kiva kuullaet uupumusta on vähemmän. mun sisko pyysi alku illasta kävelee. Ei mitenkään ole kiinnostusta eikä oikee jaksakaan. Yritin tossa neuloa hiukan, mut sekin maistui puulta. Eilen illalla otin sen unilääkkeen ja sain vasta 2 tunnin päästä nukuttuu. Ei siis sekään auta. Nyt mietin, kannattaako sitä ees syä enää. Huomenna aamulla tarvii 8 autossa lähtee kaupunkiin. Plää...

Hei, Saloka.

Ei ne unilääkkeet aina auta...

Mä heräsin ennen viittä. Eli jäi nukkumiset vähän liian vähiin.

Kävinpä tuossa taas vessassa oksentamassa. Söin liikaa. Leipää pari palaa ja paistettuja herkkusieniä. Tuli tosi huono olo niistä. Nyt on helpompi olla. Mutta tätä ei pidä tehdä liian usein.

Mietin masennustani. Mä oon alkanut itkeskelemään. Ei tarvitse olla isompaaa syytä. Luen tai kuulen tai ajattelen jotain, ja saan kyynleet silmiin ja kuristuksen kurkkuun. Tätä ei ole ollut aiemmin. En itke koko aikaa, mutta monta kertaa päivässä.

Nyt mulla vielä yksi terapia-suhde on päättynyt, mikä tekee vähän kipeää. Tiesin sen loppuvan, joten ei ole kyse mistään yllätyksestä. Viikolla on toisen suhteen pättyminen; se tosin oli lyhyempi, ja jo alusta asti suunniteltu tällaiseksi.

Olen väsynyt. Ihan fyysisestikin. Unet jäävät niin vähiin, kun herään niin aikaisin. Ja psyykkisestikin olen vielä uupunut. Minulla ei ole aikaa vain itselleni. Koko ajan on jotain. Tosin se itselleni voi tarkoittaa myös itsetuhoisuutta. (Melkein kyyneleet...) Ongelmakäyttäydyn...

Heräsin tänään eilistäkin aikaisemmin. Olen ollut liikenteessä, ja nyt mietin, mitä tekisin. Se, mikä huvitti aikaisemmin, ei tee sitä enää. Masentaa...

Huono yö jälleen.

Sain eilen taas pahan paniikkikohtauksen. Nyt niitä on taas alkanut olla. Kun kohtaus tuli, tunsin, että mua tarkaillaan. En kestä sitä. Ja luultavasti mua ei juurikaan seurattu siinä tilanteessa, jonkin verran kuitenkin... Onneksi kohtaus meni lopulta ohi. Kesti kai kaikkinensa 1½ - 2 tuntia.

En saanut eilen ommeltua. Olisin halunnut - jossain vaiheessa -, mutta en saanut itseäni istumaan koneen ääreen.

Olen ongelmakäyttäytynyt jonkin verran. Tuntuu, että se auttaa ahdistukseen, kun aina ei voi ottaa lääkettä. On siinä itseinhoa ja vihaakin itseä kohtaan.

Mulla on tänään yksi tapaaminen, joka lopettaa muutaman tapaamisen sarjan. Tuntuu, että jään vähitellen yksin tämän oloni kanssa. Ja sehän ei ole kuitenkaan totta! Mulla on vielä nuo pysyvät avohoidon käynnit ja yksi muu keskustelupaikka. Mutta tunne on nyt se.

Mua ei tahdo saada suihkuun kuin pakon edessä muutaman kerran viikossa. Ja tänään oli sellainen pakko. Seuraavaksi ohjelmassa on verenpaineen mittaus, ja sitten aamupuuro.

Voimia päiväänne!

jos pystyisin, ottaisin sut syliin ja pitäisin siinä, niin kauan kun pakko.

Kiitos, Saloka!

Täm yö meni samaan malliin kuin edellisetkin eli aikainen herätys. Nyt tosin niin huono olo, että harkitsen vielä pienille unille menemistä. Mittailen verenpainetta, kun mulla suunnitellaaan beetasalpaajan vähentämistä. Aamusta on yksi tapaaminen.

Viime viikolla loppui yksi terapiasuhde - suunnitellusti. Ajattelin silloin, että olin valmis siihen. En kokenut, että olisin tullut hylätyksi, mikä mulle olisi ollut aika normaali tulkinta ko. tilanteessa. Mutta tässä joku päivä tajusin, että se olin minä, joka hylkäsin ensin. En kestänyt tulla hylätyksi - tulkintani mukaan -, vaan toimin ensin. Toisella ihmisellä ei ollut enää merkitystä elämässäni, häntä ei enää ollut minulle. Ja nyt en tiedä, mitä teen...

Missä on se lämmin kesä?! Kuumuus ja helle! Tai edes kunnon ukkosmyräkkä. Ei ainakaan täällä, missä asun.

Nyt siellä ulkona olisi kesä, mutta minä istun vain sisällä. Masentaa. Pesen pyykkiä ja yritän vähän ommella. Mikään ei oikein etene. Olen pettynyt itseeni. Inhoan itseäni. Vihaankin. En saa mitään aikaiseksi. Ja tehtävää olisi paljon. Oksentanut olen jo kahdesti tälle päivälle.

Kuolla haluaisin, mutta en voi tehdä sitä nyt. Milloin sille on sopiva aika?! Moni sanonee, ettei koskaan. Mutta kun tuntuu, etten jaksa.

Huomenet.

Sain eilen vinkin aikaisiin heräämisiin. Ottaa Temesta unen katketessa. Eipä ole tullut mieleen, vaikka sairaalassakin taidetaaan toimia noin... Nyt mulla on vasta yksi yö kokemusta tästä, ja tuntuu toimivan. Otin kokonaisn tabletin, mutta luultavasti puolikaskin oisi riittänyt. En hakua kokonaan luopua näistä aamun heräämisistä. Ne on mun omaa aikaa....

