Heräsin taas aikaisin. Voi tietysti olla Ixelin vieroitusoire. Mutta olen huolissani, jos Ixelin vähennys/lopetus ei tuo oloon muutosta. Tänään on ensimmäinen päivä, etten ota Ixeliä lainkaan eli otin sen pois aamulääkkeestä. Silloin hyvin nukuttuna yönä olin ottanut myös Tenoxin. Saattoiko se vaikuttaa uneen niin paljon? Kyllä mulla tosin on nyt aamusta yksi vähän jännittävä tapaaminen. Sekin saattoi vaikuttaa yöhön.

Väsyttää hurjasti.

Viime yö oli hyvä. Menin nukkumaan kahdeksalta (ja jostain syystä ystäväni on soittanut kahdesti sen jälkeen, toisen kerran olen vastannut. En muista mitään!). Otin illalla Tenoxit, joilla on varmaan osuuutensa tuohon hyvin nukutuun yöhön. Ajattelin ottaa Tenoxia lähiöinä säännöllisesti. Josko aivot vaikka tottuisivat nukkuman... 😀

En jaksanut illalla millään käydä palstalla kastelemassa taimia ja siemeniä. Nyt on käytävä aamusta. Ennen kuin on liian kuumaa... Mutta miksi minä sitäkään teen?!😑❓

Tänään on tulossa hellepäivä. Tulen olemaan sisällä pakkaaamasssa ystävän muuttokamoja. En kyllä haluaisi, mutta tulin luvanneeksi. Saapa iho toipua eilisestä paisteesta. Ja kaipa niitä helteitä on vielä tiedossa.

En kyllä tunne itseäni hyväksi ystäväksi. Kun ajatelen niin paljon itseäni. Omia rajojani. En ymmärrä, miksi ystäväni on soitanut illalla. Olen ollut ihan pöperössä! Ja silti kahdesti!?!?!?😐 Ei ymmärrä. Pitää siirtää soittamisen aika kahdeksaan. Siitä eteenpäin viesti, johon vastaan, jos ole hereillä.

Muta yön nukuin kahdeksesata puoli kuuteen!☺️

Ixelistä ei ole tullut vieroitusoireita. Rauhoittavia menee liki entiseen malliin, muttta vähennän niiiden käyttöä, kun vointi sallii. Ahdistukset tulee edelleen, mutta eivät ehkä ihan niin voimakkaina. Ja paniikkeja pelkään. Edelleen. Toivon, että ne vähenevät Ixelin poistuessa elimistöstä. Olen koekaniini.

Nukuin kahdeksan tuntia, olen vielä pikkuisen väsynyt. Otin illalla Tenoxit. Luultavsti hyvän unen syy on siinä. Otan sitä vielä muutamana yönä ja kokeilen sitten jättää sen pois.

Eilen ei ollut juurikaan ahdistusta. Kertaalleen meinasi tulla, mutta lääkitsin sen pois. Siinä tilanteessa ei ollut varaa saada pahempaa ahdistusta tai paniikkia. Tämä siis puolenpäivän jälkeen. Iltapäivällä/illalla ei ahdistanut. Oletan tämän nyt johtuvan Ixelin lopettamisesta. Seurailen vielä jonkun päivän. Sitten kai on ilmoitettava lopettamisesta jo lääkärillekin. Mulla on huomenna avohoidonkäynti. Voisin delegoida tiedottamisen hoitajalle...😉

Peruin eilen yhden käsityökurssin. Mulla ei ole nyt varaa siihen. Yhdelle kurssille kesällä haluan ehdottomasti. Kesäkuu tulee olemaan talaoudelliseti tosi tiukka.

Odottelen seitsemää, että Siwa aukeaa. En tykkää nyt kahvista mustana, maito lopussa.

