Ottakaa nyt hyvät ihmiset huomioon, että kyseessä on tosi paha tuskaisuus, hirvittävän paha olo. Ei siinä auta moralisointi. Osa keskustelijoista näyttää pitävän moittimista huolenpitona. Olen eri mieltä. Kärsivää ei pidä lyödä.
Omalla kohdallani muinainen bentsolääkitys oli täysin ylimitoitettu tilanteeseeni nähden ja jouduin turhaan kärsimään vieroitusoireista. Vaikka olen kokenut k.o. lääkkeiden hankalat vaikutukset, yhdyn prof. Huttusen perusteltuihin ajatuksiin bentsojen käyttökelpoisuudesta vaikeissa tuskaisuustapauksissa. Ne voi lukea tästä:
http://www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo10560.pdf

Palasin tauon jälkeen lukemaan, mitä tänne kuuluu. Ja johan on tullut juttua jos toista!

Kun itse joku aika sitten luin nimimerkin Arka ketjun läpi, tuli vaikutelma, että ihminen todella kärsii, eikä ollenkaan riittävän hoidon piirissä. Jotain kommentoinkin ja yritin ehdottaa vaihtoehtoja. Tuli vaikutelma, että kaikki kuuroile korville / jokin selitys, miksi ei käy.

Jotain lääkkeistä ymmärtävänä uskallan todeta, että hoito on ollut riittämätön. Ja tätä ihmettelinkin. Mutta koko totuuttahan en todellakaan tiedä..

Desperin linkittämä artikkeli bentsopiatsepiineista on todella hyvä ja ja samaa mieltä olen itsekin koko ajan ollut. Depressiolääkkeitä kyllä syydetään tuutin täydeltä. Ja mikä lopulta on vaikutus? Entä haitat? Ja täysin hyväksyttävää toimintaa. Rauhoittavat, kuten bentsodiatsepiinit, ova yleisesti ottaen pannaan julistettuja. Ja käyttäjä heti, jos nyt ei narkkari, niin addiktio-ongelmainen. Uskallan väittää, että näin ei ole. Jos ihminen kärsii sietämättömästä ahdistuneisuudesta / stressitilasta tms., niin mielestäni on hoitovirhe olla niitä määräämättä, edes tarkoin kontrolloiduksi koeajaksi, jotta mieli ja keho rauhoittuvat. Tietenkin pyrkimyksellä päästä mahdollisimman pian eroon. Mutta on ihmisiä, jotka jotenkin selviävät päivästä toiseen, kun nuo liikavarvit rauhoitetaan ja tarvitsevat pidemmäksikin ajaksi. Nämä ovat koulukunta-asioita ja on surullista ja mielestäni tuomittavaakin, että ilmeisesti iso osa jää ilman adekvaattia hoitoa. Eli kannatan kyllä esim. bentsojen määräämistä , tarkalla valvonnalla ja terapiaan tai muuhun hoitosuhteeseen tiiviisti sidottuna ja siis harkitusti.

Ihmettelin aiemmin, miksi Arka saa rauhoittavaa 2 kertaa viikossa? Eihän tuolla lääkityksellä ole mitään merkitystä, varsinkaan jos olo oikeasti Aran kuvaama. Ihan yhtä tyhjän kanssa. Ja jos vointi noin kauhea, niin en ihmettele, jos lääkkeitten saannin jälkeen menee joku ylimääräinen. Tietenkään ei hyväksyttävää, jos lääkemääräys ylitetään. Mutta miksi tällainen annostelu? Onko Arka kertonut lääkärilleen kaiken totuudenmukaisesti? Niin tilannteensa, vointinsa kuin lääkkeiden ja alkoholin käytön suhteen? Onko jäänyt kiinni reippaista yliannostuksista? Tietenkään, jos määräyksiä rikotaan, ei voi odottaa, että lääkkeitä saa. Jotenkin tuli käsitys, että alkoholi tuli Aralla kuvioihin, kun oloa helpottavia rauhoittavia ei määrätty. Eli ensin riittämätön lääkitys ja sitten olut. Mutta totuus voi tietysti olla mitä vain.

