Mies lähti. Nyt on aika taas masentua uudestaan. Mukavaa oli. Nyt on koti taas minun, mutta tuntuu tyhjältä. Eilen oli yksi hyvä tapaaminen.

miten jakselet? Onko siellä ukkostanut? Tääl oli oikee kunnon ukonilma ollu, mä nukuin.

Hei, Saloka. Mä voin kohtalaisesti. Oon ongelmakäyttäytynyt, mutta en pahasti. Tein eilen hedelmäsalaatin. Se on mun kesäruoka.

Paino on pompannut pari kiloa ylöspäin. Syytä en tiedä. 🙄

Voin pahoin. En tiedä, onko se aikainen herääminen, kahvi, vai joku muu syy. Pulssi on kuitenkin koholla.

Aion laittaa keittiön ikkunalle kaksi kaktusta. Ruukut ja multa on jo ja toinen kaktuksista, mutta toinen kaktus puuttuu vielä. Tiedän jo, minkälaisen haluan. Teen suunnitelmia tulevaisuutta ajatellen. Samalla tiedän, etten tiedä, onko mulla sitä tulevaisuutta. Olen nyt periaatteessa antanut itselleni aikaa olla hengissä. Mutta en ole asiasta lainkaan varma. Samaa taidan toistaa jatkuvasti. Suren vähän sitä, että tyttö jää äidittömäksi. Kuulostaa mun mielessä jo aika vakavalta...?

Löysin kaktuksen ja hankin käsityötarvikkeita. Mitenköhän nuo piikikkäät saa istutettua?😐 Verenpaine ja pulssi on koholla. Toisaalta tulin juuri kotiin ja muistin ottaa päiväläkkeet vasta äsken. Posti oli tullut poissaollesssani ja toi mukanaaan yhden isomman laskun ja toisen kirjeen, joka puolestaan ilahdutti.

Pääsen piakkoin käsitöiden pariin. Haluan vain ensin tsekata, mitä uutta netissä on.

Huomenna mulla on avohoidon käynti. Pitää laittaa samalla reseptejä uusittavaksi.

Ensi viikolla käyn tutulla hierojalla.

En ole syönyt oikeaa ruokaa pariin päivään - tai ehkä useampaan. Nytkin vain hedelmäsalaattia... Toisaalta en ole oksentanutkaan. Tosin mies oli täällä viikon.

Olo on kohtalainen. Ongelmakäyttäydyin juuri tosin...

Ootko kokeillu käärii kaktuksen pyyheliinaan, sellaiseen pieneen, monta kertaa jasillä siirtänyt? Mulla ainakin auttanut patalapun asemassa ja miksei sitten kaktukseen. Tai jos sulla on patakinnas. Nä on va villiä veikkauksia.

Mä olen viimeksi syönyt oksentamatta 16. pvä. Sen jälkeen olen vaan oksentanut ja syönyt. Voi olla että on jotain hyviäkin päiviä. Nykyään en anna minkään pysyy sisällä, paitti juomisen. Kohta varmaan senkin oksennan pois. Tos pari päivää sitten senki oksensin pois.

Kuulostat hiukan energiseltä ja olet saanut paljon aikaa. Mä en täällä kotona saa oikee mitään aikaa. Nyt on hellalla riisipuuro hautumassa. Yritin tossa käsitöitä tehä, mut puran senkin. Parvekkeella olis se vanttuut tekeillä. En va jaksa oikee mitään tehä. Haluaisin vaan nukkuu ja kuolla.

En jaksa... mitään...edes kirjoittaa...

Hei, Saloka! Ei tullut tuo pyyhe/patakinnas juttu mieleenkään. Hyvä idea! Kiitos. Ajatelin käydä katsastamassa, onko Anttilassa vielä niitä samoja ruukuja, joita ostin kaktuksille. Voisin varautua suurempaan kaktus-puutarhaan... En tosin tänään jaksaisi lähteä minnekään. Mutta tuo Anttila-keikka olisi hyvä hoitaa tänään.

Olin eilen ystävän apuna muuton purussa. Joitain tunteja vain, mutta päivä oli pitkä. Nyt nukuin kuuteen. Se on mulle tosi paljon! Vatsa kiukuttelee. Juuri nyt ei onneksi satu.

