Taistelua päivästä toiseen

Taistelua päivästä toiseen

Käyttäjä arka aloittanut aikaan 07.12.2011 klo 16:43 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä arka kirjoittanut 07.12.2011 klo 16:43

Heippa
Älä ikinä vertaa itseäsi muihin.
Äläkä ikinä häpeä itseäsi.
Vaan arvostat itseäsi sellaisena kuin sinä olet ja keskityt nyt itsesi hoitamaan kuntoon
eli masennuksen ja väsymyksen.
Et ole elämässä epäonnistunut vaan nyt sinulla on elämässä vähän ongelmia
mutta hiljakseen hoidetaan asiat kuntoon.
Pyri liikkumaan ulkona luonnossa ja tee kaikkea pieniä asioita mistä
sinä tulet onnelliseksi ja mistä sinulle tulee huvä olo.
Kuuntele musiikkia musikilla on voimaa.
Onko sinulla ketään ystäviä / kaveria jolle voisit kertoa iloja ja suruja ???
Se helpottas kyllä elämää.
Kun olet sairauslomalla ja tulosi on tippunut niin oletko selvittänyt esim toimeentulotuen ???
Seurakunnasta saa monesti esim ruokaavustusta ja rahallistakin avustusta
Nekin kannattaa selvittää ???
Kirjoita miten olet jaksanut niin minä vastaan sinulle ja yritän auttaa ja neuvoa.
Kaunista loppuvuotta sinulle

Käyttäjä Badlybroken kirjoittanut 12.05.2016 klo 12:36

Arka, jos olisit vaivautunut lukemaan linkittämäni artikkelin bentosdiatsepiineista, niin olisit huomannut, että siinä juurikin puolustettiin valvottua käyttöä. Mutta jollain asiantuntemuksella vähättelit. Olen ihmetellyt, miksi et saa tarvitsemaasi lääkitystä (lääkärisi tietysti tuntee tilanteesi paremmin ja mahdollisia väärinkäyttöjä ei pidäkään hyväksyä).. Jossain mättää.. Sellainen vaikutelma on tästä ketjusta ja nimimerkistä Arka tullut, että mikään ehdotus ei sovi, kaikki turhaa.. Minun puolestani tilanne saa olla.. Joka tapauksessa toivon Aralle hyvää jatkoa.. Toivottavasti päihteettömällä tiellä ja ymmärtäen, että rakkaus on kuitenkin kaikkein tärkeintä, eikä mikään itsestäänselvyys..

Käyttäjä Desper kirjoittanut 12.05.2016 klo 13:38

Badlybroken kirjoitti 12.5.2016 12:36
---
Sellainen vaikutelma on tästä ketjusta ja nimimerkistä Arka tullut, että mikään ehdotus ei sovi, kaikki turhaa.. Minun puolestani tilanne saa olla.. Joka tapauksessa toivon Aralle hyvää jatkoa.. Toivottavasti päihteettömällä tiellä ja ymmärtäen, että rakkaus on kuitenkin kaikkein tärkeintä, eikä mikään itsestäänselvyys..

Tuli mieleeni, että kuinka hyvin kaikki muut palstalle kirjoittavat ovat tervehtyneet noudattamalla muiden antamia hyväätarkoittavia neuvoja. Minulla on mielikuva, että me oikeastaan kaikki kahlaamme samoissa seisovissa vesissä eikä kummempaa edistystä tapahdu. Muuttuminen ja paraneminen on oikeasti vaikeaa.

Käyttäjä LonelyWolf kirjoittanut 13.05.2016 klo 00:01

Desper kirjoitti 12.5.2016 13:38

Minulla on mielikuva, että me oikeastaan kaikki kahlaamme samoissa seisovissa vesissä eikä kummempaa edistystä tapahdu.

Todella hyvä kielikuva! Juuri tuoltahan tämä tuntuu. Samoissa seisovissa vesissä räpiköidään. Joillakin lammikko välillä laajenee järveksi ja toisilla kutistuu lätäköksi. Toiset kelluvat pää osittain pinnalla, mutta osa on juuttunut pahasti pohjamutiin ja sinne uppoaa syvemmälle mitä enemmän rimpuilee. Lammikko tarvitsee happea jostain ulkopuolelta tai se tukehtuu. Tai sitten lammikossa lilluvien on rimpuiltava itsensä kuivalle maalle joko omin voimin tai muiden avustuksella. Muiden avussa on vain se vaara, että kohta auttajat ovat itse samassa lammikossa.

Terveiset myös sinulle, Arka.

