

Hyvää juhannusta ja kesänjatkoa sinulle!

Oma foorumi on kyllä tosi helppo itse perustaa. Esim. tälle pohjalle
http://www.munfoorumi.com/
Sinne sitten vaan valitsee itselleen sopivaa seuraa ja tekee yhtäköyttäfoorumin, niin jo saa hyvän foorumin.

Minusta tukinettiä valvotaan hyvin vaikka välillä ottaa sangen suuresti päähän, kun kaikkia aivotuotannoksiani ei julkaistakaan. Jos ei ole huomannut tukinet-valvomista, voi vaikka omia kirjoituksia selailla takaisinpäin ja huomaa kuinka siellä lukee moderoitu tätä viestiä tms. Se on sitä valmomista.

Kun on vuosikausia ollut täällä, onkin välillä hyvä tehdä näyttävä poistuminen, haukkua koko foorumi ja ylläpito ja sitten taas tulla takaisin aivan muina miehinä.