Tääl on pimeää

Tääl on pimeää

Käyttäjä Jardin Prive aloittanut aikaan 11.05.2014 klo 21:26 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 11.05.2014 klo 21:26

Mun elämässä on synkkä kausi. Taas kerran ja ollut jo pitkään. Vahingoitan itseäni. Mietin kuolemaa. Haluaisin pois. Ihan oikeasti kuolla vain pois. Masennus on aika kova, enkä sen usko muuksi muuttuvan. Haluaisin huutaa. Ja pyytää apua. – Mutta korrekti kun olen, niin pysyn hiljaa. Pitäisikö hakeutua sairaalaan?!

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 23.07.2016 klo 06:25

Huomenta, Saloka!

Mulla on tuon siivoamisenkin kanssa vähän kuin sulla. Pystyn siivoamaan itsekin, mutta on paljon helpompi tehdä sitä toisen kanssa, vaikka toinen istuisi vain sohvalla. Tänään on projektina eteinen. Eilen vessasta tuli purkkia ja purnukkaa roskiin muovipussillinen. Mikähän on tämän päivän saldo?

Olin illalla nukkumaan käydessä tosi väsynyt jo. En saanut/osannut sammuttaa tietokonetta. Joku ilta en osannut enää käyttää kännykkää. Eli väsymys on varmasti silloin kovaa...

Oon edelleen ilahtunut viimeisimmästä sossun päätöksestä. Tarvitsin nyt sen tuen, ja sain aivan ihanaa palvelua ja apua, kun sinne soitin.

Mä oon ongelmakäyttäytynyt, ja mies on tulossa. En kuitenkaan pysty/halua lopettaa toimintaani. Jos yrittäisin edes vähän vähentää. Ei se ole hänelle mitään uutta mussa. Tietää mun oksentelunkin, ja yrittää siitä mua "vieroittaa" järjellä, ettei se ole hyväksi. No, perustelut jätän sikseen, eihän ne muhun vaikuta. Ei kyse ole järjestä, valitettavasti. Mutta se mua koskettaa, että hän osoittaa mun mielestä välittämistä noin. Kiitos hänelle siitä. Pitääkin kiittää ihan oikesti!

Paistan sämpylöitä. En muuten, mutta kaupassa oli tarjouksessa pakaste-leipätaikinaa, ja noukin sen mukaan eilen ostoksilla käydessä. Saa sitten nähdä, että pysyykö vatsassa.

Mulla on talvesta tullut kolme kiloa takaisin. Se on aika paljon. Tiedän, mitä pitisi tehdä, mutta en pysty. Toisaaalta terveydenhoitaja pisti laihdutuksen jäihin, kunnes saadaan pää parempaan kuntoon. Ei se kuitenkaan tarkoita painon nostamista.😟 Hyvää ehkä tässä se, että tuntuu, että painon nousu on nyt tasoittunut.

Teen taas asioita - paljon -. Mutta miksi?

Käyttäjä saloka kirjoittanut 23.07.2016 klo 15:22

olet paljon saanut aikaiseksi. Iso peukku sulle. Mä laitoin vasta pesukoneen päälle. TOinen koneellinen tarvii vielä laittaa tänään päälle. Tiskikone tyhjentää ja täyttää ja päälle. TÄällä on joka puolella raatokärpäsiä. Niin huonosti asiat on. TIskejä olohuone täynnä, joten en ihmettele noita kärpäsiäkään.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 24.07.2016 klo 07:48

Hei, Saloka! Heräsin taas aikaisin. En ole vielä saanut muuta tehdyksi kuin, että jaoin äsken dosettiin ensi viikon lääkkeet. Niin, ja kävinhän mä jo suihkussa.

Väsymys kai tällä hetkellä lisää masennusta.

Sain eilen yhden ompeluprojektin osittain valmiiksi. Nyt odottelen siihen lisämateriaalia, ja mietin lopullista toteutusta. Kävin myös läpi sälälaatikon. Ja sekin juttu on vaiheessa.

En tiedä, onko uudella lääkkeellä ollut vaikutusta vointiin. Olisiko toimintakyky lisääntynyt? Mielialasta en kyllä osaa sanoa yhtään mitään. Ainakin välillä masenus on tosi kova. Itsemurha-ajatuksia on välillä, oikeastaan melkein päivittäin tai kai onkin, mutta nyt ne eivät ole olleet niin voimakkaita, että apua olisi pitänyt hakea. Ongelmakäyttäytyminen sen sijaan toteutuu joka päivä.

Väsyttää! Kunpa voisin ja saisin nukuttua. Toivottavasti tänään saan otettua päiväunet...

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 25.07.2016 klo 06:11

Vessan valo prakaa. Pitää ostaa uusi loisteputki. Kokeilin jo, josko vika olisi ollut vain sytyttäjässä, mutta ei auttanut. Olen itsestäni aika ylpeä, että osaan vaihtaa loisteputken. ☺️ Kerran aiemmin olen sen tehnyt, ja onnistui nytkin...

Heräsin aamusta samoihin aikoihin kuin eilen, mutta kävin vielä nukkumassa reilun tunnnin unet. Parempi olo.