Käyttäjä Desper kirjoittanut 14.05.2016 klo 04:29

Badlybroken kirjoitti 12.5.2016 12:36
---
Sellainen vaikutelma on tästä ketjusta ja nimimerkistä Arka tullut, että mikään ehdotus ei sovi, kaikki turhaa.. Minun puolestani tilanne saa olla..
---

Ei Arka mielestäni ole pyytänyt ehdotuksia, vaan purkanut tuskaansa niinkuin me muutkin. Kuunteleminen ja myötäeläminen riittää minusta vertaistueksi ja auttaa. Ohjeet menevät enimmäkseen metsään.

Käyttäjä salainen55 kirjoittanut 14.05.2016 klo 14:39

Omituista. Kun aloin tänne kirjotella niin kirjoitin kyllä sen takia että joku antais vinkin mitä tehdä että olis helpompi olo. Ei suoraan neuvoen vaan elämänkokemusta kirjoittamalla. Siksi oli silloin tärkeää että oli niitä jotka eivät olleet "seisovassa vedessä" vaan olivat menneet eteenpäin. Ajatusten ja mielen hallinta tuli tärkeäksi kun tajusin mitä omat ajatukset aiheuttaa, hyvääkö vai huonoa.
Eihän toisten neuvoja aina kannata uskoa mutta jos ei itsellä ole sen kummempia keinoja niin voihan sitä kokeilla mitä joku toinen on tehnyt. eihän siinä mitään menetä. Mutta järjen käyttö ei ole kiellettyä.
olis aika kamalaa jos ei olisi toivoa.
Toivoa ja uskoa tarvitaan!
käyn täällä enää hyvin harvoin kirjoittelemassa. Oikeastaan tein sen havainnon, että kun en enää ollut koko aikaa täällä roikkumassa niin elämään alkoi tulla muutakin kuin ongelmien miettimistä. Tähänkin jää koukkuun. Mutta itsekukin tekee niinkuin parhaaksi näkee, se mikä sopii toiselle ei välttämättä sovi minulle.
Hyvää ja lämmintä kesää kaikille!

Käyttäjä Desper kirjoittanut 16.05.2016 klo 03:13

Kiitos, Arka! Olen lukenut muualtakin masennuslääkkeitten pahoista haitoista, joita tutkijat ovat salailleetkin. Itse olen kokeillut monta sorttia, mutta en ole käyttänyt pitkään aikaan mitään, ja muu lääkityksenikin rajoittaa masennuslääkkeitten käyttöä. Joihinkin niistä voi liittyä myös rebound-ilmiö eli oireet palaavat lopettamisen jälkeen entistä pahempina. Minäkin uskon luonnonmenetelmään, jollainen minulle on ihmisten läheisyys - ja terapia, joka sekin on ihmissuhde. En näe mitään negatiivista pitkässä terapiassa. Terapia on hoitoa, ja tarvitsenhan jatkuvaa hoitoa toiseen sairauteenikin. Terapia ei minulle ole omien ongelmien ympärille käpertymistä, vaan vahvuuksieni etsimistä. Työ on monelle hyvä lääke, itse olen mielestäni ansainnut eläkkeeni ja olen somaattisen sairauteni vuoksi työkyvytön. En näe työtä itseisarvona, maailmassa tehdään niin paljon hyödytöntä ja suorastaan haitallista työtä. Ja vielä: sanoihan Jeesuskin: "Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut!" (Matt. 6:26)

Käyttäjä MarianneM kirjoittanut 23.05.2016 klo 00:11

Minä kyllä olen kuntoutunut täysin, harvoin tosin täällä enää käyn ja luulen, että tilanne on sama monen kohdalla, jotka ovat elämänmuutoksen tehneet. Olin ennen myös kiinnostunut mielenterveystyöstä, teen sitä edelleen vapaaehtoisesti, mutta minulla ei enää ole motivaatiota tehdä töitä ihmisten kanssa, joiden asenteet ja ajatusmallit ovat kovin luutuneita ja negatiivisia. He ovat valitettavasti niitä pysyvästi syrjäytyneitä ja silloin kyllä vertaistuesta on apua päivästä toiseen selviämisessä, sitä varten kai tämä paikka on. Mutta jos oikeasti haluaa muutosta, kannattaa tutustua positiivisiin tarinoihin. Ja kannattaa olla kriittinen ainakin sen suhteen, etteikö muka mistään saa apua,muuta kuin päihteistä ja rauhoittavista. 🙂

Käyttäjä Desper kirjoittanut 23.05.2016 klo 11:50

MarianneM kirjoitti 23.5.2016 0:11
...
Mutta jos oikeasti haluaa muutosta, kannattaa tutustua positiivisiin tarinoihin. Ja kannattaa olla kriittinen ainakin sen suhteen, etteikö muka mistään saa apua,muuta kuin päihteistä ja rauhoittavista. 🙂

MarianneM, voisitko ystävällisesti esittää esimerkin positiivisesta tarinasta, jolla saisi muutoksen pakkoajatuksiin ja vaikeaan tuskaisuuteen, joiden kanssa tämän ketjun aloittaja on, sikäli kuin olen oikein ymmärtäänyt, pitkään kamppaillut?

