Itsellä tilanne kärjistynyt niin pahaksi, että tällä hetkellä asiotten
hoitaminen on mahdotonta. Onneksi on tyttöystävä mikä auttaa, ja
apua olen hakenut jotta oikeaa lääkitystä ja hoitoa saataisiin
aloitettua. Masennus on ehkä se minkä takia sosiaaliset tilanteet
ovat tällä hetkellä todella ahdistavia.. Kuten moni muukin sanoi itseluottamuksesta,
niin sama homma täälläkin että pohjalukemissa mennään.
Tuntuu että jotenkin on itse aiheuttanut tämän, vaikka
se ei ole totta.. Sitten kelaa miten helvetin epäreilua on että mulla
on tällanen ”päänvaiva”! Se että voin parantua ja voin saada apua
(tosin pikkuhiljaa), on se toivo minkä varassa jaksaa elää. Itse
en halua olla ihmisistä erossa enkä jumittaa sisätiloissa ahdistuneena
vaan tavata ihmisiä, olla harrastuksissa ja mennä normaalisti
kauppaan ja bussiin. Se että muistaa hyviä aikoja ja sen olon
kun oli henkisesti hyvä olla antaa myös voimaa, koska tietää että
on mahdollista saada se ns. normaali olo takaisin ja nauttia elämästä
kun saa apua! Masennus>ahdistus>sosiaaliset pelot on kierre ainakin
itsellä ja tosiaan ruokkiva kierrä omassa päässä. Se että saa tuon
kierteen loppumaan on sitten ammattilaisen ja lääkkeitten asia ja
toki siinä omaa panostakin tarvitaan. Olen meinannut luovuttaa monesti
enkä tiedä miten olen jaksanut, mutta nyt tuntuu että kun vihdoin on
saanut ammattilaiskontaktin vuosien jälkeen ja tyttöystävä ei ole
luovuttanut myöskään mun suhteen niin mäkin taistelen kunnes apua
olen saanut! Todella moni henkisesti pahoinvoiva/sairas ihminen on sanonut
että vaihtaisi sairautensa pahaan fyysiseen sairauteen, ja niin sanon minäkin.
Sen perusteella, että fyysisesti sairaatkin saa hoitoa on meidänkin jokaisen
saatava hoitoa! Älkää siis luovuttako vaikka mieli tekisinkin!! Vaatikaa hoitoa!
Jaksamista ja voimia kaikille sekä toivoa hoidosta ja paranemisesta!!🙂👍