Nukuin. Viime yönä otin herättyäni puolikkaan Tenoxin, ja nukuin liki seitsemään. Pitää kokeilla toisenakin yönä, mutta luulen, että tämä toimii!

Muuten tämä olo jatkuu aika entisellään. Nyt ei ole itkettänyt, mutta olo on muuten masentunut. Ja itsetuhoinen. Krooninen itsetuhoisuus... Kuulostaa ainakin mun korvissa alentavalta, vaikka olisi asina tottakin...

mä en saanut mitään epikriisiä. En o koskaan saanut, ku oon ollu sairaalassa.

Hei, Saloka! En tiedä varmasti tuosta epikriisi-asiasta, mutta oletan sinulla olevan oikeuden saada se. Onko täällä kukaan, joka tietäisi asiasta varmasti?

Heräilin aamusta muutaman kerran, mutta kun oli yöllä ottanut sen puolikkaan Tenoxin, ajattelin, että nyt nukutaan. Eli toimi ainakin melkein kuin plasebo. 😀

Olo on vaikea. Tyttö lähtee tänään, enkä tiedä milloin mies tulee... En ole ainakaan nyt vielä tilassa, että pitäisi lähteä päivystykseen tytön lähdettyä. Mutta vielähän tässä ehtii... Alkoi ahdistaa kovemmin. Tajusin ottaa aamulääkkeet. Toivottavasti selviän tästä päivästä kohtuullisella määrällä tarvittavia.

Tyttö lähti, ja minä itken. On niin älytön ikävä. Nyt ei ainakaan vielä tunnu siltä, että pitäisi lähteä päivystykseen. Ongelmakäyttäydyn kuitenkin.

Koenko tämänkin hylkäämisenä? Ehkä, mutta tyttö on mulle niin rakas, ettei tule sitä vastareaktiota, että minä hylkäisin. Toivottavasti. Vai onko tämä kuolemanhalu vain yksi muoto hylkäämisestä. Ehkä... Mahdollisesti... Joo... Ei hyvä.😞

Yö meni taas aamusta katkonaiseksi. Heräsin ennen neljää, valvoin tunnin, menin nukkumaan tunniksi ja nousin sitten kuuden aikoihin. Aion tänään ommella. Ensin pitää silitellä ja nuppineulottaa työtä.

Selvisin tytön lähdöstä aika kohtuullisesti. Itkeskelin useampaan otteeseeen. Ja voisin varmaan itkeä nytkin. Mutta mitään pahempaa ei sattunut. Ongelmakäyttäydyin kyllä, mutta kovin pitkälle en mennyt.

Näyttää tulevan aurinkoinen päivä. Kaupassa ja kirjastossa olisi käytävä. Ja se ompeleminen houkuttaa, vielä... Ja siivota pitäisi! Auts! Ei innosta nyt lainkaan... Milloinhan saisin sen tehtyä? Ja mattojen pesu tälle kesälle?

Haluaisin koiran, mutta en sellaisesta pystyisi huolehtimaan. Itsessä on jo tarpeeksi. Mutta seuraa ja ulkoilua - vaikka pakollakin - ottaisin mielelläni vastaan. En saa itse lähdettyä liikkeelle. Sairaudet vaatisivat sitä, mutta en ole vielä löytänyt kestävää motivaatiota siihen. Tasapainoa treenaan hampaita pestessä. Seison silloin vuoronperään vain toisella jalalla. Haastavaa, jos on kovin väsynyt.

Mitähän sitä sanoisi mieliaasta? Muuta kuin tuon tytön lähtemisen suhteen...? Olen allapäin. Jokin pelottaa. Olen huolissani: tytöllä on elämässsään nyt ongelmia. Enkä voi ottaa niitä häneltä pois.

Tulee olo, että ahdistaa. Siihen kai nyt haen apua ongelmakäyttäytymisellä.

Parempaa päivää teille!

En tiä mitä sulle kirjoittelisin. Jotain rohkasevaa ja kannustavaa, mut en tiä mitä. TUntuu niin tyhmältä,etten löydä oikeita sanoja sulle. Anteeksi. Olen kumminkin täällä. TOivon sen auttavan hetken ees. 🌻🙂🌻

Kiitos, Saloka! Viestisi lohduttaa.

Sain illalla paniikkikohtauksen, puolitoista tuntia lääkkeistä holimatta. Aika kauhea olo.

Olen ommellut kahta lahjaa. Ystävälle ja miehelle.

Mulla on tänään kaksi tapaamista terveydenhoitoon liittyen. Vähän jännittää. Ja pelkään paniikkia. En voi mennä osastolle oikein koskaan, kun en saa siellä lääkkeitä oloon. Pelottaa jo ajatuskin. Tosin siinä tilanteessa, kun on tarve hakeutua päivystykseen, ei asialla luultavasti ole väliä; Olo on jo riittävän kehno.

mä yritän olla 4 vuotta kiltisti kotona. "onneks" mulla on semmoinen hoitotaho, että ne ei osastolle pistä. Tosin en sit tiä mitä tapahtuu, jos isä kuolee tässä 4 vuoden sisällä.

Kivaa että oot jaksanut tehä käsitöitä. Mä sain eilen puikoilta pois palatossut. Vielä pitäis langat päätellä ja toinen tossu koota. Sit saa ne kuvata ja laittaa laatikkoon.

Hei, Saloka! Kiva kun kirjoitit!

Keräätkö sukkia - ja ehkä muutakin - johonkin tarkoitukseen? Esim. jouluksi?