Kävin illalla palstalla. Salaattien selviämisestä en tiedä. Jos eivät selviä, laitan kasvamaan uutta. Eilen istutin avomaankurkut. Voisin ehkä käydä nyt aamusta/aamupäivästä tarkistamassa, missä kunnossa taimet ovat. Ja voisin samalla kastella kaiken. Kurkku ilmeisesti kaipaa vettä aurinkoisella säällä useamman kerran päivässä. Mietin sitä, kun kastelee taimet silloin, kun olen poissa..? Saanko tuttavoiduttua palstanaapureiden kanssa niin paljon, että voisin pyytää heitä kastelemaan...? Onneksi tässä on vielä viikkoja aikaa miettiä asiaa.

Mulla on tänään yksi tapaaminen kaupungissa.

Tekee mieli ongelmakäyttäytyä.

Paniikkikohtaus päivällä. Eli tulee vielä, vaikka Ixel on lopetettu.☹️ Toivottavasti kyseeesä oli vain vieroitusoire...

Yö meni kohtalaisesti. Nyt kuitenkin väsyttää, vaikka kävin ottamassa vielä liki tunnin torkut. Nyt yitän kahvin juonnilla piristää iteäni.

Mulla on tänään avohoidon käynti. Selviän nyt näinkin. Päivystykseen menoa mietin silti liki päivittäin. Tuntuu, että tarveta olisi, mutta ei aikaa, kun tyttö tulee viikonlopuksi mulle. Ja asiaa ei voi toisin järjestää. Ehkä siis en oikeasti tarvitse nyt päivystystä, kun tiedän selviytyväni vierailusta. (Väsyttää nyt niin älyttömästi...) Pakkohan mun on!

Olen tiskannut ja siistinyt paikkoja. Imuroida pitäisi - ennen huomista puoltapäivää.

Koen taas tuskaa avioerosta, joka oli silloin kauan sitten. Olin silloin täysi paska. En pidä itsestäni silloin enkä nyt. Huono, kelvoton ja täysi paska. Inhoan itseäni. Oikeastaan vihaan itseäni tällä hetkellä. Olen huono äiti, typerä äiti, kehno kumppani, rakastamaton tytär; kaikenkaikkiaan huono ja kelvoton. Hyi, hitto!😝

Ongelmakäyttäydyn.

Onneksi ulkona sataa. Ei tarvitse lähteä minnekään. Ei palstalle, ei kauppaan. Huomenna tehtävä nekin. Pakkoja.

Mun on nyt paha olla itseni kanssa. En tiedä, mitä tehdä. Puhuin hetken puhelimessa sukulaisen kanssa. En tietenkään (!) puhu tuntemuksistani. Miesystävällle kerroin, että voi olla, että hakeudun viikonloppuna päivystykseen masennuksen takia.

Pelkään sairaalaan menemistä. En voi välttämättä vaikuttaa rauhoittavien saantiin. Jos olo on kovinkin huono, miten kestän, jos en saa lääkkeitä?! Olla muiden armoilla. Se kai on pelkoni. Joudun päivystykseen mennessä harkitsemaan, mitä kestän. Kestänkö oloni kotona, hengissä, vai tarvitaanko sairaalaa kaikista uhkista huolimatta. Kumpi on pienempi paha? Kumpi on enemmän tarpeen? Tarvitsenko turvaan itseltäni? Mun on nyt tosi paha olla itseni kanssa. Tuntuu, etten pärjää.

Mietin vointiani. Mitään poikkeavaa en voi tehdä ennen sunnuntaita, kun tyttö on lähtenyt. Sitten mietitään pärjääämistä ja sairaalaa. En halua sairaalaan. Mutta onko se kuitenkan tarpeen?

Sain paniikkikohtauksen, kun sukulainen oli kylässä. Vasta hänen lähdettyään ja päästyäni pelaamaan Tetristä, olo helpotti kokonaan. Lääkkeillä se pysyi siihen asti hallinnassa.

Mua oksettaa. Söin kaksi omenaa. En nyt kuitenkaan - luultavasti - mene oksentamaan. Se on vain omenaa! Mua alkoi väsyttää yht'äkkiä. Pitääkö mun mennä nukumaan...? Ehkä olisi fiksumpaa juoda kahvit ja lähteä käymään palstalla. Jos olen sairaalassa, kuka kastelee palstan?! Lähden nyt palstalle. Osastolle en tahdo, ellei ole pakko...