Itse kyllä ajattelen, että rauhoittavat yhdistettynä tiiviiseen hoitokontaktiin ovat oikea hoito niitä tarvitseville. Ilman mitään leimaa. Ja huomattavasti parempi vaihtoehto kuin alkoholi.

Se, miksi Arka ei riiittävää ja ilmeisimmin auttavaa lääkitystä saa, jää arvoitukseksi. Jos taustalla yliannostuksia tai muuta asiaan vaikuttavaa problematiikkaa, niin silloin ymmärrettävää. Ja lisäksi se, että ei mitään terapiaa tai muuta tiivistä hoitokontaktia. Päiväsairaalakin peruttu. Eikä mieskään tainnut tuota toivoa, vaan että Arka kotona. Samoin miehen toivomuksesta jättäytyminen pois avustustoiminnasta (ilmeisesti mummojen luona ei enää käyntejä). Eli mies toivoo, että Arka kotona. Ja vaikuttiko se jotain etuuksiinkin..?

Toivon, että Arka saa vielä elämänsyrjästä kiinni. Ja tarvittavat hoidot, niin lääkepuolella kuin terapiassa / muin hoitotapaamisin. Pelkkä rauhoittava lääkitys tuskin ratkaisi ongelmaa, vaan muukin apu tarpeen. Tsemppiä!

Aran kirjoitusten mukaan mies säännöstelee hänelle lääkkeet, alkoholin ja sen, saako hän tehdä vapaaehtoistöitä. Aikaisemmin arka kirjoitti, että mies ei halunnut hänen ottavan enempää vapaaehtoistöitä, koska hänet olisi katsottu "liian hyväkuntoiseksi" ja jokin etuus olisi loppunut. Jäin miettimään, että eikös aran hyvinvoinnin ja kuntoutumisen tulisi olla miehellekin tärkeintä, jos kerran häntä rakastaa? Näin ulkopuolisen silmin, aran kirjoitusten perusteella vaikuttaa siltä, että tuossa elämäntilanteessa ja ajatusmalleissa on paljon epäterveitä piirteitä, jotka eivät tue muutosta parempaan.

Pahoittelut jos joku suuttui, kunhan jaan omia huomioitani.

Hei arka!

En ole lukenut koko ketjuasi, niin pitkä se jo on. Kuka määrää sinulle oxaminia? Käytkö psykiatrisella vastaanotolla? Onko sinulla todettu skitsofreniaa? Nämä tulivat mieleeni, kun luin ensimmäisen sivun ja pitkän sivun kaikkien muiden, kuin aran itsensä kirjoituksia. Aluksi viittauksesi some-raivoon huvitti, koska täällä on moderointi ja keskustelua seurataan. Nyt ymmärrän muiden kirjoitukset luettuani ja sinun olematta pääosassa omassa ketjussasi, että voit näin kokea. Mutta kyllä ihan aidosti oikeasti kaikki haluaisivat osata auttaa sinua. Muistathan sen 🙂 Pääosassa tarkoitan, että et itse kirjoita, vaan moni muu. Viimeiset, monet sivut. Mietin, että kerrotko missään oikeaa oloasi, vai väisteletkö hyvällä menestyksellä? (Joka alkaa jo viemään sinua hyvää vauhtia alkoholistiksi. Toisen alkoholistin vierellä eläminen ei varmasti ole myöskään helppoa. Ei ole ihme, että vuosien kuluessa alkaa itse lääkitä itseään myös alkoholilla.) Olisi erittäin tärkeää, että totuuden mukaisesti kertoisit mitä kuuluu, miltä tuntuu, kun menet lääkärin vastaanotolle. Ja onko sinulla hyvää lääkäriä ylipäätään?

