Mun elämässä on synkkä kausi. Taas kerran ja ollut jo pitkään. Vahingoitan itseäni. Mietin kuolemaa. Haluaisin pois. Ihan oikeasti kuolla vain pois. Masennus on aika kova, enkä sen usko muuksi muuttuvan. Haluaisin huutaa. Ja pyytää apua. – Mutta korrekti kun olen, niin pysyn hiljaa. Pitäisikö hakeutua sairaalaan?!
mä huomasin, kuinka helppoa on oksentaa, vaikka tyttö oli kotona ja hänellä oli kaveri. Vaikka viipysin vessas, ei tyttö kysynyt mitään. Kesken kaiken hän tuli tuomaan pyykit, mut ei kysynyt mitään.
Saloka, toivottavasti emme pahemmin "tartuta" tautejamme tyttöihimme. Minä olen sen jo tehnyt, vaikka tyttö ei tiennyt sitä tehdessään.
Tämä päivä on ollut aika ok. Olen keksinyt keinon ongelmakäyttäytyä. Ei vain onnistu kuin satunnaisesti...
Hyvää juhannuksen jälkeistä kesää teille kaikille!
Ahdistaa. Ongelmakäyttäydyin,
Olen pakkaillut kurssia varten. Vähän jännittää. Ja ahdistaakin. Tekee mieli ongelmakäyttäytyä, muten nyt voi
miten kurssilla meni?
Ootko saanut lanka pulman ratkaistuu? harmi että mä asun täällä, olisin muuten tarjonnut omia.
Rauhallista ja hyvää loppukesää sulle.
Hei, Saloka.
Kurssi on takana. Olen tosi väsynyt. Niin väsynyt, että tekee mieli kuolla. Mutta ihan ok kurssi. Olen vain vielä niin masentunut, etten jaksa niin kuin normaalisti. Kirjoitan myöhemmin lisää. Nyt melkein itken väsymystä. Tahdon pois!
Olen miehen luona vielä. Mietin asioita, jotka pitäisi tehdä ja jotka olen luvannut tehdä. Tuntuu, etten jaksa. Olenko vielä elossa silloin...? Vai joudunko sairaalaan...? Elämä tuntuu epävarmalta.
*hali*
Mä en sairaalaan halua. NÄin kuinka surullinen tyttö oli, ku olin kauan pois. Yritän jotenkin pärjätä tässä, vaikka elämä syömishäiriön kanssa on vaikeeta. Onneks ilma hiukan viileni. Ei ole joka paikka hiestä märkänä.
TOivon että jaksaisit. 🌻🙂🌻
Hei, Saloka. Halia kaipaan...
Jaksaminen on nyt aika hukassa. Käytiin tänään miehen kanssa kyläilemässä. Uuvuttaa sekin. Luovuttamisen halu on voimakas.
Pelottaa. En jaksaisi elää...
Palasin kotiin. Ja sain heti paniikkikohtauksen.
Heräsin ekan kerran puolenyön jälkeen, sitten myöhemmin muutaman kerran. Onneksi menin sänkyyn takaisin nukkumaan, vaikka mietin valvomaan jäämistä. Nousin nyt sitten kokonaan ennen kuutta.
En tiedä, mitä ajattelen elämästä ja kuolemasta. Olen väsynyt elämään. Se ei tarjoa mitään. Kaikki on ilotonta. Olen outo ja vieras. Haluaisin luovuttaa.
älä luovuta. Onko sulla masennukseen lääkettä? Itekin yritän tarpoo täällä suossa eteenpäin. Jotenkin va päässä huutaa et "jaksaa, jaksaa". En voi luovuttaa, vaikka niin tekee mieli. tsemppiä sulle jaksamiseen
saloka kirjoitti 8.7.2016 13:1
älä luovuta. Onko sulla masennukseen lääkettä? Itekin yritän tarpoo täällä suossa eteenpäin. Jotenkin va päässä huutaa et "jaksaa, jaksaa". En voi luovuttaa, vaikka niin tekee mieli. tsemppiä sulle jaksamiseen
Hei, Saloka!
Mulla menee lääkkeitä kuin pienellä kylällä. Taisi tuossa aamulääkkessä mennä kuutta eri lääkettä...
Mietin tuota jaksamista. Olisi yksi tapahtuma, jonne voisin mennä. En tiedä, jaksanko ja haluanko. Olen nyt vähän itkuinen. Ehkä menen käymään iltapäivästä. En ole enää niin uupuneen oloinen psyykkisesti kuin, mitä olin vielä pari päivää sitten. Jotenkin paha olo mulla kuitenkin on.
On tuossa mun jaksamisessa sekin puoli, etten oikein haluakaan jaksaa. Onko se sitten luovuttamisen halua? Vai sitä, että tietää, etteivät voimat riitä? Realismia?
Voimia kuitenkin viikonloppuun kaikille!
Nousin ennen viittä. Ei oikein väsytä enää. Menen tänään vielä yhteen tilaisuuteen. Ellei sää muutu ihan mahdotomaksi.
Pahin uupumus on nyt ohi. En jaksaisi kuitenkaan mitään. Mua pyydetttiin kylään tutulle. En jaksaisi enkä haluaisi. En nyt jaksaisi elää. Teen pakko-asioita. Milloin saisin levätä?!