kkumpa pystyisin jotenkin sua auttaa. Yritän olla sun tukena, vaikka näin anonyyminä. Olet ollut koko ajan ajatuksissa. Nyt oli suuri helpotus kun susta taas kuuli jotain.

Kiitos sanoistasi, Saloka!😍

Heräilin aamuyöstä/aamusta pari kertaa, mutta menin aina nukkumaan pienen valvomisen jälkeen. Nyt nousin puoli kahdeksan tienoilla - kuten sairaalassa. Väsyttää ja masentaa. Tekee mieli ongelmakäyttäytyä... Minkä sitten teinkin...

Mulla on mietinnässä kesän ohjelma ja oma jaksaminen siihen suhteutettuna. Haluaisin - kai - mennä yhdelle kesäkurssille, joka olisi muualla. En tiedä, jaksanko. Jotta siitä kurssista voisi nauttia kokonaan, pitäisi olla voimia. Mitä jos romahdan siellä tai sen jälkeen?! Onko kurssille menemisesssä järkeä?

Vähitellen on alkanut tuntua, että haluaisin mennä kurssille. Olen suunnnitellut mukaan otettavia tavaroita. Siirtymisiä paikasta toiselle. Siellä voisi olla kivaa. Ja voisi olla, että jaksaisin. Ainahan voin periaatteessa jättää kurssin kesken. Se olisi iso pettymys, mutta ehkä kestäisin sen. Ja kun siellä voi olla kivaa!

Mulla voi vain tulla tutkimuksia ja hoitoja lähiaikoina. Ehkä niitä voi siirtää.

Väsyttää ja nukuttaa edelleen. Menin nukkumaan jo puoli yhdeksän eli nukuin noin 10 ½ tuntia.

Viljelypalstalla käytiin eilen tutun kanssa. En uskaltanut mennä sinne yksin. En tiedä varmasti, miksen.

En tiedä, mitä tekisin tänään. En oikein jaksaisi tai haluaisi mitään. Ehkä ompelen tänään vähän. Ulkoilemaan asti tuskin pääsen. Painoa tullut kilon verran takaisin. Olen tosin helpottunut, kun olin vaa'alle mennessä varautunut vielä parin ylimääräisen lisäkilon kertymiseen. Herkut pannaan...

Ja mitähän tekisin sen kurssin suhteen...?

Kävin sairaalassa. Sisään ei otettu. Minnekään. En edes tiedä, mitä haluan.

haluaisin puristaa ja rutistaa sua niin kovin että tuntisit turvallista oloa.

Saloka, kiitos! Mä tarttisin jonkun mun avuksi. En osaa itse setviä asioita kunnolla.

Tapaan tänään lääkärin.

En tiedä, mitä toivon. Onkohan paikalla hoitaja? Luultavasti kyllä. En tahtoisi. Tai riippuuhan se hoitajasta...

Tästä päivästä riippuu osaltaan kesän kurssille osallistuminen. Mikä on vointina, ja minkälaisia suunnitelmia hoidon suhteen on tällä hetkellä...?

Väsyttää... Juon tuon kupillisen kahvia ja menen nukkumaan.

miten meni lääkäärillä? mitä sanoi?

Menihän tuo. Tehdään pieni muutos lääkitykseen. Jos vähentäisi päiväväsymystä. Itsetuhoisuuteen tarjottiin vastaukseksi kävelyä tai suihkua. Ihan totta! Mä koen itse tarvitsevani sairaalaa, ja tuo on mitä tarjotaan. Ei kohtaa tarpeeet ja tarjoukset.

Lisäksi kuulin huonoja uutisia tytön voinnista. Sekin itkettää.

Haluaisin kuolla. tuntuu, etten tytön takia voi tehdä sitä nyt. Onko kuinka sairas toive, ettävähän toivoo sitä, että lapsi kuolisi, että voisi sitten tappaa itsensä. Anteeksi, jos tämä loukkaa jotakita! Pahaltahan se kuulostaa omissakin korvissa, mutta on ainakin osittain totta. Enkä missään nimessä toivo lapseni kuolemaa. Haluaisin vain itselleni luvan luovuttaa!

Valmistaudun kesän kurssille. Mieli on sekaisin. Ajatukset poukkoilevat. Ongelmakäyttäydyin eilen vähän rankemmin. Nyt tilanne aika ok. Huoli lapsesta on kova. Ja silti itsekin voin huonosti.

mikä sun lapsellasi on?

Salaa mäkin toivon että isä kuolisi. Et sit pääsisin siitä taakasta ja sit ei tarvis kuunnella koko ajan ja pelätä. Mut sit tuntuu että oon kamala ihminen ku toivon toisen kuoolemaa.

Hei, Saloka!

Tyttö on masentunut.

Ja mun on paha olla. Oireilen itse tällä hetkellä aika rajusti, ja joudun valehtelemaan läheisille. Sairaalapastorille ja puhelimessa avohoidon työntekijälle kerrroin eilisestä totuudenmukaisesti. Mutta tuo kertominen ei riitä. En saa sillä apua vointiini.

Huono yö taas takana. Tänään on avohoidon käynti. Poikkeuksellisesti en haluaisi mennä. Mun ongelma on nyt - ja edelleen - itseuhoisuus. Enkä usko siihen tulevan mitään ratkaisua. Tai toivomaani ratkaisua eli sairaalaa...

Ostin eilen kankaita ja kutistin ne. Nyt ovat sileitä.

Odotan ukkosta. Haluaisin nähdä sen parvekkeeeltani. Toivottavasti alkaa räiskymään.

Tapaan tytön viikonloppuna.

Ongelmakäyttäydyin.

miten meni?

Mä en oota ukkosta, pelkään sitä. Nytkin koko ajan pelkään et alkaa ukkostaa.

Millaisia kankaita ostit?

Hei, Saloka. Ihan kohtalaisesti käynti meni. Puhuttiin tuetusta asumisesta. Kun tuo mun itsetuhoisuus on sen verran vaikeaaa.

Ei tänne mitään ukkosta tullut. Ähh...

Ostin reilua kymmmentä kangasta parinkymmenen sentin palat jokaista.

Nyt mua väsyttää kovasti. Yö kai oli niin kenkku. Juon kahvia ja yritän pysyä hereillä.

Mieli tekisi asiraalaan. Ja samalla pelkään sitä! Nyt on pakko mennä nukkuman...

Viime yön nukuin aika hyvin. Silti olen ihan tuhottoman väsynyt. Voisin nytkin vielä mennä nukkumaan, mutta mulla on tapaaminen aamupäivästä.

Setvin eilen netistä tuetun asumisen systeemejä. Se taitaisi merkitä muuttoa. En ole asiasta innoissani, mutta selvittelen asiaa vielä.

Tunnen itseni tosi itsekeskeiseksi. Tytöllä on vaikeaa ja minä pyörin vain itseni ympärillä. Oma paha olo estää näkemästä toisen. Ei nyt kokonaan, mutta osittain kuitenkin. Vai onko mun oloni vain niin paha, että se estää yksinkertaisesti näkemästä muita?! Tunnen tuskan tyttöni voinnista, mutta silti kierin itseni ympärillä Luotan siihen, että tyttöni hoito eteneee. Ja onnistuu. Joten en osaa olla asiasta hirveän huolissani. Oma toipumiseni on sen sijaan liki mahdotonta. Toivottavasti tyttöni vointi paranee!!!