Maanvaivalle, kyllä media, kuin media; Sinä yhtä niin kuin minä voimme esittää aivan jotain muuta kuin olemme. Vaikka hamaan tappiin.

Pompula kirjoitti 9.4.2016 20:23

Maanvaivalle, kyllä media, kuin media; Sinä yhtä niin kuin minä voimme esittää aivan jotain muuta kuin olemme. Vaikka hamaan tappiin.

Sellainen esiintyjä varmaan tarvii meistä eniten vertaistukea ehkä jopa lääkinnällistäkin apua.

maanvaiva kirjoitti 7.4.2016 10:56

Kerta salainen 55 tykkäät suorista sanoista, niin sanonpa sitten sinulle, että kirjoituksesi siitä, että netissä voi esittää mitä vaan tai kertoa mitä vaan provona, niin on perseestä tällä foorumilla. Esim. Arka on ollut täällä kauan, vuosia, miksi hän esittäisi jotain vuosia?

Tai muakin on täällä sanottu provoksi sun muuta. Miksi minä jotain esittäisin n 15 vuotta mitä olen täällä ollut. Joten voisitko nyt lopettaa tuon netissä voi olla mitä vaan, koska se on minusta todella toisen ihmisen halveksuntaa parhaimmillaan.
Sitten, kun siihen yhdistää vielä Jumalan, kuten sinä usein teet, niin miltä sinusta tuntuisi jos sanoisin sua tekopyhäksi provoksi. En siis sano mutta miltä tuntuu, jos sanoisin?

Anteeksi jos osuin johonkin arkaan paikkaan, ei ollut tarkoitus.
Ja tarkoitin ettei kaikki ole useinkaan niin "kauheaa" ja dramaattista kuin kirjoitetaan, vaan mieli luo sen kauheuden jota ei siis edes ole olemassa oikeasti. Eikö silloin ole ihan hyvä että joku kyseenalaistaa miten oikeasti asiat ovat, tai että miten itse voi vaikuttaa siihen miten asiat olisi paremmin.

Et osunnut arkaan paikkaan, laitoin vain itseni esimerkiksi.
Minä en itsestäni myöskään luule niin tietäväiseksi, että voisin jonkun omakohtaiseen kertomukseen sanoa miten hänen asiat oikein ovat.

arka kirjoitti 13.4.2016 16:43

Hei
Minäkin kannatan bentsoja riittävästi ihmisille jos tarvetta.

Onneksi niin ei tule koskaan käymään. Tässä maassa on tarpeeksi ongelmia pelkästään alkoholinkäyttäjien kanssa.

Potilaan lääkärilehdessä 7.2.2016

"Bentsodiatsepiineja ei pidä kauhistella

Arvostetut psykiatrit Carl Salzman ja Richard Shader ilmaisivat äskettäin huolensa bentsodiatsepiinien käyttöön kohdistuvasta kohtuuttomasta paheksunnasta. Sama kauhistelu uhkaa myös Suomessa ahdistuneisuudesta ja unettomuudesta kärsivien potilaiden asiallista hoitoa. Useat psykiatrit ovat kertoneet potilas­tilanteista; lääkäri on lopettanut potilaan vuosikausia käyttämän ja hyvin toimineen bentsodiatsepiinilääkityksen ilman minkäänlaista ­annostitrausta.

Bentsodiatsepiineihin kohdistuva kauhu on joskus saanut lähes absurdeja piirteitä. Täysin muistamattoman Alzheimer-potilaan rauhoittava bentsodiatsepiini lopetetaan, koska lääke heikentää muistitoimintoja. Hyvin toiminut bentsodiatsepiini korvataan kahden eri masennuslääkkeen ja yhden psykoosilääkkeen suuri­annoksisella yhdistelmällä. Äitinsä hautajaisia jännittävälle tyttärelle ei kirjoiteta kymmentäkään tablettia tematsepaamia, koska se on niin ”koukuttava”.