Väsyttää vieläkin, mutta yritän ylösnousua. Kahvit keitin ja koneen avasin jo edellisillä heräämisillä.

Hei
Kiva lukea sinusta pitkästä aikaa. Minä mietin pääni puhki mistä töitä 55 vuotiaalle. Työkkärin apuun en usko ja en kai saisikaan kun olen eläkkeellä. Pakko vaan pitää toivoa yllä ja uskoa tulevaisuuteen. Mitä tytöllesi kuuluu. Minun tyttö etsii töitä, opiskelupaikka ei vielä auennut tällä kertaa vaikka hyvin kirjoitti, on niin kova kilpailu joka paikkaan.

Hei, Arka! Harmi, kun tyttösi jäi vaille opiskelupaikkaa tänä vuona. Toivottavasti ensi vuonna onnistaa! Mun tytölle kuuluu hyvää. Viettää ansaittua kesälomaa.

Mun on nyt hankala olla. Viimeisimmän sairaalajakson epikriisi tuli postissa. Tuntui tuskalliselta lukea se.

Olen tehnyt käsitöitä. En haluaisi tehdä niitä. Tai oikeammin, nyt ajattelen, ettei olisi pitänyt tehdä. Teen asioita, enkä haluaisi tehdä niitä. Ja kun en tee noita samoja asioita, tunnen syyllisyyttä ja huonommuutta tekemättä jättämisestä.

Haluaisin ottaa rauhoittavia niin paljon, että olo helpottuisi.

Tekee mieli oksentaa, vaikken ole syönyt yli pariin tuntiin mitään. On vain tarve satuttaa itseäni. Edes jotenkin. Ongelmakäyttäydyn. Eikä sekään helpota oloa kokonaan, mutta vaikuttaa kuitenkin oloa parantavasti. En - taaskaan - tiedä, mitä tehdä. Haluaisin tehdä pahaa itselleni, mutta mun on oltava kunnossa loppuviikosta, kun tyttö tulee käymään lauantaina.

Mitä sen jälkeen tapahtuu?! Pelottaa...

Heräsin ennen viittä. Yöllä ennen puoltayötä otin yhden Tenoxin. En vain vielä uskonut puolikkaan auttavan, joten otin kokonaisen, mikä sitten väsytti vielä noustua. Olisin kai voinut nukkua vähän pitempään, jos olisin palannut takaisin sänkyyn. Mutta halusin jo nousta...

Olen sairaalan jälkeen lihonut jonkun kilon. Ja kun tarkoitus olisi laihtua, niin ei naurata. Terveydenhoitajan mielestä hoidetaan nyt ensin pää parempaan kuntoon, ennen kuin laihdutus-projektia jatketaan. Yritän nyt kuitenkin vähän huomioida syömisiäni. Vielä kun saisi liikuttua... Mutta mitä väliä noillakaan oikein on?!

Täällä pitäisi siivota. Ja kerätä tavaraa pois. En ole saanut vielä selvitettyä reissun jäljiltä parivuoteen (jota halitsen yleensä yksin) toista puolta. Tavaraa, vaatteita, ompelukoneen koppa, kankaita... Eikä mikään taida tänään edetä... Mutta jotain olisi pakko tehdä! Viljelypalstalle en enää yksin mene. Sen aiheuttamia paniikikohtauksia en enää kestä.

Sadetta luvattu. Pysyn kotona...

Olen järjestellyt paikoja. Se on vielä kesken, kuten niin moni asia mun elämässä. En ole tänään ommellut. Ja se on ainut asia, jonka noteeraan edes jollain tasolla "tekemiseksi". Olo on aika kauhea. Tekisi mieli ottaa rauhoittavia. Ongelmakäyttäydyn, jos se helpottaisi edes hetkeksi.

Sain eilen lopulta yhden lahjaksi menevän käsityön mitat. Olen odottanut niitä jo jonkin aikaa, ja ajatellut jo jättää työn kokonaan tekemättä. Eilen kuitenkin aloitin. Tuntui hyvältä saada työ alkuun. Ja muutenkin sain järjesteltyä vähän kotia. Ja pedattua sängyn itselleni ja tytölle. Eli jossain määrin voin olla tyytyväinen itseeni, mutta kyllä se sisälsi myös paljon ongelmakäyttäytymistä.

Oon virkannut melko paljon "turvalonkeroita" keskosille. Silmiä pitäisi virkkailla. Kunha ne saan, niin kyllä minä loppuun ne ompelen ja virkkaan... Ja taas näen saamattomuuteni. Aloitan uuden homman ehkä saa sitä loppuun.😠 Inhoan tätä piirrettä itsessäni. On kiva aloittaa uutta, mutta mielenkiinto ei kestä pitkään.

Mulla on niin paljon aloitetttuja töitä. Töitä, joihin on melkein kaikki materiaalitkin valmiina odottamassa. Enkä muka löydä aikaa niiden tekemisen. Tai mielenkiintoa. Kun en tiedä, minne jokin juttu menee - eli teen vaan jotain alunperin kivaa - motivaatio lopahtaa.

Itsetuhoisuus on nyt torpattu pariksi päiväksi, kun tyttö tulee tänään iltapäivällä. Eli itsemurhaa en toteuta, en oksenna ja muutenkin ongelmakäyttäydyn vähän ja huomamattomasti.

Mulla on tukala olo. Haluaisin ottaa reilusti rauhoitavia, mutta eihän niitä riitä, ja tyttökin on täällä. Ongelmakäyttäydyin kuitenkin... Mun on paha olla. Mietin itsetuhoisia. Väsyttääkin, kun nousin jo ennen viittä.