Mä pelkään saavani paniikikohtauksen sairaalassa. En saa siellä siihen riittävää lääkitystä, että se menee pois. Uskallanko silti mennä sinne? Jos on tarve....?

Mä en halua 4 vuoteen mennä osastolle. Sitten tyttö on täysikäinen ja meistä ei voi lasua tehää enää. Yritän jotenkin pärjätä siihen asti, vaikka tämä on ainakin alku vaikeaa.

Hyvä että sulla on toi palsta. Saat muuta ajateltavaa. Mulla ei ole mitään, muuta ku noi kässäjutut. Eilen tappelin kantapään kanssa, kun en muistanut enää miten sekin tehään. TÄnään se muistu onneksi päähän jo.

En tiedä, mitä edelliselle viestille kävi. Eli jos tuossa edellä on tynkä ja keskeneräinen juttu, se lähti ja jos ei niin tämä korvaa sen...

Eli nukuin pitkät unet. Yli 11 tuntia, ja silti edelleen on väsynyt olo . Ja vähän huono. Aivan kuin olisin pahoinvoiva ja voisin oksentaa pian...

Illemmalla joudun päättämään menenkö päivystykseen. Näin painajaista päivystyksessä olosta. Niin kovin sitä nyt pelkään. En halua sairaalaan, mutta se voi olla tarpeen. En tiedä, ahdistaa. Mun pitäisi tehdä tänään yksi nettitilaus, mutta entä jos sen tullessa olen sairaalassa?! Kaikki menee sekaisin, jos olen sairaalassa.

Nyt on mulle tosi poikkeuksellinen tilanne. En todellakaan halua sairaalaan!

Soitin päivystyksen neuvontaan. Sain ohjeen lähteä menemään sinne... Arvioivat sitten siellä...

jouduitko sairaalan sisälle?

Pääsin sairaalaan, ja jouduin tänään sieltä ulos. En selviydy avohoidossa. Mietin itsetuhoisia...

Masentaa voimakkaasti. Mitään en jaksa. Millään ei ole merkitystä. On paha olla, mutta ahdistaa vain vähän, kun mulla menee nyt listalla Temestaa. Sitä on kuitenkin tarkoitus alkaa purkamaan. En kyllä tiedä, olenko siihen halukas. Sain sairaalassa alkuun aika paljon paniikkikohtauksia ja muutenkin vieroitusoireita Temestasta. Inha lääke, kun siihen jää koukkuun. En uskonut omaa riippuvuuttani noin kovaksi.

Ixel on nyt kuopattu, nukun paremmin. Sijaan ajetaan sisään Edronax-nimistä lääkettä. Siitä ei ainakaan vielä ole tullut muita sivuvaikutuksia kuin ehkä lievä ahdistua. Mutta siitä en ole varma, kun mulla menee tuo Temestakin koko ajan.

Sain sairaalassa haukut valehtelemisesta ja manipuloinnista. Kumpaankaan en mielestäni syyyllistynyt. Ko. hoitaja ei ollut eilen vuorossa. Enkä osannut osalliselta hoitajalta kysyä asiasta, vaikka mieli teki. Väistelen konflikteja. Lääkäri kohtelee kohteliaasti. Siitä jäi hyvä mieli.

Itkin eilen koko yhden tapaamisen ajan sairaalassa. Koen uloskirjoituksen hylkäämisenä (mitä se ei ehkä ole). Ja kun mut ollaan hylkäämässä, pyrin olemaaan nopeampi ja hylkään ensin. Kiellän toisen merkityksen ja arvon. Mutta nyt en oikein pystynyt ja edelleenkään pysty tuohon "hylkäämiseen ensin". Tekee vielä niin kípeää tuo uloskirjoitus. Enää lääkärin luona en eilen itkenyt. Itkut oli siihen asti itketty.

Nyt itkettää.

Ongelmakäyttäydyn.