Tämä olisi ymmärrettävää, jos perusteena olisivat tosiasiat. Huomattava osa peloista on kuitenkin joko vääristyneitä tai karkeasti ylimitoitettuja.

Käsitteet on sekoitettu

Keskusteltaessa bentsodiatsepiinien aiheuttamasta lääkeriippuvuudesta sekoitetaan lääkkeen käytön aiheuttama fysiologinen riippuvuus, psyykkinen addiktio ja päihteellinen käyttö. Valtaosin bentsodiatsepiinien käyttöön liittyvä lääkeriippuvuus on luonteeltaan vain ohimenevinä lopetusoireina ilmenevää ­fysiologista riippuvuutta, joka on tavallista myös useimpien masennuslääkkeiden kohdalla.

Vaikka bentsodiatsepiinien, nukahduslääkkeiden ja myös pregabaliinin käyttöön voi masennus- ja psykoosilääkkeistä poiketen kehittyä joko psyykkinen tai päihteellinen addiktio, ­ongelma koskee vain vähemmistöä kaikista potilaista. Vastoin yleistä kuvitelmaa useimmille potilaille vaikutus ei ole lainkaan päihdyttävä. Päihderiippuvaisetkin käyttävät bentsodia­tsepiinejä valtaosin päihteiden korvikkeina tai vahvistajina, päihteiden vierotusoireiden hoitamiseksi tai lievittääkseen ahdistuneisuuttaan. Monen lääkärin kuvitelma vähäisenkin bentsodiatsepiinien käytön voimakkaasta ”koukuttavuudesta” ei yksinkertaisesti ole totta.

Tiiviissä hoitosuhteessa bentsodiatsepiinien käyttö voi joskus myös olla opiaattikorvaushoidon tapaan pienin paha autettaessa vaikeasti ­alkoholisoituneita potilaita. ”Bentsoja” katukauppaan ja suonensisäiseen päihdekäyttöön metsästävät pikkurikolliset paljastuvat kyllä nopeasti aidossa hoitosuhteessa.

Bentsodiatsepiinien anksiolyyttiseen vaikutukseen ei sedatiivisuuden tapaan myöskään pitkäaikaisessa käytössäkään kehity olennaista toleranssia. Annoksen olennainen kas­vaminen on yleensä merkki joko psyykkisen ­addiktion kehittymisestä tai päihteellisestä käytöstä.

Haittoja korostetaan yksipuolisesti

Asenteellisten syiden takia myös haittavaikutuksia korostetaan. Bentsodiatsepiinit heikentävät jossain määrin muistia, mutta niin tekevät monet masennus- ja psykoosilääkkeetkin. Lieväasteinen muistin heikentyminen voi potilaan näkökulmasta myös olla pienempi paha kuin jatkuva ahdistuneisuus.

Bentsodiatsepiinit lisäävät etenkin iäkkäiden potilaiden kaatumisriskiä, mutta niin tekevät myös mm. masennus- ja psykoosilääkkeet. Hyvästä siedettävyydestään huolimatta bentsodiatsepiinit kuitenkin helposti korvataan kalliimmilla masennus- tai psykoosilääkkeillä, joilla kuitenkin on useammin joko kiusallisia tai myös vaarallisia haittavaikutuksia.

Sama asenteellisuus ilmenee myös tavassa, jolla tutkimuksissa havaittu assosiaatio bentsodiatsepiinien käyttöön liittyvistä haitoista tulkitaan pohtimatta syy-seuraussuhteeksi. Joissakin tutkimuksissa todettu yhteys myöhemmin kehittyvään dementiaan voi vähintään yhtä hyvin selittyä dementian riskiä lisäävällä ahdistuneisuudella tai dementian esioireilla.