Mulla meni terveydenhoidon käynnit hyvin. Otin ennakkoon "paniikin estolääkityksen", ja selvisin ihan ok-ololla molemmista.Yhtä psyykelääkettä nostetaan; ei ole senkään jälkeen kuin puolet normalista hoitoannokssta. Eli nosto on tosi hidas. Ja toinen lääke verenpaineeseen lopetetaan kokonan. Paineet on ihan hyvät ilmankin.

Tuttu tulee alkuillasta käymään. Käymme yhdessä palstalla. En uskalla sinne enää mennä yksin.

Olen siis alkanut välttelemään paikkoja, joissa ahdistus herää. Aiemmin olen voinut ajatella, ettei paniikki sinänsä estä mua elämästä, mutta nyt se on alkanut.

Yritän, jos saisin tehtyä käsitöitä tänään, edes vähän...

Mies tulee käymään ensi viikolla. Mehän tavataan nyt usein! Juhannuksena ja sen jälkeen ja nyt taas...😉

Pelkään taas paniikkikohtausta. Sitä se oleminen on aina pari päivää kohtauksen jälkeen.

Mulla oli avohoidon käynti aamusta. Olen melkoisen masentunut. BDI:ssä saan reilusti pisteitä. Hoitaja oli sitä mieltä, ettei "kroonista itsetuhoisuutta" ole olemassa. Kroonista masennusta sen sijaan on. Eli lääkäri, joka päivystyksessä kesäkuulla mut diagnosoi noin, ei olisi ollut oikeassa. Se diagnosointi teki silloin kipeää ja loukkasi.

Mies tulee käymään ensi viikolla. Ehkä päivystys on edessä sen vierailun jälkeen. En voi oikein menä sinne ennen hänen tuloaan. Pelottaa. Ja ongelmakäyttäysymista on usein.

Väsyttää ihan hirveästi. Nousin ylös jo neljän jälkeen.

käsillä tekeminen on mulle terapiaa kotona. saan ideoita ja värejä käyttää. Ehkä (jos tarpeeksi) laitan kirpparille myyntiin noita töitä. Siinä va on ongelma, että joitain töitä on monta samanlaista (ri väreillä) ja sit jotain on va yksi. Joululahjaksi menee siskolle jotain ja muillekkin. Sit on taas vuosi aikaa tehä lisää töitä ja imeä itteensä lisää ideoita.

Kivaa että tapaamiset meni hyvin.

Hei, Saloka! Kiva kuulla noista sun käsityö-jutuista! Käsillä tekeminen on terapeuttista... Itse en tehnyt eilen mitään käsitöitä. Josko sitten tänään edes jotain...

Aloin hampaita pestessä tuossa äsken miettimään, että jos aloittaisin siivousprojektin rauhallisesti ja jotenkin selkeästi. Eli siivoaisin tänään läpi WC ja siihen yhdistetyn kylpyhuoneen. Ja huomenna vaikka eteisen, Ja siirtyisin siitä pikkuhiljaa huoneiden puolelle. Toimisikohan?

Yöllä näin kai unta muuttamisesta. Sitä mietin vielä aamusta. Mutta "maalle" (pois pääkaupunkiseudulta) muuttaminen kyllä laskisi jonkin verran vuokraa, mutta sitten tarttisi auton ja ajokortin. Ja säästyvät rahat menisi sitten siihen. Eli tämä ei tunnu hyvältä idealta! Miehen kanssa en enää tässä iässä ja nyt osaa ajatella muuttavani yhteen. Josko hänkään asiasta innostuisi. Kahdet huonekalut, kaksi erilaista elämää... Ei kiitos.

Unohdin sitten eilen yölääkkeen ottamatta. Voi olla, että nyt aamusta tarvitsen enemmän Levozinia korvaaman yöllisen puutteen. (Otin samantien yhden.) Ahdistaa jo jonkin verran.

WC:n siiivouksen voi aloittaa vasta hiljaisuuden päätyttyä. Eli hyvää aikaa olla koneella. Ja sitten mies tulee jossain vaiheessa Skypeen.

Ehkä tuo siivoaminen korreloi jotenkin tuon muuttoajatuksen kanssa... Tiedä sitten...

WC-/ kylpyhuone -projekti suoritettu. Nyt pesen vielä pari koneellista pyykkiä. Huomenna jatkan eteisellä, kai...

Toimeentulotuki päätös tuli. Ensin se vaikutti ihan kamalalta, mutta kun selvittelin asiaa, ei tilanne ollutkaan enää niin paha. Ensi viikolla tuon hoitaminen jatkuu.

Ompelemaan asti en ole päässyt. Josko nyt...? Eipä taida olla motivaatiota... 🙄

mä en osaa ite siivota täällä. Kerään tiskejä ja roskia, mut en osaa esim. kaappia alkaa siivoo. Voin aloittaa sen, mut siihen se jää kesken. Mulla on aina äiti tai tuttu auttamassa täällä. EN tiä mikä siinä on. Pelkäänkö liikaa, tai laitanko itteni niin piippuun.

Muuttaminen on pahin viholliseni. Olen niin paljon muuttanut että porukkojen osoitekirjat on ihan sekaisin jo. tyttökin on jo muuttanut 7 kertaa, mustaakseni.

Mahtaako ulkona olla siitepölyä. Olen eilen ja tänään aivastellut kiitettävän paljon. Ei mulla sellai räkää tuu, mut aivastelen va. Ajattelin jos olis joku pöly ulkona.