Käyttäjä Mailis kirjoittanut 23.05.2016 klo 19:14

Marianne M,

Voihan kuntoutuneellekin tulla vaihe että tarvitsee jälleen tukea. Elämästä ei koskaan tiedä. Minä en ole syrjäytynyt mutta olen täällä.

Joskus elämältä tulee niin kovia iskuja, vaikka montakin, että se lamauttaa.

"Syrjäytynyt" voi olla muille avuksi vapaaehtoistyössä tai muuten muita auttamalla.

Hyvää kesää!

Käyttäjä Anzpi kirjoittanut 23.08.2016 klo 21:08

Hei.
Aloitan uutta juttua omista ongelmistani. Kaikki alkoi kun vanhempi poikani edellisessä suhteessa sairastui leukemiaan 2014. Viime talvena sitten sai terveen paperit ja vielä vuosi perus seurantaa.
Alku vuodesta sitten alkoi oma olo ahdistumaan ja kotona oleminen perheen kanssa vaikeutui. Olin väsynyt ja ärtynyt. Kevään edetessä kun romahtamisia tullut melkein päivittäin hakeuduin päivystykseen. Siellä lääkärit ohjasivat päihdepuolelle, syy että join viikossa 6-10 kaljaa. No siitä sitten meni 2kk kun päihdehoitaja ohjasi psykiatrian polille. Siellä tehtiin scid tutkimukset, löytyi vaativa persoonallisuus häiriö. Lääkityksenä tällä hetkellä ketipinor 25mg 1-6päivässä ja escitalopram samdoz 10mg.

Olot ja parisuhde kovilla ja mietin miten muut ovat tehneet asiat. Ja miten saan oman mielen vakaaksi ettei jokoa toinen tunti mieli muutu ja saa ns. suunnan ajatuksilleen.

Kiitos etukäteen

Käyttäjä soroppi kirjoittanut 12.11.2016 klo 14:15

Hei arka,
Mua vähän huolestuttaa toi sun oxamin-olut yhdistelmä. Oon ymmärtänyt, että rauhottavat yhdessä alkoholin kanssa voi olla aika vaarallisia.

Kivaa että sun miehesi tukee sua. 🙂

Käyttäjä Joie kirjoittanut 08.12.2016 klo 19:24

Miten sielunhoitokeskustelu meni? Kiva, kun oot kirjoitellu. Mäkin oon saanu tosi paljon apua seurakuntayhteydestä. Aikanaan vihasin kirkkoa ja pidin kristittyjä ääliöinä, mut sit tapasin uskovaisia, jotka oikeasti eli uskonsa mukaan. Myöhemmin oon kohdannu lisää ihmisiä, jotka on lohduttanu ja auttanu, ottanu kotiinsa ja osaksi omaa perhettään, kun oon ollu ihan yksin. Mäkin haluaisin tulla sellaseks ihmiseksi: että voin rakastaa ja lohduttaa ja avata kotini apua tarvitseville. Siks mäki haluisin oppia tunteen Jumalaa, jos sellanen rakkaus kerta Jumalalta tulee.

Siunausta sulle! Tosi raskaita asioita sulla on elämässäsi, mut toivon sulle kuitenki parempia päiviä, rauhaa ja toivoa. ☺️❤️

Käyttäjä Joie kirjoittanut 09.12.2016 klo 09:15

Minusta sun ei tarttis ollekaan kantaa syyllisyyttä siitä, ettet pysty tekemään työtä tai vapaaehtoistyötä. Oothan sä arvokas ihan noin, ei aina tarvii olla hyödyllinen. Voimia sulle. 🙂

Käyttäjä Desper kirjoittanut 29.12.2016 klo 06:35

Hei Arka! En osaa sanoa mitään kunnollista, mutta toivoisin niin, että Sinun olisi hyvä olla ja saisit olla itsellesi armollinen. Kaikkea hyvää Sinulle!

Käyttäjä Joie kirjoittanut 14.03.2017 klo 12:39

Hyvä kuulla susta. 🙂 Mitä väriä ajattelit hiuksiin?