Kielteisen asenteen taustalla on varmasti useita tekijöitä. Uusia ja kalliimpia lääkkeitä on markkinoitu myöhemmin vääräksi osoittautuneilla väitteillä, että ne eivät aiheuta riippuvuutta. Toinen syy on pitkäaikaisten hoitosuhteiden väheneminen ja hoitavien lääkäreiden jatkuva vaihtuminen. Kolmas syy lienee potilaiden ­ahdistus- ja unettomuusoireiden väheksyminen.

Bentsodiatsepiineihin liittyy kaikkien hoidollisesti tehokkaiden lääkkeiden tavoin ongelmia ja haittavaikutuksia. Ne ovat kuitenkin paras lääke niin tilapäisen ja lyhytaikaisen ahdis­tu­neisuuden hoitoon kuin osalle pitkäaikaisesta ahdistuneisuudesta kärsivistä potilaista. Tämän vuoksi toimipisteiden kyltit ja päätökset rauhoittavien ja unilääkkeiden määräämisen tai uusimisen kiellosta ovat asenteellisuudessaan surullista luettavaa ja kuultavaa.

Matti O. Huttunen
Kirjoittaja on LKT, professori, psykiatrian erikoislääkäri

Perustuu Lääkärilehdessä 3/2016 julkaistuun näkökulmakirjoitukseen."

"Bentsodiatsepiinit - hyötyjä ja vaaroja

Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim
2016;132(2):182-3
Hannu Lauerma
Kolumni
Artikkeli
Bentsodiatsepiinit - hyötyjä ja vaaroja

Ahdistusta lievittävien lääkkeiden keskeisimmästä ryhmästä, bentsodiatsepiineista, on vaikea käydä rationaalista keskustelua, koska niiden hyödyt mutta varsinkin monet haitat ovat moniulotteisia, kansanterveyden kannalta vaikeasti arvioitavia ja erittäin yksilöllisiä. Käytännössä mitään olennaista muutosta tällä kentällä ei näytä tapahtuneen sitten vuoden 1999, jolloin kirjoitimme kollega Erkka Syvälahden kanssa Suomen Lääkärilehteen katsauksen "Bentsodiatsepiineja tulee välttää riippuvaisuuksiin taipuvaisilla potilailla".

2010-luvun alussa vakavan väkivallanteon, yleensä henkirikoksen tai henkirikoksen yrityksen, vuoksi mielentilatutkimukseen tulleista 37 % oli käyttänyt vuorokauden sisällä ennen veritekoaan bentsodiatsepiinia, valtaosa alkoholin kanssa. Alkoholiriippuvuuden tai asosiaalisen persoonallisuuden diagnoosin saaneista yli puolet oli löyhentänyt estojaan näillä lääkkeillä. Julkisuudessa onkin hartaudella haukuttu väärää puuta, masennuslääkkeitä, joihin ei liity suurentunutta väkivaltariskiä. Psykoottisilla potilailla antipsykoottinen lääkehoito taas olennaisesti vähentää väkivallan vaaraa. Todennäköisyys- ja prosenttilaskentaa usein huonosti hallitsevien toimittajien tehdessä nettilehtiin otsikoita lukijoille, joiden tarkkaavaisuuden aikajänne on hieman lyhyempi kuin kultakalalla, kaikki kuitenkin niputtuu yhteen: psyykenlääkkeet lisäävät väkivallan riskiä.

Tosiasiassahan on otettava huomioon myös ne moninaiset psykiatriset häiriöt, joita lääkkeillä hoidetaan. Väkivaltaa eivät tee lääkkeet vaan useimmiten tavalla tai toisella häiriintyneet ihmiset. Bentsodiatsepiinien väkivallalle altistava vaikutus on kuitenkin merkittävä, sillä väestöä kokonaisuutena tarkastellen niitä käyttänee tiettynä päivänä nelisen prosenttia. Riskin suurenemisen mekanismikin tunnetaan.

