Hei Taas tulee Äitienpäivä, apua!
Annan sinulle saman neuvon kuin annoin itselleni raiskauksen jälkeen anna anteeksi toiselle ja itsellesi. Se on ainut tapa päästä vapaaksi ja parantua. Nyt varmaan huomaatkin, että sulle kirjoittelee uskovainen immeinen. Saman anteeksiannon olen tehnyt vanhempienikin kohdalla. Minulla isä oli erittäin autoritäärinen ja äiti on marttyyrityyppi, joka ripustautuu meihin lapsiin. Erittyisesti äitiä kohtaan oli vaikeaa anteeksianto, koska syytin häntä siitä millainen olen tyyliin olisin halunnut vahvemman äidin, jolla olisi ollut myös oma elämä eikä ainoastaan olisi elänyt lasten kautta. Oli kuitenkin päätettävä antaa anteekis Jumalan avulla. En olisi siihen itse kyennyt.

Voimaa sinulle ja olkoon tämä paras äitien päivä ikinä.
terv.rifka😎🙂👍🙂🌻

Otan osaa, ei varmasti helppoa :hug Mullekkaan äitienpäivä ei oo iloinen päivä vaikka itsekin olen äiti. Oman äitini kanssa välit on hyvin etäiset, joita kyllä yritän kirjeellä korjata, jos jotain tukea sieltä suunnalta saisin omaan elämääni 😟 Mies ei huomioi mitenkään, sen tiedän aiemmilta vuosilta.Se masentaa. Lapsilta sentäs ehkä saan kortit...Voimia sulle!

Kiitos vastauksista. Minä kyllä olin vähän aatellut että en muistaisi mitenkään tätä elävää äitiäni ja sisko kuitenkin vie kukan haudalle. Senkin voisin jättää väliin sitten.
Se ehkä kuitenkin on huono ajatus, siitä kai tulee kaikille huono olo. Joten yritän elää kahden äidin äitienpäivää.

Nyt mitä tiedän mikä eniten ahdistaa äitienpäivässä. Se on se, että minusta tuntuu, että mun pitää olla ylettömän kiitollinen tälle elävälle äidilleni, koska se minut otti.Ettei ole sellaista normaali äiti-lapsi suhdetta vaan että mie olen vaan joku tapaus joka on otettu tähän perheeseen ja mun pitää olla kiitollinen.

Tämä kiitollisuus ei tule äidistäni eikä isästäni vaan muista ihmisistä joilta usein saan kuulla kuinka kiitollinen mun pitää olla. Ja nyt tuntuu etten äitienpäivänä osaa kylliksi näyttää sitä kiitollisuutta ulkopuolisille ihmisille. Siksi mietin nyt kun on omaa rahaa että mun pitää sille ostaa jotain karsean kallista ja hienoa lahjaksi. Kun en keksi mitä se olisi.

Minäkin kirvailen sitten jääkiekkoa, kun toisetkin. Eilen nukuin päikkäritkin, että jaksaisin koko pelin katsoa. tehtiin ruokaa ja moni kyläiläinen tuli kerhohuoneelle katsomaan peliä.

Minä olin suunnitellut, että lähtisimme yhdessä ex-kaverin kanssa kattomaan seuraavaa peliä baariin ja juhlisimme koko viikonlopun jotakin mitallia, edes pronssista. Sitten nää menee ja häviää.
Kun Suomi voitti kultaa silloin kerran, asuin silloin Espoossa ja ukki tilasin taksin ja sanoi, että nyt mennään Hesaan juhlimaan oikein kunnolla. Kävelimme muiden mukana ja huusimme koko yön ja sen muistan aina, koska ei uutta kultaa koskaan enää tule.
Voi he...tti mikä tyhjyys tuli.

Minä odotan äitienpäivää kauhulla. Toivon vaan, että se menisi ohi nopeasti.
Onneksi olen ollut kipeänä tämän viikon niin, etten päässyt minnekään, keskustaan, jossa mainostetaan joka paikassa äitienpäivää.
Lehdessa kyllä mainostetaan myös.
Loppujen lopuksi äitienpäivä on nykyään, kuten Joulu ja muut, kauppiaiden juhla.
Keksitään syy ostamiselle. MUISTA ÄITIÄ KUKILLA!
Osta äitille kirja.
Äitin voi unohtaa koko vuoden muttei äitienpäivänä.
Sillon ollaan lempeitä äitille. Käydään kylässä ja tuodaan lahja.
Sehän mahtaa lämmittää.