Mulla oli eilen avohoidon käynti. Puhuin iloisista asioista, joita on myös ollut, ja toisessa lauseessa sitten itsemurhasta. Olo on aika rikinäinen. Ongelmakäyttäydyn välillä. Käytännössä päivittäin tai useamman kerran päivässä. Se jotenkin helpottaa oloa. Ja oloa helpottaa se, että tyttö voi hyvin ja hänelle kuuluu muutenkin hyvää. Se vie vähän syyllisyyttä pois.

Sinä, Saloka, neulot. Minä haluaisin ostaa kirjavaa Nalle-lankaa ja tehdä sukat, mutta tiedän, etten tällä hetkellä saisi neulottua niitä. Jäisivät ikuisuus projektiksi.

Ehkä toimintakyky on oikeasti parantunut. En tiedä. Mulla aloitettiiin loppukeväästä uusi lääke, joka menee tällä hetkellä vasta puolikkaalla hoitoannoksella. Kai siksi, ettei sivuvaikutuksia tule aloittaessa. Sen pitäisi vaikuttaa juuri toimintakykyyn. Mulla masennuksen helpottaessa paranee yleensä ensin toimintakyky, ja vasta sitten mieliala.

Mun täytyy olla vinksahtanut! En vain tiedä, haluanko tästä masennuksesta pois... Onko se vain niin tuttu ja turvallinen vai saanko siitä jotain, mitä ilman masennusta en saisi? Mun pelkohan on tippua hoidon ulkopuolelle. Mitä jos en enää tarvitsisi hoitoa?

Se tilanne on kai aika tavoittamaton, että paranisin. Olen oireillut niin kauan ja niin monin tavoin, että tuskin se korjaantuu kokonaan koskaan. Jotain tulen tarvitsemaan. Ja nyt itseasiassa suunnitellaan mulle lisätukea. Mulla on aika polin sosiaalityöntekijälle. Setvitään asiaa.

Ihan harmaa sadepäivä. Mutta menen sinne Anttilaan. Jossain vaiheessa, kunhan tässä selviän yhtään mihinkään liikkeelle.

Hyvää päivänjatkoa teille kaikille!

Pääsitkö anttilaan? oliko siellä enää mitään? Mä en ees viitti mennä, kun siellä on joko ihmisii ni paljon tai sitten siellä ei ole enää mitään.

Täällä on taivas pilvessä, mut silti ihmeen kirkasta. 😎

Hei, Saloka! Pääsin Anttilaan. Ostin ruukkuja ja multaa. Muutaman, en paljon. Ei ryysistä, ja sitä löysin, mitä etsin. Kaktukset etsin ajan kanssa. Niillä ei ole kiirettä. Mietin kaupaassa pitkään taimihyllyn ostamista. Mutta sitten tajusin, ettei mulla ole enää viljelypalstaa eli en tarvitse niin paljon taimia kevään kasvatukseen. On enää vain parveke. Enkä sinne aio itse kasvattaa kovinkan paljon. Silti tuo taimihylly vaivaa mieltä. Olen niin pitkään halunnut sellaisen. En nopeasti osaa luopua ajatuksesta.

Olen tosi uupunut. Mun pitäisi kuitenkin vielä siivota ja järjestellä paikkoja tänään. Ehkä pidän taukoa käsitöistä.

Paniikki alkoi tekeytyä Anttilasssa ollessa. Ei tullut pahana päälle missään vaiheessa, mutta oli jäytävää. Kotiin tultua otin lääkkeet, ja nyt olo on ok. Eli sain hallittua sitä pientä pahaa oloa aika pitkään. Voiko siitä olla tytyväinen?

Olen syönyt vain aamupuuron. Jotain pitäisi varmaan ottaa piakkoin. Enhän ilman tankkausta jaksa siivota. Ei vain tee mieli mitään...😝

Harmaa ja sateinen aamu. Mitäpä se haittaa, kun en ulos liikkumaan kuitenkaan lähde. Yö jäi lyhyeksi, vajaat 6 tuntia, mikä saa nyt sitten riittää. En luultavasti enää mene nukkumaan. Odotan, että kello etenee pari tuntia, ja pääsen imuroimaan. Saan siistityä paikkoja. Eilen tyhjensin parvekkeelta kuivuneet kesäkukat ja vein multineen roskikseen. Heti tuli siistimmän oloinen. Muutakin raivattavaa siellä vielä on.