Laukaistessaan ahdistuneisuutta bentsodiatsepiinit eivät tee eroa patologisen ahdistuksen ja ihmiselle tuiki välttämättömän signaaliahdistuksen välillä. Sitä tarvitaan, kuten kipuaistimustakin, ohjaamaan toimintaamme. Ilman kivun tunnetta voi luontevasti nojata tulikuumaan lieteen ja havahtua vasta, kun palaneen lihan käry käy sieraimiin. Vaikka pitkittäistutkimukset aiheesta puuttuvatkin, vankisairaalan psykiatrin kliininen kokemus herättää sen mielikuvan, että moni pahiten "bentsoihin" addiktoitunut, yleensä nuorehko mies on lapsuudessaan pahoin traumatisoitunut ja vahvasti ADHD-piirteinen lähimmäinen, jota ei ole koskaan kyetty erityisen menestyksekkäästi hoitamaan, koska välitön apu löytyy kadulta. Valtavan ongelmavyyhdin aiheuttaman ahdistuneisuuden laukaisuun on loistelias yhdistelmähoito: alkoholi ja "pamit". Alkoholia notkuvat nykyisin hyllyt kaikkialla, ja ystävälliset lääkärit kirjoittavat tilapäiseen käyttöön tarkoitettuja lääkkeitä aina jollekulle kaverille joko 300 tai 600 tablettia kerralla.

Onkin erittäin turhauttavaa yrittää avohoidossa hitaita vieroituksia (esim. klooridiatsepoksidi laskevin annoksin), kun vailla mainittavaa psykiatrista osaamista toimiva yksityisen lääkäriaseman päivystäjä kirjoittaa riippuvaiselle 200 loratsepaamitablettia, 400 tematsepaamitablettia ja 600 alpratsolaamitablettia hänen taustaansa tuntematta.

Ja ei, tämä ei ole fiktiota, vaan varmistettu tosiasia. Niinpä näiden alkoholin kanssa tuhoisaa jälkeä tekevien lääkkeiden saatavuus baareissa onkin samaa luokkaa kuin salmiakkipastillien. Kun mietimme, mitä ongelmalle pitäisi tehdä, voisi aloittaa sen selvittämisellä, kuinka suuresta ja millaisesta lääkärien joukosta tämä hoitoperäinen ongelma on lähtöisin.

Sitten asiaan, jota ilman tämä ongelma ei niin suuri olisikaan. Käypä hoito -suositusten mukaan bentsodiatsepiinit on tarkoitettu tilapäiseen käyttöön. Silti yleisesti myönnetään, että on olemassa hyvin pieni ryhmä ahdistuksen vaikeasti lamaamia potilaita, joita muut hoidot, psykoterapeuttiset tai lääkkeelliset, eivät auta.

Itsellänikin on potilaita, tosin ani harvoja, joille määrään bentsodiatsepiineja krooniseen käyttöön. Tämän poikkeusratkaisun perusteena tulisi kuitenkin olla se, että monet muut hoitovaihtoehdot todella on loppuun saakka kokeiltu ja että potilaan väkivalta- ja väärinkäyttöpotentiaali objektiivisesti tiedetään olemattomaksi.

Yritykset valistaa yleisöä siitä, mitkä ovat bentsodiatsepiinien edut ja haitat, valuvat helposti hiekkaan. Niinkin voi käydä, että hyvää tarkoittavalla neuvonnalla saadaan aikaan pahaa. Kun iltapäivälehti riekkuu lööpissään, että lääkkeen aiheuttama riippuvuus on pahempi kuin heroiinin, on todennäköisin lääkkeestä luopuja juuri se ahdistunut ja hyvätapainen tilapäiskäyttäjä, jolle lääkkeet mahdollistavat arjen välttämättömät askareet. Samaa molekyyliä väärinkäyttävä kulmapubin pilleriville ei valistuksesta hätkähdä. Lääkkeet päätyvät paljolti väärille henkilöille.