Äitini kuoli tammikuussa ja tämä tulee olemaan ensimmäinen äiditön äitienpäivä.
Tästä taitaa tulee merkittävin äitienpäivä myös. Ikinä ennen en ole miettinyt äitienpäivää niin paljon. Hullunkurista. Luonnollista.
Haudalla en ole uurnanlaskun jälkeen käynyt ja tuskin nyt sunnuntainakaan käyn.
Se tuntuu liian raskaalta, pelkään, että joudun johonkin epätoivoiseen tilaan taas, pimeään paikkaan, josta en pääse pois, jossa ei ole valoa eikä toivoa eikä mitään.

Äiti ei kuitenkaan ole siellä.
Äiti ei ole enää missään. Äiti ei ilahdu siitä, että vien sen haudalle kukkia. Äiti ei mitään. Äiti ei ole enää.
Äiti on vain olemassa muistona minussa.
Voin siis ostaa itselleni kukkia, itselleni kirjan.
Voin käydä itseni kylässä ja iloita siitä, että minulla oli niin ihana äiti, joka opetti minulle sitä ja tätä, joka sanoi noin ja hymyili sillä tavalla ja riehui ja teki sellasiakin virheitä.

Älä maanvaiva välitä kauppiaiden puheista.

En usko maanvaiva, että adoptioäitisi odottaa, että olisit erityisen kiitollinen siitä, että hän otti sinut. Uskon, että hänen motiivit ottaa sinut olivat aivan toisenlaisia.
Muitten puheista sitten ei mielestäni kannatakaan välittää.

Minä lähetin postikortin minun poikaystäväni äitille.
Kysyin poikaystävältäni, että saanko lainata äitiäsi äitienpäiväksi ja sainkin.
Olisin tykännyt käydä kylässäkin mutta se olisi ollut ehkä vähän liikaa, olen nähnyt sen äitin vain kerran aikaisemmin.
Oikein mukavalta äitiltä se vaikutti. Mä voisin hyvin adoptoida sen.

Minä kirjotin väärään ketjuun, oli tarkotus toiseen kirjottaa. No, äitinikin pitää jääkiekosta, samoin piti kuollutkin äiti.

hei jaffa 27, voi miten kauniisti sinä osaat kirjottaa, välillä itketi ja sitten nauratti.
Kyllä minä käyn haudalla vaikka äiti ei siellä olekaan. Minusta on kiva poltella kynttilää tai laittaa kukkia.

Minä ostin äidlle taulun, sellaisen mikä esittää eläintä ei ihan selvästi kylläkään. Siinä on just sopivat värit sen makuuhuoneeseen, sitä valikoin kauan ja se on ikäänkuin ajateltu lahja.
Lisäksi minä annan sille kirjeenvaihdon jonka kävin tukihenkilöni kanssa ennen kuin suostuin adoptioon. Koska se minusta todistaa, että olen hänet ikäänkuin valinnut äidikseni. en osaa selittää asiaa. Mutta minusta se osoittaa sen, että hänestä pidän. Minä en ole kovin halukas halaileen. Ehkä kuitenkin sitä yritän.

Hyvää Äitienpäivää kaikki Tukinetin äidit.

🙂🌻🙂🌻🙂🌻🙂🌻🙂🌻🙂🌻= valkovuokkoja kimppu

Äitienpäivä ohi.
En käynyt haudalla. Ehkä käyn tässä joskus jos joku sukulainen lähtisi mukaan autolla.
Aamulla itketti kun en voinut äitille soittaa.
Näin paljon unia äitistä mutta se on aika tavallista.

Lainaäitille oli tullut kortti perille ja hän kiitteli.

Nuo olivat maanvaiva mielestäni kivoja lahjoja, varsinkin kirjeenvaihto.

Tänään paistaa aurinkoa ja yhtääkkiä sataa.