Istun tässä saamatta tehtyä mitään. Tunnen itseni väsyneeksi. Ja masentuneeksi. Ensimmäinen varmaan ruokkii sitten vielä toista. Ongelmakäyttäydyin jo. Tuntuu, ettei yksi kerta nyt riitä. On satutettava itseä lisää.

Olen miettinyt edelleen työväenopiston kursseille ilmoittautumista. Mitä jos joudun sairaalaan? Tai jos en vain jaksa käydä kursseilla? Ja osa kursseista, joille haluan on jo pitkälti täynnä. On kiire ilmoitautumisen kanssa, sitten kun sen aika on. Tuntuu, että pitää mennä kursseille, vaikken jaksaisi tai kunnollla haluaisikaan. Toisaalta aktiivisuus voisi tehdä hyvää masennukselle.

Hitusen tein käsitöitä tuosssa äsken. Työtä ja projektia on vielä paljon jäljellä!

mä en työväen opiston kursseille kans uskalla mennä, jos en jaksakaan käydä sitä loppuun. Se olisi eri asia, jos se kestäis pari kk, mut jotkut kestää syys ja kevät lukukauden. OLen ollut muutamilla, mut sit ne alko maksaa enemmän, oli pakko lopettaa.

Olet ollut jo ahkera. Mä tässä ajattelen päivää vasta.

Hei, Saloka! Ne kurssit joille - ehkä - ilmoittaudun ei kestä kuin muutaman kuukauden. Hinta on kyllä eläkeläiselle kova. Mutta nyt tuntuu, että haluaisin kursseille. Muuutamalle. Pelkään kuitenkin täyttää kalenteria liikaa. Jaksaminen on niin rajallinen. Mietin, jaksanko kahta kurssia viikon keskivaiheilla.

En ole nähnyt ihmisiä pariin päivään. Alkaa käydä yksinäiseksi. Sen verran kaipaan ihmiskontakteja livenä. En ole siis aivan masentunut.

Olen nyt jossain merkityksessä antanut itselleni ja elämälleni lisäaikaa. Etten tapa itseäni vielä, vaan odotan vähän, että tyttö kasvaa. Mutta sitten... Ehkä tuo ajananto vaikuttaa muhun. En ole niiin herkillllä, mitä se sitten käytännössä tarkoittaakaan. Mutta ei se ole vienyt kokoonan pois lyhyen eliniän todellisuutta. Välillä tulee olo tehdä itselleni jotain vakavampaakin kuin vain perus-ongelmakäyttäytymiseni.

Mua pelotaisi joutua nyt osastolle! Voinko sitten niin hyvin, että paniikkikohtausten kohtaaminen osastolla ahdistaa niin paljon enemmän kuin itsemurhan vaara on nyt?😑❓

Oon aloitanut laihduttamisen. Kävin kävelyllä. Toivottavasti kaikki menee hyvin.

Haluan olla hoikempi! Nyt on jo kiire!

On hienoa, että jaksat liikkua ja tottahan toki aktiivinen liikunta lisää mielihyvää. 🙂🌻
Ajatukset kun ruokkivat lopulta tunteita ja tunteet johtavat tekoihin.. Mutta jokaiselle päivälle kun yritetään löytää jotain ihanaa kuten ulkona visertävät linnut tai värikkäät kukat joita ympärillä luonnossa toivon mukaan löytyy tai mikä se ikinä onkaan... niin paljon asioita on joista voi nauttia..

tarjamarja kirjoitti 7.8.2016 17:42

On hienoa, että jaksat liikkua ja tottahan toki aktiivinen liikunta lisää mielihyvää. 🙂🌻
Ajatukset kun ruokkivat lopulta tunteita ja tunteet johtavat tekoihin.. Mutta jokaiselle päivälle kun yritetään löytää jotain ihanaa kuten ulkona visertävät linnut tai värikkäät kukat joita ympärillä luonnossa toivon mukaan löytyy tai mikä se ikinä onkaan... niin paljon asioita on joista voi nauttia..

Hei, Tarjamarja! Kiva kun kirjoitit!

Onnistutko sinä löytämään joka päivälle jotain hyvää? Onko se sinusta vaikeaa? Mun on vaikea jaksaa miettiä ilahduttavia asioita. Enemmän nuo ajatukset on toista laitaa. Toisaalta olen tänään tehnyt käsitöitä ja saanut käytyä kävelyllä...

Mukavaa päivänjatkoa sinulle!