En tiedä, mitä ajatella. Mies tulee mun luo. Ei saa nukuttua, jos lähden aamusta sängystä pois. Eli mun on pakko-nukuttava/maattava viikon verran. Ja kun ajattelen sen pakkona. Toinen ei pyydä, vaan vaatii ja edellyttää. Se kai musta tuntuu vaikeimmalta. Koen itse tekeväni hänelle palveluksen. En oikeasti tiedä, miten hän tilanteen ajattelee. Tämä on vain minun tulkintani harmillisesta tilanteesta. Nautin niin näistä aamuhetkistä itsekseni. Mutta ehkä mä viikon kestän, ja voihan olla, että näin saan nukuttua enemmän. Eli ehkä on tilanne, että kaikki voittaa... Saas nähdä!

Söin aamupalan ja oksensin sen pois. Leipää, jonka päällä oli sulatettua mozarellaa. Oli liian tuhtia mun psyykelle tänään.

Väsyttää vähän vieläkin.

Menen tänään tutun luo poimimaan marjoja pakkaseen. Ihana ihminen, kun antaa niitä mulle pelkkää poimimista vastaan. Musta on mukava talvella keittää soppaa tai tehdä piirakkaa pakkasesta otetuista marjoista. Omista marjoista. Tosin on myönnettävä, etten tänään jaksaisi enkä haluaisi miennekään, mutta pakko tämä on nyt tehdä.

Mulla noita pakkoja riittää. Nukkuminen aamusta, marjojen poiminta... Hengissä pysyminen...

Sain illalla paniikkikohtauksen, jonka talttuminen vei lääkkeitä. En ymmärrä, mistä se tuli ja miksi se tuli. Tein käsitöitä, helppoa hommaa, kun alkoi vähän ahdistaa, ja kun oli siihen ottamassa lääkettä, olo repesi. Se vei varmaan pari tuntia. Pelottaa, kun ne tulevat noin, ettei voi varautua! Kohtauksen estäminen on sinänsä helpompaa kuin sen hoitaminen. Noita on alkanut taas olla. En ole viime aikoina kirjannut niitä säännöllisesti kalenteriin, mutta ehkä pitäisi.

Tuli mieleen, voiko yhtenä syynä paniikkeihin olla tuo uuusi masennuslääke. Käynpä seuraavaksi lukemassa valmisteyhteenvedon. Kun nyt voi olla tämä heräily sivuvaikutuksena, sen muistan siellä listassa olevan, mutta mitä muuta "hauskaa" sieltä löytyy...

Mukavaa tai edes siedettävää päivää itse kullekin!

Käyttäjä saloka kirjoittanut 25.07.2016 klo 18:12

pakko oli taas ahmia suklaata ja oksentaa pois ni että mahanesteetkin tuli. Nyt oon jotenkin Jippii-fiiliksellä ja suunnittelen, etten söisi enää mitään, vaan joisin sokeritonta mehua. Mihin mä itteni vielä saan, kun lähemmäs 3 viikkoa olen yksin. Se ahdistus va on liian iso mulle. Sitten joku piru käskee syömään enemmän ja enemmän. Kumpa joskus pääsisin tästä pois.

Tein täksi ja huomiseksi perunasuurimopuuroa. Jälkkäriksi mansikka-mustikka"rahkaa". Huomenna lääkäri soittaa. Kysyy miten menee. Miten tässä nyt menee. TÄnään jo törmättiin aamusta.

Ahdistaa. TUntuu että mahassa olisi vieläkin valtavasti tavaraa. Miten saisin tämän ajatuksen pois päästä ja mielestäni...

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 26.07.2016 klo 05:59

Hei, Saloka, tuntisinpa sut oikeasti!🙂🌻 Ojentaisin sulle lohtukukan...

Mä sammahdin taas eilen ennen iltayhdeksää. Heräsin ekan kerran ennen puoltayötä, ja ajattelin kokeilla, mitä Tenox tekee. Heräsin sitten kolmen jälkeen, ja menin takaisin nukkumaan. Ja nukuin yli viiteen. Ehkä Tenoxista oli apua, etten noussut jo edellisellä heräämisellä.

Puoliltaöin ei väsyttänyt niin kovasti, että olisin heti mennyt sänkyyn. Niinpä kulutin vähän aikaa kankaita katsellen. Tein paloista neljää pinoa, joidan ääripäät oli tykkään tästä ja inhoan tätä. Nyt ne on pinottu pariin kasaan. En vain tiedä, mitä niillä teen. Tämäkin kuului sälälaatikoiden läpikäymiseeen.

Tein eilen masennustestin, pitkän BDI:n. Jäin miettimään paria kysymystä, joidin vastaaminen oli vaikeaa. En tiennyt varmaa vastausta. Yksi niistä koski itsemurhaa.

Kävin eilen tuttavan luona poimimassa herukoita. Sain niitä mukavasti mukaan. Tuttava oli tyytyväinen, että sai ne pensaista pois käyttöön, ja minä siitä, että on talveksi marjoja. Laitan niitä puuroon ja teen soppia.