Koska asia ei ole tähänastisella kollegiaalisella jankutuksella juuri mihinkään edennyt, tulisi siihen pyrkiä vaikuttamaan muilla toimenpiteillä. Ensinnäkin on paradoksaalista, että tilapäiseen käyttöön tarkoitettuja lääkkeitä myydään lähinnä 100 kappaleen pakkauksissa ja että vain niistä saa korvauksia. Lisäksi pieniä pakkauskokoja on jopa karsiutunut. Tähän puuttuminen ei ehkä olisi kovin vaikeaa. Ja vaikka sähköiseen reseptiin liittyykin paljon ongelmia ja hankaluuksia, sekin tarjoaa mahdollisuuksia hoitoperäisen ongelman hallintaan saattamiseen.

Keskustella sopisi myös siitä, että luotaisiin kriteeristö bentsodiatsepiinien pitkäaikaiselle käytölle poikkeustapauksissa. En väitä, että asiaan vaikuttaminen olisi helppoa, mutta jospa emme nyt kuitenkaan nostaisi käsiämme pystyyn?

HANNU LAUERMA"

Hannu Lauerma s.1961 psykiatrian dosentti, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori ja Psykiatrisen vankisairaalan vastaava ylilääkäri.

Lauermahan on samaa mieltä kuin Huttunen.

Desper kirjoitti 21.4.2016 0:45

Lauermahan on samaa mieltä kuin Huttunen.

No, ei kyllä ole 😟

Hei, Arka! Ehkä ihan hyväkin, ettet ole lukenut kaikkia bentso- tai alkoholi-kirjoituksia. On ollut sen verran rankaa tekstiä, mutta toisaalta pitkälti ihan aiheesta.

Haluan kuitenkin sanoa sinulle vastaan ainakin tuosta Ketipinor/Seroquel asiassa. Uskon, että ko. lääke vaikuttaa ihan oikeasti! Jätin sen itse pois viime syksynä, kun olin voinut hyvin jo jonkin aikaa. En uskonut enää tarvitsevani sitä. Ja joku kuukausi meni ihan hyvin, mutta sitten tuli romahdus. Jouduin ottamaan Ketipinorin takaisin käyttöön, ja vähitellen vointini on parantunut. Enkä hirveästi plasebo-vaikutukseen tässä, koska en halunnut toipua, mutta olen silti toipunut. Nyt en tule enää luopumaan lääkkeestä, vaikka se vaikutaa painoon ja sokeriaineeenvaihduntaan. Minä tarvitsen tuon lääkkeen, vaikken sitä haluaisi syödä...

Toivon sinulle voimia! Tuoko kevät/kesä yhtään helpotusta oloosi?

Hei arka
Tänään alkoi työt. Olen neljä tuntia päivässä töissä. Jotenkin tuntuu turhauttavalta
Tunnen itseni huonommaksi kuin muut. Haluaisin kokeilla entistä mallia joka toinen.
viikko töissä. Psykiatrin mielipide kuitenkin neljän tunnin päivä. Kävin viime viikolla
psykiatrillä. Vähensi unilääkkeen määrää. Ei tehoa yhtään. Pitää soittaa jos saisin ottaa
entisen annoksen. Miten vappu meni? . Mulla ihan kotosalla. miesystävä oli käymässä.
Lauantaina oltiin siskon 60 vuotis juhlissa. Ihan perhepiirissä juhlittiin. Kirjoittele
kun ehdit.

Hei, Arka. 🙂 Ei sun mun mielestäni tarvitse ola huolissasi ja surullinen siitä, että jouduin sairaalaan. Koska tuskin haluat, että olisin kuollut. Tästä masennuksesta en olisi sairaalan ulkopuolella selviytynyt hengissä. Ja välillä se oli tiukkaa sairaalassakin.

En jaksaisi työelämää edes osa-aikaisena. Olen niin huonosssa kunnossa. Yritän harrastuksilla saada jotain elämääni.