Makkarin siivoaminen jatkuu tänään. Eilen en päässyt kovinkaan pitkäle. En ehtinyt tai saanut aikaiseksi. Tila lopppuu kesken.

Mukavaa päivää sinulle, siis jokaiselle, joka on lukenut tänne asti!🌻🙂🌻

Käyttäjä saloka kirjoittanut 26.07.2016 klo 14:20

Kiitos 🌻🙂🌻

"jouduin" syömään jäätelön, kun ptt oli. Ei oikee tuntunu uppoavan. Nyt taistelen, etten oksenna sitä pois. Muutenkin tuntuu tämä elämä pelkältä taistelulta.

Kivaa että oot saanut hiukan ees nukuttuu. Mä nukuin varmaan 12 tuntia viime yönnä, mut heräilin aamusta aika monta kertaa.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 27.07.2016 klo 05:56

Väsyttää vielä. Heräisin ja nousin ensin neljältä, kävin kuitenkin nukkumassa vielä reilut puoli tuntia. Mutta on silti huono olo. Mies tulee tänään. Tyttöön en ole ollut yhteydessä pariin päivään.

Kuuntelen samalla tässä musiikkia. Ensin meni Ultra brata ja nyt vuorostaan Röyhkää. Keski-ikäinen kun jo olen... 😀

Saloka, oli minun vuoroni oksentaa eilen.

Paino on pysynyt kaksi aamua ( 😋 ) samoissa. Se meinaisi, että keväästä on tullut takaisin jo kerran pudotettuja kiloja pari kappaletta. Se on kuitenkin siedettävä tilanne. Kunpa saisin pidettyä painon edestässä!

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 28.07.2016 klo 06:34

Nukuin aamusta pitempään, kun mies ei saa nukuttua, jos nousen ylös. Pitempään en halunnut olla.. Aloin jo ärtyä, kun en päässyt omaan aikarytmiini. Ymmärrän kuitenkin, että toiselle on vaikeaa jos ei saa nukkua tarpeeksi. Ongelma...

Suunnitelin tuossa valvoessani uutta ompelutyötä, sen yksityiskohtia. Tuntui, että sain hyviä ideoita. Pitää kirjata ylös ja jatkokehittää.

Mieli on nyt vähän ahdistunut ja ärtyynyt. Tuntuu, että ärryn nyt tavallista herkemmin

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 29.07.2016 klo 07:20

Aamun verenpainet oli taas ahaalla. Oli tosi huono olo. Nyt ne on alkaneet nousta, mutta kaukanan´normaalista.

Ehkä mua vielä sitten väsyttää. En kehtaa myöntää miehelle.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 30.07.2016 klo 07:28

Eilen sain ommeltua aika mukavasti. Olin siihen tyytyväinen. Nyt on parempi olla kuin viikolla. Mutta saa nähdä, miltä sitten tuntuu, kun mies lähtee. Kyllä mua edelleen masentaa; ilahduttaa vain kun saa jotain tärkeää tehtyä.

Verenpaineet ja pulssit ei ole vielä kohdallaan, mutta ei niin pielessä kuin eilen.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 30.07.2016 klo 15:42

kuulostat hiukan pirteemmältä. Kivaa että sulla on siellä seuraa....

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 31.07.2016 klo 06:42

Tuntuu mukavalta, kun toinen on täällä. Yksinkin on hyvä, mutta hyvä nyt näinkin. Eilen ompelin illalla vähän. Nyt pitäisi miettiä seuraavaa juttua. Tai sen jutun jatkoa.

Meillä on parvekkeen ovi auki ympäri vuorokauden. Viilenee sisällä vähän yön aikana. Päivällä tietysti lämpenee, mutta kun kaikki lävet on auki, vahän liikkkuu ilma.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 31.07.2016 klo 13:50

mä en pysty pitää ikkunoita enkä parvekkeen ovea auki, jollen ite ole parvekkeella tai jollei joku salaa avaa. Yksin ollessa ne on visusti kiinni. Mulle tulee olo, että joku random tyyppi tulee ja murtautuu tai tappaa mut. Ihan ku tänne 5. kerrokseen joku pääsee. Mutta kun mulla on näitä psykoottisii olotiloja taas, ni en viitti pahentaa niitä. Parempi olla kuumassa huoneistossa, kun pelokkaana jossain vessan perimmäisessä nurkassa ja täristä ku haavanlehti.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 01.08.2016 klo 07:49

Mä ymmärrän sua, Saloka! Mä asun vielä ylempänä kuin sinä Tänne ei kuaan tule. Vastapäisiin taloihin on matkaa. Yleensä en niistä välitä, vaan ajattelen niiden olevan niin kaukana, ettei kukaan tänne näe, ja kuljen ilkosillani suihkuun. Ja kukapa keski-ikäisestä naisesta olisi kiinnostunut. Mutta kun iskee paniikki, pelkään ihan hirveästi, että joku seuraa mua sieltä.

Mulla on pyykinpesukone luultavasti hajoamassa. Onneksi talossa on pyykkitupa. Olen katsellut käytettyyjä ja uusia koneita, mutta en ole vielä ostamassa mitään. Odotellaan, että toi entinen hajoaa kokonaan.